Laajoja Unicode-fontteja

Unicode-fontti tar­koit­taa font­tia, jon­ka koo­daus on Unicode. Fon­tin merkki­vali­koi­ma voi ol­la hy­vin­kin sup­pea. Seu­raa­va tau­luk­ko esit­tää eräi­tä Unicode-font­te­ja, jois­sa on mo­nia ta­val­li­sim­mis­ta fon­teis­ta yleen­sä puut­tu­via merk­ke­jä. Niiden toimivuutta voi testata sivulla Unicode-fonttien testi.

Lisätietoja

Näitä ja muita fontteja voi ladata myös Alan Woodin Downloads-sivun kautta. Hänen sivustossaan on myös runsaasti tietoja eri fonteista, mm. fonttien kattamista merkki­valikoimista.

Vrt. Wikipedian Unicode font -sivun taulukkoon List of Unicode fonts.

Windows Vistassa seuraavat fontit ovat suhteellisen laajoja (tosin enemmänkin kir­jain­ten kuin erikoismerkkien osalta) ja niistä on myös kursiivi ja lihavoitu muun­nel­ma: Arial, Courier New, Microsoft Sans Serif, Tahoma ja Times New Roman. Van­hem­mis­sa Windowseissa nämä fontit ovat olennaisesti suppeampia.

Sen tutkimiseen, mitä merkkejä tietty koneeseen asennettu fontti sisältää, sopii hyvin BabelPad-ohjelma. Siinä voi U-painikkeella avata toiminnon (Unicode Character Map), jossa koko Unicoden koodiavaruus on selattavissa ja fontti on vaihdettavissa. Sen sijaan esimerkiksi Word ei ole luotettava tässä asiassa, koska Word soveltaa omia fontin­korvaus­sääntöjään, joten se saattaa näyttää merkin ikään kuin tiettyyn fonttiin kuuluvana, vaikka Word onkin ottanut sen korvaavasta fontista.

Sivusto Wazu Japan sisältää kirjoitusjärjestelmien ja kielten mukaan luokiteltuja tietoja fonteista, joilla voidaan esittää monia kieliä, joita tavalliset fontit eivät tue. Osa näistä fonteista on laajoja, osa vain tiettyä kirjoitusjärjestelmää tukevia.

Sivusto Google Fonts Early Access sisältää laajahkon valikoiman enemmän tai vähemmän kokeellisia fontteja useita kieliä varten. Etuna on muun muassa se, että niitä on helppo kokeilla verkkosivulla tai muuten HTML-tiedostossa.

Laajojen fonttien ongelmia

Laajat fontit kuten edellä mainitut ovat yleensä sellaisia, että – Typografian käsi­kir­jan termein ilmaistuna – kyseisestä ”kirjaintyypistä” (typeface) on vain yksi ”leik­kaus” (font), nimittäin normaali. Täten niiden kursivointi tai lihavointi voi tapahtua vain ”konekursiivina” tai ”kone­lihavointina”, jolloin tulos on typografisesti usein var­sin kyseenalainen. Tämä ilmenee myös esimerkkikuvan x-kirjaimista.