Venäjän ääntämys

Tämän esityksen tarkoitus on kuvata venäjän ääntämystä myös niille, jotka eivät tunne venäjän aakkosia (kyrillisiä kirjaimia). Tästä on toivottavasti apua esimerkiksi kun halutaan kohteliaisuussyistä puhutella venäläistä vierasta mahdollisimman oikein lausutulla nimellä.

Tarkoitusta varten ääntämys kuvataan myös suomalaisen standardin mukaisen venäjän siirtokirjoituksen (translitteraation) mukaan. Tässä tarkoitetaan tavallista ns. yleiskielistä siirtokirjoitusta. Se antaa suhteellisen hyvän kuvan ääntämyksestä: jos sen mukainen venäjän sana luetaan kuten suomen sanat luetaan, ääntämys on lähempänä oikeaa kuin jos lähtö­kohtana olisi jokin muu siirtokirjoitus. Vastaavuuteen on kuitenkin monia hyvinkin tärkeitä poikkeuksia:

Esimerkiksi nimi Tolstoi (Толстой) lausutaan venäjässä [tal'stoj], missä merkki ' osoittaa, että paino on sitä seuraavalla tavulla. Käytännössä venäläiset nimet lausutaan suomessa lähinnä siirtokirjoituksen mukaan ”suomalaisittain”, esimerkiksi ”Tolstoi”, joskin paino saatetaan sijoittaa oikealle tavulle jos osataan ja painollisen avotavun vokaali lausua pitkänä tai puolipitkänä. Tämä on suomenkielisessä puheessa niin normaalia, että merkittävä poikkeaminen siitä aiheuttaisi kielteistä huomiota. Toisaalta se ei sovi venäjän puhumiseen eikä venäläisten nimien lausumiseen kansainvälisissä yhteyksissä.

Suomalainen venäläisten nimien ääntämys ei ole täysin johdonmukaista. Esimerkiksi lyhyiden nimien kuten Lenin avotavun painollinen vokaali voi ääntyä lyhyenä (Lenin) tai pitkänä (Leenin) tai siltä väliltä. Välimuoto on ehkä lähinnä venäläistä ääntämystä.

Seuraavassa tarkemmassa esityksessä käytetään kansainvälisen foneettisen aakkoston IPAn merkintätapoja. Tosin teknisistä syistä painomerkkinä käytetään edellä mainittua '-merkkiä (IPAssa ˈ, joka ei toimi selaimissa yhtä luotettavasti), ja liudennuksen eli palatalisaation merkkinä käytetään yläindeksinä olevaa j:tä, j (IPAssa ʲ).

Perusäännearvoja

Useiden kirjainten ja yhdistelmien perusääntämys poikkeaa suomalaisesta:

Paino

Venäjässä paino voi olla millä tahansa tavulla. Sanan eri muodoissakin paino voi olla eri tavuilla. Paino vaikuttaa voimakkaasti sanan kokonaisuuteen, koska painottomat vokaalit ääntyvät heikommin ja hyvin usein myös laadultaan toisenlaisina.

Valitettavasti painoa ei yleensä merkitä kirjoituksessa, vaan se on pääteltävä sanakirjoista ja kieliopeista. Erisnimien osalta tilanne saattaa olla hyvin hankala. Tavallisimpien nimien paino saattaa selvitä tietosanakirjojen ääntämisohjeista. Wikipedian venäjänkielisissä artikkeleissa paino on usein merkitty, ja paremman puutteessa sen voi olettaa olevan oikein.

Venäjän sanakirjoissa, oppikirjoissa, kieliopeissa yms. paino merkitään yleensä venäläisessä kirjoituksessa vokaalin päällä olevalla akuutilla. ’ Esimerkiksi рука́ tarkoittaa ääntämystä [ru'ka]. Tavallisessa tekstissä tällaista painomerkkiä käytetään hyvin harvoin, esimerkiksi joskus sanassa бо́льшая (bolšaja ’suurempi’) erotukseksi sanasta большая ’suuri’, jossa paino on toisella tavulla.

Kirjain ё osoittaa aina painollista vokaalia, joka ääntyy o:na ja jota edeltävä konsonantti ääntyy liudentuneena. (Jos edellä ei ole konsonanttia, ääntyy o:n edellä j.) Siirtokirjoituksessa se merkitään jo:lla. Toisaalta ё:n sijasta kirjoitetaan venäjässä usein е ja siirtokirjoituksessa e tai je.

Painottomat vokaalit

Kun siirtokirjoituksessa on a, o tai e (venäläisessä kirjoituksessa а, я, о tai е), ääntyy vokaali painottomissa asemissa toisin kuin painollisissa, nimittäin eriasteisesti redusoituneena eli ominaispiirteitään menettäneenä, piirteetöntä neutraalivokaalia kohti muuntuneina. Seuraavassa taulukossa ”(j)a” tarkoittaa a-kirjainta, jota edeltää translitteraatiossa j-kirjain taikka tš tai štš. ”Painoton” tarkoittaa vokaalia, joka on painollista tavua edeltävässä tavussa tai sanan alussa (silloin kun sanaan ei ääntämyksessä sulaudu sitä edeltävä prepositio), ja ”täysin painoton” muunlaista painotonta asemaa.

Vokaali Painoton Täysin painoton
a, o ʌ (kuten brittienglannin u sanassa cup) tai toisten kuvausten mukaan ɐə (neutraalivokaali, kuten a englannin sanassa about)
e, (j)aɪ (väljä, ”laiska” i)
Poikkeuksia:

Vokaalit u, y ja i ääntyvät painottomina laadultaan olennaisesti samanlaisina kuin pai­nol­li­si­na. Sama koskee sananalkuista e:tä (venäjän kirjoituksessa э), joka on ä-vivahteinen, IPA-merkki [ɛ].

Esimerkkejä: Molotov ['molətəf], Dostojevski [dəstʌ'jefskɪj], Ljapunov [ljɪpu'nof], Leningrad [ljɪnjɪn'grat], Sankt-Peterburg ['sankt pjɪtjɪr'burk], Sofja Vasiljevna Kovalevskaja ['sofjjə vʌ'sjiljjɪvnə kəvʌ'ljɛfskəjə].

Painottomien vokaalien ääntämystä kuvaillaan eri lähteissä hiukan eri tavoin. Tässä seurataan lähinnä Edna Andrewsin kirjaa Russian, jossa ilmiö kuvataan melko yksinkertaisena. Yksityiskohtaisempi kuvaus on Terence Waden kirjassa A Comprehensive Russian Grammar.

Liudennus

Liudennus eli palatalisaatio tarkoittaa konsonantin ”j-sävyistä” ääntämystä, jota voidaan kuvata niin, että kieli sijoitetaan kuten j:tä äännettäessä mutta sitten lausutaankin muu konsonantti.

Liudennus vaikuttaa myös konsonanttia seuraavan vokaalin sävyyn. Liudentuneen konsonantin jäljessä a ääntyy ä-vivahteisesti, o ääntyy ö-vivahteisesti ja u ääntyy y-vivahteisesti. Tämän takia suomen sanoja venäjäksi kirjoitettaessa korvataan usein esimerkiksi ä-kirjain я-kirjaimella (siirtokirjoitusvastine: ja), joka tekee edeltävästä vokaalista liudentuneen.

Venäjässä liudennuksella on keskeinen merkitys. Venäjän kirjoituksessa se osoitetaan melko järjestelmällisesti, joskin hiukan mutkikkaasti, mutta siirtokirjoituksessa tilanne on toinen: