Kirjoittajan kymmenen käskyä
Tämä juttu perustuu ohjeisiin, jotka
kirjoittaja
monta vuotta sitten kirjoitti itselleen. Hän on huomannut
edelleen tarvitsevansa niitä ja uskoo muidenkin tarvitsevan.
Hän on myös kirjoittanut huomattavasti laajemman oppaan
Kirjoita asiaa,
joka mm. tarkemmin selostaa näitä kymmentä käskyä.
- Yksinkertaisuus on parasta.
Sano asiat suoraan sen sijaan, että yrittäisit sanoa niitä hienosti.
Älä esimerkiksi aloita virkettä tyyliin Kun tarkastellaan
– –,
vaan mene suoraan asiaan.
Useimmiten hyvä sääntö on, että kappaleen tulee alkaa ydinvirkkeellä,
joka sanoo kappaleen keskeisen asian, ja kappaleen loppuosa
tarkentaa, täydentää ja perustelee ydinvirkettä.
On todella rasittavaa lukea tekstiä, josta lukija joutuu
itse etsimään ydinasiat blaablaan keskeltä.
- Käytä substantiiveja mahdollisimman vähän.
Tämä koskee erityisesti abstrakteja sanoja. Vertaa vaikkapa
seuraavia virkkeitä: Toteutamme uuden tietokoneen asennusprosessin
ja Asennamme uuden tietokoneen.
- Käytä kuvioita harkiten.
Yksi hyvä kuvio sanoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta yksi
huono kuvio sekoittaa enemmän kuin tuhat sanaa.
Hyvä kuvio havainnollistaa asioita ja sisältää sellaista tietoa, joka
on paremmin esitettävissä kuvin kuin sanoin.
- Pidä jalat maassa. Abstraktejakin virkkeitä
tarvitaan, mutta ymmärrettävässä tekstissä ne joko sisältävät
yleistyksen aiemmin esitetyistä konkreettisemmista asioista
tai niitä ainakin seuraa havainnollistava esimerkki.
Ole myös varovainen esittäessäsi yleisiä väitteitä: älä väitä,
että japanilaiset eivät juo lainkaan maitoa, jos totuus kuitenkin
on vain se, että useimmat heistä juovat maitoa vain harvoin
tai ei ollenkaan. (Asioiden sanominen suoraan on yksi asia,
väärät yleistykset ovat toinen.)
Asian laatu asettaa omat vaatimuksensa abstraktisuudelle,
mutta lähes aina etenkin tieteestä kirjoittavat liikkuvat
tarpeettoman korkealla käsitteellisyyden tasolla.
Älä kirjoita abstraktisti tutkineesi metallien ominaisuuksia, jos olet
tutkinut vain yhtä metallia ja siitäkin vain muutamaa ominaisuutta.
- Ajattele asiaa ja lukijaa, älä itseäsi.
Kirjoittajan suurimpia ongelmia on, että hän on uppoutunut
omaan työhönsä ja ajatteluunsa. Usein ihminen luulee
ajattelevansa itse asiaa, mutta ajatteleekin vain omaa
suhdettaan siihen. On eri asia kirjoittaa muistiinpanoja
itseään varten kuin kirjoittaa muille ihmisille.
- Jokaisen lauseen tulee sanoa jotakin.
Älä kirjoita itsestäänselvyyksiä, vaikka osaisitkin sanoa
ne niin tieteellisellä kielellä, että ne kuulostavat hienoilta.
Älä esimerkiksi esitä itsestäänselviä varaumia kuten
käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa
tai tätä arviota voidaan joutua tarkistamaan tulevien
tutkimuksien tulosten perusteella.
Vältä toistoa, sillä turha toisto poistaa tehon yhdeltä
tärkeältä tehokeinolta: harkitulta toistolta.
- Poista ainakin puolet.
Kun olet kirjoittanut tekstin, käy se läpi ja jätä pois
kaikki, mikä ei sano mitään. Toista tämä, kunnes teksti on
kutistunut alle puoleen
alkuperäisestä. Tarpeettomia ilmaisuja voivat olla
yksittäiset sanat tai sananosat mutta hyvin usein myös lauseet,
virkkeet ja kokonaiset kappaleetkin.
- Pääasia päälauseessa, sivuasia sivulauseessa.
Tätä periaatetta vastaan rikkoo esimerkiksi tavallinen tapa
käyttää sellaisia johdattelulauseita kuin
Verrattaessa tuloksia voidaan havaita, että
– –.
Pääasiahan on havainto, joka siis kuuluu päälauseeseen eikä
että-lauseeseen.
- Älä kirjoita niin kuin muut, vaan niin kuin asia on.
Tämän ohjeen noudattaminen voi olla vaikeaa ja vaarallistakin,
koska kirjoitustasi ei ehkä hyväksytä, jos se ei noudata
vakiintunutta tyyliä. Älä kirjoita esim. tätä käsitystä
kohtaan voidaan esittää kritiikkiä siltä kannalta, että
– –,
kun itse asiassa haluaisit kirjoittaa
tämä käsitys on väärä,
– –.
- Älä piilota tekijää. Erityisesti älä käytä
niin sanottuja passiivimuotoja, jos tiedät tekijän, äläkä
kirjoita ”tahoista” tai ”piireistä”, vaan ihmisistä.
Käytä sentapaista ilmaisua kuin
pidetään tai vaaditaan vain, jos
et todellakaan tiedä taikka et osaa tai uskalla kertoa, kuka
tai mikä pitää tai vaatii.