Kielten nimiä ja koodeja

Tämä dokumentti sisältää tietoja kielten nimistä suomeksi, englanniksi ja ranskaksi sekä niiden koodeista lähinnä ISO 639-2 -standardin mukaan.

(Names and codes for languages. The names are in English, Finnish and French.)

(Noms et codes pour langues. Les noms sont en anglais, finnois et français.)

Kielten valikoima vastaa virallisen dokumentin ISO 639-2/RA Change Notice kuvaamaa tilannetta 2005-09-21. Huomioon ei ole otettu useimpia Kotoistus-hankkeessa tehtyjä kielten ja kielimuotojen nimien muutoksia; vrt. kritiikkiini Kannanotto kielten nimiin.

Kielet, jotka on mainittu ISO 639:ssä

Seuraava taulukko sisältää kielten nimiä englanniksi, suomeksi ja ranskaksi sekä kielten kolmi- ja kaksikirjaimisia tunnuksia (koodeja). Jos kolmikirjaimisia tunnuksia on kaksi, niin ensimmäinen niistä on ns. bibliografinen tunnus ja toinen ns. terminologinen tunnus. Englannin- ja ranskan­kieliset nimet sekä koodit ovat standardin ISO 639-2 mukaiset, ja suomenkieliset nimet, paitsi sulkeissa olevat, ovat standardin SFS-ISO 639 mukaiset; hakasulkeissa olevat merkinnät viittaavat muihin lähteisiin.

Taulukon jälkeen on toinen taulukko, jossa on suomensukuisten kielten nimiä. Siinä ovat mukana ne SFS-ISO 639:ssä luetellut kielet, joita ei lainkaan mainita ISO 639-2:ssa.

Huomautuksia

Yleisiä huomautuksia

Kielten nimissä käytetään isoa alkukirjainta englannin kielessä mutta ei suomen eikä ranskan kielessä.

Kielten nimistä voidaan käyttää myös pitempiä muotoja kuten "suomen kieli" 'suomi' ja "kornin kieli" 'korni'. Tämä on usein suotavaakin silloin, kun lyhempi muoto voisi aiheuttaa epäselvyyksiä tai häiritseviä mielleyhtymiä. Lisäksi monet kielten nimet ovat myös maannimiä, eikä ison alkukirjaimen käyttö useinkaan riitä tekemään eroa selväksi.

Kielten suomenkieliset nimet, joissa esiintyy hattu-s š tai hattu-z ž, kirjoitetaan yleisesti joko siten, että hattu jätetään pois, tai siten, että hattu-s:n tilalla on kirjainpari sh ja hattu-z:n tilalla kirjainpari zh. Tällaista muuntelua ei ole taulukossa yleensä erikseen ilmoitettu.

Kaksi- ja kolmikirjaimisten tunnusten merkitys ei riipu siitä, käytetäänkö niissä suuraakkosia vai pienaakkosia. Esimerkiksi tunnukset fi ja FI tarkoittavat samaa. Nämä tunnukset suositetaan kirjoitettavaksi pienaakkosin, kun taas maiden tunnukset (maakoodit) kuten Suomea tarkoittava FI suositetaan kirjoitettavaksi suuraakkosin.

Yhteensä 22 kielellä on kaksi kolmikirjaimista tunnusta, bibliografinen ja terminologinen. Bibliografisia tunnuksia käytetään kirjastojen järjestelmissä. Edellä olevassa taulukossa on ilmoitettu ensin bibliografinen tunnus, mutta yleiseen käyttöön voidaan terminologista tunnusta pitää suositetavana. Esimerkiksi Internetin kielitunnuskäytännöt määrittelevä RFC 3066 sanoo, että kielille, joille on nämä kaksi tunnusta, on käytettävä terminologista tunnusta. Tämä on toisaalta sikäli merkityksetöntä, että se vaatii käyttämään kaksikirjaimista tunnusta, jos sellainen on, ja näillä kaikilla kielillä on.

Lisätietoja kielitunnuksista on dokumentissa Kielimerkkaus: tekstin kielen ilmoittaminen merkkausjärjestelmissä.

Maailmassa on kaikkiaan tuhansia (ehkä noin 6000) kieltä. Niistä siis vain pienellä osalla on kielikoodi. Yleisiä tietoja maailman eri kielistä (mm. puhujamääristä ja levinneisyydestä) on Ethnologue-tietokannassa (joka käyttää omaa kielikoodijärjestelmäänsä). Kielen ja murteen välinen ero on kuitenkin tulkinnanvarainen, ja Ethnologue usein pitää eri kielinä sellaisia, jotka muissa lähteissä tulkitaan murteiksi.

Englannin kielessä käytettyjä kielten nimiä on koottu sivustoon MARC Code List for Languages. Siinä käytetyt kielikoodit ovat Yhdysvaltain kongressin kirjaston noudattaman MARC-luokituksen mukaiset.

Kielikohtaisia huomautuksia

Acehia (ace) puhutaan Indonesiassa, Sumatran saaren pohjoisosassa. Alueen nimi Aceh tuli tunnetuksi vuoden 2004 tsunamituhon takia. Kielen nimelle ehdotettu suomenkielinen kirjoitusasu atše on sikäli harhaanjohtava, että indonesiankielisessä asussa aceh loppu-h ääntyy (atšeh).

Afrikaansista (afr) on joskus harvoin käytetty nimityksiä kaphollanti ja afrikanhollanti.

Ilmaisua artificial language vastaa suomessa lähinnä keinotekoinen kieli tai tekokieli, mutta tällaisten kielten harrastajat itse pitävät usein parempana ilmaisua suunnitelmakieli ja englannissa vastaavasti ilmaisua planned language. Tällaisten kielten koodi on art siltä osin, kuin jollekin niistä ei ole annettu omaa koodia (kuten esperantolle eo ja epo).

Koodia ceb vastaavan, Filippiineillä puhutun kielen nimi on suomeksi yleensä cebuano, joskus ääntämyksenmukaisemmin sebuano taikka cebu, joka toisaalta yhden tulkinnan mukaan on cebuanon murre.

Kirkkoslaavista (chu, cu) käytetään englannin kielessä nimityksen Church Slavic lisäksi seuraavia: Slavonic; Church Slavonic; Old Bulgarian; Old Church Slavonic. Ranskan kielessä siitä käytetään nimityksen slavon d'église lisäksi seuraavia: vieux slave; slavon liturgique; vieux bulgare. Suomen kielessä käytetään käytetään nimityksiä kirkkoslaavi, muinaiskirkkoslaavi ja muinaisbulgaria. Näistä kaksi viimeksi mainittua, kuten niiden muunkieliset vastineet, viittaavat erityisesti kirkkoslaavin vanhaan muotoon, rajana suunnilleen vuosi 1100. Ks. Kun slaaveille tehtiin kirjakieli.

Kielikoodia dak vastaavat SFS-ISO 639:n mukaan nimet sioux ja dakota. Ilmeisesti on kuitenkin tulkittava, että koodi tarkoittaa vain dakotaa, joka on yksi sioux-kielistä, kun taas muille sioux-kielille on koodi sio.

Kreikan kielen koodi on standardin SFS-ISO 639 mukaan el, mutta standardissa ISO 639-2 tämä koodi tarkoittaa nykykreikkaa eli uuskreikkaa (vuodesta 1453 alkaen), eikä muinaiskreikalle ole kaksikirjaimista koodia.

Englannin kielen (en) Yhdysvalloissa käytetyn muodon nimi on standardin SFS-ISO 639 mukaan amerikanenglanti ja Isossa-Britanniassa käytetyn muodon nimi britannianenglanti. Jälkimmäinen nimitys on kuitenkin käytännössä harvinainen; tavallisempi on brittienglanti.

Koodi fil on otettu käyttöön 2004-09-21. Se tarkoittaa pilipinoa, joka on Filippiineillä puhutun tagalog-kielen standardoitu muoto, yleiskieli. Aiemmin on suomen kielessä kutsuttu tagalogia myös mm. nimellä pilipino tai filipino, mutta nykyisin siis on syytä tehdä ero tagalogin ja pilipinon välillä.

