Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin sekä tekijänoikeuslain, oikeudesta valokuvaan annetun lain ja patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain muuttamisesta

Tämä lyhennysote sisältää seuraavat osat esityksestä:

Esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin. Siihen liittyen ehdotetaan myös muutettaviksi tekijänoikeuslakia, oikeudesta valokuvaan annettua lakia ja pantentti- ja rekisterihallituksesta annettua lakia. Tekijänoikeuslakiin ja oikeudesta valokuvaan annettuun lakiin ehdotetaan samassa yhteydessä tehtäväksi eräitä muita muutoksia, muun muassa lisäämällä tekijänoikeuslakiin säännökset tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojasta.

Ehdotetun lain mukaan yksinoikeuden piirimalliin voi saada rekisteröinnillä. Integroidulla piirillä tarkoitetaan virtapiiriä, jossa eri komponentit ja niiden väliset liitännöt on sijoitettu puolijohdealustaan toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Ehdotetun suojan kohteena on piirin osien sijoittelua kuvaava piirimalli, jonka pohjalta itse piiri voidaan valmistaa.

Oikeus hakea piirimallin rekisteröintiä kuuluu sille, joka on luonut omaperäisen piirimallin. Oikeus hakea työ- tai virkasuhteessa luotujen piirimallien rekisteröintiä on ehdotetun lain nojalla työnantajalla, jollei toisin ole sovittu. Jälkimmäinen säännös ei koske korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilökuntaa.

Integroitujen piirien piirimallien kopiointi, maahantuonti ja levittäminen yleisölle edellyttävät piirimallin yksinoikeuden haltijan suostumusta. Piirimallin kopiointi opetus- ja analysointitarkoituksiin ehdotetaan sallittavaksi ilman yksinoikeuden haltijan suostumusta. Analysoinnin tuloksia saa käyttää uuden omaperäisen piirimallin luomisessa. Yleisölle luvallisesti levitetyn integroidun piirin saa tuoda maahan ja levittää edelleen ilman yksinoikeuden haltijan suostumusta.

Piirimallia koskevan yksinoikeuden voimassaoloajaksi ehdotetaan kymmentä vuotta. Tämä aika lasketaan rekisteröintihakemuksen tekemisestä tai piirimallin ensimmäisestä levityksestä yleisölle. Jos piirimallin rekisteröintiä ei ole haettu tai piirimallia ei ole levitetty yleisölle viidentoista vuoden kuluessa piirimallin luomisvuodesta, ei yksinoikeutta voida enää saada.

Rekisteriviranomaisena toimisi ehdotuksen mukaan patentti- ja rekisterihallitus. Rekisteröintimenettelyksi on valittu nopea ja yksinkertainen ilmoitusmenettely.

Piirimallin suojaksi annettujen säännösten tahallinen tai törkeästä varomattomuudesta tapahtuva rikkominen olisi rangaistavaa. Piirimallin tahallisesta tai varomattomuudesta tapahtuneesta lainvastaisesta kopioinnista, maahantuonnista tai levittämisestä seuraisi lisäksi hyvitys- ja vahingonkorvausvelvollisuus. Esityksen mukaan laillinen tuomioistuin asioissa, jotka koskevat oikeutta piirimalliin, on Helsingin raastuvanoikeus.

Tekijänoikeuslakiin ja oikeudesta valokuvaan annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joiden mukaan oikeudesta integroidun piirin piirimalliin säädetään erikseen. Tarkoituksena on poistaa lakien päällekkäisestä soveltamisesta aiheutuvat ongelmat. Samalla ehdotetaan eräitä lisäyksiä patentti- ja rekisterihallituksesta annettuun lakiin.

Nykyisen oikeustilan selventämiseksi tekijänoikeuslakiin ehdotetaan täsmennystä, jonka mukaan tietokoneohjelmat saavat tekijänoikeussuojaa kirjallisina teoksina. Tästä seuraa, että ohjelmien kopiointi ja saattaminen yleisön saataviin edellyttävät yleensä ohjelman oikeudenhaltijan suostumusta.

Tietokoneohjelmasta saisi valmistaa muutaman tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen yksityistä käyttöään varten edellyä täen, että ohjelma on julkaistu. Jollei toisin ole sovittu, tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutus käsittäisi oikeuden valmistaa käyttö- ja säilytyskopiot sekä tehdä ohjelmaan käytön edellyttämät muutokset.

Tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman vuokraaminen ja lainaaminen yleisölle kuuluvat esityksen mukaan ohjelman tekijän yksinoikeuteen ja edellyttävät siten hänen suostumustaan. Sen sijaan tietokoneella luettavassa muodossa julkaistun ohjelman edelleen myynti on sallittua ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Myös sävellysteosten yleisölle vuokraaminen ehdotetaan sisällytettäväksi tekijän yksinoikeuteen. Nykyään ainoastaan sävellysteosten nuottien vuokraaminen edellyttää tekijän lupaa.

Oikeus työ- tai virkasuhteessa luotuun tietokoneohjelmaan siirtyy työnantajalle, jollei toisin ole sovittu. Yliopistojen ja muiden korkeakoulujen palveluksessa olevien opettajien ja tutkijoiden tekemien ohjelmien oikeudet säilyvät kuitenkin tekijöillä.

