X-kirjain on muodoltaan peräisin kreikan aakkosten khii-kirjaimesta. Versaali X ja versaali khii ovat käytännössä edelleen samanlaiset, mutta gemenakirjaimissa muodot ovat eriytyneet: x, χ.
Muinaiskreikassa khii ääntyi k:na, johon liittyy voimakas aspiraatio, h:n tapainen ”henkäys”. Foneettisesti tätä merkitään seuraavasti: [kʰ]. Myöhemmin ääntämys muuttui eräänlaisen voimakkaasti äännetyn kurkku-h:n tapaiseksi, ja tätä merkitään foneettisesti gemena-khiillä: [χ]; äänteen nimitys on soinniton uvulaarinen frikatiivi.
X:llä on latinassa kuitenkin eri äännearvo kuin khiillä kreikassa, nimittäin [ks]. Hämmennystä lisää, että kreikassa oli ja on myös kirjain, jonka äännearvo on [ks], nimittäin ksii (Ξ, ξ). Selitys on, että roomalaiset eivät omaksuneet X-kirjainta meidän tuntemastamme ”normaalista” (attikalaisesta) lreikan kirjaimistosta vaan länsikreikkalaisesta muunnelmasta, jossa khiin äännearvo oli [ks].
Tiedämme siis X:n kreikkalaisen alkuperän, mutta varhaisempi kehitys on osittain epäselvä. Todennäköisesti sekä kreikan ksii (Ξ) että kreikan khii (Χ) kehittyivät muinaisseemiläisestä semk-kirjaimesta 𐤎. Samedhin muita seuraajia ovat heprean samekh ס ja arabian sad ص, äännearvoltaan ns. faryngalisoitunut s (s-äänne, jota lausuttaessa kurkunpää on supistunut niin, että äänne kuulostaa painokkaalta).
Semkin alkuperä jää historian hämäriin. Kirjaimen nimi lienee tarkoittanut kalaa, mutta sen muodon on päätelty kehittyneen jonkinlaisesta teltan tukirakennelman kuvasta.
Kyrillisessä kirjaimistossa on täysin meidän X:mme näköinen kirjain, jonka nimi kuitenkin on ”ha” ja joka ääntyy voimakkaan h:n tapaisena. Se on peräisin kreikan khiistä. Sitä käytetään venäjän kielessä usein muiden kielten h-äänteen vastineena; esimerkiksi Helsinki kirjoitetaan venäjässä yleensä Хельсинки. Venäjässä ei ole meidän h:tamme suoraan vastaavaa äännettä. Toisaalta venäjän joissakin murteissa g-äänne, jota kyrillisessä kirjoituksessa merkitään Г:llä, on kehittynyt h:ksi, ja muutenkin g- ja h-äänne muistuttavat toisiaan. Niinpä venäjässä esiintyy myös kirjoitustapaa, jossa muiden kielten h:ta vastaa Г. Aiemmin käytettiin esimerkiksi Helsingistä sen ruotsinkieliseen nimeen Helsingfors perustuvaa asua Гельсингфорс.
Suomen kielessä x-kirjain on erittäin harvinainen. Sitä ei oikeastaan käytetä edes erikoislainoissa, ainoastaan sitaattilainoissa kuten foxtrot, josta siitäkin käytetään suomalaistettua asua fokstrotti ja arkisempaa asua foksi. Erikoislainoissa x on korvautunut ks:llä. Tuoreissa lainoissa x saattaa hetken säilyä, mutta sitten tapahtuu muutos kuten xylitoli → ksylitoli. Jostakin syystä x-kirjain on säilynyt etenkin sanojen alussa. Se esiintyy vielä usein mm. seuraavissa sanoissa, joissa kaikissa sen tilalla tulisi olla ks: xenofobia, xenon, xerokopio, xylitoli, xylofoni.
Joissakin yleiskielen sanoissa x on säilynyt sitkeästi myös sanan keskellä x suosituksista huolimatta. Kirjoitusasu taxi säilyi pitkään, koska sitä käytettiin taksien kilvissä yms., mutta nykyisin se on harvinainen. Sen sijaan fax tai faxi on yhä tavallinen; suositeltu asu on faksi.
X tietysti esiintyy vieraissa nimissä ja niiden johdoksissa kuten Luxor ja luxorilainen. Erikoistapaus on, että erisnimestä Marx johdetut sanat kuten marxilainen kirjoitetaan nykyisin usein ks:llä (marksilainen).
