Perusteluja termeille netti, meili, nyysit yms.

Periaatteita

1. nimen kirjoitus- ja äänneasun tulisi vastata toisiaan (suomen) kielen yleisen kirjoitusjärjestelmän mukaisesti: ”kirjoitetaan niinkuin lausutaan ja sanotaan niinkuin kirjoitetaan”
2. samaa sanaa ei tulisi käyttää monista aivan erilaisista asioista
3. nimi ei saa olla harhaanjohtava
4. nimen tulisi olla lyhyt – ei määritelmä vaan käyttökelpoinen nimi
5. asioille, joiden nimet eivät vielä ole vakiintuneet, tulisi pyrkiä valitsemaan nimeksi jokin sellainen, jota jo ennestään käytetään yhtenä vaihtoehtona; tällöin se on tuttu ainakin osalle kieliyhteisöä
6. nimen vierasperäisyyden sinänsä ei pitäisi olla este sen käytölle, jos se noudattaa edellä olevia periaatteita paremmin kuin muut vaihtoehdot.

Suomen kieleen on kylläkin sepitetty paljon uudissanoja muodostamalla johdoksia tai yhdyssanoja sen sijaan, että olisi lainattu kansainvälisiä sanoja. Niinpä puhumme puhelimesta ja kansallisuudesta emmekä telefonista tai nationaliteetista. Maailma on kuitenkin muuttunut: uusia ilmiöitä ja käsitteitä syntyy ja ne leviävät yleiseen tietoi­suu­teen niin nopeasti, että niistä joka tapauksessa aletaan puhua lainasanoin. Melko vakiintuneen lainasanan korvaaminen uudissanalla on useimmiten hyvin vaikeaa. Se on tarpeetontakin, jos lainasana noudattaa kohtuullisesti edellä mainittuja periaatteita ja jos se äännerakenteeltaan sopii suomen kieleen.

Datatekniikan termejä on muodostettu tai otettu käyttöön monenlaiselta pohjalta, ja osa niistä on kiistanalaisia tai muuten ongelmallisia. Seuraavassa on yksityiskohtaisempia perusteluja sanoille netti, meili, nyysit ja fakki, jotka usein tuomitaan ”slangina” (useimmiten vaihtoehtoa tarjoamatta).

Netti

Sana netti on tietysti muodostettu englannin sanasta net. Se noudattaa kaikkia edellä mainittuja periaatteita.

Muita vaihtoehtoja olisivat tietokoneverkko, tietoliikenneverkko ja verkko. Niistä kaksi ensin mainittua rikkovat pahasti 4. periaatetta. Niiden sopivuus 3. periaatteen valossa on myös kyseenalainen, koska kyse on pikemminkin ihmisiä kuin koneita yhdistävästä verkosta ja koska kyse ei ole tietoliikenteestä yleensä vaan vain yhdestä, joskin tietysti erittäin tärkeästä, tietoliikenteen muodosta. Nimitys verkko taas rikkoo 2. periaatetta. Käytännössä sellaisissa asiayhteyksissä, joissa puhutaan netistä, voi hyvin olla tarvetta puhua myös verkoista (tai verkostoista) sanan erilaisissa vanhoissa merkityksissä. Sekaannusten vaara olisi siis olemassa. Esimerkiksi verkostomarkkinoinnin, josta on ollut aika paljon puhetta netissä viime aikoina, ainakin minä ensin luulin tarkoittavan nimenomaan markkinointia netin kautta!

