Jos Word-ohjelmalla avataan
HTML-sivu oikolukua varten, niin tarpeeksi uudet
Wordin versiot osaavat ottaa
huomioon HTML-merkkauksen lang-määritteet.
Jos näitä määritteitä on käytetty järjestelmällisesti, niin
Word osaa soveltaa tekstin eri osiin
kunkin kielen sanastoja ja oikolukusääntöjä.
Tämä toki edellyttää, että
Wordiin on asennettu käytettyjen
kielten tuki.
Word sopii hyvin oikolukuun silloin, kun tekstissä on vain vähän virheitä. Havaitut virheet voi tällöin korjata muulla ohjelmalla HTML-dokumenttiin. Yleensä ei kannata muokata HTML-sivua Word-ohjelmalla, koska se tekee haitallisia muutoksia merkkaukseen.
Selain tai muu ohjelma voisi ilmaista, mitä kieltä teksti on.
Tällainen tieto voi olla hyödyksi esimerkiksi auttaessaan
käyttäjää näkemään, että mitä kieltä jokin lause on.
Tieto auttaisi häntä etsimään sanojen ja lauseiden merkityksiä ja
käännösapua oikeilta tahoilta.
Esimerkiksi
Mozilla 1.0:n
käyttäjä voi viedä kursorin
sanan päälle ja hiiren oikeaa nappia käyttämällä ja vaihtoehdon
"Properties" valitsemalla saada esiin pienen
tietoikkunan, josta ilmenee ainakin kieli, jos se on dokumentissa
ilmaistu kielimerkkauksella.
Käyttäjä voi jo nyt ohjata CSS:ää tarpeeksi
hyvin tukevan selaimen (esimerkiksi
Opera 6:n) näyttämään
erikielisiä tekstejä eri tavoin, jos sivulla on käytetty
kielimerkkausta. Esimerkiksi CSS-sääntö
*[lang="en"] { font-family: fantasy; }
käyttäjän tyylisäännöstössä aiheuttaisi englanninkielisten
osien esittämisen eri fontilla. Tämä oli tietysti vain esimerkki;
käytännössä kannattaisi valita jokin muu fontti, mutta yksityiskohdat
riippuvat siitä, millainen käyttäjän tyylisäännöstö on
kokonaisuudessaan.
Tällainen asetus muuten on sivuntekijälle usein hyödyllinen, koska se auttaa tarkistamaan, että sivulla on käytetty kielimerkkausta oikein.
Periaatteessa
voitaisiin CSS:ssä käyttää myös pseudoluokkaa
:lang, mutta tuki sille on vielä suppeampi kuin
esimerkissä käytetylle tavalle, joka perustuu ns.
määriteselektoreihin.
Ohjelman käyttöliittymä voi sisältää piirteitä, joiden
toteutuksessa olisi eduksi, jos ohjelma tietäisi tekstin eri osien kielen.
Esimerkiksi Opera-selaimessa käyttäjä voi maalata sanan hiirellä ja sitten
hiiren oikealla napilla valita jonkin
haku- ja käännöstoiminnon.
Tämä on vielä suhteellisen alkeellisesti toteutettu, mutta
ideana erinomainen. Ja se toimisi paremmin, jos selain "tietäisi", mitä
kieltä sana on, ja suoraan kääntäisi sen käyttäjän kielelle, jonka hän
on ilmoittanut selaimen asetuksissa. Nykyisin käyttäjä joutuu aina
erikseen valitsemaan lähtökielen (ja kohdekielen), jolloin toimintaa
ei voi toteuttaa sujuvasti pelkällä napsauksella.
On tilanteita, joissa olisi aiheellista itse tekstissä kertoa, että seuraa muunkielistä tekstiä. Kielimerkkaukseen ei ylipäänsäkään kannata paljoa luottaa; se on toistaiseksi parhaimmillaankin vain lisäinformaatiota, josta voi olla hyötyä.
Jos tekstissä on esimerkiksi pitkähkö ranskankielinen lainaus, on yleensä syytä kielimerkkauksen lisäksi mainita sopivalla tavalla ennen lainausta, mitä on tulossa. Maininta voidaan yleensä liittää johdantolauseeseen, joka ylipäänsä kertoo, että on tulossa lainaus, siis tyyliin "Ranskankielisessä alkuteoksessa tämä kohta on seuraava:". Tästä voi olla käyttäjälle apua osittain edellä kuvatuista syistä, ja tällöin tieto on kaikkien saatavilla eikä vain niiden, jotka käyttävät sopivaa selainta sopivalla tavalla.