Suomen kielen produktiivisia johtimia

Produktiivisuuden käsite

Johdinta sanotaan produktiiviseksi, jos se voi liittyä mihin tahansa jonkin joukon sanaan. Esi­mer­kik­si -sti-johdin mainitaan usein produktiiviseksi: se voi liittyä mihin tahansa adjek­tii­viin ja tuottaa adverbin, esimerkiksi valtava → valtavasti.

Produktiivisuus on kuitenkin tulkinnan­varainen käsite. Siinä on aste-eroja: johtimet eivät jakaudu produktiivisiin ja epä­produk­tii­vi­siin, vaan niitä on jatkumo täysin epä­produk­tii­vi­ses­ta (ei enää lainkaan käytetä uusien sanojen muodostamiseen) täysin pro­duk­tii­vi­seen (voi liittyä mihin tahansa tietyn sana­luokan sanaan). Suhteellisuutta saattaa lisätä se, että esimerkiksi kaikki adjektiivien -sti-johdokset eivät ehkä ole mielekkäitä. Voisi esimerkiksi ajatella, että koska matalasti tarkoittaisi ’matalalla tavalla’, se ei olisi järkevä; se on kuitenkin yleisessä käytössä. Jopa sanaa punaisesti on käytetty. Muutoinkin ainakin jonkinlaisia kuvaannollisia merkityksiä voidaan pitää mahdollisina silloinkin, kun sanan ja johtimen perus­merkityksen yhdistelmä ei vaikuta mahdolliselta.

Iso suomen kielioppi (ISK) kuvaa sanan­johtoa laajasti (§ 174 – § 397). Se kuvailee myös johtimien produktiivisuutta, joskin osittain rajoittavammin kuin todellisen kielen­käytön kannalta on perusteltua. Esimerkiksi §:n 373 mukaan ”esim. väriä, ikää, muotoa tai kokoa ilmaisevat adjek­tii­vit” ovat sellaisia, joista ei voi muodostaa -sti-johdoksia; kuitenkin monet sen ”mahdot­to­mis­ta” esi­mer­keis­tä (mm. sinisesti, vanhasti ja sellaisesti) ovat käytössä olevia sanoja.

Sananjohdon ja taivutuksen ero on osittain tulkinnan­varainen. Tässä noudatetaan ISK:n linjaa, jonka mukaan adjektiivien komparaatio (suuri, suurempi, suurin) on johtamista, mutta infinitiivien ja partisiippien muodostus verbin taivutusta.

Tässä esityksessä pidetään produktiivisena sellaista johdinta, jolla kuka tahansa suomen osaava voi muodostaa uuden johdoksen, jota hän ei ollut oppinut mistään, vaan jonka hän itse teki. Lisäksi vaaditaan, että johtimella on jokin ominaismerkitys niin, että johdoksen merkitys määräytyy yleensä kantasanan merkityksen ja johtimen merkityksen pohjalta. Tällöin kuka tahansa suomea osaava ymmärtää mainitunlaisen uuden muodosteen ilman selitystä. Käy­tän­nös­sä tilanne ei välttämättä ole aivan näin selvä. Mutta esimerkiksi -ton-johtimella on selvä mer­ki­tys, ja vaikka et olisi koskaan nähnyt etkä kuullut sanaa ruusuton, ymmärrät, että se tarkoittaa sellaista, missä ei ole ruusuja.

Ominaismerkityksen ei kuitenkaan tarvitse olla täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi -lainen-johdin voidaan liittää monenlaisiin erisnimiin, mutta johdoksen merkitys riippuu siitä, mil­lai­nen nimi on kyseessä: vrt. esimerkiksi johdosten vantaalainen ja tolstoilainen merkityksiä. Joh­dok­sen merkityksen pitäisi kuitenkin olla selvä jokaiselle, joka tuntee kantasanan ja ymmärtää sen tekstin, jossa johdos esiintyy.

