Suomen kki-loppuiset johdokset

Tämä sivu sisältää ne Kielitoimiston sanakirjassa (KS) esitetyt kki-loppuiset sanat, jotka voidaan päätellä tai joita voidaan epäillä suomen kielessä muodostetuiksi johdoksiksi. Murteissa, vanhassa kirjakielessä ja erikois­alojen kielissä on lukuisia muitakin tämän tyypin johdoksia. Taulukon sisältö on saatavilla myös Excel-tiedostona, jossa on jonkin verran selityksiä. Taulukon jälkeen on sen selityksiä ja yleisiä tietoja kki-johdoksista.

Johdos Kantas. Ks:n luokka Johdin Merkitys Huomautuksia
ailakki aila ? -kki eräitä kohokkikasveja SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana”. Kantasana?
ajokki ajo subst. -kki auto t. muu ajoneuvo; ajoon käytetty eläin, ajojuhta SSA. Murteissa eri merkityksiä.
asukki asu- verbi -kki vars. tilapäinen asukas
avokki avo adj. -kki ark. avopuoliso Kantasana nykykielessä lähes taipumaton ja esiintyy lähinnä vain yhdyssanojen alkuosana.
eksykki eksy- verbi -kki biol. satunnaisesti elinalueensa ulkopuolelle joutunut yksilö Lienee nuori muodoste.
emäkki emä subst. -kki eräitä emäkkikasveihin kuuluvia yksivuotisia (rikka)kasveja
hanhikki hanhi subst. -kki ruoho- t. pensasmaisia tav. keltakukkaisia kasveja SES. Murteissa eri merkityksessä.
helokki helo ? -kki eräitä horsmakasveja SES: ”Vrt. helottaa”. Murteissa on helo-alkuisia sanoja, mutta ei tätä johdosta.
hoidokki hoito subst. -kki jossakin laitoksessa t. sairaalassa) hoidettavana olija Murteissa ’hoidettavana oleva’.
holhokki holhoa- verbi -kki vars. vanh. holhottavana oleva henkilö SSA. Murteissa ’holhottavana, hoidettavana oleva ihminen (t. eläin)’.
hämähäkki ? ? -kki hämähäkkieläimiä joista useat lajit kutovat saaliinpyyntiverkkoja SSA ei esitä johdoksena, mutta sen esittämien muunkielisten vastineiden perusteella on ajateltavissa, että kyseessä on -kki-johdos. Murteissa useita variantteja.
hävikki häviä- verbi -kki mittauksessa, valmistuksessa, varastoinnissa tms. jstak aineesta hukkaan menevä osa, hukka, häviö Murteissa ’tappio, häviö’.
inhokki inhoa- verbi -kki jokin t. joku, joka on jonkun inhon kohteena
isukki isä subst. -ukki last. (vars. hellittelysanana:) isä Murteissa ’urospuolisesta porsaasta (t. siasta)’.
juorukki juoru subst. -kki koristeellisia amppelikasveja, joilla on soikeat, teräväkärkiset, hopeajuovaiset lehdet
kaunokki kauno adj. -kki mykerökukkaisia kasveja; ark. taitoluistimesta Murteissa vain yhdyssanassa elokaunokki. Kantasana nykykielessä lähinnä vain yhdyssanojen alkuosana, mutta vanhassa runokielessä ’kaunis’ ja murteissa substantiivina ’kauneus’.
kihokki kiho subst. -kki matalia, tav. suolla kasvavia, hyönteisiä ravinnokseen pyydystäviä kasveja SSA. Kantasana vanhassa kielessä mm. ’kupla, pore’. Ajateltavissa myös kihota-verbin (vartalo kihoa-) johdokseksi.
kohokki koho subst. -kki puna- t. valkokukkaisia kohokkikasveja (= ruoho- t. varpukasveja, joihin kuuluvat mm. kohokit, ailakit ja tervakot) SES: ”oppitekoinen sana (Elias Lönnrot, 1860) ja johdettu sanasta koho ’mm. pöhöllä olo’ (jonka taivutusmuoto on koholla ’kohotettuna, ylhäällä, pystyssä’)”.
lehdokki lehto subst. -kki vars. lehtomaiden tuoksuvakukkaisia kämmekkäkasveja
leinikki leini subst. -kki yleisiä, tav. keltakukkaisia ruohoja SSA. Kantasana tarkoittaa kihtiä. NSES: ”Suomen kirjakielessä kasvisuvun nykynimityksen on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1860 muodossa leinikkö. Lönnrotin sanakirjassa 1874 mainitaan sekä leinikkö että leinikki,”
lellikki lelli- verbi -kki vars. lapsesta: (hemmoteltu) suosikki, lemmikki, lelli Murteissa ’hemmoteltu olento, suosikki, lemmikki’.
lemmikki lempi subst. -kki (rakastettu, hellitty) suosikki; lemmikkieläin;
matalia, tav. sinikukkaisia ruohoja
SSA.
lennokki lento subst. -kki (pieni) miehittämätön lentokone (myös harrastus- t. leikkivälineenä)
lennäkki lentä- verbi -kki lentolehtinen, esite
levikki leviä- verbi -kki esiintymis-, leviämisalue, levinneisyys; painatteen leviämismäärä Murteissa sananparsissa vaurastumisesta.
liidokki liito subst. -kki moottoriton lennokki
malvikki malva subst. -kki ruohoja ja pensaita, joista useita viljellään koristekasveina SES.
menekki mene- verbi -kki kaupaksi meneminen; kaupaksi mennyt määrä; käyttömäärä, kulutus SES. Murteissa eri merkityksiä.
neuvokki neuvo subst. -kki vanh. opas-, ohjekirja Murteissa eri merkityksiä.
orvokki orpo subst. -kki yleisiä ruohokasveja, joilla on vastakohtaiset, kannukselliset kukat ja joista useita lajeja viljellään koristekasveina SSA. NSES: ”Suomen kirjakielessä orvokki on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin kasvistossa 1860.”
oudokki outo adj. -kki oudosta, kummallisesta ihmisestä t. muusta
parikki pari subst. -kki harv. toinen jhk pariin kuuluvista, jnk pari, toinen kaksosista SSA.
