Tietotekniikan kotoistus -hanke esitti helmikuussa 2005 julkisen maiden ja alueiden nimiä koskevan kannanottopyynnön. Tämän johdosta esitän seuraavan kannanoton.
Luonnos on yleisesti hyvä ja huolellisesti laadittu. Ehdotetut nimet vastaavat enimmäkseen niitä, jotka esiintyvät Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen luettelossa Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet ja Euroopan komission käännöspalvelun käyttöön julkaistussa luettelossa Maat ja valuutat, vaikka ehdotuksen suhdetta näihin dokumentteihin ei olekaan erikseen ilmaistu.
Esitän eräitä maakohtaisia huomautuksia ja sen jälkeen eräitä yleisiä huomautuksia.
Mielestäni on kestämätön tilanne, että kaksi Kongon valtiota ei ole järkevästi erotettavissa toisistaan käytännöllisillä nimillä. Luonnoksen mukainen vaihtoehto, jossa nimet ovat ”Kongon demokraattinen tasavalta” ja ”Kongo”, on mielestäni mahdoton. Miten tavallinen kansalainen voi tunnistaa, kumpi on kumpi? Epäintuitiivista on sekin, että tunnetummalla ja paljon suuremmalla valtiolla on hankalampi ja pitempi nimi.
Valtiomuodon käyttäminen erottavana tekijänä on kyseenalaista monestakin syystä. Tässä tapauksessa sekaannuksia aiheuttaisi sekin, että Brazzavillen Kongo käytti aiemmin itsestään kansantasavalta-nimitystä (République populaire du Congo), joka helposti mielletään samaksi kuin demokraattinen tasavalta.
Ehdotan nimeä ”Kongo, Kinshasan”. Tässä pääkaupungin nimen genetiivimuoto on nimeen olennaisesti kuuluva erottava osa, joka vain aakkostussyistä on pääsanan jäljessä. Selityksiin ehdotan mainintaa tästä sekä huomautusta, että tekstissä on suositeltavaa käyttää ilmaisua ”Kinshasan Kongo”. Toissijaisesti ehdotan nimeä ”Kongo (ent. Zaire)”.
Edellä kuvatusta syystä ehdotan nimeä ”Kongo, Brazzavillen” ja huomautusta siitä, että tekstiin sopiva muoto on ”Brazzavillen Kongo”.
Ehdotan harkittavaksi vaihtoehtoa ”Georgia (Gruusia)”, koska on tärkeää välttää mahdollisuus ymmärtää nimen tarkoittavan Yhdysvaltain osavaltiota Georgiaa. Gruusia-nimen tunnettuutta osoittaa, että mainitaan (tosin vain viittauksena) myös kielitoimiston maannimiluettelossa.
Kannatan luonnoksen mukaista nimeä ”Iso-Britannia”, mutta mielestäni poikkeaminen virallisesta nimestä vaatisi selityksen taulukon yhteyteen. Selitykseksi riittäisi, että vaikka valtion virallinen nimi on (lyhyessä muodossaan) ”Yhdistynyt kuningaskunta”, se tunnetaan paljon yleisemmin nimellä ”Iso-Britannia”, ”Britannia” tai ”Englanti”. Näistä tunnetuista nimistä ”Iso-Britannia” on se, jota parhaiten voidaan perustella asiasisällöltään oikeanlaisena.
Ehdotan, että lyhenteen ”e.h.a.” sijasta käytetään sanaa ”erityishallintoalue”. Esimerkiksi valikossa, jossa on kaikki maat ja alueet tai suuri kokoelma niitä, tämä ei yleensä pidentäisi kentän leveyttä. Yleiskieleen kuulumattoman lyhenteen käyttö on omiaan hämmentämään ihmisiä. Nimitys on tavalliselle kansalaiselle joka tapauksessa jonkin verran arvoituksellinen, mutta lyhenteen käyttö pahentaa tätä.
Tähän on ilmeisesti vahingossa tullut nimi ”Jordan”, joka on joen nimi. Valtion nimihän on ”Jordania”.
Mielestäni tulisi käyttää vanhaa nimitystä ”Burma”, joka on yleisemmin tunnettu. Näin etenkin siksi, että nimen ”Myanmar” käyttö tulkitaan usein kannanotoksi maan sotilasdiktatuurin puolesta. Toissijaisesti ehdotan nimitystä ”Burma (Myanmar)”.
Koodin HK kohdalla esittämini perustein ehdotan nimitystä ”Macao, Kiinan erityishallintoalue”.
Ehdotan nimeä ”Surinam”, jolla alue vanhastaan tunnetaan (mm. Nykysuomen sivistyssanakirjan nimiluettelossa ja yleisesti hakuteoksissa). Muoto ”Suriname” on tarpeetonta ns. poliittista oikeaoppisuutta. Miksi lisätä vanhaan nimeen loppu-e ja jättää vielä ihmiset epätietoisiksi siitä, pitääkö se ääntääkin?
Mielestäni ”Ranskan eteläiset alueet” on täysin mahdoton käytettäväksi esimerkiksi valikossa. Lähes jokaisen mieleen se tuo Ranskaksi yleisesti mielletyn alueen eteläosan. Jos siis esimerkiksi lomakkeessa pitää ilmoittaa, minne matkustaa, olisi aivan loogista valita ”Ranskan eteläiset alueet”, jos on matkustamassa Provenceen. Käyttäjä saattaa hyvinkin ajatella, että on jokin erityinen syy erottaa Etelä-Ranska muusta Ranskasta, jolloin hän kilttinä kansalaisena haluaa antaa tarkkaa informaatiota.
”Suomalaisessa tietosanakirjassa” on käytetty (pikatieto-osassa hakusanana) ilmaisua ”Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet”. Tämä on vähän parempi, mutta hankalan pitkä ja kuitenkin mahdollistaa väärinkäsitykset. Ranskankielinen nimitys on hiukan selvempi, koska siinä on sana ”terres” ’maat’.
Ehdotan nimitystä ”Ranskan antarktiset alueet”. Se ei ehkä ole teoreettisesti oikea, koska kyseiseen territorioon kuuluu myös saaria, joita ei lueta aivan antarktisiksi. Mutta käytännössä tärkeintä on estää edellä kuvattu sekaannusmahdollisuus.
Kannatan tämän säilyttämistä luettelossa, mutta taulukon yhteyteen tulisi liittää selittävä lisäys, jossa kerrotaan, että Jugoslavian valtiota ei enää ole, mutta sille on määritelty aineistoon suomenkielinen nimi, koska maakoodi voi esiintyä mm. tietokannoissa.
Mielestäni tämäntapaisessa aineistossa tulisi muutenkin ottaa huomioon myös maat ja alueet, joille on aikoinaan annettu maakoodi mutta jotka ovat eri syistä lakanneet olemasta poliittisina kokonaisuuksina.
Esimerkiksi kirjastotietokannassa, joka sisältää myös tiedon ilmestymismaasta, voi olla valtava määrä tietueita, joissa maana on Neuvostoliitto. Sama koskee henkilötietokantaa, jossa on tieto syntymämaasta. Tietojen muuttaminen nykyisiin valtioihin viittaavaksi olisi sekä erittäin työlästä että virheellistä.
Eri asia on, mitä maita ja alueita esiintyy esimerkiksi valikoissa. Tämä on toisaalta asia, joka on riippumaton CLDR:n tehtävistä, koska se riippuu maiden ja alueiden luettelosta, ei erikielisitä nimistä. Asia sopisi parhaiten ratkaistavaksi sillä, että ISO 3166:n aineiston yhteyteen liitetään tätä koskeva tieto, yksinkertaisimmillaan lista maiden ja alueiden koodeista, joita ei tulisi enää käyttää nykyhetkeä tai tulevaisuutta koskevien tietojen koodaamiseen.
Luonnoksessa on yleisesti käytetty nimistä sellaisia asuja, jotka vastaavat nykyisiä mm. kielitoimiston antamia nimistönormeja. En ehdota niihin muutoksia, koska en pidä normeista poikkeamista realistisena tavoitteena tässä yhteydessä. En kuitenkaan voi jättää mainitsematta, että osa normeista ja asuista poikkeaa tarpeettomalla ja haitallisella tavalla vanhasta ja aikoinaan vakiintuneesta nimikäytännöstä, jota vielä mm. Nykysuomen sivistyssanakirjan lopussa oleva luettelo ”Ulkomaiden paikannimiä” heijastaa.
