Tämä sivu sisältää ne Kielitoimiston sanakirjassa (KS) esitetyt kki-loppuiset sanat, jotka voidaan päätellä tai joita voidaan epäillä suomen kielessä muodostetuiksi johdoksiksi. Murteissa, vanhassa kirjakielessä ja erikoisalojen kielissä on lukuisia muitakin tämän tyypin johdoksia. Taulukon sisältö on saatavilla myös Excel-tiedostona, jossa on jonkin verran selityksiä. Taulukon jälkeen on sen selityksiä ja yleisiä tietoja kki-johdoksista.
Johdos | Kantas. | Ks:n luokka | Johdin | Merkitys | Huomautuksia |
---|---|---|---|---|---|
ailakki | aila | ? | -kki | eräitä kohokkikasveja | SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana”. Kantasana? |
ajokki | ajo | subst. | -kki | auto t. muu ajoneuvo; ajoon käytetty eläin, ajojuhta | SSA. Murteissa eri merkityksiä. |
asukki | asu- | verbi | -kki | vars. tilapäinen asukas | |
avokki | avo | adj. | -kki | ark. avopuoliso | Kantasana nykykielessä lähes taipumaton ja esiintyy lähinnä vain yhdyssanojen alkuosana. |
eksykki | eksy- | verbi | -kki | biol. satunnaisesti elinalueensa ulkopuolelle joutunut yksilö | Lienee nuori muodoste. |
emäkki | emä | subst. | -kki | eräitä emäkkikasveihin kuuluvia yksivuotisia (rikka)kasveja | |
hanhikki | hanhi | subst. | -kki | ruoho- t. pensasmaisia tav. keltakukkaisia kasveja | SES. Murteissa eri merkityksessä. |
helokki | helo | ? | -kki | eräitä horsmakasveja | SES: ”Vrt. helottaa”. Murteissa on helo-alkuisia sanoja, mutta ei tätä johdosta. |
hoidokki | hoito | subst. | -kki | jossakin laitoksessa t. sairaalassa) hoidettavana olija | Murteissa ’hoidettavana oleva’. |
holhokki | holhoa- | verbi | -kki | vars. vanh. holhottavana oleva henkilö | SSA. Murteissa ’holhottavana, hoidettavana oleva ihminen (t. eläin)’. |
hämähäkki | ? | ? | -kki | hämähäkkieläimiä joista useat lajit kutovat saaliinpyyntiverkkoja | SSA ei esitä johdoksena, mutta sen esittämien muunkielisten vastineiden perusteella on ajateltavissa, että kyseessä on -kki-johdos. Murteissa useita variantteja. |
hävikki | häviä- | verbi | -kki | mittauksessa, valmistuksessa, varastoinnissa tms. jstak aineesta hukkaan menevä osa, hukka, häviö | Murteissa ’tappio, häviö’. |
inhokki | inhoa- | verbi | -kki | jokin t. joku, joka on jonkun inhon kohteena | |
isukki | isä | subst. | -ukki | last. (vars. hellittelysanana:) isä | Murteissa ’urospuolisesta porsaasta (t. siasta)’. |
juorukki | juoru | subst. | -kki | koristeellisia amppelikasveja, joilla on soikeat, teräväkärkiset, hopeajuovaiset lehdet | |
kaunokki | kauno | adj. | -kki | mykerökukkaisia kasveja; ark. taitoluistimesta | Murteissa vain yhdyssanassa elokaunokki. Kantasana nykykielessä lähinnä vain yhdyssanojen alkuosana, mutta vanhassa runokielessä ’kaunis’ ja murteissa substantiivina ’kauneus’. |
kihokki | kiho | subst. | -kki | matalia, tav. suolla kasvavia, hyönteisiä ravinnokseen pyydystäviä kasveja | SSA. Kantasana vanhassa kielessä mm. ’kupla, pore’. Ajateltavissa myös kihota-verbin (vartalo kihoa-) johdokseksi. |