Koodeja gd ja gla vastaavan kielen (englanniksi Gaelic tai Scottish Gaelic) nimi on SFS-ISO 639:n mukaan suomeksi "skotti, gaeli". Näistä kuitenkin vain nimeä "gaeli" on pidettävä oikeana, vaikka sana "skotti" esiintyy tässä merkityksessä myös Suomen kielen perussakirjassa. (Tarvittaessa voidaan käyttää nimeä "skottigaeli", sillä sanaa "gaeli" on käytetty myös sen sukukielen iirin, iiriksi gailge, nimityksenä.) Nimi "skotti" sopisi paremmin aivan toiselle kielimuodolle, englannin lähisukukielelle tai murteelle, jonka koodi on sco ja englanninkielinen nimi Scots. Selvyyden vuoksi sitä on parempi kutsua nimellä "skottienglanti" tai vielä selvemmin "skotlanninenglanti". Sanaa "skotti" ei lainkaan pitäisi käyttää kielen nimenä ainakaan ilman erillistä selitystä siitä, kumpaa näistä kielistä tarkoitetaan.

Galician (koodi gl) englanninkielinen nimi oli ISO 639:ssä alun perin Gallegan, mutta nimeksi korjattiin v. 2005 Galician. Kyseessä on lähinnä Espanjan Galiciassa puhuttu kieli; aluetta ei pidä sekoittaa aivan muualla sijaitsevaan Galitsiaan.

Koodi grn tarkoittaa eteläamerikkalaista intiaanikieltä, jonka nimi suomenkielisissäkin lähteissä esiintyy myös asussa guaraní, missä akuutti i:n päällä osoittaa painoa. Ilmeisesti erehdyksestä johtuu Nykysuomen sivistyssanakirjan asu guaraani.

Manxin koodi on nykyisin gv, kolmikirjainkoodi glv. Aiemmin (ja mm. SFS-ISO 639:ssä) sillä oli vain kolmikirjainkoodi ja se oli max.

Heprean kielen koodi on nykyisin (vuodesta 1989) he, aiemmin (ja mm. SFS-ISO 639:ssä) iw.

Indonesian kielen koodi (nykyisin id) oli aiemmin (ja mm. SFS-ISO 639:ssä) in.

Monet pitävät nykyisin nimitystä gruusia (koodi ka) sopimattomana ja käyttävät sen asemesta nimitystä georgia tai kartveli. SFS-ISO 639:ssä on varsinaisessa kielikoodien luettelossa suomenkielisenä nimenä gruusia mutta liitteenä olevassa kielten nimien luettelossa päähakusanana georgia.

Sana "karjala" tarkoittaa suomen kielen lähisukukieltä, jota puhutaan muutamina murteina lähinnä ns. Venäjän Karjalassa eli Itä-Karjalassa. Siitä käytetään myös nimitystä "karjala-aunus". Karjalan kieli on erotettava suomen kielen "karjalaismurteista" tai "karjalan murteesta", oikeammin sanottuna kaakkoismurteista. Ks. Kotuksen julkaisua Karjala - kieli, murre ja paikka.

Standardi SFS-ISO 639 mainitsee karjalan kielelle ”täydentävänä tietona” tunnuksen krj, mutta se ei ollut minkään kansainvälisen standardin mukaan. Vuonna 2005 karjalan kielelle määriteltiin suomalaisen ehdotuksen perustella ISO 639 -koodiksi krl.

Kurdin kielen (koodi ku) muodoista käytetään mm. nimityksiä bahdinani, kurmandzi, kurmandži ja sorani. Ne saatetaan käsittää myös erillisiksi kieliksi.

Komin kielen koodit ISO 639-2:ssa ovat kv ja kom. Tästä kielestä on kaksi kirjakieltä, komisyrjääni ja komipermjakki, jotka vastaavat puhuttujen murteiden kahta suurinta ryhmää. (Kolmas on komijazva eli itäpermjakki.) On epäselvää, onko kyseisen koodin tarkoitus viitata nimenomaan komisyrjääniin vai komiin yleensä. Suomen kielessä käytetään komista myös nimitystä "syrjääni", mutta epäselvyyksien välttämiseksi tätä lienee parempi välttää.

