Kauppakaaren oikeudellisten tietokantojen käytöstä

Kauppakaari Oyj tarjoaa maksullisia tietokantoja, mm. Suomen Laki ja Euroopan Unionin laki. Hinnat ovat korkeat, mutta toisaalta tietomäärä on suuri ja sisältää mm. lakitekstien yhteydessä oikeustapausviittauksia yms. kuten painettu lakikirjakin.

Maksuttomista vaihtoehdoista ja niiden ongelmista kertoo kirjoitukseni Suomen lait Webissä.

Koska Teknillinen korkeakoulu on tehnyt kampuslisenssisopimuksen kyseisistä tietokannoista (ks. TKK:n kirjaston sivua Elektroniset lehdet ja hakuteokset), huomasin tarpeelliseksi laatia tiivistetyt käyttöohjeet, koska itse järjestelmän käyttöohje on mielestäni sekava ja puutteellinen eikä käyttöliittymä ole kovinkaan intuitiivinen. Kyseinen käyttöohje antaa kylläkin hyödyllistä tietoa mm. avainsanahakujen hakukielestä sen jälkeen, kun peruskäyttö on hanskassa.

Käyttö on suhteellisen hidasta vaikka oma tietokone ja Internet-yhteys olisi nopeakin. (Tämänkin takia ovat ohjeet tarpeen, jotta aikaa ei tuhraantuisi kokeiluihin.)

Kyseisten tietokantojen yleisosoite on
http://www.kauppakaari.fi/tietokannat.html
Ehkä tavallisimmin tarvittavan tietokannan, Suomen Laki, suora osoite on
http://www.kauppakaari.fi/dynaweb/usrbooks/slaki/@Generic__BookView?
Jos annat osoitteen selaimelle suoraan käynnistäessäsi selaimen Unixin komentotulkista, kirjoita osoite lainausmerkkien väliin, jotta komentotulkki ei rupeaisi tulkitsemaan siinä olevia erikoismerkkejä. Jos käytät Operaa, aseta se tilaan "Enable Frames", koska käyttöliittymää ei ole suunniteltu toimimaan ilman kehyksiä (minkä osoittaa tekstin "Selailimesi ei tue kehyksiä" toistuva esittäminen).

Tietokantojen käyttöliittymä vaatii melkoisesti kuvaruututilaa ja koostuu ylhäällä olevista painikkeista ja hakulomakkeesta (tekstisyöttökenttä ja Etsi-painike) sekä niiden alla vasemmalla olevasta sisällysluettelokehyksestä ja oikealla olevasta sisältökehyksestä. Käytössä on iso näyttö hyödyllinen. (Tekstipäätteellä käyttö on mahdollista, mutta varsin hankalaa.) Selainikkuna kannattaa säätää suhteellisen suureksi mutta tietenkin niin, että sisältökehys on kohtuullisen levyinen niin, että siinä näkyvän tekstin palstanleveys on mukava. Huomaa, että kehysten välistä rajaa voi ja yleensä kannattaakin siirtää: vie kursori rajaviivan päälle, paina hiiren nappi alas ja siirrä hiirtä oikealle (tai vasemmalle) ja päästä nappi alas.

Keskeistä on huomata, että sisällysluettelon kohdat, esim.
+ Pe PERUS- JA IHMISOIKEUDET
sisältävät kukin kaksi linkkiä. Oikealle osoittava sininen nuolenpää (tekstivaihtoehdossa plussa) on linkki, ja teksti on myös linkki, ja näistä kuvake on se hyödyllinen linkki. Sitä seuraamalla muutetaan sisällysluettelokehystä niin, että kyseinen kohta "aukeaa": sen alle ilmestyy (kunhan jaksat odottaa!) alemman tason valikko jne. Jos erehdyt seuraamaan tekstilinkkejä, saat todennäköisesti vain yleisen otsakesivun aiheesta. Vasta, kun hierarkiassa tullaan tasolle, jolla tekstin edessä ei enää ole nuolenpäätä, on saatu teksti, joka toimii linkkinä säädöstekstiin.