Merkitystä koskevan rajoituksen takia ei esimerkiksi nominikantaista -ttaa-johdinta pidetä tässä tarkastelussa produktiivisena, vaikka se voi liittyä hyvin monenlaisiin sanoihin. Sillä muo­dos­te­tun johdoksen merkitys ei juuri ole ennustettavissa; ver­rat­ta­koon vaikkapa sanojen verottaa ja kouluttaa suhteita kantasanojen merkityksiin. Myöskään -oida-johdinta ei tässä ole mukana; sillä tuotettujen verbien merkityksen suhde kanta­sanan merkitykseen vaihtelee suuresti, ja esimerkiksi verbiä sammakoida käytetään merkityksissä, jotka hyvin eri tavoin liittyvät sammakoihin.

Tällainen produktiivisuuden käsite on hyödyllinen muun muassa kielen­opetuksen kan­nal­ta, sillä produktiivisten johtimien tunteminen on osa kielitaitoa. Sen sijaan epäproduktiivisilla johtimilla muodostettuja sanoja voi käsitellä vain osana sanavarastoa, ei kielen rakennetta. Suomessa on esimerkiksi joukko sanoja, jossa on -le-johdin, kuten kaistale, mutta vaikka kantasana olisi tuttu ja tunnistettavissa, johdoksen merkitys on opittava erikseen. Olisi mahdollista luoda kieleen uusi -le-johdos, mutta se olisi jo sanaston­kehittelyä ja vaatisi johdoksen merkityksen määrittelemistä ja ilmoittamista.

Produktiiviset johdokset ovat tärkeitä myös automaattisessa kielenkäsittelyssä, kuten tekstin indeksoinnissa ja kieliasun tar­kis­tuk­ses­sa. Jos voidaan käyttää johtimien tunnistusta, ei kaikkia mahdollisia johdoksia tarvitse sisällyttää sanastoon.

Esitystapa ja merkintätavat

Seuraavassa tiiviissä kuvauksessa esitetään

Esityksessä ei enimmäkseen käsitellä sitä, millaiseen kantasanan vartaloon johdin liitetään. Yleensä se liittyy taivutusvartaloon, joka voi poiketa perusmuodosta. Jos johdin alkaa vokaalilla, kantasanan vartalon loppuvokaali jää usein pois tai (jos se on pitkä) lyhentyy.

Johtimet

-e : -ee- Verbi → Subst. ’tulos, joka syntyy, kun joku t. jokin X; väline, jolla voi X’ purkittaapurkite. Merkitys usein lähellä passiivin partisiipin (esim. purkitettu) merkitystä, mutta johdos voi tarkoittaa myös mm. tekoa tai toimintaa. ISK:n mukaan (§ 241) ”tyyppi ei ole pro­duk­tii­vi­nen, mutta kuitenkin karttuva”. Kuitenkin tällaisia johdoksia muodostetaan monista eri verbi­tyypeistä.

-ella : -ele- Verbi → Verbi ’X toistuvasti’ tulostaatulostella. Lähinnä -aa-loppuisista verbeistä; usein muu merkitys. Ks. ISK § 359.

-en Adv. → Adj. ’sellainen, joka tapahtuu t. tehdään X’ laseittainlaseittainen. Vain -ttain-johdoksista, joilla on merkitys ’niin ja niin paljon kerrallaan’. Ks. ISK § 283, jonka mukaan johtimena on -nen, jonka edeltä kanta­sanan loppu-n katoaa.

-hko Adj. → Adj. ’joltisenkin X’; uteliasuteliaahko. Ks. -hko-johdokset ja ISK § 294.

-illa : -ile- Verbi → Verbi ’X toistuvasti’ teipatateippailla. Vain joistakin verbityypeistä, mm. supistumaverbeistä. Ks. ISK § 360.

-in : -ime- Verbi → Subst. ’väline, jolla voi X, tai laite tms., joka X’; harventaaharvennin. Jonkin verran erikoismerkityksiä. Ks. ISK § 255.

-in : -imma- Adj. → Adj. ’sellainen, joka on X enemmän kuin mikään muu tietyssä joukossa’ (superlatiivi); savolainensavolaisin. Joskus myös substantiivi­kantai­se­na. Ks. ISK § 300.

-inen Subst. → Adj. ’X:ään liittyvä t. X:stä tehty t. X:n t. X:ää sisältävä tms.’; pahkapahkainen. Hyvin produktiivinen, mutta johdosten merkitykset vaihtelevat suuresti. Kantasanan vartalon loppu-e tai loppu-i katoaa. Ks. ISK § 261.

