Kirjainten tarinoita, luku 6 Kirjainten käyttö eräissä kielissä:

6.25 Katalaani

Katalaani on lähinnä Espanjassa, etenkin Kataloniassa, puhuttu romaaninen kieli. Sen nimi sekoitetaan melko usein nimeen castellano, joka on espanjan kielen omakielinen nimitys (nimen español ohella).

Katalaanissa käytetään latinalaisten perusaakkosten lisäksi

– sedilji-c:tä ç
– treema-i:tä ï ja treema-u:ta ü osoittamassa, ettei i tai u muodosta diftongia edeltävän vokaalin kanssa (esim. sanoissa ruïna ja taüt), ja ü:ta lisäksi kuten espanjassa yhdistelmissä güe, güe, qüe ja qüi
– akuuttia ja gravista vokaalien päällä painon merkkinä: à, é, è, í, ó, ò, ú.

Akuutti osoittaa samalla vokaalin suppeaksi (suljetuksi), gravis väljäksi (avoimeksi); a on aina väljä, ja i ja u ovat aina suppeita.

Lisäksi katalaanissa käytetään rivinkeskistä pistettä (·, U+00B7) l-kirjainten välissä eräissä tapauksissa, esimerkiksi sanassa col·legio ja nimessä Avel·lí. Yhdistelmä l·l ääntyy l-äänteenä, kun taas ll ääntyy palataalisena l:nä ([λ]). Yhdistelmä l· voidaan esittää myös yhtenä Unicode-merkkinä (ŀ, U+0140), jolloin ulkoasu voi olla typografisesti toisenlainen (esi­mer­kik­si Aveŀlí), mutta tämä merkki ei sisälly fontteihin yhtä yleisesti kuin rivinkeskinen piste. Rivinkeskisestä pisteestä käytetään myös nimitystä ”lentävä piste”.

Seuraavat kirjainparit ovat katalaanissa yhden äänteen merkkejä: gu, ll, ny, qu, tg, tj, tx.

Katalaaninkielisten nimien tilalla käytetään usein vastaavia espanjankielisiä muotoja. Tämä on kuitenkin muuttumassa, kun yleisesti tunnustetaan, että romaanisia kieliä on muitakin kuin ne, jotka ovat nousseet valtioiden virallisiksi kieliksi.