kohokki | koho | subst. | -kki | puna- t. valkokukkaisia kohokkikasveja (= ruoho- t. varpukasveja, joihin kuuluvat mm. kohokit, ailakit ja tervakot) | SES: ”oppitekoinen sana (Elias Lönnrot, 1860) ja johdettu sanasta koho ’mm. pöhöllä olo’ (jonka taivutusmuoto on koholla ’kohotettuna, ylhäällä, pystyssä’)”. |
lehdokki | lehto | subst. | -kki | vars. lehtomaiden tuoksuvakukkaisia kämmekkäkasveja | |
leinikki | leini | subst. | -kki | yleisiä, tav. keltakukkaisia ruohoja | SSA. Kantasana tarkoittaa kihtiä. NSES: ”Suomen kirjakielessä kasvisuvun nykynimityksen on ottanut käyttöön Elias Lönnrot vuonna 1860 muodossa leinikkö. Lönnrotin sanakirjassa 1874 mainitaan sekä leinikkö että leinikki,” |
lellikki | lelli- | verbi | -kki | vars. lapsesta: (hemmoteltu) suosikki, lemmikki, lelli | Murteissa ’hemmoteltu olento, suosikki, lemmikki’. |
lemmikki | lempi | subst. | -kki | (rakastettu, hellitty) suosikki; lemmikkieläin; matalia, tav. sinikukkaisia ruohoja |
SSA. |
lennokki | lento | subst. | -kki | (pieni) miehittämätön lentokone (myös harrastus- t. leikkivälineenä) | |
lennäkki | lentä- | verbi | -kki | lentolehtinen, esite | |
levikki | leviä- | verbi | -kki | esiintymis-, leviämisalue, levinneisyys; painatteen leviämismäärä | Murteissa sananparsissa vaurastumisesta. |
liidokki | liito | subst. | -kki | moottoriton lennokki | |
malvikki | malva | subst. | -kki | ruohoja ja pensaita, joista useita viljellään koristekasveina | SES. |
menekki | mene- | verbi | -kki | kaupaksi meneminen; kaupaksi mennyt määrä; käyttömäärä, kulutus | SES. Murteissa eri merkityksiä. |
neuvokki | neuvo | subst. | -kki | vanh. opas-, ohjekirja | Murteissa eri merkityksiä. |
orvokki | orpo | subst. | -kki | yleisiä ruohokasveja, joilla on vastakohtaiset, kannukselliset kukat ja joista useita lajeja viljellään koristekasveina | SSA. NSES: ”Suomen kirjakielessä orvokki on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sana mainitaan mm. Elias Lönnrotin kasvistossa 1860.” |
oudokki | outo | adj. | -kki | oudosta, kummallisesta ihmisestä t. muusta | |
parikki | pari | subst. | -kki | harv. toinen jhk pariin kuuluvista, jnk pari, toinen kaksosista | SSA. |
pielikki | pieli | subst. | -kki | pelargoni | SES. |
poikki | poi- | vaill. | -kki | poikittain kahtia; kahdeksi kappaleeksi t. osaksi katkaistuna, taittuneena, murtuneena; ym. | SSA: ”Samaa alkuperää kuin pois” (ja poissa, joissa -s ja -ssa ovat päätteitä). NSES:”Sananmuoto on ilmeisesti jonkinlainen rakenteeltaan hämärtynyt tulosijamuodoste, mutta sanavartalon alkuperä ja alkuperäinen muoto ovat tuntemattomia.” Sana on adverbi ja adpositio ja muutenkin poikkeuksellinen -kki-johdos. |
punikki | puna | subst. | -ikki | halv. punakaartilaisista; murt. ruskea lehmä | SSA: ”punikki ’punaruskean lehmän nimi’”. Sana esiintyy myös yhdyssanassa punikkitatti (ja sen arkikielisenä lyhentymänä). |