Jos esimerkiksi etsisimme yliopistoja koskevaa yleistä lainsäädäntöä, voisimme suunnistaa hierarkkisesti sisällysluettelokehyksessä seuraavasti: avataan nuolenpäätä linkkinä käyttämällä kohta "Op OPETUS- JA SIVISTYSTOIMI", sitten näin avautuneesta alemman tason valikosta vastaavasti "Op 200 KORKEAKOULUTUS" ja samaan tapaan edelleen "Yliopistot" ja, olettaen että halumme katsoa ensin perussäädöstä, "Op 206 Yliopistolaki". Tässä vaiheessa itse asiassa jo tekstilinkkikin toimisi, tuoden sisältökehykseen koko lain, mutta edelleen nuolenpäätä käyttämällä voisimme myös avata valikon, jossa laki näkyy osiin jaettuna. Tästä voidaan vielä jatkaa ihan pykäläkohtaisiin luetteloihin asti.

Edellä kuvatun lainen hierarkkiseen navigointi on melkoisen hidasta, koska vasteajat ovat pitkähköjä ja joskus saattaa tulla ns. timeout, jolloin saadaan vain virheilmoitus ja pitää yrittää uudestaan. Menettelyssä on lisäksi rasittavaa se, että sisällysluettelokehyksessä ei näy vain sitä osaa, josta tutkitaan, vaan myös ylempien tasojen hierarkiat.

Nopea käyttö sujuneekin parhaiten hakutoimintojen avulla mutta vaatii tietoja siitä, millaisilla hakusanoilla haluttu tieto voisi löytyä. Lain nimikkeen tietäminen auttaa suuresti. Jos esimerkiksi kirjoitamme ylhäällä olevan hakulomakkeen tekstinsyöttökenttään yliopistolaki ja painamme enteriä tai klikkaamme Hae-painiketta, pääsemme suhteellisen suoraan asiaan. Seuraavassa on kyseisen lomakkeen toisinto, kuitenkin siten, että ensimmäisen haun tulos avautuu uuteen ikkunaan (ja myöhempien hakujen tulokset siihen samaan ikkunaan):

Tällöin sisällysluettelokehykseen tulee näkyviin, mitä osumia löytyi ja mistä, ja sisältökehykseen aukeaa itse laki. Vasen kehys on tällöin seuraavannäköinen:

Suomen Laki

Haulla yliopistolaki löytyi 3 osumaa.


2 - Op OPETUS- JA SIVISTYSTOIMI
2 - Op 200 KORKEAKOULUTUS
2 - Yliopistot
1 +
Op 206 Yliopistolaki
1 + Op 207 L yliopistolain voimaanpanosta
1 + AJANLUVUNMUKAINEN HAKEMISTO

Hyödylliseksi tarkoitettu, mutta usein ärsyttävä piirre on se, että oikeassa kehyksessä näkyvässä lakitekstissä on hakulausekkeena käytetty sana, tässä yliopistolaki, punaisella. Etenkin jos sana esiintyy useasti, se rasittaa silmiä. Jos tämä kovasti häiritsee, niin kannattaa harkita sitä, että käskee selainta olemaan käyttämättä sivuilla ehdotettuja värejä.

Jos käytät Lynxiä, saat koko hakutuloksen eri tavalla ja joudut seuraamaan "+"-linkkejä päästäksesi lukemaan itse lakia. Mahdollista, mutta varsin hankalaa.

Myös monimutkaisempia hakulausekkeita voi käyttää. Aiheesta on tietoja tietokantojen omassa käyttöohjeessa. Keskeistä on, että asteriski * toimii ns. jokerimerkkinä eli vastaa mitä tahansa merkkijonoa. Esimerkiksi hakulauseke patentti* tarkoittaa kaikkia patentti-alkuisia sanoja. (Tämä nimenomainen haku tuottaisi yli 1300 osumaa, joten se ei ole kovin onnistunut.)


Viimeisimmän päivityksen ajankohta: 2000-01-31 (teknisiä muutoksia 2001-08-08).

Sattuneesta syystä en enää pysty päivittämään tätä ohjetta, vastaamaan kysymyksiin sen johdosta jne.

Jukka Korpela