X-kirjain on niin harvinainen, että aapisten tekijöillä on ollut suuria vaikeuksia esimerkkien keksimisessä. Tavallisin esimerkki lienee vanhastaan ollut Xerxes, mutta tämä muinaisen kuninkaan kreikkalainen nimi pitäisi suomessa kirjoittaa Kserkses. Muutoinkin kreikkalaisten nimien siirtokirjoituksessa pitäisi suomalaisen standardin mukaan käyttää ksiin vastineena ks:ää, ei x:ää, esimerkiksi Naksos, ei Naxos. – Eri asia on, että ksii-kirjaimen translitterointi yhdellä kirjaimella sopisi paremmin translitteraation perusajatukseen: korvataan kirjaimiston merkit toisen kirjaimiston merkeillä jonkin yksinkertaisen kaavan mukaan.
Muutoinkin suomen kielessä esiintyy suhteellisen usein virheellistä x:n käyttöä, koska ei ole ymmärretty korvata vieraan kielen x:ää ks:llä. Esimerkiksi lampun valaistusvoimakkuudeksi saatetaan ilmoittaa ”800 lux”, vaikka pitäisi käyttää joko yksikön tunnusta lx (800 lx) tai yksikön suomenkielistä nimeä (800 luksia), ei sekamuotoa.
Leikittelevässä kielessä on usein käytetty x:ää ks:n tilalla, esimerkiksi yx. Käytäntö lienee yleistynyt viime vuosina verkkokeskusteluissa, tekstiviesteissä yms. paitsi luullun huvittavuutensa takia myös lyhyyden vuoksi.
Mikael Agricola käytti äänneyhdistelmän ”ks” merkkinä x-kirjainta aivan järjestelmällisesti. Nykyajan nuori, joka kirjoittaa mixei, jäljittelee siis tietämättään kirjakielemme isää. Käytäntö jatkui mm. vuoden 1642 raamatunsuomennoksessa.
Vuonna 1810 Jaakko Juteini, joka muutoinkin vaikutti oikeinkirjoituksen kehittymiseen, ryhtyi käyttämään x:n tilalla ks:ää. Muutos vakiintui melko nopeasti muualla kuin uskonnollisessa kirjallisuudessa, jossa jatkettiin x:n käyttöä. Kuitenkin jo vuonna 1776 x oli korvattu ks:llä Raamatussa.
Perinteen ja ulkomaisten esikuvien lisäksi x:n käyttöön houkutti lyhyys. Toisaalta merkintätapa oli epälooginen, koska yleensä suomessa kirjain tarkoittaa yhtä äännettä, ei kahta.
Latinassakin X oli sikäli tarpeeton kirjain, että se kuvaa äänneyhdistelmää, ei erillistä äännettä. Sen sijasta olisi voitu kirjoittaa CS, kuten joskus kirjoitettiinkin.
X-kirjaimen käyttö tekee latinan taivutuksen osittain epäsäännöllisemmäksi kirjoituksessa kuin ääntämyksessä. Esimerkiksi rauhaa tarkoittava sana on perusmuodossaan pax, genetiivissä pacis. Jos perusmuoto kirjoitettaisiin pacs, olisi vastaavuus ilmeisempi: kummassakin muodossa on kantana pac-, ja päätteet ovat -s ja -is. (Tosin tämä ei olisi muoto-opillisesti ihan oikea kuvaus; sanan perusvartalo on pace-.)
Suomalainen lukee X:n luonnostaan [ks]. Tämä vastaa X:n äännearvoa latinassa ja monissa muissa kielissä. Kuitenkin monia muitakin ääntämyksiä on. X ääntyy esimerkiksi
Kirjoitusasu Texas johtuu espanjasta, ja siinä x-kirjain tarkoittaa alkujaan edellä mainittua h:n tapaista äännettä. Espanjassa käytetään myös kirjoitusasua Tejas. Englannin kielessä vanha kirjoitusasu säilyi, ja x ruvettiin lukemaan [ks] kuten yleensä englannissa. Tämä ääntämys siirtyi suomeenkin, ja suomessa joskus kirjoitetaankin Teksas. Nimi Meksiko on samaan tapaan syntynyt espanjankielisestä muodosta México ['meχiko].
Varsin yleisesti x-kirjainta käytetään kertomerkkinä. Tämä johtuu kirjoituskoneiden ja varhaisten tietokoneiden merkkivalikoiman suppeudesta. Tietokoneiden ohjelmointikielissä kertomerkkinä käytetään yleensä asteriskia ”*”, ja se on levinnyt muuhunkin käyttöön.
Nykyisin suositellaan käytettäväksi muita tapoja kertolaskun ilmaisemiseen, kuten kertomerkkiä ×. Esimerkiksi ilmauksen 5x5 sijasta tulisi käyttää ilmausta 5 × 5. Ulkoasun samanlaisuuden takia kertomerkki on suomalaisessa kansainvälisessä näppäimistössä sijoitettu x-kirjain näppäimeen: × saadaan aikaan näppäilyllä AltGr(x).
