Kirjainten tarinoita, luku 4 Tarkkeet:

4.2 Tarkkeet tarkasti oikein!

Perustelujen tiivistelmä

Vieraskielisten nimien kirjoittamista täsmälleen oikein tarkkeita myöten voidaan perustella seuraavilla syillä:

Kohteliaisuus. Nimen kirjoittaminen oikein on korrektia. Se tekee hyvän vaikutuksen etenkin silloin, kun se poikkeaa yleisestä väärinkirjoittamisesta.

Tiedonhaku. Nimen oikealla asulla löytyy usein paremmin tietoa esimerkiksi Internetin hakukoneilla.

Ääntämys. Vierasta kieltä edes hiukan tuntevalle tarkkeet antavat usein hyödyllistä tietoa siitä, miten nimi äännetään.

Erottavuus. Joskus tarke erottaa muutoin samanlaiset sanat toisistaan.

Tarkkeita pidetään usein pelkkinä koristeina, jotka voidaan jättää pois etenkin jos niiden kirjoittaminen on hankalaa. Varsinkin englanninkielisessä maailmassa ajatellaan vielä yleisesti näin. Linjana voi olla esimerkiksi, että tarkkeet säilytetään ”tuttujen” kielten kuten ranskan, espanjan, portugalin, saksan ja italian sanoissa, mutta ei muissa.

Taustalla on myös se, että englannin kielessä käytetään usein tarkkeita etenkin ranskalaisperäisissä sanoissa, esimerkiksi rôle ja fiancé, joskus (vanhahtavasti) myös sellaisissa sanoissa kuin coöperation, jossa pisteet toisen o:n päällä osoittavat, että peräkkäiset o:t ääntyvät erikseen. Tältä pohjalta on helppo ymmärtää, että tarkkeet koetaan lähinnä koristeiksi.

Suomalaisesta näkökulmasta on helpompi ymmärtää tarkkeiden merkitys, kun otetaan huomioon, että myös ä:n ja ö:n pisteet ovat muun maailman mielestä tarkkeita. Jos pidämme kohtuullisena, että nimi Hämäläinen kirjoitetaan oikein eikä Hamalainen tai Haemaelaeinen, niin miksi emme suhtautuisi vastaavalla tavalla meille vieraisiin nimiin? Kirjainten ”lisuk­kei­den” kirjoittaminen voi olla muille yhtä olennaista kuin meille ä:n pisteet.

Suomalaisen standardin SFS 4175:2006 (Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen) mukaan on vieraissa nimissä pyrittävä säilyttämään kaikki niihin kuuluvat tarkkeet. Sama periaate on vahvistettu ja sitä on laajennettu ns. erikoiskirjaimiin (esimerkiksi þ ja ð) kielitoimiston tiedotuslehden Kielikellon merkistöaiheisessa teemanumerossa 2/2006. Maan johtava sanomalehti Helsingin Sanomat pyrkii nykyisin selvästikin noudattamaan näitä periaatteita, vaikka sillä on ymmärrettävästikin vaikeuksia toimittaja- ja avustajakunnan suuren määrän ja toimitustyön kiivaan rytmin takia. Silloin kun mikään todellinen kiire ei estä kirjoitusasun tarkistamista, voidaan tarkkeiden oikeaa käyttöä nykyisin pitää huolitellun kielenkäytön yhtenä perusvaatimuksena. 

Oikeilla kirjoitusasuilla voi olla yllättävän suuri merkitys nykymaailmassa, suurempi kuin ennen. Kun haetaan tietoa Internetistä tai yleensä tietojärjestelmistä, löytyy oikealla asulla usein laadukkaampia osumia. Vaikka hakujärjestelmät osaisivat tehdä ns. sumeita hakuja eli etsiä myös väärin kirjoitettuja asuja, on tarkasti oikea asu kuitenkin paras lähtökohta.

Joissakin tapauksissa voisi tarkkeiden jättämistä pois perustella sillä, että tarkkeellinen muoto ei vastaa ääntämystä. Esimerkiksi nimessä Galápagos osoittaa akuutti espanjan käytännön mukaisesti painollisuutta. Koska suomalaiset ääntävät nimen kuitenkin niin, että paino on ensimmäisellä tavulla, olisi luonnollista käyttää kirjoitusasua Galapagos. Tämä voitaisiin käsittää sovinnaisnimeksi.

Tarkkeiden kirjoittamisen tilanteita

Tarkkeiden käytössä on kuitenkin otettava huomioon tekniset rajoitukset. Esimerkiksi sähköpostissa joudutaan usein käytännössä rajoittumaan suppeaan merkkivalikoimaan, jopa pelkkään Ascii-merkistöön. Tällöin yleensä jätetään tarkkeet pois. Sen selittäminen, mihin merkkeihin kuuluisi tarke, on yleensä häiritsevämpää kuin pelkkä yksinkertaistettu kirjoitus. Toisaalta tekee huonon vaikutuksen, jos esimerkiksi painotekstiin ei ole viitsitty kirjoittaa nimiä oikein.

