Sirkumfleksi on kirjaimen päällä oleva, ylöspäin osoittava kulma, esimerkiksi kirjaimessa û. Se lienee suomalaisille tutuin monista ranskalaisista sanoista, kuten Rhône ja château.
Sirkumfleksi-sana johtuu latinan sanoista, jotka tarkoittavat ’ympäri taivutettu’. Tämä sana on ehkä alkujaan viitannut tilden tapaiseen tarkkeeseen, sellaiseen kuin kirjaimessa ã. Tilde ja sirkumfleksi saatetaan muutenkin sekoittaa toisiinsa.
Kun kreikan kielessä ruvettiin bysanttilaisella ajalla käyttämään tarkkeita, käytettiin peruspainomerkkinä nousevassa kulmassa olevaa okseíaa (esimerkiksi ό), erikoistilanteissa laskevassa kulmassa olevaa bareíaa (esimerkiksi ὸ) taikka aaltoviivan tai murtoviivan muotoista perispoménētä (esimerkiksi ῶ). Näillä osoitettiin paitsi painoa myös erilaisia sävelkulkuja, minkä takia tällaista kreikan kirjoittamisen muotoa kutsutaan usein polytoniseksi (moniääniseksi). Tosin sävelkulkujen erot hävisivät paljon ennen kuin nämä erilaiset painomerkit yksinkertaistettiin yhdeksi painomerkiksi, tónos, 1970-luvulla.
Unicode-standardia laadittaessa päätettiin tulkita, että okseía (oksia) ja tónos ovat keskenään sama merkki ja sama kuin latinalaisten aakkosten kanssa käytettävä akuutti. Vastaavasti bareía (varia) tulkitaan samaksi kuin gravis. Sen sijaan perispoménē tulkitaan erilliseksi tarkkeeksi, jota ei samasteta sen enempää sirkumfleksin kuin tildenkään kanssa, vaikka se yleensä vastaa ulkoasultaan jompaakumpaa niistä. (Esimerkiksi perispoménē-oomega on Everson Monossa ῶ, Tahomassa ῶ.)
Suomalaista näppäimistöä käytettäessä voi sirkumfleksin lisätä seuraavan kirjaimen päälle näppäilyllä vaihto(¨) eli käyttämällä treemanäppäintä yhdessä vaihtonäppäimen kanssa.