Datatekniikka ja viestintä - Web:

Netti ja uusi valistus: Ensyklopedian paluu

Ranskassa vaikutti 1700-luvulla porukka, joka halusi koota senaikaisen tietämyksen summan yksiin kansiin, suureksi Ensyklopediaksi. Tavoitteena oli nimenomaan oikean, edistyksellisen, valistuneen tiedon esittäminen järjestelmällisesti ja järkiperäisesti, rationaalisesti. Idea sinänsä on vanha; he toteuttivat sitä. Ja se vaikutti omalla tavallaan valistuksen ajan muotoutumiseen, Ranskan suureen vallankumoukseen ja sen jälkeisiin tapahtumiin. Kun Napoleonin käskystä koottiin ja järjestettiin Ranskan lait yhtenäiseksi kokoelmaksi, Code Napoléon, se oli ensyklopedismin suora sovellus oikeusjärjestelmään.

Ensyklopedismia ei olisi ollut ilman kirjapainotaitoa. Mutta mikä olisi suuren Ensyklopedian vastine Internetin aikakaudella? Kuka tahansa voisi perustaa Web-sivuston ja julistaa sen olevan The Great Encyclopedia. Itse asiassa monikin on tehnyt niin, tosin ei juuri tuota nimeä käyttäen. Joku ehkä pitää jopa Yahoota sellaisena, toinen DMozia, kolmas XReferiä, moni Britannicaa. Mutta suuri osa niistä on joko "vain" linkkikokoelmia tai sitten painettujen tietosanakirjojen vastineita. Voisi sanoa, että niistä puuttuu Ensyklopedian henki.

Internetissä on montakin hanketta, joita voisi luonnehtia ensyklopedistisiksi, joskin yleensä yhteen aihepiiriin rajoittuneeksi. Esimerkiksi Tree of Life on laajapohjainen yhteistyöhanke, joka pyrkii kokoamaan eliökuntaa koskevan tiedon yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Mutta sellaisia projekteja taas vaivaa se, että ne perustuvat liiaksi pelkkään vapaaehtoisuuteen, ja siksi niistä tulee hajanaisia. Tarvittaisiin myös palkkarenkejä, jotka tekevät niitä välttämättömiä asioita, joita kukaan ei viitsi tehdä vapaaehtoisesti.

Millainen voisi olla todellinen nettiajan Ensyklopedia? Ajatellaanpa, että luen Web-sivua ja kohtaan oudon sanan, jota kirjoittaja ei ole pitänyt tarpeellisena selittää. Napsautan sanaa sopivalla ranneliikkeellä ja ruudulle aukeaa pienehkö ikkuna, joka selittää sanan aivan lyhyesti; toisella ranneliikkeellä saisin koko sivun esityksen aiheesta; kolmannella tulee esiin valikko, josta voin siirtyä aihetta eri kannoilta kuvaileviin juttuihin, vaikkapa videoesityksiin, tieteellisiin alkuperäisjulkaisuihin tai aiheesta juuri nyt netissä käytävään kiihkeään keskusteluun. Tietoa on massiivisesti mutta ei sekavana massana, vaan lukija voi kullakin tasolla valita kiinnostuksensa mukaiset kohteet. Ja kun keskustelen aiheesta, voin olettaa, että keskustelukumppaneilla on sama aineisto käytössään. Olemme ehkä eri mieltä siitä, mitä aineistossa sanotaan, mutta meillä on yhteinen viitekehys. Ja jos kiistelemme, meidän ei tarvitse toistaa eri kantojen perusteluiksi yleisesti esitettyjä argumentteja, koska ne on koottu Ensyklopediaan. Ja näin pääsemme ehkä esittämään jotain uutta, joka aikanaan viedään Ensyklopediaan, jos se on tärkeää.

Uusi valistusaika tarvitsee uudenlaisen ensyklopedian. Ei ideologista eikä ideologioiden olemassaolon kieltävää, vaan näkemyserot tunnustavaa, niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Ei järkälettä, johon viittaaminen lopettaa keskustelun, vaan referenssi, jonka pohjalta järkevä keskustelu voidaan aloittaa, kun osallistujat näkevät tiivistelmän siitä, mitä jo on keskusteltu.

Mutta mikä on on ensyklopedian arvo, ellei se ole luotettava? Jos teos, jota käytetään asioiden tarkistamiseen, referenssinä, kertoo faktat väärin, mitä sillä tekee? Täydelliseen luotettavuuteen ei tietenkään koskaan päästä. Mutta virheiden määrä pitää saada hyvin pieneksi. On kummallista, että netissä olevilla tietosanakirjoilla ei juuri lainkaan ole palautejärjestelmää. Mikä olisi kätevämpää ensyklopedian ylläpitäjälle kuin ilmaisen maailmanlaajuisen avustajakunnan saaminen? Ja moni meistä, ainakin akateemisessa maailmassa, olisi epäilemättä valmis ilmoittamaan käyttämässään suuressa ensyklopediassa havaitsemistaan virheistä ja puutteista, tarkat lähdeviitteet esittäen, jos sellaista pyydettäisiin ja se tehtäisiin helpoksi.

Uusi tekniikka tarjoaa myös aivan uudentyyppisiä keinoja tiedon kutomiseen seiteiksi, verkoksi. Painettavaa tietokirjaa tehtäessä on aina ongelmana, mikä on tarpeeksi tärkeää otettavaksi mukaan, ja paljon joudutaan jättämään pois, vaikka se voisi olla monelle lukijalle hyödyksi. Olennaisen valitseminen pysyy toki olennaisena ongelmana aina, mutta uusissa tekniikoissa se, mikä on jätetty vähemmän tärkeänä pois, otetaankin mukaan "linkin taakse". Ja tämä voidaan tehdä monitasoisesti. Vaikkapa kokeellisen tutkimuksen koko mittausaineisto voidaan ottaa mukaan, jos se on mielekästä. Mutta seittimäisyys vaatii sitä, että kaikki aineisto on luokiteltu niin, että lukija tietää, onko kyseessä professorikollegion hioma tieteellinen esitys vai asianharrastajan ehdotelma.

Ennen muinoin ensyklopedian arvosta suuri osa oli sitä, miten itseriittoinen se on: missä määrin asia selviää vain siitä katsomalla. Uusensyklopedismissa taas on olennaista, miten suuressa määrin viitataan muualle, annetaan linkkejä. Hyvin tehty ensyklopedian sana-artikkeli on muutaman kappaleen mittainen, niukasti kuvitettu, ja antaa nopeasti yleistajuisen vastauksen mutta sitten sisältää huolella valitun kokoelman viittauksia astetta pitemmälle meneviin artikkeleihin, viime kädessä niin, että linkkien kautta löytyvät asiaa koskevat perimmäiset referenssit, olivat ne sitten standardeja, alkuperäisiä historiallisia asiakirjoja, tieteellisiä alkuperäisjulkaisuja tai jotain muuta. Aavistuksen siitä, mitä tällainen voisi olla, antaa datatekniikan alan Webopedia. Yleisensyklopediahanke Wikipedia ehkä muodostuu 21. vuosisadan Suureksi ensyklopediaksi. Aika näyttää, miten toimivaksi tällaisessa asiassa muodostuu wiki-periaate eli se, että kuka vain voi lisätä ja muuttaa mitä vain.

Mutta monet sisällöltään arvokkaat sivustot vastustavat "syviä linkkejä", jotka viittaavat yksittäisiin sivuihin; pitäisi aina kulkea pääsivun kautta. Tämä on uusensyklopedismin yksi ikävä este. Esimerkiksi tietosisällöltään oiva Whatis.com pilasi jokin aika sitten sivustonsa tekemällä aiemmat linkit toimimattomiksi, ilmeisenä tarkoituksena estää linkitys. Usein tällaisissa järjestelyissä tehdään asiat niin, että yksittäisten sivujen osoitteet muuttuvat koko ajan; pahimmillaan ne ovat kertakäyttöisiä.

Valistusajan Ensyklopediaa ei tehty vuodessa eikä kahdessa. Nettiajan Ensyklopedia on vielä hyvin paljon suurempi hanke, ja sen välitön vaikutus tulee olemaan myös toista luokkaa. Siinä ei päde vanha viisaus "raha kaiken hankkii", mutta ilman rahavirtaakaan hanke ei onnistu. Kokoaminen ja ylläpito vaatii jonkinlaisen hierarkkisen järjestelmän. Ja ennen muuta tarvitaan suuri innostus, joka saa tarpeeksi monet vakuuttuneiksi, että juuri tämä on oikea hanke, johon muut pitää yhdistää ja joka on kestävällä pohjalla.

Miten kaikki tulee tapahtumaan, millä nimellä ja missä puitteissa? En tiedä. Mutta akateemisissa yhteisöissä toimivilla ihmisillä tulee olemaan siinä keskeinen osa. Ja tarkoitan ruohonjuuritasolla toimivia ihmisiä, jotka todella keräävät ja tuottavat ja panevat Webiin tietoa, en niinkään niitä, jotka tekevät Virallisia Sivuja.