Ruusukuoriainen Pachnoda peregrina

Ruusukuoriainen muistuttaa kookasta, hiukan litistynyttä
sittiäistä. Päältä kuoriainen on ruskehtavankeltaisen ja
tummanruskean kirjava. Selkäkilpi on keskeltä ruskea,
reunoilta keltainen, samoin peitinsiipien etuosa.
Peitinsiipien takaosa on keltainen, ja kummankin keskellä
on soikea ruskea täplä. Alapuoli, pää ja jalat ovat
kiiltävän mustat. Tuntosarvet ovat lyhyehköt, ja
niiden päässä on pieni pallukka. Ruusukuoriaisia (engl. Rose beetle) on alettu kasvattaa ruuaksi matelijoille, joita pidetään lemmikkeinä. (Siinä tapauksessa ruuaksi annetaan kuoriaisten toukkia, ja niiltä kannattaa murskata leuat ennen matelijoille antamista, sillä ne purevat todella lujaa.) Mutta ruusukuoriaisia itseään voidaan myös pitää "lemmikkeinä".

Kuoriaisen pituus leuoista takaruumiin kärkeen on noin 25 millimetriä.

Sukupuolet erottaa siitä, että koirailla on ura alapuolella.

Hoito

Elelee turpeen ja hiekan sekoituksessa, jota olisi hyvä olla ainakin 15 cm:n kerros, jotta toukilla on tilaa möyriä; astiaan lisätään myös lahoa puuta. Syö leseitä, hiutaleita, koiranruokaa, hedelmiä ja vihanneksia. Lämpöä tarvitaan 27 - 30°C.

Lisääntyminen on hidasta; vie kuukausia ennen kuin muutamasta yksilöstä alkaen saa kunnon farmin pystyyn. Toukista tulee pikkurillin mittaisia ja sentin pari paksuja pötkylöitä. Maa-ainesta ei parane paljon kaivella sitten myohemmin kun toukat koteloituvat, sillä kotelot kiinnittyvät usein terraarion seiniin tai siihen lahopuuhun, ja ne voivat irrota, jos astiaa tongitaan.

Lisätietoja

Lisätietoja on SHY:n julkaiseman Herpetomania-lehden numerossa 1/97 s. 17 - 18.

Ruusukuoriaista käsitteleviä Web-sivuja:

Markku Savelan aineisto Lepidoptera and some other life forms sisältää tietoja (myös kuvia) ruusukuoriaisen heimolaisista kuten kultakuoriaisesta.

Tieteellinen luokitus


Tätä dokumenttia olen viimeksi päivittänyt 2002-02-04.

Jukka Korpela

Kuva: Liisa Sarakontu.