Tietokantoja suojataan voimassa olevan tekijänoikeuslain mukaan joko teoksina, kokoomateoksina tai tekijänoikeuslain erityissäännöksen nojalla luetteloina. Luettelosuoja on voimassa 10 vuotta luettelon julkaisuvuodesta. Suoja-aikasäännökseen esitetään lisäystä, jonka mukaan suoja päättyy kuitenkin viimeistään silloin, kun viisitoista vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia myös tekijänoikeuden lähioikeuksiin, joista on säädetty tekijänoikeuslain 5 luvussa. Esittävien taiteilijoiden, äänitteiden tuottajien sekä radio- ja televisioyritysten oikeuksien suoja-aika pitenisi 25 vuodesta 50 vuoteen tallennus- tai lähetysvuoden päättymisestä lukien. Lisäksi esittäville taiteilijoille ja äänitetuottajille ehdotetaan korvausoikeutta äänitteiden ansiotarkoituksessa tapahtuvasta julkisesta esittämisestä. Tähän saakka korvausoikeus on koskenut vain radio- ja televisiolähetyksiä.

Oikeudesta valokuvaan annettuun lakiin ehdotetaan eräitä tarkistuksia, jotka lähentävät valokuvan suojaa tekijänoikeussuojaan. Valokuvan suoja-aika muuttuu 50 vuodeksi kuvan valmistamisvuodesta lukien.

Tekijänoikeuslain kasettimaksua koskevaan lukuun ehdotetaan lisättäväksi säännökset maksun perimisen tehostamisesta. Säännösten tarkoituksena on varmistaa maksun perintä tallentamattomien nauhojen ja kasettien maahantuonnin yhteydessä. Tulliviranomainen voi ehdotuksen mukaan luovuttaa nauhat maahantuojalle ainostaan, jos maahantuoja osoittaa tulliviranomaiselle joko suorittaneensa maksun tai antaneensa perivälle järjestölle sen hyväksymän vakuuden maksun suorittamisesta. Nauhat voitaisiin lisäksi luovuttaa siinä tapauksessa, että perivä järjestö on antanut luovutukselle suostumuksensa.

Ehdotettu laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin ja laki patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain muuttamisesta ovat tarkoitetut tulemaan voimaan noin puolen vuoden kuluttua niiden hyväksymisestä. Ehdotetut lait tekijänoikeuslain ja oikeudesta valokuvaan annetun lain muuttamisesta puolestaan ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty.

Yleisperustelut

1. Nykyinen tilanne ja uudistusehdotukset

1.1 Yleistä

(Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.)

1.2 Integroitujen piirien suoja

(Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.)

1.3. Tietokoneohjelmien, tietokantojen ja sävellysteosten suoja

1.3.1. Nykyinen tilanne

Tietokoneohjelmilla on keskeinen asema uudessa tietotekniikassa. Tietokoneohjelma sisältää joukon käskyjä, jotka saavat tietokoneen suorittamaan halutun toiminnon. Tietokoneiden ja tietokoneohjelmien rakennetta ja toimintaperiaatteita sekä tietokoneohjelmien valmistusta on selostettu tekijänoikeuskomitean IV osamietinnössä (komiteanmietintö 1987:8) sivuilla 36 - 51.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen keräämien tietojen mukaan Suomen automaattiseen tietojenkäsittelyyn (atk) liittyvän tuotannon liikevaihto oli vuonna 1988 noin 7,7 miljardia markkaa. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli lähes 28 prosenttia. Laitteiden ja tarvikkeiden osuus oli 2 337 miljoonaa markkaa. Laitteistoista erillään markkinoitavat ohjelmatuotteet muodostivat 730 miljoonaa markkaa, henkilöpalvelut 1 290 miljoonaa markkaa sekä tietokone- ja käsittelypalvelut 1 302 miljoonaa markkaa. Sulautettujen järjestelmien, muuhun kuin varsinaiseen atk-tuotteeseen osana kuuluvien järjestelmätuotteiden, osuus oli 2 041 miljoonaa markkaa.

Suuri osa ohjelmista tehdään Suomessa yksinomaan yritysten ja viranomaisten omaan tarpeeseen. Omatarvetuotanto jää tilastoinnin ulkopuolelle. Ohjelmistotuotannon arvoa on myös vaikea erottaa atk-laitteiden ja -tarvikkeiden sekä alaan liittyvien palveluiden tuotannon arvosta. Siten tarkan kuvan saaminen ohjelmistotuotannon kokonaisarvosta on vaikeaa.

Vuonna 1988 Yhdysvaltain ohjelmistomarkkinoiden arvo oli noin 88 miljardia markkaa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 20,4 %. Samana vuonna Italian, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan liittotasavallan ohjelmistomarkkinoiden yhteenlaskettu arvo oli 76 miljardia markkaa. Japanin ohjelmistomarkkinoiden arvo oli 70 miljardia markkaa.

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä tietokoneohjelmien suojasta. Suuri osa ohjelmistotuotannosta on asiakaskohtaisia tai suurille tietokoneille tarkoitettuja ohjelmia. Näihin kohdistuvat oikeudet on määritelty osapuolten välisin sopimuksin. Eräissä tapauksissa ohjelmat voivat saada suojaa liikesalaisuutta koskevien säännösten perusteella. Patenttisuoja ei patenttilain 1 §:n 2 momentin mukaan ole sovellettavissa tietokoneohjelmiin. Ohjelma voi kuitenkin saada välillistä suojaa patentoitavan keksinnön osana.

Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Lainkohdassa on esimerkkiluettelo niistä teosten ilmenemismuodoista, jotka olivat tavallisimpia lain laatimisen aikaan. Luettelo ei ole tyhjentävä. Säännös on kirjoitettu yleiseen muotoon siten, että se soveltuu myös sellaisiin uusiin teosten ilmenemismuotoihin, jotka olivat lain säätämisaikaan täysin tuntemattomia.

Vallitseva käsitys on, että tietokoneohjelmaa voidaan pitää laissa tarkoitettuna teoksena. Siten tekijänoikeuslaki olisi jo nyt sovellettavissa tietokoneohjelmiin. Tekijänoikeuslainsäädännön soveltaminen on viime vuosina tullut myös kansainvälisesti vallitsevaksi suojamuodoksi. Myös alan sopimuskäytäntö perustuu paljolti tälle lähtökohdalle.

Tekijänoikeutta on rajoitettu lain 2 luvussa. Lain 11 §:n mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten saa antaa myös ulkopuolisen suoritettavaksi eräitä teoslajeja lukuun ottamatta. Yksityistä käyttöä koskeva 11 § koskee periaatteessa kaikkia teoslajeja. Poikkeuksena ovat rakennusteokset. Säännös soveltuu siis myös tietokoneohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 23 §:ssä säädetään, että sitten kun kirjallinen tai sävellysteos on julkaistu, saa kappaleita, jotka julkaiseminen käsittää, edelleen levittää. Sävellysteoksen nuotteja ei saa kuitenkaan tekijän suostumuksetta vuokrata yleisölle. Levitysoikeuden raukeamista sääntelevä 23 § koskee ainoastaan kirjallisia ja sävelteoksia. Laissa ei ole nimenomaista perustetta sen määrittelemiseen, mihin teoslajiin tietokoneohjelmat tulisi lukea. Siten kysymys 23 §:n soveltumisesta tietokoneohjelmiin jää tulkinnan varaan.

Tekijänoikeuslain 49 §:n mukaan rajoitettua suojaa saavat luettelot, taulukot, ohjelmat ja muut sellaiset työt, joissa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Vallitsevan käsityksen mukaan tämä säännös ei ole sovellettavissa tietokoneohjelmiin sellaisinaan.

Teosten luominen ja käyttö.Tietokoneet ovat mahdollistaneet uudenlaisia tapoja aikaansaada ja käyttää tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa. Voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädännön perusperiaatteet on laadittu yleiseen muotoon. Pyrkimyksenä on ollut kattaa paitsi lain säätämisajankohtana tunnetut myös tulevaisuudessa tunnetuiksi tulevat teosten luomis- ja käyttötavat.

Tietokoneen avulla voidaan luoda suojattuja teoksia. Pääsääntöisesti tietokoneen ja tietokoneohjelman käyttämisellä ei ole vaikutusta tekijän oikeuteen näin luotuun teokseen.

Teosten käytöstä tietokoneiden avulla on muodostunut tekijöiden kannalta merkittävä teosten käyttömuoto. Teosten tallentaminen tietokoneen muistiin on tekijänoikeudellisesti merkityksellistä teosten käyttöä. Kyseessä on lain 2 §:ssä tarkoitettu teoksen kappaleiden valmistaminen. Sama koskee teosten tulostamista kappaleina, jotka ovat joko ihmisen luettavissa ilman apuvälineitä tai tietokoneella luettavassa muodossa. Teoksen julkiseen toisintamiseen tietokoneen näytöllä tai tietokoneen avulla ääninä tarvitaan tekijänoikeuden haltijan lupa. Myös tekijänoikeuden rajoitukset soveltuvat teosten käyttöön tietokoneiden avulla.

Tietokannat. Tietotekniikan käyttö tiedon tallentamiseen, hallintaan ja saatavilla pitoon on synnyttänyt uudentyyppisiä tietokoneella luettavia tiedostoja ja tietokantoja. Suurin osa näistä on kehitetty viranomaisten, laitosten, yritysten ja muiden yhteisöjen sisäisiin tarpeisiin. Jatkuvasti kasvava määrä tiedostoja ja tietokantoja on myös yleisön saatavilla.

Nykyään on käytettävissä maailmanlaajuisesti lähes 4 000 julkiseen käyttöön tarkoitettua tietokantaa. Ne ovat lähes 600 isäntätietokoneessa eri puolilla maailmaa. Tietopankit edustavat maailmanlaajuisesti noin 50 miljardin markan markkinoita. Yhdysvaltain osuus on tästä noin 80 prosenttia, Länsi-Euroopan noin 10 prosenttia ja Japanin noin 7 prosenttia. Suomessa on tällä hetkellä noin 25 julkisesti käytettävissä olevaa suorakäyttöjärjestelmää ja niissä runsaat 120 tietokantaa. Tieteellisen informoinnin neuvoston teettämän selvityksen mukaan vuonna 1985 Suomessa oli noin 1 000 tietopankkien käyttäjää. Tähän käytetty rahamäärä oli henkilökustannuksia mukaan ottamatta noin 10 miljoonaa markkaa vuodessa. Tällä hetkellä on valmisteilla vuoteen 1989 kohdistuva vastaava tutkimus. Alustavien tulosten mukaan sekä käyttäjämäärät että käytön kustannukset ovat kolmin- tai nelinkertaistuneet.

Tiedostojen ja tietokantojen levitys tehokkailla tietovälineillä on myös yleistymässä. Esimerkiksi optisesti luettavalle CD-ROM-levylle voidaan tallentaa tekstitiedostona tietomäärä, joka vastaa jopa yli 200 000:ta A4-sivua. Levyjä voidaan käyttää henkilökohtaisten tietokoneiden yhteydessä.

Tiedostot ja tietokannat, joiden sisältö on järjestetty luovuutta ja omaperäisyyttä ilmentävällä tavalla, suojataan tekijänoikeuslain mukaan joko yksittäisinä teoksina tai kokoomateoksina. Niitä suojataan lähtökohtaisesti kuten muitakin kirjallisia teoksia. Muita tietokantoja, joissa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, suojataan tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisina luetteloina. Suurta osaa viranomaisten, laitosten, yritysten ja muiden yhteisöjen kokoamista tiedostoista voidaan pitää tekijänoikeudellisessa mielessä luetteloina. Niitä ei saa luettelon valmistajan suostumuksetta jäljentää, ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona luettelo julkaistiin.

1.3.2. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa

Yhdysvalloissa tietokoneohjelmia koskeva tekijänoikeuslain muutos tuli voimaan vuonna 1980. Lainmuutoksella vahvistettiin, että tietokoneohjelmat voivat olla tekijänoikeuslain mukaan suojattuja teoksia. Tekijänoikeuslakiin sisällytettiin tietokoneohjelman määritelmä. Sen mukaan tietokoneohjelma on joukko ilmaisuja ja ohjeita, joka on tarkoitettu käytettäväksi välittömästi tai välillisesti tietokoneella tietyn tuloksen aikaansaamiseksi.

Lakiin otettiin samalla rajoitussäännös, jonka mukaan tietokoneohjelman omistajalla on oikeus valmistaa tai valmistuttaa kopioita ohjelmasta, jos ne liittyvät oleellisesti ohjelman käyttämiseen koneessa tai jos ne ovat arkistointia varten. Niitä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen ja arkistokappaleet on tuhottava, kun oikeus alkuperäisen ohjelman hallussapitoon lakkaa.

Saksan liittotasavallassa lisättiin vuonna 1985 voimaan tulleella lainmuutoksella tietokoneohjelmat tekijänoikeuslain kirjallisten teosten esimerkkiluetteloon. Ohjelmiin sovelletaan kirjallisista teoksista annettuja säännöksiä. Kuitenkin ohjelman tai sen olennaisen osan kopiointi yksityiseen käyttöön on kielletty ilman oikeudenhaltijan suostumusta.

Ranskassa vuoden 1986 alussa voimaan tulleella lailla muutettiin eräiden tekijänoikeuslain säännösten sisältöä. Laissa olevalla viittauksella lisättiin ohjelmistot tekijänoikeuslain sisältämään teosluetteloon. Samalla annettiin eräitä ohjelmistojen suojaa koskevia erityissäännöksiä. Ohjelmistojen suoja poikkeaa eräissä suhteissa oleellisesti muiden teosten suojasta. Oikeus ohjelmistoon on voimassa 25 vuotta ohjelmiston luomisesta lukien. Oikeudet ohjelmistoon, joka on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia velvoitteita, kuuluvat työnantajalle, ellei ole toisin sovittu. Kun kirjallisesta teoksesta voidaan valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten ilman tekijän suostumusta, saadaan ohjelmistosta valmistaa ainoastaan varakopio.

Isossa-Britanniassa on vuonna 1986 voimaan tulleesta tekijänoikeuslain muutoksesta lähtien tietokoneohjelmiin sovellettu kirjallisista teoksista annettuja säännöksiä.

Euroopan yhteisöjen komissio julkisti vuoden 1989 alussa tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiiviehdotuksen. Lähtökohtana on ohjelmien suojaaminen tekijänoikeudella. Niihin sovellettaisiin ehdotuksen mukaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä.

Direktiiviehdotus on parhaillaan jatkovalmistelun kohteena. Myös EFTA:n immateriaalioikeuden asiantuntijaryhmä kommentoi ehdotusta vuoden 1989 alussa. Tarkistettu ehdotus voi tulla hyväksyttäväksi kuluvana vuonna. Eräät kiistellyt kohdat sen sisällössä saattavat kuitenkin hidastaa lopullisen direktiivin valmistumista .

Japanissa lisättiin tietokoneohjelmat tekijänoikeuslain suojakohteisiin vuonna 1986. Lakiin otetun määritelmän mukaan tietokoneohjelmalla tarkoitetaan tietokoneelle annettavaa, toisiinsa yhdistellyistä toimintaohjeista koostuvaa lauseketta, jonka tarkoituksena on saada tietokone toimimaan ja saavuttamaan tietty tulos.

Lain mukaan tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa tehdä sellaisia kopioita ohjelmasta ja muutoksia ohjelmaan, jotka ovat välttämättömiä ohjelman hyödyntämiseksi tietokoneella. Ellei ohjelman oikeudenhaltija ole muuhun suostunut, ei kopioita saa säilyttää sen jälkeen, kun omistusoikeus alkuperäiskappaleisiin lakkaa. Lakiin lisättiin myös säännös, jonka mukaan työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeudet kuuluvat työnantajalle, ellei toisin ole sovittu.

Myös eräiden muiden valtioiden tekijänoikeuslakeihin on sisällytetty tietokoneohjelmien suojaa koskevat nimenomaiset säännökset. Esimerkkeinä voidaan mainita Australia ja Unkari.

Pohjoismaissa tietokoneohjelmien suojaa valmistelleet Ruotsin, Tanskan ja Norjan tekijänoikeuskomiteat julkaisivat asiaa koskevat mietintönsä vuosien 1985 ja 1986 aikana (SOU 1985:51. Upphovsrätt och datorteknik, Stockholm 1985; Ophavsret og edb. 7. delbetænkning fra udvalget vedrørende revision af ophavsretslovgivningen. Betænkning nr 1064. København 1986; Norges Offentlige Utredninger NOU 1986:18. Opphavsrett og edb). Valmistelutyön pohjalta tehdyt tekijänoikeuslain tarkistukset tulivat Tanskassa voimaan kesäkuun 7 päivänä 1989 (Lov 1989 nr. 378), Ruotsissa heinäkuun 1 päivänä samana vuonna (SFS 1989:396) ja Norjassa elokuun 1 päivänä 1990 (Lov 1990 nr. 26). Lainvalmistelun kaikissa vaiheissa on pyritty pohjoismaiseen koordinointiin.

Kaikkien lakien mukaan ohjelmia suojataan tekijänoikeuslain tarkoittamina teoksina ja niihin sovelletaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä. Lainsäädäntöteknisesti tämä on toteutettu lisäämällä tietokoneohjelmia koskeva maininta tekijänoikeuslakien 1 §:ään.

Myös pohjoismaissa on katsottu, että mahdollisuuksien valmistaa kopioita ohjelmista tietokoneella luettavassa muodossa tulee olla rajoitetummat kuin muiden teoslajien osalta. Pohjoismaissa saa julkistetuista teoksista valmistaa yksityiseen käyttöön muutaman kappaleen. Norjan lain mukaan tietokoneohjelmasta saadaan valmistaa tietokoneella luettavassa muodossa kopioita yksityiseen käyttöön ainoastaan, jos ohjelma on julkaistu. Myös Ruotsin laissa on omaksuttu tämä ratkaisu. Koska yksityiseen kopiointiin oikeutettujen piiri on pääsäännön mukaan Ruotsissa laajempi kuin esimerkisi Norjassa, on säännöksessä käytetty sanontaa, joka rajaa kopioinnin lähimpään perhe- ja ystäväpiiriin. Lisäksi edellytetään, että kopioitava ohjelman kappale ei ole käytössä elinkeino- tai viranomaistoiminnassa.

Tanskassa on omaksuttu hieman erilainen ratkaisu. Tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman kopioiminen on suljettu yksityistä käyttöä koskevan 11 §:n ulkopuolelle. Kuitenkin kun on kyse sellaisesta ohjelmasta, joka on julkaistu tietokoneella luettavassa muodossa myymällä sitä yleisölle, tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa valmistaa ohjelmasta vara- ja käyttökopioita sekä käytön kannalta välttämättömiä kopioita. Kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Niitä ei saa enää käyttää, kun omistaja levittää ohjelman alkuperäiskappaleen edelleen

Lakeihin sisältyy myös tietokoneohjelmien käyttöoikeutta koskevia sopimuksia koskeva olettama. Tanskan lain mukaan ohjelman käyttöoikeutta koskeva sopimus sisältää, jollei toisin ole sovittu, oikeuden tehdä ohjelmaan sovitun käytön kannalta välttämättömät muutokset sekä valmistaa ohjelmasta kappaleet, jotka ovat välttämättömiä ohjelman käyttämiseksi. Näitä kappaleita ei saa enää käyttää, kun oikeus käyttää ohjelmaa lakkaa. Ruotsin ja Norjan ratkaisut ovat pääosin samanlaiset. Ruotsin laissa todetaan lisäksi nimenomaisesti, että näitä kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen.

Pohjoismaiden tekijänoikeuslaeissa on säännökset, joiden mukaan tekijänoikeuteen sisältyvä oikeus määrätä teoksen kappaleiden levityksestä raukeaa osittain tietyissä tapauksissa. Julkaistun kirjallisen ja sävelteoksen kappaleita saa näiden säännösten mukaan pääsääntöisesti levittää vapaasti. Poikkeuksena tästä on Norjassa sävelteosten kappaleiden vuokraaminen yleisölle. Sekä äänitteiden että nuottien vuokraaminen yleisölle edellyttää siis tekijän suostumusta. Suomessa vastaava poikkeus koskee ainoastaan sävelteosten nuotteja. Ruotsin ja Tanskan poikkeus koski alunperin myös ainoastaan sävelteoksen nuotteja. Poikkeukset laajennettiin vuosina 1982 ja 1985 tehdyillä muutoksilla kattamaan kaikkien sävelteosten kappaleiden vuokraaminen yleisölle.

Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa levitysoikeuden raukeamista koskevaa säännöstä tarkistettiin tietokoneella luettavassa muodossa olevien tietokoneohjelmien osalta. Niitä saa vuokrata tai lainata yleisölle ainoastaan oikeudenhaltijan luvalla.

Tanskan lakiin lisättiin säännös, jonka mukaan oikeus työsuhteessa luotuun tietokoneohjelmaan siirtyy työnantajalle, ellei toisin ole sovittu. Ruotsin ja Norjan lain mukaan oikeuksien siirtyminen ratkaistaan yleisten sääntöjen mukaan.