pysäkki | pysä- | verbi | -kki | raitiovaunun, bussin tms. pysähdyspaikka | SSA: ”pysäkki (1883)”, verbin pysyä yhteydessä. Kantasanaksi ajatellaan tässä verbinvartalo pysä-, joka nyk. esiintyy vain johdoksissa (pysyä, pysähtyä ym.) |
päivikki | päivä | subst. | -ikki | värikäskukkaisia jääruohokasveja, joista eräitä viljellään huonekasveina | SES. |
rannikki | ranta | subst. | -ikki | rannikolla kasvava pieni punertavakukkainen mehevälehtinen esikkokasvi | SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana”. |
raunikki | raunio | subst. | -kki | kohokkikasveihin kuuluvia runsaskukkaisia ruohoja, joista eräitä viljellään koristekasveina, harso | SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana, johdos sanasta raunio ’kiviröykkiö’”. Kantasana siis poikkeuksellisesti lyhentynyt. |
ristikki | risti | subst. | -kki | ristikukkaiskasveihin kuuluvia matalia mätästäviä kivikko- ja reunuskasveja | SES. |
rusokki | ruso | subst. | -kki | mykerökukkaisia ruohoja | |
seisokki | seiso- | verbi | -kki | teollisuuslaitoksen pitäminen pysäytyksissä määräajan menekki- tm. vaikeuksien t. ennalta suunniteltujen huoltotöiden vuoksi; ark. erektiosta | |
seitikki | seitti | verbi | -kki | helttasieniä joiden lakin reunaa ja jalkaa yhdistää seittimäinen verho | SES. NSES: ”Suomen kirjakielessä seitikki on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella.” |
sievikki | sievä | adj. | -ikki | koristekasvina viljeltäviä matalia sini- t. valkokukkaisia ruohoja | SES. |
soilikki | ? | ? | -kki | huonekasveja joilla on isot suppilomaiset, us. siniset t. valkoiset kukat | SES: ”Mallina ollut kasvinnimissä tyypillinen pääte -kki. Ehkä kasvinnimi liittyy sanaan soilakka.” Vrt. soilua, soilu (Nykysuomen sanakirjassa) ja Lönnrotin sanakirjan sanoihin soila ’stråle; strömning’ ja soile, soilu: ”= soilunta; 2) norrskenets flammande, norrsken” |
solmukki | solmu | subst. | -kki | kohokkikasveihin kuuluvia punakukkaisia matalia ruohoja | SES: ”Johdoksen syntymiseen näyttää vaikuttaneen Elias Lönnrotin vuonna 1860 kasvista käyttämä nimi solmuheinä.” |
suosikki | suosi- | verbi | -kki | jokin t. joku, joka on jonkun erityisessä suosiossa, lempilapsi, lemmikki; kilpailijasta, joukkueesta tms., jolla etukäteen katsotaan olevan suurimmat mahdollisuudet voittoon | SSA. |
suvakki | suvaitse- | verbi | -kki | ark., halv. ihmisestä joka suhtautuu eri kulttuureihin, uskontoihin ja etnisiin ryhmiin (liian) suvaitsevaisesti | Uudehko; Kotuksen vuoden 2016 sanoja. Epätavallinen johdos, jossa kantasana lyhentynyt. |
talvikki | talvi | subst. | -kki | pieniä valkokukkaisia havumetsien kasveja, joiden lehdet talvehtivat | |
tyräkki | tyrä | subst. | -kki | ruohoja ja mehikasveja, joista eräitä viljellään myös puutarha- ja huonekasveina | SES: ”Elias Lönnrotin vuonna 1860 sanasta tyrä johtamalla luoma oppitekoinen sana”. |
tähdikki | tähti | subst. | -kki | eräitä valkokukkaisia hyasinttikasveja | SES: ”oppitekoinen sana, joka perustuu siihen, että kasvilla on valkoiset tähtimäiset kukat”. |
vaihdokki | vaihto | subst. | -kki | vaihtoauto t. muu liikkeelle vaihdossa myytäväksi jäänyt kulkuneuvo | |
vajakki | vajaa | adj. | -kki | ark., halv. vajaaälyinen ihminen, typerys, älykääpiö | |
verrokki | verto- | verbi | -kki | vars. lääk. vertailuryhmän jäsen | Kantasana vertoa : verto- ’verrata’ on vanhaa kieltä. Kantasanaksi voi ajatella myös substantiivin verto, vaikka se itsenäisenä sanana onkin nykyisin vain matematiikan termi. |
viillokki | viilto | subst. | -kki | viipaloitua t. paloiteltua keitettyä (kanan-, vasikan- tms.) lihaa vaaleassa kastikkeessa | Kantasanaksi sopisi ehkä paremmin viiltää-verbi, jolloin johdinta olisi -okki. |
viilokki | viilo | subst. | -kki | viipaloitua t. paloiteltua keitettyä (kanan-, vasikan- tms.) lihaa vaaleassa kastikkeessa | Kantasanaksi kai ajateltava Lönnrotin sanakirjassa kuvattu viilo ’uppristning, inskärning’ tai viiloa ’skära’. Ks. https://jkorpela.fi/suomen-normit/viillokki.html |
västäräkki | ? | ? | -kki | siroja pitkäpyrstöisiä varpuslintuja; vars. mustan, valkoisen ja harmaan kirjava yleinen muuttolintu | SSA:n mukaan onomatopoeettinen. Joidenkin muunkielisten vastineiden perusteella on ajateltavissa, että sana on alkujaan ollut lyhyempi ja siihen on liittynyt -kki-johdin. Kuitenkin NSES esittää nelitavuisen rekonstruoidun alkuperäisen asun. |
Johdos: Sana perusmuodossaan.
Kanta.: Johdoksen kantasana. Verbistä esitetään tässä vahva taivutusvartalo (esim. eksy‑), johon verbin johdokset yleensä perustuvatm ei sanakirjamuotoa eli A‑infinitiiviä (esim. eksyä).
Ks:n luokka: Kantasanan sanaluokka.
Johdin: Sanassa oleva johdin, joka on yleensä -kki, joissakin tapauksissa -ikki tai -ukki.
Merkitys: Johdoksen merkityksen kuvaus Kielitoimiston sanakirjassa. Lyhenteitä on avattu, samoin viittauksia muihin hakusanoihin. Mukaan on otettu myös tyylilajimerkintä, kuten ark. = arkikieltä.
Huomautuksia: Lähteitä, joissa sanan etymologia on esitetty, tai
muita huomautuksia. Lyhenteitä:
SSA = Suomen sanojen alkuperä.
SES = Suomen etymologisen sanakirjan
täydennys eli sellainen osa, jota ei ole otettu SSA:sta.
NSES = Nykysuomen etymologinen sanakirja.
Tiedot murteista perustuvat Suomen murteiden sanakirjaan (SMS);
jos murteista ei mainita mitään ja sana on välillä a–noukkia (tähän mennessä
valmistunut SMS:n osuus), johdos ei esiinny SMS:ssa.
Kielitoimiston sanakirjassa on 1 093 kki-loppuisista sanaa (17.1.2025). Niistä suurin osa on muita kuin kki-johdoksia, suurelta osin lainasanoja, joissa k‑aines on alkuperäkielestä peräisin ja loppu‑i on tullut mukaan sanan mukauttamiseksi suomeen: rukki, antiikki jne. Selviä kki-johdoksia on noin 50. Tähän koosteeseen on otettu myös epävarmoja tapauksia eli sanoja, jotka vaikuttavat kki-johdoksilta, mutta saattavat muuta alkuperää Murteissa, vanhassa kielessä ja erikoisaloilla on muitakin.