Tarkoitan erityisesti mielivaltaista nimien kirjoittamista yhdyssanoiksi, vaikka ne todellisuudessa ääntyvät sanaliittoina ja olisivat helpompia ymmärtää, jos ne kirjoitettaisiin tämän mukaan. Nykynormien mukaan kirjoitetaan esimerkiksi ”Bouvet’n saari” eikä ”Bouvet’nsaari”, ”Cookin saaret” eikä ”Cookinsaaret”. (Näissä Nykysuomen sivistyssanakirjan luettelo on sanaliiton kannalla.)
Toinen epätarkoituksenmukainen käytäntö on yhdysmerkin pois jättäminen sanoista, joissa alkuosa on maantieteellinen erisnimi ja jälkiosa yleisnimi, esimerkiksi ”Cayman-saaret”. Tällaisissa tapauksissa on nykynormien mukainen asu kyllä usein jo yleisempi, mutta kuvaavaa on, että Google-hakujen perusteella arvioiden suhde kääntyy, kun tarkastellaan sanan taivutettuja muotoja kuten ”Caymansaarilla” contra ”Cayman-saarilla”. Taivutettujen muotojen yleisyydet kuvastanevat paremmin käyttökielen tilannetta. Nykynormi on outo poikkeus kielen yleiseen normistoon, sillä emmehän kirjoita ”Windowsjärjestelmä” emmekä ”Fordauto”.
Jopa sellaiset melko vakiintuneet kirjoitusasut kuin ”Uusi-Seelanti” ovat huonoja, koska ilmaisut todellisuudessa ääntyvät sanaliittoina (kaksihuippuisina). Todellisuudessa kirjoitusasu lipsuukin usein sanaliitoksi (”Uusi Seelanti”) jopa virallisissa yhteyksissä.
Toisaalta yhdistämällä muodostetuissa nimissä olisi parempi noudattaa mallia ”Itävalta-Unkari”. Tosin osa tällaisista nimistä on jo melko vakiintunut ja-sanalla muodostetuiksi sanaliitoksi, esimerkiksi ”Trinidad ja Tobago”. Kuitenkin esimerkiksi ”Bosnia-Hertsegovina” on nimeä jo historiasta tuttu ja sopisi käyttöön paremmin kuin ”Bosnia ja Hertsegovina”. Vastaavasti olisi aiheellista käyttää nimitystä ”Serbia-Montenegro”, joskin tämä valtiomuodostelma jää oletettavasti melko lyhytikäiseksi. Etenkin lauseyhteyksissä käytettyinä ja-sanalla muodostetut ilmaisut aiheuttavat ongelmia, koska voi syntyä epäselvyyttä siitä, tarkoitetaanko kahta eri maata tai aluetta vai yhtä kokonaisuutta. Suomen kielessä on vanhastaan käytetty rinnasteista yhdyssanaa tällaisissa tapauksissa. Varsinkin taivutettaessa se on parempi vaihtoehto. Voidaan pitää suorastaan kielenvastaisena ilmaisua ”kävin Serbia ja Montenegrossa”, mutta ”kävin Serbia-Montenegrossa” on aivan luonteva.
Kyseenalainen on mielestäni myös se käytäntö, että suomen kielessä käytettyä maan nimeä muutellaan maan kulloistenkin vallanpitäjien tahdon mukaan. Joissakin tapauksissa uudet nimet tosin jo vakiintuneet yleisesti tunnetuiksi (tai ainakin yhtä tunnetuiksi kuin vanha nimi). Mutta yleisesti uudet nimet tuottavat suuria vaikeuksia etenkin, kun vähänkin vanhemmat hakuteokset ja kartat käyttävät vain vanhoja nimiä.
Yksityiskohtaisissa kommenteissani olen puuttunut vain sellaisiin tapauksiin, joissa uuden nimen käyttö yksinään aiheuttaisi selviä ja vakavia ongelmia. Kannattaisin paljon pidemmälle menevääkin vanhojen nimien säilyttämiseen yksinään tai ensisijaisina (esimerkiksi ”Ceylon” tai ”Ceylon (Sri Lanka)”), mutta en pidä realistisena ajaa tätä linjaa tässä yhteydessä.