Saako kyyn tappaa, eli
eläinten ja luonnon suojelua koskevia säädöksiä

Vastauksen löytäminen sellaisiin kysymyksiin kuin "saako kyyn tappaa" tai "saako sinivuokkoja poimia" tai "saako kultakalaa pitää maljassa" ei ole ihan yksioikoista. Seuraavassa selostetaan aiheeseen liittyviä eritasoisia säädöksiä, joita on melko hajallaan eri laeissa.

Tämän sivun linkit www.vyh.fi-sivustoon on rikottu. Uudistaessaan sivustonsa ympäristöhallinto teki kaikista sen sivuille osoittaneista linkeistä toimimattomia. Kirjoitin asiasta uudistuksen hehkutuksen johdosta HS:iin: Verkkopalveluun myös vakautta.

Yleistä

Luonnonsuojelusta on säädetty erillisessä laissa ja sitä täydentävissä säädöksissä. Siinä on kyse luonnon suojelemisesta monilla eri tavoin, mukaan lukien uhanalaisina pidettyjen lajien suojelu. Mutta esimerkiksi kyytä ei ainakaan toistaiseksi ole pidetty tarpeellisena suojella. Toisaalta eläinsuojelua koskevassa lainsäädännössä on mm. yleisiä säädöksiä siitä, että eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua, vaikka se ei lajina olisikaan mitenkään rauhoitettu. Lisäksi on metsästystä ja kalastusta koskevaa lainsäädäntöä, jossa eräitä eläinlajeja käsitellään hyödyntämisen kohteina ja pyritään turvaamaan mm. riista- ja kalakantojen säilyminen esimerkiksi säätelemällä metsästysaikoja ja kalojen alamittoja. Jotta tietäisi vastauksen kysymykseen, saako ja miten jonkin eläimen tappaa, on siis katsottava, mitä edellä mainituissa säädöksissä ja niitä täydentävissä määräyksissä on siitä ehkä sanottu. Tämä voi olla varsin työlästä, ja jotain voi hyvin helposti jäädä huomaamatta.

Kasvien hyödyntämisen osalta on vielä huomattava, että jokamiehenoikeuksia koskevat säädökset antavat melko laajat oikeudet poimia mm. marjoja ja kukkia toisen maaltakin mutta muutoin hyödyntäminen on sidoksissa myös maanomistukseen ja -vuokraan.

Lait säätelevät asioita yleensä melko yleisellä tasolla, esittäen periaatteita pikemminkin kuin yksityiskohtaisia normeja kuten yksittäisten lajien rauhoitus tai erityiset metsästysajat. Asetuksissa on sitten enemmän yksityiskohtia, mutta usein tarkin säätely jätetään eriasteisissa päätöksissä kuten ministeriöiden päätöksissä tehtäväksi.

Vaikka esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön päätökset eläinten pitoa koskevista säännöistä ovat siis "säädöshierarkiassa" alemmalla tasolla kuin laki, ne ovat kaikkia velvoittavia siinä missä lakikin, koska ne on annettu eläinsuojelulaissa (247/1996) ja -asetuksessa (396/1996) ministeriölle annetun valtuutuksen nojalla. Eri asia sitten on, että ministeriöt voivat myös päättää esittää jonkin asian suosituksena, joka ei ole velvoittava. (Valitettavasti tämä on saatettu tehdä teknisesti hämäävällä tavalla: päätöksen alussa kerrotaan, että kursiivilla kirjoitetut ovat suosituksia. Tämä jää lukijalta helposti huomaamatta, ja lisäksihän kursiivi yleisemmin tarkoittaa korostusta kuin tuollaista!)

Lain sisällön selville saamista vaikeuttaa vielä se, että joskus on laissa (aivan sen loppupuolella) säädetty, että osa sen pykälistä tulee voimaan myöhemmin kuin laki kokonaisuutena; itse pykälän kohdalla tätä ei kerrota. Esimerkiksi eläinsuojeluasetuksen 18 § sanoo: "Lypsylehmien ja hiehojen tulee kesäaikana päästä laitumelle tai niille on järjestettävä muu tarkoituksenmukainen tila liikuntaa varten." Mutta asetuksen 50 §:n mukaan tämä tulee voimaan vasta vuonna 2006.

Koosteita keskeisistä suojelusäädöksistä ja -määräyksistä:

Osa edellä mainittujen sivustojen aineistosta on PDF-muodossa. Ks. ohjetta PDF-muotoisten dokumenttien lukeminen (ja vähän niiden tekemisestäkin).

