Alapiste eli alapuolinen piste (esimerkki; ẹ) esiintyy mm. vietnamissa, jossa se (vokaaliin liittyvänä) osoittaa määrätynlaista sävelkulkua. Lisäksi alapiste esiintyy muun muassa monien intialaisten kielten tarkassa tarkekirjoituksessa, jossa se osoittaa retrofleksisuutta eli kielen kärjen kaartumista taaksepäin. Myös arabian tieteellisessä tarkekirjoituksessa käytetään alapistettä, mutta siinä se tarkoittaa faryngaalista ääntämystä eli sitä, että konsonanttia äännettäessä kurkunpää on supistunut, jolloin äänne kuulostaa erityisen painokkaalta, emfaattiselta.
Suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä alapiste saadaan seuraavan vokaalimerkin (a, e, i, o, u tai y) alle näppäilyllä AltGr(.). Tästä on kuitenkin suhteellisen vähän hyötyä, koska vietnamin kirjaimiin tarvittaisiin usein lisäksi toinen tarke (ks. vietnamin kuvausta luvussa 6) ja koska siirtokirjoitusjärjestelmissä taas pistettä käytetään yleensä konsonanttimerkin alla.
Tämän takia alapistettä käytettäessä tarvitaan usein alapisteellisten konsonanttien Unicode-koodiarvoja: Käytännön kirjoittamisessa saatetaan tarvita alapisteellisten konsonanttien Unicode-koodiarvoja: ḍ U+1E0D, ḥ U+1E25, ṇ U+1E47, ṛ U+1E5B, ṣ U+1E63, ṭ U+1E6D, ẓ U+1E93. (Versaalien koodiarvot ovat yhtä pienemmät, esimerkiksi Ḍ U+1E0C.)