Kertomerkiksi x on tarkoitettu myös sellaisissa CD-rom-asemien nopeuksia kuvaavissa ilmauksissa kuin ”40x”. Se, tai oikeammin siis ”40×”, tarkoittaa tiedonsiirtonopeutta, joka 40 kertaa niin suuri kuin ensimmäisten CD-rom-asemien nopeus (joka oli 150 kilotavua sekunnissa).
Italian kielessä käytetään arkisessa kirjoittelussa usein x-kirjainta sanan tai kirjainyhdistelmän per merkkinä. Esimerkiksi sana perché saatetaan kirjoittaa xché tai xche. Syynä on se, että x ajatellaan kertomerkiksi ja että kertomerkki luetaan italiassa per. Suomalaista tämä voi hämmentää, koska suomessa per tarkoittaa jakolaskua tai suhdetta.
Usein x-kirjain ymmärretään jonkinlaiseksi rastiksi tai ruksiksi, jossa on kaksi keskenään kohtisuorassa olevaa lyhyttä viivaa. Kuten edellä esitetystä ilmenee, tällainen luonnehdinta sopisi paremmin kertomerkkiin. Tyypillisessä kirjapainofontissa x-kirjaimessa on vaakasuorat pääteviivat ja alhaalta vasemmalta ylös oikealle kulkeva viiva on ohuempi kuin toinen pääviiva. Ne eivät välttämättä edes ole aivan kohtisuorassa toisiaan vasten. Niinpä x ei muodosta mitenkään puhdasta rastikuviota. Versaali-X on siitä vielä kauempana.
Kaikesta huolimatta x on mielletty rastiksi esimerkiksi silloin, kun on täytetty lomakkeita kirjoituskoneella. Pieneen neliöön lyöty x on toiminut valintamerkkinä, joka kertoo, että kyseinen vaihtoehto halutaan valita. Unicodessa on toisaalta erikseen tällaiseen käyttöön viittaava rasti- eli ruksimerkki ballot ✗ (U+2717).
Tavallaan rastiajatukseen on perustunut myös ”äksääminen” eli tekstin peittäminen (eräänlainen ylipyyhkiminen) kirjoituskoneella lyömällä kirjainten päälle x-kirjaimia. Tämä tietysti perustuu siihen, että kirjaimen päälle lyöty x yleensä melko tehokkaasti rikkoo kirjaimen hahmon. Tosin asteriski ”*” on usein tehokkaampi.
Kirjain X edustaa sanaa cross ’risti’ sellaisissa englannin kielen ilmauksissa kuin XING = crossing ’risteys’.
”Herra X” tarkoittaa tuntematonta, joskus myös ketä tahansa. Taustalla on matematiikan käytäntö, jossa kirjaimilla x, y ja z yleisesti merkitään tuntemattomia suureita tai muuttujia. Tämän taustalla puolestaan on, että kun matematiikassa usein merkitään aakkosten alkupään kirjaimilla a, b, c jne. vakioita tai tunnetuiksi oletettuja suureita, niin englannin aakkoston loppupään kirjaimet otettiin muuttujien tai tuntemattomien suureiden merkeiksi. Yleisesti nykymatematiikassa kyllä käytetään kirjaimia niin vakioiden kuin muuttujienkin merkkeinä varsin vapaasti. Koulumatematiikasta kuitenkin lienee peräisin x:n käyttö tuntemattoman symbolina yleiskielessäkin.
On selitetty, että x:n matemaattinen käyttö juontaa juurensa aikaan, jolloin Länsi-Euroopassa omaksuttiin algebra ja algebrallisia merkintätapoja arabeilta. Arabit käyttivät sanaa šayʾ ’asia, esine’ samaan tapaan kuin me käytämme x:ää. Espanjalaiset lainasivat tämän sanan kirjoitettuna asussa xei, missä x oli suhu-s:n (š) merkki senaikaisen käytännön mukaan. Tämä sana sitten lyhennettiin pelkäksi x:ksi. Vaihtoehtoinen selitys lähtee samasta arabian sanasta mutta tulkitsee, että se käännettiin latinan sanaksi causa, jota merkittiin x:llä, koska latinan x:n ääntämyksessä on sanan causa konsonantit.
Tasopinnan pisteiden sijaintia eli koordinaatteja ilmaistaessa on tapana käyttää kirjaimia x ja y koordinaattien symboleina. Tästä johtuu, että vaaka-akselia (abskissa-akselia) kutsutaan nimellä x-akseli.
Tietotekniikassa esiintyy x-kirjaimen käyttöä yleismerkkinä, joka voi edustaa mitä tahansa merkkiä tai merkkijonoakin, samaan tapaan kuin asteriskia * käytetään. Esimerkiksi lyhenne xDSL tarkoittaa joukkoa tekniikoita, joista käytetään lyhenteitä, jotka koostuvat jostakin kirjaimesta ja merkeistä DSL, siis mm. ADSL, HDSL ja VDSL. On hienoa kutsua tavallista ADSL-päätettä xDSL-päätteeksi!
Tuntemattoman merkityksestä johtuu myös englanninkielinen nimitys X rays ’röntgensäteet’. Nämä säteet olivat aluksi salaperäisiä ja aiheuttivat onnettomuuksia, koska niiden vaikutuksia aliarvioitiin. Suomen kielessäkin käytettiin joskus nimitystä X-säteet.
Tuntemattomuuteen tai salaperäisyyteen viitannee myös Marvel-yhtiön sarjakuvien (ja niihin perustuvien elokuvien) nimi X-Men. Se tarkoittaa joukkoa ihmisiä, joilla on ihmeellisiä voimia.
Kun Twitter-palvelun nimi muutettiin X:ksi vuonna 2023, X:n selitettiin kuvaavan sitä, että kyseessä on kaikkeen käytettävä sovellus, ”everything app”. X:n logoksi valittiin X-kirjaimen sellainen graafinen asu, joka voidaan esittää myös kirjoitusmerkkinä 𝕏 (U+1D54F, MATHEMATICAL DOUBLE-STRUCK CAPITAL X, matemaattinen kaksoisviivallinen iso x).
Epäselvää on, miksi x-kirjainta on ruvettu käyttämään sananosan trans vastineena joissakin englannin sanoissa varsinkin tekniikan slangissa, esimerkiksi xfer = transfer ja xlate = translate. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että sananosa johtuu latinan prepositiosta, joka tarkoittaa mm. ’yli, tuolle puolen’. Kenties x-kirjaimen muodossa on nähty ikään kuin silta, joka johtaa joen yli.
Useissa yhteyksissä X:ää käytetään symbolisoimaan jonkinlaista kieltoa. Tämä saattaa olla yhteydessä edellä kuvattuun tuntemattoman merkitykseen mutta ehkä enemmänkin siihen, että X:n muotoista merkkiä on käytetty hylkäämisen merkkinä – ”vedetään henkselit yli”. Useinkin on kyse enemmänkin täysin symmetrisestä rastista kuin mistään kirjaimesta. Kirjoituksessa rasti kuitenkin yleensä korvataan X-kirjaimella.
Useissa maissa X esiintyy elokuvien luokituksessa tarkoittamassa ’vain aikuisille sallittu’. Alaikäisiltä kieltäminen johtuu yleensä kovasta pornosta tai raa’asta väkivallasta. Toisaalta seksi- ja pornotuotanto on ottanut X-kirjaimen mainoskäyttöön, esimerkiksi korostamalla sex-sanan x:ää. Se käyttää myös X:n toistamista (XX, XXX jne.) tehokeinona. Osittain tämän takia Yhdysvalloissa luovuttiin virallisesti X:n käytöstä luokituksessa (X-rated) ja siirryttiin merkintään NC-17. Toisaalta mielikuvien voimakkuutta osoittaa, että Internetin ylimmän tason verkkotunnuksiin on lisätty .xxx juuri seksiä ja pornoa varten.
Toisella tapaa kieltomerkkinä x-kirjain esiintyy (yleensä gemenana) lentoaikataulujen merkinnöissä, joissa luetellaan viikonpäivien numerot. Esimerkiksi 67 tarkoittaa, että lentoa liikennöidään viikon 6. ja 7. päivänä eli lauantaisin ja sunnuntaisin. Merkintä x67 tarkoittaa, että lentoa liikennöidään kaikkina muina päivinä. Tällaisessa merkintätavassa x edustaa lähinnä englannin sanaa except ’paitsi’.
X-kirjainta on ruvettu etenkin tietotekniikassa käyttämään englanninkielisissä ja lyhenteissä, usein niiden alussa, edustamassa sanaa extended ’laajennettu’ tai extensible ’laajennettavissa oleva’ taikka extra ’hyvin, lisä-, erikois-’. Tämä johtuu etenkin siitä, että X-kirjaimen nimi englanniksi on ex. Tällaisia lyhenteitä ovat esimerkiksi XBasic, XGA, XHTML ja XML.
Vaatteiden kokomerkinnöissä X:llä ei ole itsenäistä merkitystä, mutta XL tarkoittaa hyvin isoa, extra large. Tässäkin siis X-kirjain on ajateltava sanaa extra edustavaksi. Koko XXL tarkoittaa erittäin isoa, extra extra large. X tarkoittaa ”ekstraa” myös konjakin laatumerkinnässä X.O.: extra old, ’erityisen vanha’.
X-kirjaimella muitakin symbolimerkityksiä. kuten seuraavat: