Tämä dokumentti on Teknillisen korkeakoulun atk-keskuksen hyvin lyhyt historiikki, jossa käsitellään lähinnä laitteiston ja tietoliikenteen kehittymistä mutta kerrotaan myös taustatietoja atk:n kehityksestä korkeakoulussa yleensä sekä korkeakoulujen yhteisistä tietokoneresursseista.
1961: TKK sai lisäbudjetissa varat tietokoneen hankkimiseksi. Kone otettiin käyttöön 10.5., ja se oli Elliott 803A. Muistia oli yksi kilosana, sananpituutena 39 bittiä, ja nopeus oli noin sata käskyä sekunnissa. Ohjelmointiin käytettiin konekieltä tai symbolista konekieltä. Kone sijoitettiin sovelletun matematiikan tietokonelaboratorioon.
Kone osoittautui pian riittämättömäksi. Tehokkaampi kone, Elliott 503, teholtaan noin 100 000 käskyä sekunnissa, hankittiinkin v. 1964, mutta se sijoitettiin Valtion tietokonekeskuksen hallintaan joskin TKK:n tiloihin.
1967: Tietokonelaboratoriosta tehtiin erillinen palvelulaitos, laskentakeskus. Samoihin aikoihin TKK sai käyttöönsä Elliott 803A:ta noin kymmenen kertaa tehokkaamman koneen Elliott 803B. Sitä, samoin kuin Elliott 503:a, ohjelmoitiin Algolilla. Samassa yhteydessä vuokrattiin IBM 1620, jossa oli Fortran-kääntäjä; kone sijoitettiin säätötekniikan laboratorioon.
1968: Laskentakeskus muutti Helsingistä, Hietalahdesta, Otaniemeen Servin mökkiin. Samana vuonna TKK sai ensimmäisen tietojenkäsittelyopin professorin. Alan opetus alkoi vilkkaan, ja tietokoneiden käyttö lisääntyi eri osastoilla. Ponnistelut oman keskisuuren osituskäyttötietokoneen hankkimiseksi TKK:lle alkoivat, mutta ne johtivat tulokseen vasta kymmenen vuotta myöhemmin.
1970: Valtion tietokonekeskuksen tiloihin hankittiin Univac 1108 -tietokone, joka tuli korkeakoulujen yhteiseen käyttöön. Laskentakeskukseen tuli sen etäiseräpäätteeksi DCT 2000. Samassa yhteydessä saatiin hankituksi pienehkö osituskäyttötietokone HP 2000A, jota ohjelmoitiin Basicillä; päätteitä oli aluksi 16. Laskentakeskus muutti suurempiin tiloihin sähköosaston kellariin.
1972: Otettiin käyttöön datavaihde, joka oli kehitetty yhdessä puhelintekniikan laboratorion kanssa. Siihen pystyttiin liittämään aluksi 31 päätettä, mutta jo v. 1973 datavaihde korvattiin uudella, johon saattoi kytkeä 256 päätelinjaa ja 128 tietokonelinjaa.
1973: HP 2000B:ksi laajennetun koneen rinnalle hankittiin HP 2000F, jossa oli huomattavasti enemmän massamuistia ja laitteistolla toteutettu liukulukuaritmetiikka.
1978: Korkeakoulu sai lopulta oman keskisuuren osituskäyttötietokoneen DEC-20, käyttöjärjestelmänä TOPS-20. Sananpituus oli 36 bittiä, keskusmuistia oli 512 kilosanaa ja nopeus oli noin miljoona käskyä sekunnissa. Päätelinjoja oli 128. Ohjelmointikieliä oli käytössä useita, tärkeimpinä Fortran ja Pascal, joista jälkimmäistä varten laskentakeskus toteutti myös oman kääntäjän. Koneessa ajettiin myös erätöitä, sekä päätteeltä käynnistettäviä että reikäkorttiajoja, muun muassa siksi, että niin saatiin ajetuksi massakurssien pieniä harjoitustöitä tukkimatta konetta kokonaan. DEC-20:n tulon myötä laskentakeskus pääsi muuttamaan isompiin tiloihin päärakennukseen.
