Tämä dokumentti sisältää tekstiä, joka on tarkoitettu mm. fontin valintaan suomenkielisille asiakirjoille. Dokumentti sisältää muutamia kohtia, joissa testataan kokemusten mukaan usein ongelmallisia merkkejä, ja lyhyen katkelman romaanitekstiä.
Tarkista, että ä:n ja ö:n pisteet eivät ole liiaksi irrallaan ja että å:ssa (ja etenkin Å:ssa) on selvä ympyrä, joka ei ole kiinni a:ssa (A:ssa). Tarkista myös, että š:n ja Ž:n hattu on v:n muotoinen (kulmikas, ei kaareva) ja kooltaan ja sijainniltaan sopusuhtainen.
| - | tavuviiva-miinusmerkki (Ascii-yhdysmerkki) | tämän pitäisi olla lyhyehkö ja vaakasuora, ei kalteva |
| ‐ | (Unicode-)yhdysmerkki | tämän pitäisi olla edellisen mittainen t. lyhyempi |
| – | ajatusviiva (n-viiva) | tämän tulee olla selvästi edellisiä pidempi |
| − | (Unicode)-miinusmerkki | tämän tulee olla selvästi yhdysmerkkiä pidempi |
0–0 (kaksi nollaa, joiden välissä on ajatusviiva). Viivan pitäisi olla hiukan irti nollista. Valitettavasti monessa fontissa ei ole näin.
| ” | suomen kielen tavallinen lainausmerkki | kaareva |
| ’ | heittomerkki (ja yksinkert. lainausmerkki) | kaareva |
| " | Ascii-lainausmerkki | pystysuora; vain teknisissä teksteissä |
| ' | Ascii-heittomerkki | pystysuora; vain teknisissä teksteissä |
| 20° | asteen merkki | selvästi erottuva mutta ei liian iso |
| µs | mikro-merkki | vasemmalla selvä alauloke |
| 5,50 €/kg | euron merkki | fonttiin sopiva, C:stä erottuva |
Kaikki ISO Latin 1:n merkit koodin mukaisessa järjestyksessä:
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen omistajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan. – Ja tämä on niiden seitsemän veljeksen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan.
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja karkea, hampun-karvainen tukkansa, jonka karkeus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.