"Luba" (tai "baluba") tarkoittaa erästä Kongo-joen alueella puhuttua kieltä. SFS-ISO 639:ssä on koodi lu ja suomenkielinen vastine "luba, baluba". Mutta ISO 639-2:ssa tämä koodi kuuluu luban muodolle "Luba-Katanga", kolmikirjainkoodi lub, kun taas laajemmalle levinneellä ja puhujamäärältään suuremmalla muodolla "Luba-Lulua" on koodi lua. Suomen kielessä riittänee käyttää yhteisnimitystä "luba", mutta haluttaessa tehdä ero voitaneen käyttää sanoja "katanganluba" ja "luluanluba". Myös nimitystä "šiluba" on käytetty, oletettavasti englannissa käytetyn nimen "Chiluba" mukaan, samoin nimitystä "ciluba", ja NSSK mainitsee hakusanan "luba" kohdalla rinnakkaismuodon "baluba".

Mokšasta eli mokšamordvasta (mdf) käytetään englannin kielessä myös nimityksiä Mokshan ja Mordvin-Mokshan.

Ersästä (myv) käytetään englannin kielessä myös nimityksiä Erza ja Mordvin-Erzya. Ersästä ja mokšasta on ollut tapana käyttää yhteisnimitystä mordva.

Napoli (nap) on Etelä-Italiassa puhuttu romaaninen kieli, joka on saanut nimensä Napolin kaupungista. Omakielinen nimitys on nnapulitano. Nimitys "napolin italia" on suomen kieleen sopimaton, eikä korjaus kirjoitusasuun "Napolin italia" tai "napolinitalia" juurikaan auta, koska se merkitsisi kannanottoa, jonka mukaan kyseessä on italian murre. (Ks. esim. Neapolitan: An Introductory Course.) Vaihtoehdoksi jää siis "napoli", pidemmin "napolin kieli", vaikka suomessa ei muutoin ole muodostettu kielten nimiä kaupunkien nimistä - maiden nimistä kyllä (esim. "englanti", "italia").

Alasaksalle (nds) mainitsee standardi ISO 639-2 englanninkielisen nimityksen German, Low lisäksi seuraavat: Low; Saxon, Low; Low German; Low Saxon; ranskankielisen nimityksen allemand, bas lisäksi se mainitsee seuraavat: saxon, bas; bas allemand; bas saxon.

Hollannin kielen (koodi nl) Belgiassa puhutusta muodosta käytetään myös nimitystä flaami. Tätä on kuitenkin vastustettu mm. sillä perusteella, että se hämärtää sen seikan, että kyse on kuitenkin samasta kielestä. Ks. kielitoimiston kantaa Kielen nimenä flaami vai hollanti?

Muinaisnorjasta (koodi non) on käytetty myös nimitystä "muinaisskandinaavi". Ilmeisesti yleisemmän tulkinnan mukaan Old Norse (ja Old Icelandic) eli muinaisnorja (muinaisislanti) on dokumentoitu kirjakieli. Sen sijaan Old Scandinavian (Proto Scandinavian, Common Scandinavian, North Germanic), suomeksi kantaskandinaavi (muinaisskandinaavi, pohjoisgermaani) on oletettu kaikkien skandinaavisten kielten kantakieli.

Etelä-Ranskassa puhuttua romaanista kieltä on kutsuttu vaihdellen provensaaliksi tai oksitaaniksi. Standardi ISO 639-2 erottaa toisistaan tämän kielen vanhemman ja uudemman muodon, rajana vuosi 1500, ja antaa uudelle koodit oc ja oci, vanhalle koodin pro. Esiintyy myös terminologiaa, jonka mukaan provensaali on oksitaanin yksi (Provencen) murre. Joskus käytetään nimitystä frankoprovensaali (tai franko-provensaali) romaanisesta kielimuodosta, joka tunnetaan myös nimellä savoijin kieli ja joka kuuluu romaanisten kielten eri haaraan kuin oksitaani.

Osmani (koodi ota) tarkoittaa turkin vanhempaa kirjakieltä, jota kirjoitettiin arabialaisin kirjaimin. Standardi ISO 639-2 käyttää nimitystä Turkish, Ottoman ja ilmoittaa aikavälin 1500–1928. Vuonna 1928 kirjaimisto vaihdettiin latinalaiseksi ja kieltä puhdistettiin arabialaisista ja persialaisista aineksista. Päätepisteenä on pidetty myös 1. maailmansodan loppua 1918, jolloin Turkin sulttaanikunta eli osmanien eli ottomaanien valtakunta hajosi [MKK]). Kielitieteessä käytetään sanaa osmani myös tarkoittamaan turkin kieltä yleisesti, erotukseksi muista turkkilaisista kielistä, ja tässä merkityksessä sana esiintyy myös mm. Nykysuomen sivistyssanakirjassa. Selvyyden vuoksi voisi sana osmaniturkki tai jopa ottomaaniturkki olla paikallaan, kun tarkoitetaan kyseistä vanhaa kielimuotoa.

Paštu (koodi ps) on EU:n kielikoordinaattorin dokumentin Suomen kielen käyttöohjeita 7 mukaan "suomen kielessä vakiintunut ja tiedemiesten suosittama käytäntö". Kuitenkin SFS-standardi mainitsee vain nimet "afgaani" ja "pašto", Suomen kielen perussanakirja vain nimen "afgaani".

Nimitysten romaani, romani ja mustalaiskieli (koodi rom) asemesta Kotus (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) käyttää yleensä nimitystä romanikieli; ks. sen sivua Suomen romanikieli.

Aiemmin käytössä ollutta kielikoodia sh, joka tarkoitti serbokroatiaa eli serbokroaattia (Serbo-Croatian, serbo-croate) ei suositella käytettäväksi (muutos 2000-02-18). Serbia (Serbian, koodi sr) ja kroatia eli kroaatti (Croatian, koodi hr) pidetään kielikoodeissa erillään. Myös bosnialla (Bosnian) on oma koodinsa, bs. Katso Jouko Lindstedtin kirjoitusta Ovatko bosnia, kroaatti ja serbia sama kieli vai eri kieliä? ja Wikipedian artikkelia Serbo-Croatian language.

Standardin SFS-ISO 639 mukaan koodi se olisi yleensä saamen (eli lapin) kielen koodi ja tarkoittaisi samaa kuin koodi smi. Kuitenkin ISO 639 -standardien mukaan se on nimenomaan pohjoissaamen koodi. Standardin ISO 639-2 mukaan pohjoissaamen kolmimerkkinen koodi on sme, kun taas smi tarkoittaa ”muita” saamen kieliä, siis niitä, joille ei ole omaa koodia. Huomattakoon, että myös eteläsaamella, inarinsaamella, luulajansaamella ja kolttasaamella on omat kolmikirjainkoodinsa.

Sotho (eli sesotho) jakautuu kahteen päämuotoon, eteläsothoon ja pohjoissothoon eli pediin. SFS-ISO 639:n mukaan koodeja st ja sot vastaa nimi "sotho". Kuitenkin ISO 639-2:n mukaan nämä koodit kuuluvat nimenomaan eteläsotholle.

Suahilia (koodi sw) on vanhastaan kutsuttu suomeksi tällä nimellä (mm. Suomen kielen perussanakirjassa) tai nimellä "suaheli" (mm. Nykysuomen sanakirjassa) Suomen kielen lautakunta kuitenkin päätti 2002-04-15 muuttaa nimen asuun swahili (äännetään svahili) "kansainvälisen käytännön mukaisesti". Suahilinkielistä nimeä "kiswahili" esiintyy myös suomenkielisessä tekstissä, luultavasti osittain tietämättömyydestä, osittain periaatesyistä (halutaan käyttää vieraista kielistä niiden omakielisiä nimiä).

