Kirjoittajan kymmenen käskyä

Tämä juttu perustuu ohjeisiin, jotka kirjoittaja monta vuotta sitten kirjoitti itselleen. Hän on huomannut edelleen tarvitsevansa niitä ja uskoo muidenkin tarvitsevan. Hän on myös kirjoittanut huomattavasti laajemman oppaan Kirjoita asiaa, joka mm. tarkemmin selostaa näitä kymmentä käskyä.

  1. Yksinkertaisuus on parasta. Sano asiat suoraan sen sijaan, että yrittäisit sanoa niitä hienosti. Älä esimerkiksi aloita virkettä tyyliin Kun tarkastellaan – –, vaan mene suoraan asiaan. Useimmiten hyvä sääntö on, että kappaleen tulee alkaa ydinvirkkeellä, joka sanoo kappaleen keskeisen asian, ja kappaleen loppuosa tarkentaa, täydentää ja perustelee ydinvirkettä. On todella rasittavaa lukea tekstiä, josta lukija joutuu itse etsimään ydinasiat blaablaan keskeltä.
  2. Käytä substantiiveja mahdollisimman vähän. Tämä koskee erityisesti abstrakteja sanoja. Vertaa vaikkapa seuraavia virkkeitä: Toteutamme uuden tietokoneen asennus­prosessin ja Asennamme uuden tietokoneen.
  3. Käytä kuvioita harkiten. Yksi hyvä kuvio sanoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta yksi huono kuvio sekoittaa enemmän kuin tuhat sanaa. Hyvä kuvio havainnollistaa asioita ja sisältää sellaista tietoa, joka on paremmin esitettävissä kuvin kuin sanoin.
  4. Pidä jalat maassa. Abstraktejakin virkkeitä tarvitaan, mutta ymmärrettävässä tekstissä ne joko sisältävät yleistyksen aiemmin esitetyistä konkreettisemmista asioista tai niitä ainakin seuraa havainnollistava esimerkki. Ole myös varovainen esittäessäsi yleisiä väitteitä: älä väitä, että japanilaiset eivät juo lainkaan maitoa, jos totuus kuitenkin on vain se, että useimmat heistä juovat maitoa vain harvoin tai ei ollenkaan. (Asioiden sanominen suoraan on yksi asia, väärät yleistykset ovat toinen.) Asian laatu asettaa omat vaa­ti­muk­sen­sa abstraktisuudelle, mutta lähes aina etenkin tieteestä kirjoittavat liikkuvat tar­peet­to­man korkealla käsitteellisyyden tasolla. Älä kirjoita abstraktisti tutkineesi metallien ominaisuuksia, jos olet tutkinut vain yhtä metallia ja siitäkin vain muutamaa ominaisuutta.
  5. Ajattele asiaa ja lukijaa, älä itseäsi. Kirjoittajan suurimpia ongelmia on, että hän on uppoutunut omaan työhönsä ja ajatteluunsa. Usein ihminen luulee ajattelevansa itse asiaa, mutta ajatteleekin vain omaa suhdettaan siihen. On eri asia kirjoittaa muistiin­panoja itseään varten kuin kirjoittaa muille ihmisille.
  6. Jokaisen lauseen tulee sanoa jotakin. Älä kirjoita itsestäänselvyyksiä, vaikka osaisitkin sanoa ne niin tieteellisellä kielellä, että ne kuulostavat hienoilta. Älä esimerkiksi esitä itsestäänselviä varaumia kuten käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa tai tätä arviota voidaan joutua tarkistamaan tulevien tutkimuksien tulosten perusteella. Vältä toistoa, sillä turha toisto poistaa tehon yhdeltä tärkeältä tehokeinolta: harkitulta toistolta.
  7. Poista ainakin puolet. Kun olet kirjoittanut tekstin, käy se läpi ja jätä pois kaikki, mikä ei sano mitään. Toista tämä, kunnes teksti on kutistunut alle puoleen alkuperäisestä. Tarpeettomia ilmaisuja voivat olla yksittäiset sanat tai sananosat mutta hyvin usein myös lauseet, virkkeet ja kokonaiset kappaleetkin.
  8. Pääasia päälauseessa, sivuasia sivulauseessa. Tätä periaatetta vastaan rikkoo esimerkiksi tavallinen tapa käyttää sellaisia johdattelulauseita kuin Verrattaessa tuloksia voidaan havaita, että – –. Pääasiahan on havainto, joka siis kuuluu päälauseeseen eikä että-lauseeseen.
  9. Älä kirjoita niin kuin muut, vaan niin kuin asia on. Tämän ohjeen noudattaminen voi olla vaikeaa ja vaarallistakin, koska kirjoitustasi ei ehkä hyväksytä, jos se ei noudata vakiintunutta tyyliä. Älä kirjoita esim. tätä käsitystä kohtaan voidaan esittää kritiikkiä siltä kannalta, että – –, kun itse asiassa haluaisit kirjoittaa tämä käsitys on väärä, – –.
  10. Älä piilota tekijää. Erityisesti älä käytä niin sanottuja passiivi­muotoja, jos tiedät tekijän, äläkä kirjoita ”tahoista” tai ”piireistä”, vaan ihmisistä. Käytä sentapaista ilmaisua kuin pidetään tai vaaditaan vain, jos et todellakaan tiedä taikka et osaa tai uskalla kertoa, kuka tai mikä pitää tai vaatii.