Seuraava taulukko esittää kirjainten äännearvot romaniassa sikäli kuin ne poikkeavat suomen kielen mukaisista äännearvoista. Lisäksi on muistettava, että romaniassa (kuten monessa muussakin kielessä) on selvä ero soinnittomien äänteiden k, p ja t sekä vastaavien soinnillisten äänteiden g, b ja d välillä. Taulukon toisessa sarakkeessa on äännearvo IPA-merkeillä esitettynä. Kaikki IPA-merkit eivät näy kaikissa selaimissa. Kolmannessa sarakkeessa on kerrottu, missä tilanteessa annettu ääntämysohje pätee. Neljännessä sarakkeessa on yleistajuisia selityksiä ääntämyksestä.
| Kirjain | IPA | Milloin ohje pätee | Selitys |
|---|---|---|---|
| ă | ə | epämääräinen (neutraali) vokaali, švaa, kuten englannin sanan about alussa | |
| â | ɨ | taka-i, kuten venäjän ы (joka translitteroidaan y:llä) | |
| c | ʧ | e:n ja i:n edellä | tš affrikaattana |
| k | muissa asemissa | ||
| ch | k | ||
| e | je | yleensä sanan alussa | |
| e | muissa asemissa | ||
| ea | ɛa | useimmiten | avoin, ä:hän vivahtava e ja edessä ääntyvä a diftongina |
| eea | eja | ||
| g | ʤ | e:n ja i:n edellä | dž affrikaattana |
| g | muissa asemissa | kuten englannin sanassa get | |
| gh | g | kuten englannin sanassa get | |
| gu | gw | kuten englannin sanassa language | |
| i | ʲ, – | usein sanan lopussa konsonantin jäljessä | edeltävän konsonantin liudennus t. ei mitään |
| j | vokaalin edellä | ||
| i | muissa asemissa | ||
| ii | i | ||
| iii | iji | ||
| î | ɨ | taka-i, kuten â:n ääntämys | |
| j | ʒ | ž, soinnillinen suhu-s | |
| n | ŋ | k- ja g-äänteen edellä | äng-äänne, kuten suomen sanassa kenkä |
| n | muissa asemissa | ||
| oa | ɔɑ | useimmiten | avoin o ja a diftongina |
| ş | ʃ | š, suhu-s | |
| ţ | ts | kuten suomen ts mutta selvästi tš:stä erottuva | |
| w | v, w | lainasanoissa, ääntyy kuten lainanantajakielessä | |
| x | ks, gz | ||
| y | j | kuten suomen j | |
| z | z | soinnillinen s, kuten englannin z |
Affrikaatta tarkoittaa tavallaan kahden konsonantin kiinteää yhdistelmää. Esimerkiksi romaniassa ja monessa muussa kielessä on äänne ʧ, joka on kuin äänteiden t ja ʃ (suhu-s, suomen oikeinkirjoituksessa š) yhteensulauma. Tämä vastaa melko hyvin yhdistelmän tš ääntymistä suomessa sanan alussa (esim. sanassa tšekki). Sanan sisällä on olennaista, että affrikaatan osien väliin ei tule tavunrajaa.
Merkeissä â ja î (jotka siis ääntyvät romaniassa samoin) esiintyvä tarke on nimeltään sirkumfleksi, merkissä ă esiintyvä tarke taas lyhyysmerkki. Lisätietoja: Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet.
Edellä on käytetty merkkejä ş ja ţ, joissa tarkkeena on sedilji. Romanian standardointijärjestön mukaan tulisi käyttää kirjaimia ș ja ț, joissa tarkkeena on alapuolinen pilkku. Merkkien erot ovat pienet ja tulkinnanvaraiset. Käytännössä sediljin käyttö alapilkun sijasta on erittäin yleistä, koska alapilkulliset merkit puuttuvat useimmista merkkikoodeista ja fonteista.
Kirjainparilla ea merkityssä diftongissa jälkiosa ääntyy edempänä kuin suomen a, ä:hän vivahtavana (IPA-merkki a). Sen sijaan muutoin a ääntyy kuten suomessa (IPA-merkki ɑ). Yhdistelmän ea vokaalit ääntyvät joissakin sanoissa erillisinä, eri tavuihin kuuluvina, samoin yhdistelmän oa.
IPA-merkintöjä on tässä käytetty sikäli yksinkertaistettuina, että pituusmerkin ː tilalla on käytetty kaksoispistettä. Vokaaliparien ääntymistä diftongina ei tässä ole erikseen merkitty. Useimmiten kaksi peräkkäistä vokaalia muodostaa diftongin, mutta yhdistelmän au vokaalit ääntyvät erillisinä (eri tavuihin kuuluvina).
Jos sana loppuu konsonanttiin ja i:hin, niin konsonantti liudentuu eli palatalisoituu ja i jää ääntymättä. Tällöin siis i vastaa venäjän pehmeää merkkiä ь. Esimerkiksi toţi ’kaikki’ ääntyy totsʲ (totsj). Jos kuitenkin edeltävä konsonantti tarkoittaa suhuäännettä, se jää liudentumatta, eli tällöin i vain ei äänny. Esimerkiksi căci ’koska’ ääntyy kaʧ. Lisäksi usein -ri-loppuisissa sanoissa ja verbien infinitiiveissä ääntyy tavallinen i, esim. auzi ’kuulla’.
Romanian kielessä voi sanan painollinen tavu olla viimeinen, toiseksi viimeinen tai kolmanneksi viimeinen. Latinasta peräisin olevissa sanoissa paino on yleensä samalla tavulla kuin latinassa. Painoa ei merkitä kirjoituksessa; sanakirjoissa paino merkitään joskus graviksella, varsinkin, jos paino on sanan loppuvokaalilla (esim. spălà). Yleisiä painosääntöjä: