Suomen verbien taivutustyypit

Kielitoimiston sanakirjassa (KSK) kuvataan 26 verbien taivutuksen tyyppiä. Hahmo­tet­ta­vuu­den parantamiseksi tässä esitetään tyypit jaoteltuina muutamaksi ryhmäksi lähinnä Ison suomen kieliopin (ISK) pohjalta. Verbitaivutuksen vaihtelu selittyy kyseisen ryhmäjaon pohjalta, kun otetaan lisäksi huomioon aste­vaihtelu ja vokaali­sointu ja muutama poikkeus­sääntö (olla-verbin ja kielto­verbin taivutus). Ryhmittely on myös yleensä riittävä muun muassa kuvat­taes­sa sitä, millä tavoilla verbeistä muodostetaan johdoksia, kuten sitä, miten aiheut­tamis­johdin on joissakin tapauksissa -ttaa (esim. vannottaa), joissakin taas -uttaa (esim. puhdistuttaa). Tässä esityksessä tarkastellaan erityisesti teon­nimi­johdoksia.

Seuraavassa taulukon sarakkeiden selitykset:

Pääryhmä Alaryhmä N:o NSKLkmMallisana Teonnimi
kertoa-ryhmä
(I inf:n tunnus -a)
-o- ja -u-vartaloiset 52 1, 44 2 305sanoa : sano- -nta, sanonta;
-ma, elämä;
-mus, katumus
-a-vartaloiset53 2, 7 2 855muistaa : muista- -i, muisti
-us, ajastus
54 3, 5, 6, 8, 42328huutaa : huuta- -o, huuto;
-us, vanhennus;
-os, käännös
55 4 8soutaa : souta- -u, soutu;
-o, souto;
-nta, soudanta
56 9, 10, 1151kaivaa : kaiva- -u, kaivu;
-o, ajo
57 12 5saartaa : saarta- -o, saarto
76 43 2 taitaa : taita- -o, taito
-e-vartaloiset 58 13, 15 33laskea : laske- -u, lasku;
-nta, laskenta
59 14 1tuntea : tunte- -o, tunto
60 16 1lähteä : lähte- -o, lähtö
-i-vartaloiset 61 17 413sallia : salli- -mus, sallimus;
-na, loiskina
saada-ryhmä
(I inf:n tunnus -da)
-oida-verbit 62 18 736 voida : voi- -nti, vointi
68 30 51tupakoida : tupakoi-
(~ tupakoitse-)
-nti, tupakointi
vartalo yksitavuinen 63 19, 20 3saada : saa- -nti, saanti
64 21, 22 12juoda : juo- -nti, juonti
käydä-verbi 65 23 1käydä : käy- -nti, käynti
nähdä ja tehdä 71 332 nähdä : näke- -o, näkö
tulla-ryhmä
(I inf:n tunnus
-la, -ra, -na t. -ta)
vartalo -le-, -ne- t. -re-loppuinen67 25, 26, 27, 28, 29 1 428 tulla : tule- -o, tulo
vartalo se-loppuinen 66 24, 41 279 rohkaista : rohkaise- -u, rohkaisu;
-na, kutina
70 32 2juosta : juokse- -u, juoksu
hypätä-ryhmä
(I inf:n tunnus -ta tai -a)
-tse-vartaloiset69 31 49valita : valitse- -nta, valinta
-ne-vartaloiset72 34 149vanheta : vanhene-
supistumaverbit73 35, 401 014salata : salaa- -us, salaus;
-uu, paluu
74 36, 38 185katketa : katkea-
75 27, 39 48selvitä : selviä-
Vaillinaisesti taipuvat
(vain joitain 3. pers:n muotoja)
776 (kumata :) kumaja-
78 (2)33(kaiata :) kaikaa-

Teonnimijohtimista

Kaikilla suomen verbeillä paitsi kieltoverbillä (en, et...) on -minen-johdos, joka substantiivina ilmaisee verbin kuvaamaa toimintaa tai tapahtumaa. Se voitaisiin tulkita taivutus­muodoksi­kin; ks. kirjoitusta Suomen kielen infinitiivit – uusi tulkinta. Lisäksi useimmilla verbeillä on toinenkin, lyhyempi teon­nimi­johdos, mutta se muodostetaan useilla eri päätteillä.

Ryhdyin tekemään tätä dokumenttia muun muassa kuvatakseni, kuvaamaan, miten teon­nimi­johdosten pääte riippuu verbin taivutus­tyypistä. Totesin kuitenkin, että vaihtelu on suurta. Vain harvoissa tapauksissa on sellainen selvä suhde kuin -oida-verbeillä (tyypit 52 ja 68): ilmeisesti niistä kaikista voi muodostaa -nti-johdoksen ja vain sen. Varsin säännöllistä on sekin, että lähes kaikista -ata-loppuisista supistuma­verbeistä eli tyypin 73 verbeistä voi muodostaa -us-johdoksella teon­nimen, esim. aidataaitaus; sen rinnalla, harvoin tilalla, saattaa olla -uu-johdos (esim. NSK:ssa mainittu aituu). Mainitut verbityypit ovat karttuvia, koska vieraista kielistä lainatut verbit mukautetaan niihin (esim. alertoida, aerobikata).

Kirjassa ”Suomen sanojen rakenne” on (s. 245) eritelty teonnimien ja teon tuloksen nimien muodostusta verbin vartalon mukaan. Siinä verbit on luokiteltu vain vartalon rakenteen mukaan. Sen mukaan muodostus on produktiivista myös sikäli, että -le- ja -aise-vartaloisilla on -u-johdos, kolmitavuisilla -a-vartaloisilla -us-johdos, kolmitavuisilla -i-vartaloisilla -nta-johdos ja -ise-vartaloisilla -nta-johdos.

Monilla tällaisilla johdoksilla on muukin merkitys, jopa niin, että se on saattanut lähes syrjäyttää teon­nimi­merkityksen. Esimerkiksi sanan sanonta ensimmäinen merkitys on Nykysuomen sanakirjan (NSK) mukaan ’sanominen’, mutta uudemmissa sanakirjoissa sitä ei enää ole. Tästä ei voi päätellä, että se olisi hävinnyt tai virheellinen, mutta kylläkin, että sitä pidetään harvinaisena. Osa johdoksista esiintyy teon­nimi­merkityksessä vain yhdyssanan alkuosana. Esimerkiksi polku erillisenä sanana ei nykykielessä tarkoita polkemista (vaikka NSK:n mukaan sillä sellainenkin merkitys on, harvinaisena), mutta yhdyssanan alkuosana kyllä; esimerkiksi polkuauto ei tarkoita autoa, jolla ajetaan polulla, vaan auto, jota ajetaan polkemalla.

Teonnimijohdosten olemassaolo ja käyttö on viime kädessä verbikohtaista, leksikaalista, sana­kirjoissa kuvattavaa. Toisaalta ne on NSK:ssa usein kuvattu verbin kuvauksessa eikä omina hakusanoinaan. NSK:ssa on esimerkiksi näin alkava kuvaus: ”hivel|²⁸ v. -y² teonn.”. Uudemmissa sanakirjoissa teonnimeä ei mainita verbin kuvauksessa eikä muu­ten­kaan, mutta tästä ei voi päätellä, että hively olisi hävinnyt kielestä tai virheellinen.

Taulukon teonnimisarakkeessa on ajatusviiva (–) niiden taivutus­tyyppien kohdalla, joille ei enimmäkseen ole muuta teon­nimi­johdosta kuin -minen-loppuinen. Tyypin 72 (mallisana vanheta) osalta sellaisia ei liene lainkaan; sellaiset johdokset kuin vanhennus perustuvat vastaavaan aiheuttamisverbiin kuten vanhentaa ja ovat merkitykseltään aktiivisia. Tyypin 74 (mallisana katketa) verbeistä muutamilla on tällainen johdos, useimmiten -us-päätteinen, joskaan niitä ei voi pitää puhtaina teon­niminä: hajota – hajonta, holhota – holhous, kirota – kirous. koota – koonti, kumota – kumous, langeta – lankeemus, lingota – linkous, loveta – loveus, nuohota – nuohous, padota – patous, pinota – pinous t. pinonta, pudota – pudotus, rosvota – rosvous, ruokota – ruokkous, saveta – saveus, siivota – siivous, sirota – sironta, tarjonta – tarjonta, tuhota – tuhonta. Tyypin 75 (mallisana selvitä) verbeillä ei liene tällaisia johdoksia; sen sijaan niiden kanta­sanoilla saattaa olla myös teon­nimen luonne, esimerkiksi haluta – halu, Tyyppiin 77 (mallisana kumaja-) kuuluu vain muutama verbi, eikä niillä voine tulkita olevan tässä tarkoitettuja johdoksia; esimerkiksi helähdys ei ole muodoltaan verbin heläjä-, vaan sen synonyymin helähtää johdos. Tyypin 78 (mallisana kaikaa-) verbeistä muutamilla on -e-johdos, joka voidaan tulkita teon­nimeksi, esimerkiksi kapsaa – kapse.

Toisaalta joillakin verbeillä on useita teon­nimi­johdoksia. Esimerkiksi kääntää-verbin johdoksilla käännös ja kääntö on muiden merkitysten ohella merkitys ’kääntäminen’, joskin käännös useammin tarkoittaa kääntämisen tulosta.

Kielenhuollossa ei juuri ole puututtu teonnimijohdoksiin. Kuitenkin sellainen käytännössä yleinen johdos kuin kaivuu on tuomittu virheelliseksi, koska on sanottu, että vain supistuma­verbeillä (käytännössä tyypin 73 verbeillä) on -uu-johdoksia. Nyttemmin kannasta on luo­vuttu; kaivuu on hyväksytty johdoksen kaivu rinnalle.