1.3.3. Kansainväliset sopimukset

Kaksi keskeistä tekijänoikeutta säätelevää kansainvälistä sopimusta ovat vuonna 1886 tehty Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, jäljempänä Bernin sopimus, ja vuonna 1952 tehty yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus. Molemmat sopimukset on viimeksi tarkistettu Pariisissa vuonna 1971. Tarkistetut sopimustekstit on saatettu voimaan 1986 (SopS 79/86 ja 81/86). Ensin mainitun sopimuksen hallintoa hoitaa Maailman henkisen omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organization), jäljempänä WIPO, ja jälkimmäisen hallintoa Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco.

Tietokoneohjelmille sopivaa oikeudellista suojamuotoa koskenut selvitystyö alkoi YK:n aloitteesta WIPO:n piirissä vuonna 1971. Selvitystyön tuloksena WIPO julkaisi vuonna 1978 tietokoneohjelmia koskevat mallisäännökset. Myöhemmässä vaiheessa valmisteltiin luonnos uudeksi tietokoneohjelmien suojaa koskevaksi kansainväliseksi sopimukseksi.

Tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa käsittelevän asiantuntijakomitean kokouksessa vuonna 1983 kuitenkin luovuttiin uuden kansainvälisen sopimuksen jatkovalmistelusta, koska useimmat maat ilmoittivat soveltavansa tietokoneohjelmien suojaamisessa tekijänoikeuslakejaan. Suuntaukseen vaikutti myös se, että tekijänoikeuden alalla on olemassa jo valmis kansainvälinen suojajärjestelmä.

Tietokoneohjelmien suojaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä käsittelevässä asiantuntijakomitean kokouksessa Genevessä 1985 jo lähes kaikki edustettuina olleet valtiot ilmoittivat soveltavansa ohjelmiin tekijänoikeuslakia. Käytännössä tämä vahvisti tietokoneohjelmien kansainvälisen suojan perustaksi tekijänoikeuden.

Bernin sopimuksessa ja yleismaailmallisessa tekijänoikeussopimuksessa ei nimenomaan mainita tietokoneohjelmia suojakohteina. Lähtökohtana on kuitenkin sopimusten soveltuminen myös niihin. Jos Bernin sopimuksen tai yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen jäsenvaltio antaa tietokoneohjelmille tekijänoikeussuojaa, se on velvollinen suojaamaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa ohjelmaa samalla tavalla, kuin se suojaa omien kansalaistensa luomia tietokoneohjelmia (kansallisen kohtelun periaate). Tätä kautta tietokoneohjelmat saavat tehokasta kansainvälistä suojaa.

Tietokoneohjelmien tekijänoikeuteen perustuva suoja on esillä myös GATT:in Uruguayn neuvottelukierroksella neuvotteluryhmässä, joka käsittelee henkisen omaisuuden suojaan liittyviä kauppanäkökohtia.

Tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston luomista ja käyttöä tietokoneiden avulla koskenut tutkimustyö käynnistyi Unescon ja WIPO:n piirissä 1970-luvun puolivälissä. Valmistelutyö johti asiaa koskevan suosituksen valmistumiseen vuonna 1982. Lähtökohtana suosituksessa on, että suojattujen teosten luomiseen ja käyttöön tietokonepohjaisten tietojärjestelmien avulla sovelletaan kansainvälisten tekijänoikeussopimusten yleisiä tekijänoikeudellisia periaatteita. Suosituksen keskeisin asiakohta on periaate, jonka mukaan teoksen tallentaminen tietokoneen muistiin tai muille atk-tallenteille on aina tekijänoikeudellisesti merkityksellistä reprodusointia. Suosituksen mukaan uudet käyttömuodot eivät tällä hetkellä edellytä muutoksia näihin sopimuksiin.

1.3.4. Nykyisen tilanteen arviointi ja uudistusehdotukset

Ohjelmistotuotannon painopiste on toistaiseksi ollut suurten asiakaskohtaisten ohjelmistojen puolella. Näihin ohjelmistoihin kohdistuvat oikeudet määritellään osapuolten välisin sopimuksin, joissa ohjelmien ja käyttötilanteiden erityispiirteet voidaan ottaa huomioon osapuolten haluamalla tavalla.

Tietovälineillä levitettävien valmisohjelmien merkitys ohjelmistokaupassa on lisääntynyt. Sopimussuojan suhteen on tilanne valmisohjelmien osalta kuitenkin toinen kuin asiakaskohtaisten ohjelmistojen kohdalla. Erityisesti silloin, kun valmisohjelmien jakelu tapahtuu erillisiä jakelukanavia pitkin, voi sopimuksilla käytännössä olla vain hyvin rajoitettu merkitys määriteltäessä ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisiä suhteita.

Tietokone on itsessään kopiokone, jonka tekemien ohjelmakopioiden laatu on sama kuin alkuperäisen ohjelman. Tästä on seurannut laajamittaista ohjelmien kopiointia. Kansainvälisesti ohjelmistoteollisuutta uhkaa järjestelmällinen piratismi.

Ohjelmistotuottajat ovat pyrkineet hillitsemään kopiointia ohjelmiin sisältyvillä teknisillä esteillä. Näillä toimenpiteillä ei ole kuitenkaan saavutettu toivottua vaikutusta. Luvaton kopiointi uhkaa ohjelmien kehitystyötä, koska kehitystyöhön investoiduille varoille ei saada riittävää katetta ohjelmien markkinoinnista. Kuluttajien kannalta ohjelmien kopioinnilla saattaa olla haitallisia seurauksia. Laajamittaisella kopioinnilla voi olla välillinen hintoja nostava vaikutus. Tietokoneohjelmia koskevien selvien säännösten puuttuminen aiheuttaa myös epävarmuutta kilpailevien ohjelmistotuottajien välisiin suhteisiin.

Ohjelmistotuotannolla on kasvava taloudellinen merkitys. Myös ohjelmien käyttö lisääntyy yhteiskunnan eri toiminta-alueilla. Niin ohjelmien tuottajat kuin käyttäjätkin tarvitsevat täyttä varmuutta ohjelmien suojasta ja sen laajuudesta.

Eräs vaihtoehto olisi tietokoneohjelmia koskevan erityislain säätäminen. On mahdollista, että näin voitaisiin parhaiten määritellä suojan sisältö ja laajuus tarpeiden mukaan. Koska kansainvälisesti on luovuttu ohjelmia koskevan uuden yleissopimuksen valmistelusta, ei ohjelmien suoja ole järjestettävissä tätä kautta.

Tekijänoikeuslainsäädännön soveltaminen on tullut kansainvälisesti vallitsevaksi ohjelmien suojamuodoksi. Tästä on ollut seurauksena se etu, että kansainvälinen suojajärjestelmä on jo valmiina.

Vallitsevan käsityksen mukaan tekijänoikeuslaki soveltuu jo nykyisin tietokoneohjelmiin. Laki antaa oikeudelliset puitteet ohjelmistomarkkinoiden toiminnalle.

Tekijänoikeuslainsäädäntö tasapainottaa ohjelmistotuottajien suojatarpeen ja kilpailun edistämisen vaatimukset. Tekijänoikeus kohdistuu ohjelman ilmaisumuotoon, jolle se tarjoaa yleistä kolmansiin ulottuvaa suojaa. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus valmistaa ja edelleen kehittää samojakin tehtäviä suorittavia kilpailevia ohjelmia käyttämällä hyväksi alan yleisesti tunnettua tekniikkaa ja menetelmiä.

Tekijänoikeudella voidaan suojata osaa tekniikan alan luovasta toiminnasta. Sopimussuojalla on edelleen tärkeä asema erityisesti asiakaskohtaisten ja suurille tietokoneille tarkoitettujen ohjelmien kaupassa. Myös muilla immateriaalioikeudellisilla suojamuodoilla tulee jatkossakin olemaan merkityksensä ohjelmistoteollisuuden alalla.

Tietokoneohjelma teoksena. Esityksessä ehdotettavan tekijänoikeuslain muutoksen tarkoituksena on selventää nykyinen tilanne vahvistamalla tekijänoikeuslain soveltuvuus tietokoneohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentissa on lueteltu eräitä teoslajeja, joita tekijänoikeuslain mielessä pidetään kirjallisina teoksina. Tähän säännökseen ehdotetaan lisättäväksi maininta tietokoneohjelmista. Näin vahvistetaan, että tietokoneohjelmiin sovelletaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä.

Tekijänoikeussuojan saaminen edellyttää, että tietokoneohjelma yltää niin sanottuun teostasoon eli ylittää niin sanotun teoskynnyksen. Ohjelmassa tulee siis ilmetä sen tekijän luova ja omaperäinen panos. Yleinen käsitys ohjelmien tuottajien keskuudessa on, että suurin osa markkinoilla olevista ohjelmista on siinä määrin laajoja ja monimutkaisia, että niiden ohjelmallisessa toteuttamisessa ilmenee ohjelmien tekijöiden suojaan yltävä panos.

Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa, vaan sitä muotoa, johon idea on puettu. Tietokoneohjelmiin sovellettuna tämä merkitsee, että se systeemi ja logiikka sekä ne algoritmit, periaatteet ja ideat, jotka ovat tietokoneohjelman perustana, eivät ole suojattuja sellaisinaan. Niitä saa kuka tahansa käyttää omassa ohjelmassaan. Tekijänoikeus ei siis anna yksinoikeutta ideoihin ja yleisiin periaatteisiin, vaan ainoastaan näiden luovaan ja omaperäiseen ilmaisumuotoon.

Tietokoneohjelman arvokkain ja eniten luovuutta osoittava osa voi joskus olla ohjelman perustana oleva systeemi-idea. Yleisten periaatteiden mukaan sitä ei kuitenkaan suojata tekijänoikeudella. Tätä on toisinaan pidetty tekijänoikeussuojan heikkoutena. Se että tekijänoikeus ei monopolisoi ideoita tekee kuitenkin tekijänoikeuden soveltamisen tietokoneohjelmiin joustavaksi. Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä mutta edistää samalla kilpailua jättämällä ideat ja systeemit kaikkien käytettäviksi. Ideoitten ja periaatteiden yleinen ja automaattinen monopolisointi vaikeuttaisi ohjelmistoteollisuuden toimintaa ja jarruttaisi kehitystä.

Rajoitettua suojaa ideoille antavat muun muassa liikesalaisuuksia koskevat säännökset. Nykyisen lainsäädännön suojan ulkopuolelle jääviä ohjelmaan liittyviä asioita on periaatteessa mahdollista suojata myös uusien lainsäädännöllisten ratkaisujen kautta. Hallitus seuraa suojan tarpeen kehitystä.

