Nykykreikan ääntämys sekä
kreikan translitterointi ja transkriptio

Seuraava taulukko esittää

• kreikan kirjaimet versaalina ja gemenana (isoina ja pieninä)
• kirjainten nimet klassillisessa kreikassa
• kirjainten perusääntämyksen nykykreikassa
• kirjainten suomalaisen transkription
• kirjainten suomalaisen translitteraation (jota käytetään lähinnä klassillista kreikkaa kirjoitettaessa mutta jossain määrin myös kartoissa yms.).

Selityksiä

• Taulukon 2. sarakkeessa on esitetty kirjainten nimet kirjoitettuina vain yhdenlaista painomerkkiä käyttäen. Katso erillistä dokumenttia kreikkalaisten kirjainten suomen- ja englanninkielisistä nimistä.
• Taulukon 3. sarakkeessa on kirjainten perusääntämys nykykreikassa. Poikkeukset esitetään jäljempänä. Poikkeussääntöihin on taulukossa viittaukset niiden merkkien kohdalla, joilla alkava merkkiyhdistelmä voi ääntyä yleissäännöstä poikkeavasti.
• Transkriptio tarkoittaa sanojen siirtämistä kirjoitusjärjestelmästä toiseen (esimerkiksi kreikkalaisesta latinalaisperäiseen järjestelmään, jota suomessa käytetään) siten, että pyritään kuvaamaan sanojen äänneasu. Yleensä tässä ei voida onnistua täysin; suomen kirjoitusjärjestelmässä ei esimerkiksi ole kirjaimia kaikille kreikan äänteille, vaan jou­du­taan käyttämään lähinnä vastaavia. Tässä esitetty transkriptio on standardin SFS 5807 (hyväksytty 1996-06-17) mukainen. Se perustuu saksalaiseen standardiin DIN 31 634 ja poikkeaa joiltakin osin kansainvälisestä standardista ISO 843.
• Translitteraatio tarkoittaa sanojen siirtämistä kirjoitusjärjestelmästä toiseen kirjain kirjaimelta jonkin taulukon mukaan. Vaikka taulukko on yleensä alun perin laadittu sellaiseksi, että se jotenkin heijastaa ääntämystä, niin itse translitteroinnissa ei enää ääntämystä oteta huomioon. Esimerkiksi Kreetan pääkaupungin nimen Ηράκλειον (vanhempi kirjoitusasu: ῾Ηράκλειον) translitteraatio on Hērakleion (tai Hêrakleion), jossa siis kutakin kreikkalaista kirjainta vastaa yksi latinalainen kirjain ja vieläpä aspiraatta­merkilläkin on vastine (H); sen sijaan transkriptio vastaa suunnilleen sitä, miten sana ääntyy nykykreikassa: Iraklion. (Tosin loppu-n jää usein ääntymättä, ja joskus se jätetään pois transkriptiostakin.) Kuitenkin translitteraatioon usein sisältyy poikkeuksia, jotka vievät sitä transkription suuntaan. Tässä esitetty translitteraatio on standardin SFS 5807 mukainen.
• Standardi sanoo: ”Jos translitteraatio-ohjeen sisältämät diakriittiset ym. merkit eivät ole teknisesti toteutettavissa jossakin tekstin tuottamis­järjestelmässä, ne jätetään pois eikä niitä korvata muilla merkeillä.” Edellä olevan taulukon huomautussarakkeessa on kuvailevasti mainittu tästä poikkeavia menettelyjä, joita esiintyy käytännössä.
• Translitterointia sovelletaan lähinnä muinaiskreikkaan eli klassilliseen kreikkaan laajassa merkityksessä, siis antiikin ja Bysantin ajan kreikkaan. Transkriptiota sovelletaan nyky­kreikkaan. Standardin mukaan voidaan nykykreikkaan kuitenkin soveltaa myös trans­lit­te­raa­tio­ta, ja tätä menettelyä esiintyykin jonkin verran, lähinnä kartoissa. Standardi mai­nit­see, että muinaiskreikan ja nykykreikan rajana pidetään vuotta 1453 eli Kons­tan­ti­no­po­lin valloitusta. Säännöt koskevat sekä muinaiskreikkaa että nykykreikkaa.
• Muinaiskreikan aspiraattamerkki ῾ (dasia, spiritus asper), jota nykykreikassa ei nykyisin lainkaan käytetä, translitteroidaan h:lla sanan alussa. Muutoin se jätetään merkitsemättä.
• Painomerkki (kreikaksi ”tonos”) vokaalin päällä osoittaa painoa, esim. τριάντα ’kolme­kymmentä’ ääntyy siten, että toinen tavu on selvästi painokkaampi kuin muut (triánda). Vaikka paino on kreikassa hyvin tärkeä, sitä ei translitteraatiossa eikä transkriptiossa useinkaan osoiteta mitenkään. Standardi SFS 5807 sanoo: ”Kun kreikan kieltä trans­lit­te­roi­daan tai transkriboidaan, aksentit merkitään kuten alkutekstissä. Suomen­kieli­ses­sä yleis­tekstissä aksentteja ei kuitenkaan merkitä.”
• γ ääntyy yleensä suomen g:tä muistuttavana mutta ”kevyempänä” ja h-maisen aineksen sisältävänä; kyseessä on äänne, jolle kielitieteessä käytetään foneettista merkkiä γ (siis samaa kuin kyseinen kreikan kirjain); e- ja i-äänteiden edellä se kuitenkin ääntyy j:nä sekä γ:n, κ:n, ξ:n ja χ:n edellä äng-äänteenä ŋ, ks. ao. poikkeuksia alla.

Poikkeuksia

Yleishuomautus poikkeuksista: usein kaksi peräkkäistä vokaalia on nykykreikassa sulautunut yhteen, mutta joskus sellainen yhdistelmä ääntyy kahtena eri vokaalina (jotka kuuluvat eri tavuihin), jolloin jälkimmäisen päällä on treema (kaksi pistettä, diereesi) merkiksi tästä.

• αι transkriboidaan ja lausutaan e, mutta
  αϊ yleissäännön mukaisesti ai;
  αυ transkriboidaan av, translitteroidaan au ja lausutaan av tai (soinnittoman konsonantin θ, κ, ξ, π, σ, τ, φ, χ tai ψ edellä) af; mutta
  αϋ (yleissäännön mukaisesti) transkriboidaan ai ja translitteroidaan ay.
• γγ siirtokirjoitetaan ng,
  γκ siirtokirjoitetaan nk,
  γξ siirtokirjoitetaan nks,
  γχ translitteroidaan nkh ja transkriboidaan nh,
  ja kaikissa näissä tapauksissa (ensimmäinen) γ ääntyy äng-äänteenä (ŋ) kuten ”n” suomen sanassa ”kenkä”; poikkeuksen poikkeus: nykykreikassa sanan alussa ja joissakin vierasperäisissä sanoissa γκ transkriboidaan ja lausutaan ”g”
• ει transkriboidaan ja lausutaan i, mutta
  εϊ yleissäännön mukaisesti ei;
  ευ transkriboidaan ev, translitteroidaan eu ja lausutaan ev tai (soinnittoman konsonantin edellä) ef
• οι transkriboidaan ja lausutaan i, mutta
  οϊ yleissäännön mukaisesti oi;
  ου translitteroidaan ū, transkriboidaan ja lausutaan u, mutta
  οϋ translitteroidaan yleissäännön mukaisesti oy, transkriboidaan ja lausutaan oi.
• ηυ transkriboidaan iv, mutta
  ηϋ transkriboidaan ii ja lausutaan i’i (kaksi lyhyttä i:tä)
• υι transkriboidaan ja lausutaan i, mutta
  υϊ transkriboidaan ii ja lausutaan i’i (kaksi lyhyttä i:tä)
• μπ lausutaan mb (mutta transkriboidaan mp), paitsi sanan alussa ja vierasperäisissä sanoissa, joissa se lausutaan ja transkriboidaan b
• ντ lausutaan nd (mutta transkriboidaan nt), paitsi sanan alussa ja vierasperäisissä sanoissa, joissa se lausutaan ja transkriboidaan d.

Virheellisiä translitterointeja ja transkriptioita

Sekä translitteroinnissa että transkriptiossa tehdään usein virheitä. Etenkin nykyajan ja lähihistorian henkilönnimissä, jotka ovat tuttuja lähinnä kansainvälisistä tiedotusvälineistä, käytetään yleisesti englannin tai ranskan mukaisia transkriptioita. Syynä on useinkin vain se, ettei kääntäjä ole tiennyt transkriptiojärjestelmien eroista tai ei ehdi tarkistaa asiaa. Jos kreikkalaissyntyinen henkilö itse haluaa, että hänen nimensä kirjoitetaan latinalaisin kir­jai­min jollakin erityisellä tavalla, muut usein menettelevät näin.

Tavallisimpia virheitä on ξ-kirjaimen translitteroiminen tai transkriboiminen x:llä eikä ks:llä (esim. Alexis eikä Aleksis). Hyvin tavallista on myös ου-yhdistelmän transkriboiminen ou:lla eikä u:lla (esim. Papadopoulos eikä Papadopulos, Papandreou eikä Papandreu, Diamanto­poulou eikä Diamantopulu). Tämä on omiaan johtamaan virheelliseen ääntämykseen (ou eikä u). Joskus esiintyy myös f:n tilalla ph, h:n tilalla kh, k:n tilalla c jne.

Sekä translitteroinnissa että transkriptiossa on ρ-kirjaimen vastineena r-kirjain, ei rh. Kui­ten­kin rh on varsin tavallinen muiden translitterointijärjestelmien ja käytäntöjen mukaan, esi­mer­kik­si ”Pyrrhos”, ”Rhodos” (vaikka suomen kielen lautakunta on erikseen lausunut, että asu ”Rodos” on suositeltava).

Monet tunnetut nimet kirjoitetaan aivan yleisesti siten, kuin ne esiintyvät englanninkielisissä lehdissä. Suomeksi kirjoittava toimittaja ei yleensä edes tiedä kreikkalaista kirjoitusasua saati että hän osaisi käyttää oikeaa transkriptiota. Niinpä käytetään asua Aristoteles Onassis, vaikka standardinmukainen transkriptio olisi Aristotelis Onasis.

Nimien vakiintuneita asuja

Joillakin kreikkalaisilla nimillä on suomen kielessä vakiintunut suomeen mukautunut asu, jota käytetään kreikankielisen nimen translitteraation sijasta. Niistä ei ole syytä luopua, joskin translitteroitua asua tietysti käytetään, jos nimi esiintyy kreikankielisessä tekstikatkelmassa. SFS 5807 mainitsee vakiintuneiksi asuiksi nimet ”Ateena” ja ”Kreeta”. Tulkinnanvarainen on esimerkiksi nimi ”Akhilleus”, joka varsin yleisesti esiintyy suomalaistuneessa asussa ”Akilles”.

Katso myös kirjoitusta Siirtokirjoitus (translitterointi ja transkriptio) ja sen suomalaiset käytännöt sekä Nykyajan kielenoppaan kohtaa kreikkalaisperäisten lainasanojen asusta.