On epäselvää, mitä kieltä tai kieliryhmää koodi tmh tarkoittaa. Taulukossa on esitetty vastine tamašek" siksi, että SFS-ISO 639:n liitteenä oleva nimien luettelo esittää, koodia mainitsematta, tämän suomenkieliseksi nimeksi kielelle, jonka englanninkielinen nimi on "Tamashek" tai "Tuareg" ja ranskankielinen nimi "touareg". Ethnologue-tietokannan mukaan koodi tarkoittaisi neljää eri berberikieltä. Suomenkielisessä kirjallisuudessa on toisaalta esitetty:

Tärkeimpiä berberikieliä ovat tamazight (3 milj., Marokko ja Sahara; puhujia kutsutaan tuaregeiksi), tašelhit (3 milj., Marokko ja Algeria), kabili l. kabyyli (3,5 milj., Marokko ja Algeria), tarifit l. tar (1 milj., Marokko ja Algeria), tamašek (myös tuaregeja, kielen nimi on paikallinen muunnos sanasta tamazight; useita poikkeavia murteita, yht. lähes miljoona; Sahara); pienempiä šawija, mžab, zenaga.

On mahdollista, että koodilla on tarkoitus viitata siihen kieleen, jota lainauksessa kutsutaan tamazightiksi, tai useisiin mainituista kielistä yhdessä.

Kielennimet "tšwana" ja "setšwana" (koodi tn) SFS-ISO 639:ssä johtunevat väärinkäsityksestä. Yleisesti käytetty nimi on "tswana" tai "setswana".

Udmurtista (udm) käytetään englannin kielessä myös nimitystä Votyak.

Jiddišin kielen koodi on nykyisin (vuodesta 1989) yi, aiemmin (ja mm. SFS-ISO 639:ssä) ji. Kielen nimistä SFS-ISO 639; mainitsee ensimmäisenä nimen jiddi, mutta käytännössä jiddiš on tavallisempi, ja sitä käytetään mm. standardissa SFS 5824 (Heprealaisen kirjaimiston translitteraatio). Yleisessä kirjastoluokituksessa nimi esiintyy muodossa jiddis. Myös nimitystä juutalaissaksa käytetään. Virallinen kielilautakunnan suositus (Kielikello 4/1986) on jiddi:

Juutalaissaksan kielestä on suomessa käytetty saksan mukaan nimeä jiddiš, joka on myös alkuperäinen omakielinen nimi. Muut vastaavat kieltennimet ovat kuitenkin suomessa i-loppuisia, esim. iiri (ei: iiriš) ja baski (ei: baskiš). Päätettiin suosittaa käyttöön nimiasua jiddi, jiddin kieli. Sen rinnalla on käypä jiddiš, jiddišin kieli.

Toisaalta Kielitoimiston sanakirja esittää jiddiš-nimen ensisijaisena. Todennäköisesti myös kielilautakunnan suositus tulee muuttumaan.

Kirjoitusasu ”zapoteekki” on vakiintunut tarkoitettaessa erästä keskiamerikkalaista intiaanikansaa, joten se sopii myös sen kielelle (koodi zap). Ääntämisohjeena on mm. Nykysuomen sivistyssanakirjassa [s-], joskin käytännössä suomalaiset yleisesti ääntävät z:n ts:ksi. Kuitenkin sivulla Mixteekki, misteekki vai kielenhuollon misteikki? esitetyn tiedon mukaan suomen kielen lautakunta olisi jo vuosia sitten suosittanut asua "sapoteekki". Tämä asu on kuitenkin jäänyt harvinaisuudeksi.

Nimitys ”kiina” ja koodi zh lienee tulkittava laajassa merkityksessä niin, että ne tarkoittavat useita lähisukuisia, lähinnä Kiinassa puhuttuja kieliä, joista levinnein on kiinan yleiskieli eli mandariini eli mandariinikiina eli putonghua. Esimerkiksi kantoninkiinalle, joka varsinkin puhuttuna poikkeaa poikkeaa suuresti mandariinista, ei ole omaa koodia.

Eräiden suomensukuisten kielten nimiä

Standardi SFS-ISO 639 mainitsee edellä esitettyjen kielten lisäksi joukon uralilaisia kieliä ja ”täydentävänä tietona” myös niiden kolmikirjaimiset tunnukset. Standardissa ISO 639-2 ei näitä tunnuksia tai ylipäänsä näitä kieliä ole. Suomalaisen standardin tieto perustunee johonkin ISO-standardin vanhaan luonnokseen. Seuraavassa esitetään kuitenkin informatiivisessa tarkoituksessa kyseiset kielet. Kirjaintunnukset eivät siis ole virallisia, eivät minkään standardin mukaisia, ainakaan tätä kirjoitettaessa. Kyseisille kielille sopii kielikoodiksi fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet).

