Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen
pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen
läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana
alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön
mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on
niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan;
ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle.
Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka,
tämän tilustan ensimmäisen omistajan oivallisen toiminnan kautta,
olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä
entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta
jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa,
otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla
seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa.
Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä
ja tuuhea metsä kasvanut sijaan.
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja karkea, hampun-karvainen tukkansa, jonka karkeus etenkin Juhanilla on silmään pistävä.