Windowsin Merkistö-ohjelma

Menetelmän käyttöala

Unicode-numero on numero, joka yksilöi merkin kansain­välisessä merkistö­standardissa Unicodessa. Unicode-numero voi sisältää numeroita 0–9 ja kirjaimia A–F. Usein sen eteen kirjoitetaan selvyyden vuoksi ”U+”. Unicode-numeron voi selvittää esimerkiksi Alan Woodin Unicode-sivujen avulla.

Merkistö-ohjelma on kaikissa Windows-järjestelmissä, joskin sen monipuolisuus vaihtelee. Kohtalaisen uusissa järjes­tel­mis­sä sillä voi kirjoittaa minkä tahansa Unicode-merkin, joka sisältyy johonkin koneessa olevaan fonttiin ja jonka numero on enintään neli­nume­roi­nen. Merkin numeroa ei tarvitse tietää ennalta, vaan merkin voi etsiä tau­lu­kos­ta tai nimen perusteella.

Käynnistäminen

Valitettavasti Merkistö-ohjelma (englanninkielisessä versiossa Character Map) on Win­dow­sis­sa aika lailla piilotettuna. Se on Käynnistä-valikon kohdassa Apuohjelmat→Järjestelmä­työkalut, vaikka kyse on tavallisesta käytön apuvälineestä eikä järjestelmän ylläpidon työ­kalusta.

Merkistö-ohjelman käynnistämistä voi helpottaa tekemällä sille pikakuvakkeen työpöydälle tai kiinnittämällä ohjelman Käynnistä-valikkoon. Tietoja pika­kuvak­kei­den teosta ja valikkoon kiinnittämisestä on Windowsin ohjeissa.

Alkeellinen käyttö

Merkistö-ohjelma näyttää merkkejä pienissä laatikoissa taulukkona (kuva jäljempänä). Taulukosta näkyy kerralla vain pieni osa, mutta sitä voi vierittää alas ja ylös oikealla olevaa vierityspalkkia käyttäen. Merkit ovat Unicode-numeron mukaisessa järjestyksessä, joka ei suinkaan aina vastaa merkkien luonnollista järjestystä.

Merkki voidaan valita kaksoisnapsautuksella. Tällöin merkki kopioituu Kopioitavat merkit -ruutuun, josta merkit saa leikepöydälle Kopioi-painikkeella. Leikepöydältä niitä voi käyttää tavalliseen tapaan. Esimerkiksi valitaan halutussa ikkunassa haluttu lisäyskohta nap­saut­ta­mal­la ja näppäillään Ctrl V.

(Kuva Merkistö-ohjelmasta)

Fontin merkitys

Merkistö-ohjelman ikkunan yläosassa olevasta Fontti-valikosta tehdyllä valinnalla on useita vaikutuksia:

Nykyaikaisissa järjestelmissä useat perusfontit, kuten Cambria, Calibri ja Times New Roman, ovat merkki­valikoimaltaan laajoja, mutta eivät välttämättä riitä erikois­alojen tarpeisiin. Erikseen saatavissa on useita merkkivalikoimaltaan laajoja fontteja, niistä monet maksuttomia.

Tehokkaampi käyttö

Riittävän uusissa Windowseissa Merkistö-ohjelma sisältää valintaruudun Näytä lisätiedot. Se kannattaa valita ja pitää valittuna; valinta onneksi säilyy, vaikka Merkistö suljetaan.

Tässä tilassa voi merkin valita sen Unicode-numeron perusteella seuraavasti: kirjoitetaan numero ruutuun Näytä Unicode ja painetaan Enter-näppäintä. Edellä olevassa kuvassa on kirjoitettu Unicode-numero 010D (alkunollan voisi jättää pois), jolloin on saatu vastaava merkki (č) merkkitaulukon vasempaan ylä­kul­maan korostettuna. Se voidaan sitten valita kaksois­napsau­tuksella.

Merkkiä voi etsiä Unicode-nimensä tai sen osan perusteella Etsi-ruudun kautta. Unicode-nimet perustuvat englantiin mutta ovat teknisiä nimiä, joissa on monia erikoisuuksia. Esimerkiksi jos ruutuun kirjoitetaan caron ja painetaan Enter-näppäintä, tulevat taulukkoon näkyviin ne merkit, joiden nimessä on sana ”caron”, eli käytännössä erilaiset hatun sisältävät merkit. Jos haun jälkeen haluat tehdä uuden haun, napsauta ensin Palauta-painiketta.

Kun jokin merkki on valittu taulukosta, sen Unicode-numero (esimerkissä U+010D) ja Unicode-nimi (esimerkissä Latin Small Letter C With Caron) näkyvät ohjelman ikkunan alalaidassa.

Merkkejä voi ryhmitellä valitsemalla Ryhmittelyperuste-valikoista kohta Unicode-alialue. Tällöin Merkistö-ohjelman ikkunan oikealle puolelle tulee pienempi ikkuna, josta voi valita merkki­ryhmän. Tällöin alkutilassa on valittuna ryhmä ”Latinalainen”, joka tarkoittaa latinalaisen aakkoston kaikkia kirjaimia. Ohjelman pääikkunan merkkitaulukossa näkyvät tällöin vain kyseiset kirjaimet, joskaan ne eivät ole aakkosjärjestyksessä vaan aliryhminä, joiden sisällä järjestys on suunnilleen aakkosjärjestys.

Ryhmittelyssä on jotakin omituisuuksia. Esimerkiksi ryhmä ”Yleiset välimerkit” sisältää myös erikoismerkkejä kuten ©, ® ja ‰. Toisaalta useimmat erikois­mer­kit, jotka eivät kuulu mi­hin­kään erityiseen ryhmään kuten matemaattisiin tai teknisiin merkkeihin, ovat ryhmässä ”Symbolit ja Dingbat-merkit”. Lisäksi osa ”alialueiden” (jotka ovat Unicode-lohkojen ryhmiä) suomen­kielisistä nimistä on outoja käännös­virheitä; esimerkiksi ”Kirje­symbolit” tarkoittaa kirjainten­kaltaisia symboleja (letter­like symbols) eli kirjaimista muodostettuja erikois­merkkejä kuten ℗. Ks. Unicode-merkistön lohkot ja niiden suomenkieliset nimet.

Vielä yksi lisämahdollisuus on merkkien valinta merkistökoodauksen mukaan. Se tehdään Merkistö-valikosta. Esimerkiksi valinta Windows: kyrillinen poimii esiin ne merkit, jotka kuuluvat Windowsin vanhaan, suhteellisen suppeaan (kaikkiaan noin 200 merkkiä) kyrilliseen mer­kis­töön. Se sisältää mm. kaikki venäjässä yleisesti käytetyt merkit. Jotta Merkistö-valikkoa voisi käyttää, pitää Ryhmittelyperusta-valikosta olla valittuna Kaikki.

Rajoituksia

Ainakin vielä Windows 10:ssä Merkistö-ohjelmalla voi tuottaa vain sellaisia merkkejä, joiden Unicode-numero on enintään U+FFFF. Käytännössä tarvittavat merkit kuuluvat lähes aina tähän joukkoon. Ulkopuolelle jää vain jokseenkin erikoisia merkkejä kuten harvinaisimmat kiinan merkit, muinaiset foinikialaiset merkit ja joukko matematiikassa harvoin käytettyjä erikoismerkkejä.

Lisäksi Merkistö-ohjelma ei tunne joukkoa uusimpia Unicode-merkkejä. Tämä riippuu Windowsin versiosta, mutta esimerkiksi Windows 7:ssä rupian (Intian rahayksikön) uutta merkkiä U+20B9 ei toden­näköisesti löydy sen nimellä (Indian rupee sign) etsittäessä; se lisättiin Unicodeen vasta versiossa 6. (Sen sijaan löytyy kyllä vanhempi rupee sign, U+20A8, ₨, joka on alkuasultaan aivan erilainen, R:n ja s:n tai R:n ja p:n yhdistelmä.) Sitä ei näy myöskään silloin, kun on valittu ryhmä ”Valuuttamerkit”. Sen sijaan se löytyy numeronsa perusteella, jos se on käytössä olevassa fontissa, mutta Merkistö-ohjelma näyttää sen nimeksi Undefined. (Ks. erillistä kuvaa rupian uuden merkin valitsemisesta.)

Harjoittelua

Kokeile ja harjoittele menetelmää seuraavilla merkeillä: ü (saksalainen y), ç (c ja sedilji), ē (e ja pituusmerkki), ə (švaa), Ð (iso D ja poikkiviiva),. ♥ (korttipakan yksi maa), ♪ (eräs nuotti), ∞ (äärettömän merkki matematiikassa), • (luetelmapallo), Ψ (kreikkalainen psii-kirjain), א (heprean alef-kirjain).


© 2012, 2018, 2021 Jukka K. Korpela

Tämä sivu kuuluu sivustoon Merkkien kirjoittamisen ohjeita.