Nimitystä tietoverkko ehdotetaan TSK:n termitalkoiden suosituksissa merkitykseen ’tietokoneiden ja niiden välisten tiedonsiirtoyhteyksien sekä näiden molempien avulla tarjottavien palvelujen yhdistelmä’ ja englannin ilmaisun information network vastineeksi. Merkitys on tavattoman väljä. Lisäksi information network näyttäisi englannin kielessä tarkoittavan lähinnä aihepiirikohtaista tai ehkä alueellista tietojen ja tiedotuksen verkostoa taikka vain Web-sivustoa, jota halutaan sellaiseksi verkostoksi väittää. (Tällaisen käsityksen ainakin saan, kun silmäilen muutamia niistä sadoista tuhansista sivuista, jotka saa AltaVista-haulla "information network".) Mutta ennen muuta tietoverkko on erittäin huono ilmaisu siksi, että kyse ei todellisuudessa ole tiedosta vaan datasta (josta jokin osa joskus esittää jotain tietoa). Ovatko netissä gigatavuittain liikkuvat pornokuvat tai (yleensä laittomat) äänitteet tietoa? Datan kutsuminen tiedoksi on erittäin harhaanjohtavaa, mahdollisesti joskus tarkoituksellisesti.

Englannin kielessä tietysti net on monimerkityksinen, yleinen sana. On kuitenkin hyvin käytännöllistä ottaa se suomen kieleen, tietysti siihen asultaan mukautettuna, paljon rajatumpaan merkitykseen. Analogiaksi sopii sana tape, joka englannissa tarkoittaa yleensä nauhaa mutta joka on asussa teippi vakiintunut kieleemme hyvin tarpeelliseksi, merkitykseltään täsmälliseksi sanaksi, joka ei vaadi mitään lisämääritteitä. (Englannissahan on sanottava adhesive tape, jos haluaa tarkoittaa nimenomaan teippiä.)

Sanasta netti voidaan myös joustavasti muodostaa johdoksia, joiden merkitys on aika ilmeinen jokaiselle, joka osaa suomea ja tuntee netti-sanan, esimerkiksi netteillä ’käyttää nettiä’.

Meili

Sana meili on muodostettu englannin sanan mail äänneasusta, ja sekin noudattaa mainiosti kaikkia edellä mainittuja periaatteita.

Sanaa meili voi verrata ranskan kieleen suositeltuun Mél-ilmaisuun, joka on teoriassa muodostettu ilmaisusta messagerie électronique mutta käytännössä ilmeisesti englannin mail-sanasta.

Nykyisin varsin monet kirjoittavat mail mutta sanovat meil (tai meili), mikä ei ole 1. periaatteen mukaista. Kyseisen periaatteen toteuttamiseksi voidaan tapauksen mukaan ottaa lähtökohdaksi joko kirjoitus- tai äänneasu. Jälkimmäinen on tässä tapauksessa parempi jo sen takia, että kielessämme on jo vanhastaan sana maili muussa merkityksessä.

Sanaan meili pätevät paljolti samat huomautukset kuin sanaan netti. Tavallisin vaihtoehto sähköposti on sekä pitkä että harhaanjohtava. Meilitse voidaan lähettää vain informaatiota, sen sijaan postitse lähetettäessä informaatiolla on aina jokin aineellinen kappale fyysisenä ”kantajana”, esim. paperiarkki tai levyke. Lisäksi postilähetys ei välttämättä sisällä mitään informaatiota, vain tavaroita (esim. paketti). Puhuminen sähköpostista myös usein lyhenee postista puhumiseksi, ja silloin on väärinkäsitysten vaara heti käsillä: kun joku vaikkapa kysyy postiosoitettani, mistä tiedän, haluaako hän meiliosoitteeni vai oikean postiosoitteen? Meilissä ei myöskään ole mitenkään olennaista sen sähköisyys. Sen lähetys- ja tallennusmuoto ei mitenkään välttämättä ole ”sähköinen” vaan voi olla esimerkiksi valoon tai magneettisuuteen perustuva. Lisäksi englannin ilmaisussa electronic mail määritteenä on sana, jonka normaali suomennos on elektroninen eikä sähköinen.

Eräs esimerkki sekaannuksista, joita ”sähköisyys”, ”elektronisuus” ja ”posti” aiheuttavat: Korkeimman oikeuden ratkaisun 1999:115 tiivistelmä (eli se ainoa, minkä useimmat ihmiset siitä lukevat jos mitään lukevat, ja jota lehdistökin siteeraa) alkaa:

A oli perustanut tietokoneeseensa elektronisen postilaatikon – –

Sanasta meili voidaan joustavasti muodostaa johdoksia, joista ainakin verbille meilata on ilmeinen tarve, samoin adverbille meilitse. On huomattavasta nasevampaa sanoa meilaan kuin lähetän sähköpostitse, ja sana sähköpostittaa olisi paitsi pitkä myös monista oudontuntuinen.

Nyysit

Sana nyysit on suomalaistettu muoto englannin sanasta news. Siihen pätevät aika pitkälti samat huomiot kuin edellä mainittuihinkin sanoihin. Sanan asu on kuitenkin ongelmallisempi, koska sana news on äännerakenteeltaan enemmän suomesta poikkeava kuin net tai mail.

Tavallisinta on nykyisin kirjoittaa suomen kielessä newsit tai newssit (tai joskus vain news) mutta lausua nyyssit, njyyssit tai njuussit. Aika usein äännetään kaksoisässän asemesta vain yksi ässä. Tilanne on siis horjuva ja selvästi 1. periaatteen vastainen. Koska suomen kielessä ei normaalisti ole konsonanttiyhdistelmää, varsinkaan nj-yhdistelmää, sanan alussa paitsi uusimmissa lainasanoissa, on asu nyyssit tai nyysit selvästi paras. (Asu nuussit ehkä tulee jonkun mieleen paremmin (amerikan)englannin ääntämystä vastaavana, mutta sitä asua tuskin käytetään nykyisin, ja lisäksi se on haitallisen lähellä erästä alatyylin sanaa.) Valinta yhden tai kahden ässän välillä on hankala. Yhden ässän käyttöä puolustaa se, että kielemme vanhoissa sanoissa tai kieleemme täysin mukautuneissa lainasanoissa ei ole yhdistelmää pitkä vokaali + kaksois-s. (Esim. puhekielen sana huussi on suhteellisen myöhäinen laina ruotsista.) Toisaalta nykyisessä ääntämyksessä kai kaksoisässä (tai ehkä puolipitkä ässä?) on tavallisempi, ja muoto nyysit voi assosioitua näpistämistä tarkoittavaan slangisanaan, varsinkin, kun on aika luontevaa muodostaa verbi nyysiä tai nyyssiä (’lukea t. kirjoittaa nyys(s)ejä’).

Sanalle nyysit (tai muulle news-sanan mukaelmalle) ei juurikaan ole esitetty ”suomalaisempia” vaihtoehtoja kuin sähköuutiset, joka olisi paitsi pitkä myös monin tavoin harhaanjohtava. Valitettavasti kyseinen sana pääsi joksikin aikaa lipsahtamaan jopa TKK:n atk-keskuksen julkaisemiin oppaisiin. Eräs ehdotus on ollut verkkosivut, joka on tietysti aivan mahdoton sana nyysejä tarkoittamaan. Ehdottaja vetikin ehdotuksensa takaisin, ja nyttemmin samaa sanaa on ehdotettu tarkoittamaan Veb-dokuja (WWW-dokumentteja). Mielestäni tämä osoittaa, miten hyllyvällä pohjalla uudissanojen ehdottelu on.

Toki käytetään sanaa keskusteluryhmät. Siinä ei ole mitään erityistä vikaa, mutta sehän tarkoittaa tässä yhteydessä nyysijärjestelmässä olevia ryhmiä, eivät nyysejä sinänsä ilmiönä ja järjestelmänä. Toisaalta sana voi muissa yhteyksissä tarkoittaa mitä hyvänsä ryhmää, joka keskustelee; täten keskusteluryhmä ei sovellu tekniseksi termiksi, joka tarkoittaa nimenomaan nyysejä tai nyysiryhmiä – ja sellaista termiä ehdottomasti tarvitaan. Lisäksi kyseinen sana on hyvä varata tarkoittamaan niitä nyysiryhmiä, joissa todella keskustellaan, vastakohtana esimerkiksi pelkkään tiedotukseen varatuille ryhmille taikka sellaisille ryhmille, jotka ovat luonteeltaan kysymys-vastaus-palstoja. Neutraalimpi nimitys olisi aiheryhmät, jota sitäkin on ehdotettu, mutta se vaikuttaa paperiselta ja tarpeettomalta: pelkkä ryhmät riittää, jos asiayhteydestä selviää, mihin viitataan, ja tarkemmaksi termiksi sopii nyysiryhmät. Eihän sanan aiheryhmä merkitys ainakaan mitenkään itsestään rajaudu nimenomaan nyysiryhmiä tarkoittavaksi.

Vaikuttaa siltä, että nyysi-sanaa tunneperäisesti vastustavat eivät ole oivaltaneet, että nyysit ovat erityinen ilmiö, väline, media, joka tarvitsee oman nimityksensä, kuten meillä on lyhyet nimet radiolle, televisiolle jne.

Englannin sana news on onneton nimitys asialle, josta uutisten välittämistä on vain pieni osa. Mutta onneksi suomen sana nyysit paljon vähäisemmässä määrin assosioituu uutisiin niidenkään mielessä, jotka hyvin tuntevat sen alkuperän.

Fakki

Kirjoituksessani Internet muuttaa maailman 2 olen kuvannut sitä, miten fakit ovat ruvenneet elämään omaa, nyyseistä erillistäkin elämäänsä.

Sana fakki on nykyisin melko yleisessä käytössä puheessa. Se perustuu lyhenteeseen FAQ, joka johtuu sanoista Frequently Asked Questions. Ilmaisu on harhaanjohtava, sillä fakithan eivät suinkaan ole pelkkiä kysymyslistoja – niitä luetaan nimenomaan siksi, että niissä on vastauksia kysymyksiin. Harhaanjohtavuuden haittoja voidaan lieventää kotiuttamalla ilmaisu suomen kieleen erilliseksi sanaksi.

Sana fakki esiintyy kylläkin sivistyssanakirjoissa merkitsemässä ammattialaa tai vastaavaa (saksan Fach, ruotsin fack). Siinä merkityksessä sanaa ei juurikaan käytetä nykysuomessa, joten käyttö uudessa merkityksessä lienee hyväksyttävää, varsinkin kun vanhalla ja uudella merkityksellä on luonteva yhteys. Tarkoittaahan sana fakki uudessa merkityksessään dokumenttia, joka esittelee jonkin alan (ammattialan, tieteenalan, harrastuksen tms.) yleisiä perusteita tai erityiskysymyksiä tai molempia kysymys-vastaus-muodossa.

Sanaa fakki on arvosteltu siitä, että se muistuttaa englannin sanan fuck ääntämystä. Tähän on syytä ensimmäiseksi huomauttaa, että sama arvosteltu pätee lyhenteen FAQ ääntämykseen. Onpa käynyt niinkin, että kyseinen lyhenne kirjoitetussa kielessä on aiheuttanut reaktioita, jotka ovat johtuneet assosiaatiosta sanaan fuck. Lisäksi slangi-ilmaisuille on ominaista se, että niitä syntyy ja kuolee tiuhaan tahtiin, joten koko ongelma on aika tilapäinen.

Jos kirjoitetaan FAQ, niin pitäisi suomen kielen sääntöjen mukaan lukea äf aa kuu (tai ehkä ef ei kjuu), mikä on epäkäytännöllistä. Jos taas kirjoitetaan faq, niin äänneasu pitää lukijan arvata. Ja se lienee käytännössä fak siten, että k on astevaihtelussa (esim. faqiin ääntyy fakkiin), joten suomen kielen yleissäännöistä poikkeavalla kirjoitusasulla ei juurikaan poistettaisi edellä kuvattua assosiaatiota. Mainittakoon, että luettaessa lyhenne FAQ sanana englannissa ääntämys olisi suomen mukaan kirjoitettuna lähinnä fäk: ”FAQ rhymes with back”, mutta suomen kielessä tällaista ääntämystä ei kai esiinny, t.s. sana on kotiutunut suomeen kirjoitusasunsa pohjalta.

Suomen kielessä on kyllä jonkin verran käytetty lyhennettä UKK, joka on muodostettu sanoista usein kysytyt kysymykset. Lyhenne on jossain määrin tarkoituksellisesti sama kuin Urho Kaleva Kekkosesta käytetty lyhenne. Lyhenne ei kuitenkaan ole tullut kovin yleiseen käyttöön, eikä se ole luonteeltaan sana. Lyhenteestä VUKK (vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin) sen sijaan saataisiin lyhennesana vukki.

Loppusanat: sanojen sepittämisestä

Viittasin jo alussa siihen, että suomen kielen historiassa on ollut aika, jolloin sepitettiin paljon sanoja kielen vanhoista aineksista sen sijaan, että olisi lainattu vieraista kielistä. Toki sepittämistä tarvitaan edelleenkin, sillä vieraiden kielten sanat voivat äännerakenteeltaan tai muutoin olla huonosti suomeen sovitettavissa.

Mutta periaatteellisen kielellisen puhdasoppisuuden aika on jo ohi. Se kuului sellaiseen historian vaiheeseen, jossa suomen kielen asema oli epäselvä ja epävarma ja jossa tunnettiin tarvetta erityisesti perustella ja puolustella suomea sivistyskielenä. Kautta aikojen on ollut vallitseva ilmiö, että kulttuurivaikutteiden siirtyessä siirtyvät myös niitä tarkoittavat sanat kielestä toiseen. Kun suomalaiset aikoinaan omaksuivat naapureiltaan esimerkiksi joulun viettämisen, eivät he ruvenneet väen väkisin vääntämään sille nimitystä omaperäisistä aineksista, vaan he ottivat (”lainasivat”) toisen kansan kielestä sanan samalla kun heidän kulttuuristaan itse asian.

Sanojen sepittäminen on monille ihmisille hauska harrastus. Sen yhtenä syy voi olla jonkinlainen sanamagia: asian nimeäminen on jonkinlaista asian henkistä haltuunottamista. Toinen, sinänsä ymmärrettävä mutta harhainen motiivi on yritys tehdä tekniikan uusia ilmiöitä ymmärrettävämmiksi suurelle yleisölle: ajatellaan, että ei pidä pelästyttää ihmisiä oudoilla sanoilla vaan käytetään tutuista aineksista muodostettuja sanoja. Sillä tavoin tehdään kuitenkin yleensä karhunpalvelus. Ihmiset ehkä oppivat hiukan nopeammin käyttelemään sanoja – mutta ymmärtäen ne eri tavoilla väärin. Jos ihmistä innostetaan lukemaan ”sähköuutisia” mutta todellisuudessa ei tarjolla olekaan uutisia mainittavassa määrin, hänellä on oikeus tuntea, että häntä on petetty.

Osasyynä sepittelyyn on varmaan sekin, että sellaiset sanat kuin nyysit koetaan rahvaanomaisiksi, sivistymättömäksi, kyökkisuomeen verrattaviksi. Mutta kyökkisuomessa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Kyökki olisi ollut ihan hyvä sana suomeen, ehkäpä parempikin kuin keittiö; eihän keittiössä suinkaan vain keitetä, vaan ruokaa valmistetaan muillakin tavoilla. Onneksi johdokset kuitenkin ajan mittaan usein haalistuvat eli niiden yhteyttä kantasanaan ei enää ajatella kuin hyvin harvoin. Mitä sivistymättömyyteen tulee, niin vieraiden sanojen kuten news käyttö sellaisinaan, raakalainoina, osoittaa kyvyttömyyttä sulattaa vieraita vaikutteita, ja väkinäinen sanojen sepittäminen omaperäisisiksi koetuista aineksista taas heijastaa halua kieltää se, että itse asiat ovat muualta omaksuttuja.