Lakeja ja asetuksia

Finlex-järjestelmä sisältää nykyisin pääosan Suomen lainsäädännöstä periaatteessa ajantasaisessa muodossa. Aiheesta kertoo tarkemmin dokumenttini Suomen lait Webissä. Seuraavassa on linkkejä keskeisiin säädöksiin. Niitä seurattaessa joutuu joskus ensin sivulle, jolla pitää ilmoittaa hyväksyvänsä Finlexin käyttöehdot.

Saako kyyn tappaa?

Kyyn saa tappaa. Kyytä ei Suomessa ole rauhoitettu. Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi on tehnyt varauman liittyessään sopimukseen.

Mutta jos kyyn tappaa, se on tehtävä tuottamatta tarpeetonta kärsimystä kyylle; ei pidä ruveta hommaan, ellei osaa tehdä sitä oikein. Luonnonsuojelulaki ei estä kyyn tappamista, mutta eläinsuojelulain säädökset koskevat rauhoittamattomiakin eläimiä; sen 32 § säätää: "Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti". Asetuksella on tarkemmin säädetty mm. siitä, että joidenkin eläinten tappamisen saa tehdä vain erikseen luetelluilla keinoilla, mutta tuo yleissäädös koskee kaikkia eläimiä.

Lisäksi mm. rantakäärme on rauhoitettu, joten pitää osata erottaa käärmelajit toisistaan. Puhumattakaan kyyn ja vaskitsan erottamisesta toisistaan! (Kyyn selässä on yleensä selvä sahajuova. Jos sellaista ei näy, kyseessä voi olla muu, rauhoitettu laji, joten jos ei osaa tarkempia tunnistuskeinoja, on syytä antaa eläimen olla rauhassa.)

Eikä kyytä muuten ole syytä tappaa kuin harvinaisissa poikkeustilanteissa, lähinnä pihapiirissä, jossa oleilee pieniä lapsia. Jos kyy on pahoin loukkaantunut, se on myös syytä lopettaa, jos osaa tehdä sen. Lakikin vaatii: "Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan." (eläinsuojelulain 14 §).

Yleisesti on syytä lisätä, että huomattavan suuri osa Suomen eläimistä on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla, muun muassa kaikki matelijat paitsi kyy, lähes kaikki linnut, muutamaa erikseen lueteltua lajia lukuun ottamatta. Rauhoitetun eläimen tappamisesta voidaan rangaistuksen lisäksi tuomita maksamaan korvaus, joka riippuu mm. eläimen uhanalaisuudesta ja voi olla huomattavan suurikin.

Saako sinivuokkoja poimia?

Sinivuokko on nykyisin periaatteessa rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella. Kuitenkin asetuksessa on jätetty ympäristöministeriölle mahdollisuus päättää rauhoitusta koskevista poikkeuksista. Ja ympäristöministeriön päätös 893/1999 onkin supistanut rauhoitusta niin, että sinivuokko on rauhoitettu vain siten, että "kerääminen kaupan pitämistä varten" ja "kaupaksi tarjoaminen ja myyminen" on kielletty.

Käytännössä sinivuokkoja ei kannata poimia, koska ne säilyvät poimittuina vain vähän aikaa eivätkä maljakossa näytä kovin kummoisilta.

Yleisesti voidaan sanoa, että tavallisia metsien ja niittyjen kukkia saa poimia mutta harvinaiset ovat usein rauhoitettuja tai ainakin niiden poiminta myyntiin on kielletty.

Toisen maaltakin saa poimia, kunhan ei mene pihapiiriin eikä muutenkaan aiheuta häiriötä. Häiriöksi voitaneen katsoa myös esimerkiksi hyvin suuren määrän poimiminen yhdestä paikasta niin, että paikan kasvillisuuden luonne muuttuu.

Rauhoituksen tai rajoitusten syynä voi olla myös se, että kasvi on kasvutavaltaan yms. sellainen, että sen laajamittainen poimiminen voi helposti hävittää isonkin kasvuston pysyvästi. Kasvia, jota ei tunne, ei siis ole syytä poimia. Se voi olla rauhoitettu, ehkäpä hyvinkin uhanalainen; olet kenties kohdannut laajalta näyttävän kasvuston sitä, mutta se voi olla lajin ainoa kasvusto Suomessa. Hyvissä kasvikirjoissa yleensä mainitaan rauhoitukset ja poimintarajoitukset, mahdollinen myrkyllisyys (joka poimijankin voi olla hyvä ottaa huomioon, koska poimiessakin voi myrkkyä tulla käsiin kasvin nesteistä) yms. Fiksua onkin tutustua kasviin ensin luonnossa kasvikirjan avulla, ennenkuin poimii sitä. Toki rauhoitusmääräykset ovat saattaneet muuttua kirjan painamisen jälkeen, joten ainakin epäselvissä tilanteissa on syytä katsoa tilanne itse lainsäädännöstä.