Vaikka DEC-20:tä laajennettiin (mm. mallinvaihdos DECSystem 2060:ksi v. 1980, jolloin teho kolminkertaistui, ja keskusmuistin kaksinkertaistus 1,28 megasanaksi v. 1982), kone oli jo 1980-luvun alussa pahasti ylikuormittunut. Kone liitettiin Funetin DECnetiin, joka tarjosi jossain määrin yhteyksiä Suomen muiden korkeakoulujen koneisiin. Kone palveli pitkään - vuoteen 1986 asti.
1982: Korkeakoulu sai tilausvaltuudet uuden, enintään 4,6 miljoonaa markkaa maksavan tietokoneen hankintaan. Koneeksi valittiin IBM-yhteensopiva AS/6650. Kuitenkin jo ennen koneen asennusta se päätettiin laajentaa AS/8043:ksi. Asennus nimittäin viivästyi pahasti, koska se vaati uuden konehuoneen rakentamista.
1983: Käynnistyi korkeakoulun ja IBM:n yhteistyöprojekti tietokoneavusteisen tekniikan (CAE) edistämiseksi. IBM asetti projektin käyttöön keskuslaitteiston IBM 4341-12, johon liitettiin toistakymmentä väripäätettä tai työasemaa. Projekti jatkui aina vuoteen 1990.
1984: AS/8043 saatiin käyttöön. Koneen kapasiteetti hyödynnettiin välittömästi, ja siitä tuli raskaasti kuormitettu.
1985: AS/8043 liitettiin EARN-tietoliikenneverkkoon.
1986: Korkeakoulun oman Ethernet-pohjaisen lähiverkon runko-osaa alettiin rakentaa.
1987: Hankittiin neljä MicroVAX II -merkkistä pienehköä Unix-konetta opiskelijoiden käyttöön.
1988: Otettiin käyttöön suurkone (silloin virallisesti supertietokoneeksi luokiteltu), vektorisuorittimella varustettu IBM 3090-150 VF, joka jo seuraavassa vuodenvaihteessa laajennettiin malliksi 180E VF.
Sekä AS- että IBM-suurkoneita käytettiin pääosin IBM 3270 -tyyppisiltä paikallispäätteiltä, jotka vaativat erillisen kaapeloinnin, mutta myös tavallisilta päätteiltä ns. protokollanmuuntimien kautta.
1989: Valtion tietokonekeskuksen Tieteellisen laskennan palveluun (nyk. CSC - Tieteellinen laskenta Oy) hankittiin Cray-superkone korkeakoulujen ja eräiden muiden tahojen yhteiskäyttöön.
Samana vuonna hankittiin korkeakoulun osastoille mikroluokkia. Laskentakeskus koordinoi hankintaa, mutta luokkien ylläpito tuli osastojen tehtäväksi.
1991: Suurkone vaihdettiin, kolmen vuoden leasing-järjestelyllä, kaksiprosessoriseksi malliksi 200J VF. Samassa yhteydessä hankittiin korkeakouluun IBM:n RS/6000-mallisia Unix-koneita yhteensä 13, joista 6 tuli laskentakeskukseen.
1992: Uuteen rakennukseen, Maarintaloon, varustettiin atk-luokkia, joissa on HP-työasemia, X-päätteitä ja PC-mikroja. Luokat tulivat heti hyvin aktiiviseen käyttöön.
1993: Muun muassa IBM 3090:n käytöstä poistamisen takia hankittiin yhteistyössä CSC:n kanssa laskentakäyttöön kaksi tehokasta moniprosessorilaitteistoa, toinen IBM:ltä ja toinen SGI:ltä.
Lähinnä opiskelijoiden käyttöön hankittiin neljä Alpha-tietokonetta.
Laskentakeskuksen nimi muutettiin atk-keskukseksi syksyllä 1993.
Koneiden hankinta yleisesti ottaen on suuntautunut aiempaa enemmän siihen, että erityyppisiin tehtäviin hankitaan niihin sopivia järjestelmiä sen sijaan. Tämä koskee myös erilaisia palvelutoimintoja (esim. nimipalvelu, varmuuskopiointi, tulostus, sähköposti, newsit, levypalvelut), joita nykyisiin hoidetaan etupäässä yhteen palveluun varatuilla koneilla.