Kotuksen sivuilla on tietokooste Suomalais-ugrilaiset kielet, jonka kautta löytyy runsaasti tietoa kyseisistä kielistä suomeksi. (Ilmaisu "uralilaiset kielet" tarkoittaa suomalais-ugrilaisia kieliä ja samojedikieliä yhdessä.)

Muita kielten nimiä

Seuraavaan on koottu eräiden edellä mainitsemattomien kielten nimiä.

Ladiini, englanniksi Ladin, tarkoittaa joko retoromaania tai sen yhtä murretta. Suomen kielessä siitä on käytettu myös nimityksiä "keskireetti", "ladin" ja "ladino". Niistä ainakaan viimeksi mainittua ei voi suositella, koska se on käytössä myös juutalaisespanjan nimityksenä.

Lähteet

• Codes for the Representation of Names of Languages. Alpha-3 codes arranged alphabetically by English name of language.
  ”http://lcweb.loc.gov/standards/iso639-2/englangn.html” (2002-12-18).
• ISO 639-2/RA Change Notice. ”http://lcweb.loc.gov/standards/iso639-2/codechanges.html” (2005-09-21).
• SFS-ISO 639, Kielten nimien tunnukset. Vahvistettu 1993-09-20. Korjattu 1993-12-13. Sisältää liitteen Kielten nimien sanasto, jossa on erikielisiä (suomi, ruotsi, englanti, ranska, norja, tanska, islanti) nimiä myös sellaisille kielille, joita ei tässä käsitellä, koska niille ei ole koodeja.
• Tilastokeskuksen kielikoodit [TK]. Siinä on em. SFS-standardin mukaisten nimien lisäksi joukko "epävirallisia" nimiä, jotka on otettu seuraavaksi mainittavasta Anhavan teoksesta.
  ”http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/lk/kieli_02_meta.html” (viitattu 2002-12-25).
• Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat [MKK]. Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-734-X.
• Tapani Salmisen arvostelu edellisestä: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä.
  ”http://www.helsinki.fi/~tasalmin/vir104.html” (viitattu 2003-02-04).
• Nykysuomen sivistyssanakirja, 1997. [NSSK] ISBN 951-0-08134-5.
• Yleinen suomalainen asiasanasto [YSA]. ”http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/” (viitattu 2002-12-25).
• Suomalainen tietosanakirja [STSK]. Weilin+Göös, 1988–1993.
• Ethnologue, ”http://www.sil.org/ethnologue/”
• Keskustelu ryhmässä sfnet.keskustelu.kieli, otsikkona Kielten nimien käännökset (2002-10-28/30).
• Mukautetun kansainvälisen numeromuodon luominen Excel 2002:ssa. Sisältää luettelon Microsoft Officen tukemista kielistä [MSO].
  ”http://office.microsoft.com/finland/assistance/2002/articles/xlCreateIntrCustomNumber.aspx” (viitattu 2003-01-10).
• Panu Höglund: Kielten pikaopas ”http://www.geocities.com/faolchu.geo/kielten_pikaopas.html” (viitattu 2004-08-13).
• Common locale data for Finnish [LDR], versio 1.1. XML-muotoinen. Muutamat sen tiedoista ovat ilmeisen virheellisiä, kuten suomen kirjoitusjärjestelmän vastaisia kirjoitusasuja, mutta ne on kuitenkin mainittu tässä informatiivisessa tarkoituksessa *-merkillä merkittyinä. Epäilyttävien edessä on ?-merkki. Ks. Unicode-konsortion sivuilla olevia tietoja hankkeesta: Common Locale Data Repository. ”http://www.unicode.org/cldr/” (viitattu 2004-06-10). Nyttemmin CLDR:n sisältämiä tietoja on suomen osalta (mm. kielten suomenkielisiä nimiä) kehitetty Kotoistus-hankkeessa.

• Alueellisiin ja vähemmistökieliin ja -kulttuureihin liittyvät yhteisrahoitetut hankkeet [AVK] ”http://europa.eu.int/comm/education/policies/lang/langmin/language_fi.pdf” (viitattu 2005-09-21)