Tietenkään esimerkiksi sanaa nyysit ei ymmärrä, jos ei ole koskaan käyttänyt nyysejä eikä edes kuullut tai lukenut selostusta siitä, mitä nyysit ovat. Mutta sama koskee sellaisia sepitteitä kuin sähköuutiset tai verkkosivut, sillä asia ei suinkaan avaudu siltä pohjalta, että tuntee sellaisten yhdyssanojen rakenneosat. Mikä pahempaa, suomenpuhuja voi luulla ymmärtävänsä, mitä tarkoitetaan, tulkiten kyseiset yhdyssanat jollakin hänelle luonnollisella tavalla, esim. ’sähköä koskevat uutiset’ (vrt. esim. ympäristöuutiset) tai ’verkkoja (kalastusvälineitä) käsittelevät sivut’ (vrt. esim. urheilusivut, taloussivut). Kyllähän sellaiset väärinkäsitykset yleensä jossain vaiheessa selviävät, mutta selvittelyyn tuhlautuu aikaa ja henkisiä voimavaroja.

On parempi, että nettiä, nyysejä, meiliä yms. tarkoittavat sanat eivät assosioidu suomen kielen vanhaan sanavarastoon, koska sellaiset assosiaatiot luovat vääriä käsityksiä. Kyse on kerta kaikkiaan uusista asioista, joihin on tutustuttava sellaisina kuin ne ovat eikä jonkin ontuvan tai tyystin harhaanjohtavan analogian tai metaforan pohjalta.

Agathon Meurman ymmärsi jo 120 vuotta sitten, että ”havainnollisten” sanojen sepittäminen ei suinkaan aina ole hyvä asia:

Epäilemättä on suureksi eduksi, jos kieleen voidaan luoda oppisanoja, jotka syntynsä ja merkityksensä puolesta jo ohjaavat ymmärtämään itse käsitettäkin. Mutta sellaisten luku on aina oleva suuresti rajoitettu, ja suurin vahinko tapahtuu, jos tämmöisen pyrinnön tähden ollaan huolimatta sanan täsmällisyydestä. Apua käsitteen selvittämiseksi ei ole ollenkaan tällaisista epämääräisistä sanoista, mutta haittaa monenkaltaista. Otetaanpa esimerkki. Kieli-opetuksessa tahdottiin ensi innossa käyttää perisuomalaisia tiedesanoja. Niinpä lauseen osat sanottiin »alukseksi» ja »maineeksi». Auttaako nyt näiden sanain suomalainen muto ketään ymmärtämään näiden sanain käsitettä? Eikö päinvastoin, ainakin lapsi, sekaannu sellaiseen harhakuvitelmaan, että tässä olisi joku alus mainetta kuljettamassa veden yli. Yhtä vähän tosin viittaavat hänelle sanat subjekti ja predikati, mitä niiden käsite on, mutta etu tässä on se, ett’ei hän joudu mihinkään harhakuvitelmiin, että hän kohta huomaa tässä olevan jotakin määrittyä, täsmällistä opittavana. Sanat subjekti ja predikati on hän kuitenkin paljon pikemmin oppinut, kuin hän selvään käsittää itse asian, mikä lauseessa on subjekti ja predikati. Alus ja maine ovatkin jo tykkänään hyljätyt, ne aaveilevat vaan, suureksi haitaksi, muutamissa oppikirjoissa. Mutta paitsi varsinaisia tiedesanoja, on ääretön joukko muitakin lähi-sukuisia käsitteitä, jotka välttämättömästi vaativat eri lausekkeitakin esim. ruotsinkieliset »kunskap», »insigt», »vetande» joita kaikkia umpimähkään ja vaihetellen suomennetaan »tieto», »taito», määrittämättä tarkoin näidenkään sanain eri merkitystä.

Agathon Meurman Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1880, lainattuna Kalevi Koukkusen teoksessa Nykysuomen sanakirja 8: Vierassanojen etymologinen sanakirja, ISBN 951-0-13694-8, s.v. predikaatti.