Muutamat kki-loppuisista johdoksista ovat sellaisia, että kki-osan edellä oleva vokaali ei ole sama kuin kantasanan loppuvokaali. Tapaukset voidaan tulkita niin, että kantasanan loppuvokaali muuttuu toiseksi kki-johtimen edellä, tai niin, että johtimessa on k:n edellä vokaali ja se aiheuttaa kantasanan kantasanan loppuvokaalin häviämisen. Esimerkiksi ”isukki” voidaan tulkita yhdistelmäksi isä + ‑kki niin, että ä vaihtuu u:ksi, tai yhdistelmäksi isä + ‑ukki niin, että ä katoaa. Tässä (kuten myös johdinkoosteen sisältävässä esityksessäni Suomen kielen sidonnaiset morfeemit) käytetään jälkimmäistä kuvaustapaa; useissa suomen sananjohdon esityksissä on tehty toisin.
Tässä on tulkittu, että esimerkiksi talvikki-sanassa johdinta on vain ‑kki, vaikka kantasana on e-vartaloinen (talvi : talven). Yleensä johdin liitetään taivutusvartaloon, joten odottaisi johdosta talvekki. Tässä voi ajatella, että johdin liittyy yksikön nominatiiviin, mikä ei ole kovin tavallista suomen kielen johdoksissa, mutta mahdollista. Toinen vaihtoehto olisi tietysti tulkita, että johdin on tällaisissa tapauksissa ‑ikki.
Aarni Penttilän Suomen kielioppiin (1957) kuvaa kki-johtimen olevan puoliproduktiivinen denominaalinen ja deverbaalinen (siis nomini- tai verbikantainen) johdin, jolla muodostetut sanat ovat substantiiveja. Sen esimerkeissä on useita erisnimiä ja nykyiseen yleiskieleen kuulumattomia sanoja:
Denom:sten joukossa naisten (esim. Kyllikki, Päivikki) sekä lehmien nimiä (esim. Mansikki, Punikki; näissä rinnalla myös ke-johdin: Mansike), edelleen eläinten ja kasvien nimityksiä (esim. ajokki; kaunokki, kohokki, lehdokki, orvokki, talvikki), harvoin muita (esim. ensikki ’priimavekseli’). Deverb:t ovat tav. teon, teon tuloksen tai esineen nimityksiä (esim. kynnäkki ’kynnös’, lennokki, levikki, liidokki, menekki, neuvokki, pysäkki) tai olennon nimityksiä: asukki ’henkilö, jolle on annettu asunto’, holhokki, lellikki, lemmikki, mielikki, parikki, suosikki.
Sanaa Mansikki on pidettävä lähinnä i-johdoksena sanasta mansikka, jonka etymologia on tuntematon. Mahdollisuuksien rajoissa toki on, että nämä sanat ovat jonkin kantasanan kki- ja kka-johdos. Sana ensikki esiintyy murteissa merkityksessä ’ensimmäinen lehmä’; priimavekselimerkitys taas kuvataan Nykysuomen sanakirjassa ja on ehkä ollut enemmänkin ehdotus kuin käytössä ollut. Sanojen lennokki ja liidokki kuvaaminen verbikantaisiksi merkitsee, että olisi oletettava, että kantaverbien lentä- ja liitä- loppuvokaali on muuttunut o:ksi tai kyseessä ovat okki-johdokset.
Tästä kuvauksesta jo ilmenee, että kki-johtimella ei ole mitään sille ominaista perusmerkitystä. Se saattaa olla muulla johtimella muodostettujen sanojen vaihtoehtona eroamatta niistä merkitykseltään. Murresanakirja mainitsee esimerkiksi artikkelissa asukas rinnakkaismuodot asuja, asujain, asuke, asukka, asukki, asuva, asuvainen.
Oman ryhmänsä kyllä muodostavat kasvilajien nimitykset, jotka lienevät ainakin pääosin Elias Lönnrotin muodostamia tai hänen antamaansa esikuvaa seurailevia.