Huolitellussa esityksessä kirjoitetaan siis vieraisiin sanoihin kaikki niihin kuuluvat tarkkeet, paitsi jos se on teknisesti mahdotonta. Länsieurooppalaisissa kielissä käytetyt tarkkeelliset merkit voidaan lähes aina kirjoittaa oikein suomalaisessa toimintaympäristössä. Sen sijaan esimerkiksi balttilaisissa kielissä tai vietnamissa käytetyt tarkkeet voivat tuottaa ongelmia. Niinpä ranskalaisen nimen François kirjoittaminen oikein on käytännössä lähes aina mahdollista, kun taas liettualainen nimi Žīgure joudutaan esimerkiksi sähköpostissa kirjoittamaan yksinkertaistetusti Žigure tai jopa Zigure.

Lyhyesti sanottuna tarkkeet yleensä voidaan kirjoittaa oikein muualla kuin sähköpostissa, Internetin keskustelufoorumeilla ja monissa tietokantapohjaisissa järjestelmissä. Niissä rajoittavana tekijänä on lähinnä se, miten hyvin tarkkeet välittyvät kirjoittajan käyttämästä ohjelmasta lukijoiden käyttämiin ohjelmiin, ei niinkään itse kirjoittaminen.

Sen sijaan esimerkiksi tekstinkäsittelyssä ja verkkojulkaisemisessa tarkkeiden oikea käyttö on lähes aina mahdollista, jopa helppoa, kun eräät perustekniikat tunnetaan. Paino­julkai­suis­sa voi olla ongelmia, jotka johtuvat julkaisujärjestelmien rajoituksista. Ongelmat tulisi kartoittaa ennen kirjoitustyöhön ryhtymistä, yhdessä julkaisujärjestelmää tuntevan henkilön kanssa.

Tarkkeet myös versaaleihin

Myös versaalikirjaimiin tulee kirjoittaa niihin kuuluvat tarkkeet. Aiemmin tarkkeet on usein jätetty pois; on kirjoitettu esimerkiksi Rhône mutta RHONE eikä RHÔNE. On myös kehitelty sääntöjä, joiden mukaan versaalissa säilytetään vain osa tarkkeista. Syyksi on mainittu mm. se, että tarkkeet ovat rumia versaalissa. Lisäksi jos riviväli on liian pieni fontin omi­nai­suuk­siin nähden, saattavat kirjainten yläpuolella olevat tarkkeet törmätä ylemmän rivin merkkeihin. Hyvin suunnitellussa fontissa tarkkeelliset versaalit ovat kuitenkin hyväksyttävän näköisiä, ja hyvin tehdyssä ladonnassa säädetään riviväli sopivaksi.

Muun muassa Ranskan akatemia on ottanut kannan, jonka mukaan ranskassa käytetään tarkkeita myös versaalissa. Vastaavan päätöksen espanjan osalta on tehnyt espanjan kielen akatemioiden yhteiselin.

Eri asia on, että tarkkeellisia versaaleja tarvittaisiin eniten silloin, kun teksti kirjoitetaan kokonaan versaalilla, mitä on syytä välttää.

Esimerkkejä: école ∼ École, François ∼ FRANÇOIS, Žīgure ∼ ŽĪGURE.

Miten nimen oikea asu selvitetään?

Tarkkeiden kirjoittamisessa oikein vaikeinta on yleensä sen selvittäminen, mitä tarkkeita nimeen kuuluu. Tämä on osa nimen oikean asun selvittämisen ongelmaa, jota käsitellään jäljempänä kohdassa 6.2.

Selvittelyssä on myös pystyttävä erottamaan toisistaan samantapaiset tarkkeet. Missään kielessä ei tiettävästi ole esimerkiksi sekä hattu-a:ta ǎ että lyhyysmerkki-a:ta ă, mutta pelkästä nimen kirjoitusasusta voi olla vaikea päätellä, kumpi tarke siinä on.

Jos teksti, jossa esiintyy tarkkeellinen kirjain tai muu vaikeaselkoinen merkki, on käytettävissä digitaalisessa (sähköisessä) muodossa, esimerkiksi verkkosivulla, sen identiteetin voi selvittää seuraavasti (Windows XP:ssä tai Vistassa). Kopioidaan merkki tai sen sisältävä teksti leikepöydän kautta Word- tai WordPad-ohjelmaan, napsautetaan kohtaa heti merkin jäljessä ja näppäillään Alt(x). Tällöin merkki korvautuu Unicode-koodiarvollaan, joka yksilöi merkin. Esimerkiksi hattu-a ǎ korvautuu koodilla 1CE (= U+01CE) ja lyhyys­merkki-a ă koodilla 103 (= U+0103).

Nimen tarkkeiden selvittäminen on osa laajempaa ongelmaa, nimen oikean asun selvittämistä. Tämä ongelma kokonaisuudessaan on tämän kirjan tavoitteiden ulkopuolella, mutta joitakin yleisiä ohjeita voi antaa. Jos tiedetään, mitä kieltä nimi on, tarkista luvusta 6, mitä merkkejä kielessä esiintyy. Tämä antaa usein aiheen epäillä, että joitakin tarkkeita voi puuttua. Voit myös etsiä Googlen sivulla www.google.fi/advanced_search olevalla haku­lomak­keel­la, jossa voi rajata haun määrätynkielisiin sivuihin. Tällöin voi lähteä siitä, että esimerkiksi turkinkielisillä sivuilla turkinkieliset nimet ovat todennäköisemmin oikein kuin englanninkielisillä sivuilla. Google yleensä löytää myös sanan tarkkeelliset esiintymät, vaikka hakusanaan ei kirjoitettaisi tarkkeita.

Tarkkeiden pois jättäminen

Edellä jo viitattiin siihen, että joissakin tilanteissa kaikkien tarkkeiden kirjoittaminen on teknisesti mahdotonta. Toisentyyppistä mahdottomuutta on se, että ei kerta kaikkiaan ole aikaa selvittää nimen oikeaa asua; tämä tulee kyseeseen lähinnä sanomalehtityössä. On parempi jättää tarkkeet pois kuin ruveta arvailemaan niitä.

Kansainvälisesti tunnetut nimet esiintyvät usein asussa, josta on jätetty tarkkeet pois. Tämä johtuu lähinnä siitä, että tarkkeita on vaikea tai mahdoton tuottaa monissa tilanteissa. Lisäksi tarkkeet saattavat oudoksuttaa niihin tottumattomia. Niinpä esimerkiksi Vilho Väisälän perustama, kansainvälisesti tunnettu yritys on rekisteröity nimellä Vaisala, ja tätä asua on siten käytettävä myös suomenkielisessä tekstissä. Joskus on vaikea selvittää, onko jonkin nimen tarkkeeton kirjoitusasu vain englanninkielisen lehdistön yms. käyttämä yksinkertaistus vai virallinenkin nimi. Esiintyy esimerkiksi rinnakkain asuja Turkcell ja Türkcell. Näistä tarkkeeton on oikea, koska se esiintyy myös Turkcell-yhtiön turkinkielisillä sivuilla.

Sovinnaisnimessä eli vieraskielisen nimen täysin suomeen mukautuneessa muodossa ei tietenkään käytetä suomen kielelle vieraita tarkkeita. Kirjoitamme Meksiko, vaikka maan omakielinen nimi on México. Useimmiten nimessä tapahtuu tällöin muutakin kuin tarkkeen pois jääminen. Sovinnaisnimien määrä on melko pieni, ja nykyisen suuntauksen mukaan sitä ei haluta lisätä, pikemminkin vähentää.

Joissakin tapauksissa voisi tarkkeiden jättämistä pois perustella sillä, että tarkkeellinen muoto ei vastaa suomalaista ääntämystä. Esimerkiksi nimessä Galápagos osoittaa akuutti espanjan käytännön mukaisesti painollisuutta. Koska suomalaiset ääntävät nimen kuitenkin niin, että paino on ensimmäisellä tavulla, olisi luonnollista käyttää kirjoitusasua Galapagos. Tämä voitaisiin käsittää sovinnaisnimeksi.

Erisnimien johdoksista tarkkeet voitaneen jättää – kuten usein jätetään – pois ainakin silloin, kun tarke osoittaa painoa eikä paino alkuperäiskielessäkään ole johdoksissa samalla tavulla kuin itse nimessä. Esimerkiksi nimestä Perón johdetussa espanjan sanassa peronista ei ole akuuttia (koska johdoksessa paino on espanjan yleisten sääntöjen mukaan toiseksi viimeisellä tavulla), joten suomen sanassa peronisti ei myöskään liene syytä käyttää akuuttia (eikä ole tapana käyttää).

Eliölajien tieteellisissä nimissä, jotka on määritelty kansainvälisillä sopimuksilla ja käy­tän­nöil­lä, ei näiden sopimusten mukaan käytetä muita tarkkeita kuin treemaa e:n päällä (ë). Tämä pätee myös jos nimi on johdettu erisnimestä, joka sisältää tarkkeita. Suomen­kieli­ses­sä nimessä tulee kuitenkin tarkkeet säilyttää.

Esimerkiksi eräs seepralaji, grévynseepra, on nimetty Ranskan presidentin Jules Grévyn mukaan. Suomenkielisessä nimessä siis säilytetään akuutti, mutta tieteellisessä nimessä ei; se on Equus grevyi.( Laji­tieto­keskuksen mukaan lajin nykyinen suomen­kielinen nimi on iso­seepra.)

Joissakin tapauksissa suomalaisen nimen kirjoitusasu on kuitenkin vakiintunut alku­peräi­ses­tä nimestä poikkeavaksi esimerkiksi tieteellisen nimen asun takia. Venäläinen tutkimusmatkailija Nikolai Prževalski löysi hevosen alalajin, joka nimettiin hänen mukaansa. Tieteelliseksi nimeksi tuli Equus caballus przewalskii (nykyisin Equus ferus przewalskii), jossa nimen kirjoitusasu on puolan mukainen, mikä on sikäli ymmärrettävää, että nimi on alkujaan puolalainen. Tämän takia suomalainenkin nimi kirjoitetaan samantyylisesti: przewalskinhevonen.