Saako kultakalaa pitää maljassa?

Lyhyt käytännön vastaus: ei saa. Tämän perustelu onkin sitten pitempi. Siitä sitten toisaalta ilmenee, millaisissa teoreettisissa tapauksissa kultakalaa saisi pitää maljassa, ynnä miten tavallisesta kultakalamaljastakin saisi ehkä sellaisen, joka vielä voidaan selittää juuri ja juuri lailliseksi.

Akvaariokaloja koskevat keskeiset eläinsuojelumääräykset ovat maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset (MMMp 2/EEO/1998 ja sen muutos MMMp 13/EEO/1999). Melko usein sanotaan, että ne ovat vain suosituksia. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten edellä on selostettu. Ministeriö on kuitenkin päätöksessä esittänyt velvoittavien määräysten lisäksi eräitä suosituksia. Suosituksia on järkevää lukea niin, että aloittelijan kannattaa ehdottomasti noudattaa niitäkin, mutta kokenut harrastaja voi niistä joskus poiketa, jos todella tietää, mitä tekee.

Kyseisen päätöksen kaloja koskevat velvoittavat erityismääräykset ovat:

Akvaario on tarvittaessa varustettava kannella tai peitelasilla siten, että kalat eivät pääse hyppäämään sieltä pois. Akvaarion yhdellä sivulla on oltava näkösuoja, jollei akvaarion kasvillisuus tai muu sisustus anna kaloille riittävää suojaa. Akvaarion veden määrän, laadun, lämpötilan, vesipinta-alan ja veden syvyyden on oltava sopivat ottaen huomioon kalalaji, kalojen koko ja lukumäärä. Vettä on vaihdettava tai puhdistettava säännöllisesti siten, että sen laatu pysyy hyvänä. Kuollut kala on poistettava akvaariosta välittömästi.

Akvaarion sisustuksen ja pohjamateriaalin on oltava kaloille sopiva. Kaloilla on tarvittaessa oltava sopivia piiloutumispaikkoja.

Kalaryhmiä, -parvia ja -lajeja yhdistettäessä tai tuotaessa uusia kaloja ryhmään on erityistä huomiota kiinnitettävä kalojen yhteensopivuuteen ja kalojen parvikäyttäytymiseen.

Näiden lisäksi annetut suositukset ovat:

Kalaa ei pidetä pyöreässä vesimaljassa.

Akvaariossa on vähintään 1 litra vettä kutakin enintään 5 cm mittaista kalaa kohden ja vähintään 4 litraa vettä kutakin enintään 10 cm mittaista kalaa kohden. Akvaariossa on vettä kuitenkin aina vähintään 40 litraa.

Vaikka viimeksi mainitut säännöt sinänsä ovat "vain" suosituksia, tämä ei tarkoita, että niiden vastainen toiminta olisi ilman muuta laillista. On hyvin epätodennäköistä, että tavallisen kultakalamaljan voitaisiin katsoa täyttävän edellä lainatut velvoittavat määräykset. Vaikka se saattaisi olla tarpeeksi iso, mikä sekin on usein kyseenalaista, vaatimus "yhdellä sivulla on oltava näkösuoja" ei täyty. Tosin näkösuojavaatimuksesta saisi poiketa, jos on sisustusta, joka antaa kalalle riittävää suojaa. (Elävät kasvit eivät käytännössä tule kyseeseen, koska kultakala yleensä syö ne.) Mutta miten täytettäisiin velvoittavat määräykset siitä, miten veden laadusta on huolehdittava? Harvassa kultakalamaljassa on suodatinta, mikä merkitsisi, että käytännössä vettä olisi vaihdettava pienehkö määrä hyvin usein, suunnilleen päivittäin.

Todella kokenut akvaarioharrastaja, jolla on tarpeeksi rahaa käytettäväksi, voisi tietysti tehdä normaalin akvaarion, joka on pyöreä mutta jossa on suojaa antava sisustus ja kunnollinen suodatus ja tarpeeksi kokoa. Sitä voisi sitten sanoa "maljaksi", koska se on pyöreä, ja silloin ei liikuttaisi laillisuuden rajamailla, mutta paljon helpommalla tietysti pääsee hankkimalla tavallisen suorakulmaisen akvaarion.

Jukka Järven Akvaarion Oskarin akvaariosivut sisältävät mm. kirjoituksen Akvaarioharrastuksen eettiset kysymykset, jossa käsitellään myös asian juridista puolta.