Muutoin yksikielisessä tekstissä voi esiintyä lyhyitä tai pitkiä lainauksia muilla kielillä, vieraskielisiä nimiä tai vieraista kielistä peräisin olevia ns. sitaattilainoja. Miten yksityiskohtaisesti dokumentin eri osien kieli kannattaa merkata?
Ensimmäisenä varmaankin tulee mieleen se käytännön seikka, että yksityiskohtainen merkkaaminen voi olla varsin työlästä. Tämän lisäksi on useita jäljempänä kuvattavia seikkoja, joiden takia merkkausta ei aina kannata viedä ihan sanojen ja jopa sananosien tasolle. Nyrkkisäännöksi esitänkin:
Merkkaa koko dokumentin kieli ja muunkielisten lainausten, kirjojen nimien ja yleensä pitkähköjen muunkielisten tekstien kieli. Lisäksi voit merkata yksittäisten sanojenkin kielen, jos on selvää, että ne on syytä tulkita kaikin tavoin vieraskielisiksi. Epäselvissä tapauksissa on parempi jättää kielimerkkaus pois: when in doubt, leave it out.