Pituusmerkki on kirjaimen, yleensä vokaalin, päällä oleva vaakasuora viiva. Esimerkkejä: ā, ī, ū. Nimi pituusmerkki on virallisen suomalaisen nimistön mukainen mutta sikäli harhaanjohtava, että tämä tarke ei suinkaan aina osoita vokaalin pituutta. Esimerkiksi kiinan pīnyīn-siirtokirjoituksessa se osoittaa tasaista sävelkulkua. Englanninkielinen nimitys on macron, eikä se sisällä mitään viittausta tarkkeen merkitykseen.
Pituusmerkki-sanan sijasta saattaa siis olla käytännöllisempää käyttää jotain muuta nimitystä, joka viittaa vain tarkkeen muotoon, ei merkitykseen. Luonnollinen nimitys olisi viiva tai tarkemmin vaakaviiva.
Monissa kielissä pituusmerkki kuitenkin todella osoittaa vokaalin pituutta. Näin on esimerkiksi balttilaisissa kielissä. Lisäksi pituusmerkkiä käytetään usein ääntämismerkinnöissä osoittamassa vokaali pitkäksi. Tällainen merkintätapa ei kuulu IPA-kirjoitukseen, mutta se on Suomessa yleinen mm. siksi, että sitä on vanhastaan käytetty suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa. Se on myös yleinen kirjoitettaessa latinaa niin, että vokaalien pituudet merkitään näkyviin (esimerkiksi laudātur) mm. sanakirjoissa ja kieliopeissa. Lisäksi se kuuluu kreikan tarkkaan translitteraatioon, jossa eeta η ja oomega ω merkitään ē:llä ja ō:lla.
Käytännössä pituusmerkki korvataan varsin usein sirkumfleksilla eli esimerkiksi ē:n sijasta kirjoitetaan ê. Tämä johtuu lähinnä siitä, että sirkumfleksilliset vokaalimerkit â, ê, î, ô ja û kuuluvat ISO Latin 1 -merkistöön ja ovat lisäksi yleensä helpommin kirjoitettavissa.
Suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä pituusmerkin saa seuraavan kirjaimen päälle näppäilyllä AltGr(Vaihto(¨)). Tässä ”¨” tarkoittaa treemanäppäintä, johon on kaiverrettu ¨~^ ja tulevissa näppäimistöissä myös vaakaviiva ~-merkin yläpuolelle.