pielikki pieli subst. -kki pelargoni SES.
poikki poi- vaill. -kki poikittain kahtia; kahdeksi kappaleeksi t. osaksi katkaistuna, taittuneena, murtuneena; ym. SSA: ”Samaa alkuperää kuin pois” (ja poissa, joissa -s ja -ssa ovat päätteitä). NSES:”Sananmuoto on ilmeisesti jonkinlainen rakenteeltaan hämärtynyt tulosijamuodoste, mutta sanavartalon alkuperä ja alkuperäinen muoto ovat tuntemattomia.” Sana on adverbi ja adpositio ja muutenkin poikkeuksellinen -kki-johdos.
punikki puna subst. -ikki halv. punakaartilaisista; murt. ruskea lehmä SSA: ”punikki ’punaruskean lehmän nimi’”. Sana esiintyy myös yhdyssanassa punikkitatti (ja sen arkikielisenä lyhentymänä).
pysäkki pysä- verbi -kki raitiovaunun, bussin tms. pysähdyspaikka SSA: ”pysäkki (1883)”, verbin pysyä yhteydessä. Kantasanaksi ajatellaan tässä verbinvartalo pysä-, joka nyk. esiintyy vain johdoksissa (pysyä, pysähtyä ym.)
päivikki päivä subst. -ikki värikäskukkaisia jääruohokasveja, joista eräitä viljellään huonekasveina SES.
rannikki ranta subst. -ikki rannikolla kasvava pieni punertavakukkainen mehevälehtinen esikkokasvi SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana”.
raunikki raunio subst. -kki kohokkikasveihin kuuluvia runsaskukkaisia ruohoja, joista eräitä viljellään koristekasveina, harso SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana, johdos sanasta raunio ’kiviröykkiö’”. Kantasana siis poikkeuksellisesti lyhentynyt.
ristikki risti subst. -kki ristikukkaiskasveihin kuuluvia matalia mätästäviä kivikko- ja reunuskasveja SES.
rusokki ruso subst. -kki mykerökukkaisia ruohoja
seisokki seiso- verbi -kki teollisuuslaitoksen pitäminen pysäytyksissä määräajan menekki- tm. vaikeuksien t. ennalta suunniteltujen huoltotöiden vuoksi; ark. erektiosta
seitikki seitti verbi -kki helttasieniä joiden lakin reunaa ja jalkaa yhdistää seittimäinen verho SES. NSES: ”Suomen kirjakielessä seitikki on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.”
sievikki sievä adj. -ikki koristekasvina viljeltäviä matalia sini- t. valkokukkaisia ruohoja SES.
soilikki ? ? -kki huonekasveja joilla on isot suppilomaiset, us. siniset t. valkoiset kukat SES: ”Mallina ollut kasvinnimissä tyypillinen pääte -kki. Ehkä kasvinnimi liittyy sanaan soilakka.” Vrt. soilua, soilu (Nykysuomen sanakirjassa) ja Lönnrotin sanakirjan sanoihin soila ’stråle; strömning’ ja soile, soilu: ”= soilunta; 2) norrskenets flammande, norrsken”
solmukki solmu subst. -kki kohokkikasveihin kuuluvia punakukkaisia matalia ruohoja SES: ”Johdoksen syntymiseen näyttää vaikuttaneen Elias Lönnrotin vuonna 1860 kasvista käyttämä nimi solmuheinä.”
suosikki suosi- verbi -kki jokin t. joku, joka on jonkun erityisessä suosiossa, lempilapsi, lemmikki; kilpailijasta, joukkueesta tms., jolla etukäteen katsotaan olevan suurimmat mahdollisuudet voittoon SSA.
suvakki suvaitse- verbi -kki ark., halv. ihmisestä joka suhtautuu eri kulttuureihin, uskontoihin ja etnisiin ryhmiin (liian) suvaitsevaisesti Uudehko; Kotuksen vuoden 2016 sanoja. Epätavallinen johdos, jossa kantasana lyhentynyt.
talvikki talvi subst. -kki pieniä valkokukkaisia havumetsien kasveja, joiden lehdet talvehtivat
tyräkki tyrä subst. -kki ruohoja ja mehikasveja, joista eräitä viljellään myös puutarha- ja huonekasveina SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 sanasta tyrä johtamalla luoma oppitekoinen sana”.
tähdikki tähti subst. -kki eräitä valkokukkaisia hyasinttikasveja SES: ”oppitekoinen sana, joka perustuu siihen, että kasvilla on valkoiset tähtimäiset kukat”.
vaihdokki vaihto subst. -kki vaihtoauto t. muu liikkeelle vaihdossa myytäväksi jäänyt kulkuneuvo
vajakki vajaa adj. -kki ark., halv. vajaaälyinen ihminen, typerys, älykääpiö
verrokki verto- verbi -kki vars. lääk. vertailuryhmän jäsen Kantasana vertoa : verto- ’verrata’ on vanhaa kieltä. Kantasanaksi voi ajatella myös substantiivin verto, vaikka se itsenäisenä sanana onkin nykyisin vain matematiikan termi.
viillokki viilto subst. -kki viipaloitua t. paloiteltua keitettyä (kanan-, vasikan- tms.) lihaa vaaleassa kastikkeessa Kantasanaksi sopisi ehkä paremmin viiltää-verbi, jolloin johdinta olisi -okki.
viilokki viilo subst. -kki viipaloitua t. paloiteltua keitettyä (kanan-, vasikan- tms.) lihaa vaaleassa kastikkeessa Kantasanaksi kai ajateltava Lönnrotin sanakirjassa kuvattu viilo ’uppristning, inskärning’ tai viiloa ’skära’. Ks. https://jkorpela.fi/suomen-normit/viillokki.html
västäräkki ? ? -kki siroja pitkäpyrstöisiä varpuslintuja; vars. mustan, valkoisen ja harmaan kirjava yleinen muuttolintu SSA:n mukaan onomatopoeettinen. Joidenkin muunkielisten vastineiden perusteella on ajateltavissa, että sana on alkujaan ollut lyhyempi ja siihen on liittynyt -kki-johdin. Kuitenkin NSES esittää nelitavuisen rekonstruoidun alkuperäisen asun.

Taulukon selityksiä sarakkeittain

Johdos: Sana perusmuodossaan.

Kanta.: Johdoksen kantasana. Verbistä esitetään tässä vahva taivutusvartalo (esim. eksy‑), johon verbin johdokset yleensä perustuvatm ei sanakirjamuotoa eli A‑infinitiiviä (esim. eksyä).

Ks:n luokka: Kantasanan sanaluokka.

Johdin: Sanassa oleva johdin, joka on yleensä -kki, joissakin tapauksissa -ikki tai -ukki.

Merkitys: Johdoksen merkityksen kuvaus Kieli­toimiston sana­kirjassa. Lyhenteitä on avattu, samoin viittauksia muihin hakusanoihin. Mukaan on otettu myös tyylilajimerkintä, kuten ark. = arkikieltä.

Huomautuksia: Lähteitä, joissa sanan etymologia on esitetty, tai muita huomautuksia. Lyhenteitä:
SSA = Suomen sanojen alkuperä.
SES = Suomen etymologisen sanakirjan täydennys eli sellainen osa, jota ei ole otettu SSA:sta.
NSES = Nykysuomen etymologinen sanakirja.
Tiedot murteista perustuvat Suomen murteiden sanakirjaan (SMS); jos murteista ei mainita mitään ja sana on välillä a–noukkia (tähän mennessä valmistunut SMS:n osuus), johdos ei esiinny SMS:ssa.