-isa Subst. → Adj. ’sellainen, missä on paljon X:ää t. X:iä’; mäntymäntyisä. Johdosten merkityksissä huomattavaa vaihtelua; esim. kalaisa tarkoittaa runsaskalaista, mutta mäntyisä lähinnä vahvasti männyltä tuoksuvaa. Ei muodosteta sanoista, joiden taivutusvartalo on e-loppuinen. Ks. ISK § 285.

-isin Subst. → Adv. ’usein t. toistuvasti X:n aikana’; välituntivälituntisin. Kanta­sana ajan­jaksoa ilmaiseva. Uusia muodosteita lähinnä yhdys­sanoista. Ks. ISK § 378, joka kuvaa merkityksen vahvemmin (säännöllinen toistuvuus).

-ismi Propri → Subst. ’X:n aate t. oppi t. teoria’; Merkelmerkelismi. Kantasana yleensä henkilönnimi. Yleensä vain aatteille, jotka ovat tulleet yleisesti tunnetuiksi X:n esittäminä, mutta myös esim. poliittisen henkilön toimintalinjaan viittaavana sanana. Monet -ismi-loppuiset sanat ovat kokonaan lainasanoja, eikä niiden alkuosa välttämättä ole nimi eikä suomen sana.

-isti Propri → Subst. ’X-ismin kannattaja’; Putinputinisti. Vrt. -ismi.

-istinen Propri → Subst. ’X-ismin mukainen’; Trumptrumpistinen. Voidaan tulkita -isti-johdoksen -nen-johdokseksi, vaikka loogisesti liittyy -ismiin eikä -istiin.

-isuus Adj. → Subst. ’se (tila), että on X, t. se määrä, missä on ’; saanutsaaneisuus. Erityisesti silloin, kun kanta­sana on nut-partisiippi, jolloin voitaisiin tulkita myös verbin neisuus-johdokseksi. Kun kanta­sana on tavallinen adjektiivi, voidaan usein tulkita inen-johdoksen uus-johdokseksi (esim. sateisuus sanan sateinen eikä suoraan sanan sade johdokseksi).

-iten Adj. → Adv. ’mahdollisimman X:sti, X:immin’ nopeanopeiten. Voitaisiin myös tulkita, että johdin on -ten, joka liitetään monikkovartaloon. Vanhastaan käytössä kirjakielessä vain muutamista sanoista, puhekielessä laajemmin, mutta johdin on kuvattu Kielikellossa periaatteessa täysin produktiivisena.

-itse Subst. → Adv. ’X:n kautta’; Tampere : tampereitse. Joskus luokiteltu myös sijamuodoksi (prolatiivi), ja nykyisin hyväksytään myös erisnimen -itse-johdoksen kirjoittaminen isolla alkukirjaimella (Tampereitse). Ks. ISK § 385.

-ittaa : -ita- Nomini → Verbi ’tehdä X:ksi t. varustaa X:llä’ tukalatukaloittaa. Merkityksessä vaihtelua. Ks. ISK § 317.

-ja Verbi → Subst. ’sellainen, joka X’; derivoidaderivoija. Tarkoittaa yleensä ihmistekijää, usein ammattimaista, mutta vanhemmassa sanastossa myös mm. laitetta. Normien mukaisessa kielessä nykyisin produktiivinen vain, jos kantasanan ilmaisema toiminta voidaan ajatella ihmisen tekemäksi. Ks. ISK § 251.

-kas : -kkaa- Subst. → Adj. ’sellainen, jossa t. jolla on (suuri) X t. (paljon) X:ää t. X:iä’; kontrastikontrastikas. Usein erikoismerkitys; myös erisnimiä ja muita substantiiveja. Liittyy usein monikko­vartaloon, esim särmäsärmikäs. ISK:n (§ 287) mukaan ”johdostyyppi ei ole produktiivinen, mutta uudis­muodosteet – lähinnä adjektiivit – ovat satunnaisesti mahdollisia”. Jonkin­asteista produktiivisuutta ilmentävät mm. sanat riskikäs, runokas, sienekäs ja tunnelmikas.