Yleisiä tietoja kki-johdoksista

Kieli­toimiston sana­kirjassa on 1 093 kki-loppuisista sanaa (17.1.2025). Niistä suurin osa on muita kuin kki-johdoksia, suurelta osin lainasanoja, joissa k‑aines on alku­perä­kielestä peräisin ja loppu‑i on tullut mukaan sanan mukauttamiseksi suomeen: rukki, antiikki jne. Selviä kki-johdoksia on noin 50. Tähän koosteeseen on otettu myös epävarmoja tapauksia eli sanoja, jotka vaikuttavat kki-johdoksilta, mutta saattavat muuta alku­perää Murteissa, vanhassa kielessä ja erikois­aloilla on muitakin.

Muutamat kki-loppuisista johdoksista ovat sellaisia, että kki-osan edellä oleva vokaali ei ole sama kuin kanta­sanan loppu­vokaali. Tapaukset voidaan tulkita niin, että kantasanan loppuvokaali muuttuu toiseksi kki-johtimen edellä, tai niin, että johtimessa on k:n edellä vokaali ja se aiheuttaa kantasanan kanta­sanan loppu­vokaalin häviämisen. Esimerkiksi ”isukki” voidaan tulkita yhdistelmäksi isä + ‑kki niin, että ä vaihtuu u:ksi, tai yhdistelmäksi isä + ‑ukki niin, että ä katoaa. Tässä (kuten myös johdin­koosteen sisältävässä esityksessäni Suomen kielen sidonnaiset morfeemit) käytetään jälkimmäistä kuvaustapaa; useissa suomen sanan­johdon esityksissä on tehty toisin.

Tässä on tulkittu, että esimerkiksi talvikki-sanassa johdinta on vain ‑kki, vaikka kantasana on e-vartaloinen (talvi : talven). Yleensä johdin liitetään taivutusvartaloon, joten odottaisi johdosta talvekki. Tässä voi ajatella, että johdin liittyy yksikön nominatiiviin, mikä ei ole kovin tavallista suomen kielen johdoksissa, mutta mahdollista. Toinen vaihto­ehto olisi tietysti tulkita, että johdin on tällaisissa tapauksissa ‑ikki.

Aarni Penttilän Suomen kieli­oppiin (1957) kuvaa kki-johtimen olevan puoli­produktiivinen denominaalinen ja deverbaalinen (siis nomini- tai verbikantainen) johdin, jolla muodostetut sanat ovat substantiiveja. Sen esimerkeissä on useita eris­nimiä ja nykyiseen yleis­kieleen kuulumattomia sanoja:

Denom:sten joukossa naisten (esim. Kyllikki, Päivikki) sekä lehmien nimiä (esim. Mansikki, Punikki; näissä rinnalla myös ke-johdin: Mansike), edelleen eläinten ja kasvien nimityksiä (esim. ajokki; kaunokki, kohokki, lehdokki, orvokki, talvikki), harvoin muita (esim. ensikki ’priima­vekseli’). Deverb:t ovat tav. teon, teon tuloksen tai esineen nimi­tyk­siä (esim. kynnäkki ’kynnös’, lennokki, levikki, liidokki, menekki, neuvokki, pysäkki) tai olennon nimityksiä: asukki ’henkilö, jolle on annettu asunto’, holhokki, lellikki, lemmikki, mielikki, parikki, suosikki.

Sanaa Mansikki on pidettävä lähinnä i-johdoksena sanasta mansikka, jonka etymologia on tuntematon. Mahdollisuuksien rajoissa toki on, että nämä sanat ovat jonkin kanta­sanan kki- ja kka-johdos. Sana ensikki esiintyy murteissa merkityksessä ’ensimmäinen lehmä’; priima­vekseli­merkitys taas kuvataan Nyky­suomen sana­kirjassa ja on ehkä ollut enemmänkin ehdotus kuin käytössä ollut. Sanojen lennokki ja liidokki kuvaaminen verbi­kantaisiksi merkitsee, että olisi oletettava, että kanta­verbien lentä- ja liitä- loppu­vokaali on muuttunut o:ksi tai kyseessä ovat okki-johdokset.

Tästä kuvauksesta jo ilmenee, että kki-johtimella ei ole mitään sille ominaista perus­merkitystä. Se saattaa olla muulla johtimella muodostettujen sanojen vaihto­ehtona eroamatta niistä merkitykseltään. Murre­sana­kirja mainitsee esimerkiksi artikkelissa asukas rinnakkais­muodot asuja, asujain, asuke, asukka, asukki, asuva, asuvainen.

Oman ryhmänsä kyllä muodostavat kasvi­lajien nimitykset, jotka lienevät ainakin pääosin Elias Lönnrotin muodostamia tai hänen antamaansa esi­kuvaa seurailevia.