-lainen Propri → Nomini ’X:ssä asuva’ (kun X on paikannimi), ’X:n kannattaja; X:n ajattelun mukainen’ (kun X on henkilönnimi); Jenajenalainen. Jos kantasana on konsonantti­loppuinen vieras erisnimi, väliin tulee yleensä sidevokaali i, esim. Minskminskiläinen. Myös muuta vartalon­muuntelua; ks. ISK § 190. – Sellaiset sanat kuin hyvänlainen ovat aivan eri tyyppiä; merkitys on erilainen, ne luokitellaan yhdyssanoiksi, niissä ei ole vokaalisointua ja alkuosa on genetiivissä.

-llinen Subst. → Adj. ’X:ään liittyvä t. X:ää koskeva t. sellainen, jolla on X’; kellokellollinen. Usein erikoismerkitys. Usein vastaa kantasanaa yhdyssanan määriteosana (esim. taloudellinen kehitys = talouskehitys) Ks. ISK § 276.

-mainen Subst. → Adj. ’X:n kaltainen, X:n tapainen’; tuolituolimainen. Ks. ISK § 280.

-minen Verbi → Subst. ’toiminta, jossa joku t. jokin X’ hyppiähyppiminen. Kaikista verbeistä paitsi kieltoverbistä (ei); ks. ISK § 227. Tulkittavissa myös verbin nominaali­muodoksi; ks. Suomen infinitiivit. Teonnimi­johdoksia muodostetaan useilla muillakin johtimilla, vaihtelevan produktiivisesti; ks. ISK § 222.

-mpi : -mpa- Adj. → Adj. ’sellainen, joka on X enemmän kuin tietty vertailukohta’ (komparatiivi); metallinenmetallisempi. Joskus myös substantiivikantaisena. Ks. ISK § 300.

-nen Subst. → Subst. ’pieni X’ (pienennysjohdos eli deminutiivi); pöytäpöytänen. Käytännössä ei kovin produktiivinen; johdoksella usein erikoismerkitys tai se on leikillinen. Jos kantasana on vähintään kolmitavuinen, johdin on muodossa -inen, esim. aurinkoinen (joka voi olla myös adjektiivi). Vrt. johtimeen -inen. Ks. ISK § 207.

-nnainen Verbi → Adj. ’sellainen, jonka joku t. jokin (mahdollisesti) X’ repiärevinnäinen. Merkitykseltään lähellä passiivin par­ti­siip­pe­ja (esim. revitty, repimä). Joskus substantiivina (kasvannainen), joskus epäsäännölliseen vartaloon perustuvana (valitavalinnainen). Ei kaikista verbeistä. Ks. ISK § 248.

-nti : -nni- Verbi → Subst. ’se, että joku t. jokin X’ (teonnimi); spekuloidaspekulointi. Vain -oida-verbeistä ja vartaloltaan yksi­tavuisista verbeistä. Ks. Suomen verbien taivutus­tyypit ja ISK § 236.

-sti Adj. → Adv. ’X:llä tavalla’; kuituinenkuituisesti. Erittäin produktiivinen, kun kanta­sana voi ilmaista tekemisen tai tapahtumisen tavan. (Esimerkki on erikoinen, mutta ilmausta syödä kuituisesti on käytetty viittaamaan paljon kuituja sisältävään ruokaan.) Ks. ISK § 372.

-sto Subst. → Subst. ’usean X:n joukko t. järjestelmä t. sellaiseen liittyvä’; rapuravusto. Rajallisesti produk­tii­vi­nen, usein erikoismerkitys. Kantasana usein monikkovartaloinen, esim. heitinheittimistö. Ks. ISK § 180. Useille sanoille käytössä toiseen murrekantaan perustuva -kko-johdin, esim. koivukoivikko (vain erisnimissä Koivisto), joka ei juurikaan ole produktiivinen (ks. ISK § 182).

-staa Subst. → Verbi ’pyydystää t. kerätä X:iä’; kettuketustaa. Ei kovin produktiivinen; kanta­sanan pitää ilmaista jotain, jota voi jotenkin saalistaa tai kerätä, eivätkä uudet tämän­tyyp­pi­set johdokset ole tavallisia. Ks. ISK § 326.

-taa Adj. → Verbi ’tehdä X:ksi t. X:emmäksi’; pohjoinenpohjoistaa. Kantasanan mer­ki­tyk­ses­tä riippuu, miten luonteviksi tällaiset johdokset koetaan. Ks. ISK § 319. Usein esiintyy tällaisten verbien edelleenjohdoksia -ua-johdoksia, esim. pohjoistua, jotka voitaisiin tulkita myös erillisiksi -stua-johdoksiksi.

-tar : -ttare- Propri → Subst. ’X:n naispuolinen asukas; naispuolinen X’; Ateena : ateenatar. Periaatteessa aivan produktiivinen, kun kantasana on maan, kaupungin tms. nimi, lievästi produktiivinen, kun kantasana on ammatti­nimike tms. (esim. juoksijatar), mutta tällaisia johdoksia käytetään melko vähän, ja niillä voi olla vanhahtava t. leikillinen sävy. Ks. ISK § 192 ja § 193.

-ton : -ttoma- Subst. → Adj. ’sellainen, jossa ei ole X:ää (t. on sitä hyvin vähän)’; glukoosiglukoositon. Ks. ISK § 292.

-ttaa : -ta- Verbi → Verbi ’aiheuttaa se, että joku t. jokin X’ (kausatiivijohdotus); tatuoidatatuoittaa. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille. Vrt. -uttaa. Ks. ISK § 313.

-ttain Nom. → Adv. ’X:lle ominaisella tavalla; X tavalla;.X kerrallaan’ kiinalainenkiina­lai­sit­tain; tuoppituopeittain. Liittyy kantasanan monikkovartaloon, joten voitaisiin kuvata myös -ittain-johtimeksi. (Esiintyy yksikkö­vartaloisia muotoja kuten viikottain, mutta niitä ei pidetä yleis­kielen mukaisina, poikkeuksena parittain = pareittain.) Merkityksessä vaihtelua, mutta melko produktiivinen mainituissa mer­ki­tyk­sis­sä. Esim. johdoksella suoma­lai­sit­tain on myös merkitys ’suomalaisten kannalta’, vaikka tätä ei pidetä hyväksyttävänä kirja­kieles­sä. – Tämä johdin esiintyy myös yksikkö­vartaloon liittyvänä joissakin sanoissa, varsinkin asentoa ilmaisevissa, esimerkiksi sivuttain, mutta tällaisena se on epä­produk­tii­vi­nen ja merkitykseltään toisen­lainen. Ks. ISK § 379.

-tua : -du- Verbi → Verbi ’olla X-toiminnan kohteena’ (passiivijohdos); betonoidabetonoitua. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille, Vrt. johtimeen -ua.

-ua Verbi → Verbi ’olla X-toiminnan kohteena’ (passiivijohdos); katsastaakatsastua. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille. Vrt. johtimeen -tua. Ks. ISK § 335.

-us : -ude- Nom. → Adj. ’se, että joku t. jokin on X’ (ominaisuudennimi); arroganttiarroganttius. Vain eräistä vartalotyypeistä, mutta yhdessä -uus-johtimen kanssa erittäin produktiivinen. Vartalossa vaihtelua. Ks. ISK § 177 ja § 178

-us : -ukse- Verbi → Subst. ’se, että joku t. jokin X’ (teonnimi); aprillataaprillaus. Lähinnä supistumaverbeistä; ks. Suomen verbien taivutustyypit ja ISK § 232.

-uttaa : -uta- Verbi → Verbi ’aiheuttaa se, että joku t. jokin X’ (kausatiivijohdotus); odottaaodotuttaa. Produktiivinen vain joillekin verbityypeille. Vrt. -ttaa.

-utua : -udu- Verbi → Verbi ’saattaa itsensä t. joutua X-toiminnan kohteeksi X’ (refleksiivinen tai passiivinen johdos); rokottaarokottautua, uhratauhrautua, laskealaskeutua, Produktiivinen useille verbityypeille. Vrt. -tua. Myös nomini­kantainen verbin­johdin. ISK § 232.

-uus : -uude- Verbi → Subst. ’se, että joku t. jokin on X’ (ominaisuudennimi) t. ’se, missä määrin joku t. jokin on X’ (ominaisuuden astetta kuvaava ilmaus) auditiivinenauditiivisuus. Vain eräistä vartalo­tyypeistä; ks. -us ; -ude-.