Tekijänoikeussuojan saaminen ei edellytä mitään muodollisuuksia. Suoja kattaa kaikki erilaiset ohjelman ilmenemismuodot. Merkitystä ei ole myöskään, millä fyysisellä alustalla ohjelman kappale on.

Tietokoneohjelmiin liittyy yleensä tukimateriaalia, kuten ohjelmaan liittyviä asiakirjoja, käyttöohjeita ja manuaaleja. Näitä suojataan vleisten sääntöjen mukaisesti kirjallisina teoksina. Koska tietokoneohjelmiin ehdotetaan sovellettavaksi kirjallisia teoksia koskevia tekijänoikeuslain säännöksiä, tulisivat ohjelmaan ja sen tukimateriaaliin sovellettavaksi lähtökohtaisesti samat säännöt.

Suojan sisältö. Tekijällä on teokseensa taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia koskeva pääsääntö on tekijänoikeuslain 2 §:ssä. Säännöksen mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus valmistaa teoksesta kappaleita. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Ohjelmiin sovellettuna tämä merkitsee, että esimerkiksi ohjelman tallentaminen tietokoneen muistina käytettävään laitteeseen tai tietovälineelle edellyttää ohjelman oikeudenhaltijan lupaa. Myös esimerkiksi paperilla olevan alkukielisen ohjelman kopiointi kuuluu yksinoikeuden piiriin.

Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu lisäksi tekijän yksinomainen oikeus saattaa teos yleisön saataviin. Teos voidaan saattaa yleisön saatavrn esittämällä se julkisesti, levittämällä sen kappaleita yleisön keskuuteen tai näyttämällä sen kappale julkisesti. Ohjelmien kannalta merkitystä on lähinnä sillä, että levitysoikeuden perusteella ohjelman oikeudenhaltijalla on lähtökohtaisesti mahdollisuus määrätä ohjelmien myynnistä, vuokrauksesta, lainauksesta tai muusta levittämisestä yleisön keskuuteen. Tietokoneohjelman arvo on suurelta osin siinä, että sitä voidaan käyttää tietokoneessa määrätyn tuloksen aikaansaamiseksi. Teoksen käyttäminen sinänsä ei kuulu tekijänoikeuslain mukaisiin tekijän yksinoikeuksiin. Ohjelmien osalta tästä ei aiheudu nykyisin merkittävää haittaa. Ohjelman käyttäminen tietokoneessa edellyttää yleensä käyttöä edeltävää reprodusointia. Tavallinen esimerkki tästä on ohjelman tallentaminen tietokoneen muistiin ennen sen käyttämistä. Tietokoneohjelma saa siten pääsääntöisesti suojaa oikeudetonta käyttöä vastaan tekijän yksinomaisen kappaleiden valmistusoikeuden perusteella.

Moraalisia oikeuksia koskeva pääsääntö on lain 3 §:ssä. Se koskee velvollisuutta ilmoittaa tekijän nimi hyvän tavan mukaisesti (isyysoikeus) ja kieltoa muuttaa teosta tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla (respektioikeus). Velvollisuus mainita ohjelmoijan nimi on riippuvainen ohjelmistoteollisuudessa vallitsevasta hyvästä tavasta. Ohjelmatuotannon luonne huomioon ottaen ohjelmiin tehtyjä muutoksia voidaan erittäin harvoin pitää loukkaavina.

Ohjelman tekijänoikeus on voimassa tekijänoikeuslain 43 §:n perusteella viisikymmentä vuotta tekijän kuolinvuodesta. Jos useammat ovat yhdessä luoneet teoksen, lasketaan aika viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta. Jos ohjelma on julkistettu ohjelman tekijän nimeä ilmoittamatta, tekijänoikeus on voimassa 44 §:n mukaan viisikymmentä vuotta ohjelman julkistamisvuodesta.

Kopiointi yksityiseen käyttöön. Tekijänoikeuden rajoituksia koskevat säännökset sisältyvät lain 2 lukuun. Ehdotuksen mukaan tietokoneohjelmiin sovellettaisiin kirjallisia teoksia koskevia rajoituksia.

Yksityistä käyttöä koskeva säännös sisältyy tekijänoikeuslain 11 §:ään. Pääsäännön mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen.

Tietokoneella luettavassa muodossa oleviin tietokoneohjelmiin liittyy eräitä erityispiirteitä muihin teostyyppeihin verrattuna. Tällaisten ohjelmien kopioiminen on erittäin helppoa ja nopeaa. Digitaalisessa muodossa olevan tietokoneohjelman kopio on laadultaan alkuperäisen veroinen. Kopiointi kohdistuu erityisesti julkaistuihin valmisohjelmiin, jotka on tarkoitettu käytettäväksi henkilökohtaisissa tietokoneissa. Ohjelmien kopiot voivat levitä kädestä käteen hyvinkin laajalle.

Tietokoneella luettavassa muodossa olevat tietokoneohjelmat ovat muita teoksia haavoittuvampia kopioinnille. Yksityisessä piirissä tapahtuva laaja kopiointi johtaa siihen, että ohjelmien käyttäjät näissä tapauksissa saavat ohjelmista täyden hyödyn, mutta ohjelmien tuottajilta jää saamatta kate tuotantokustannuksilleen. Tämä aiheuttaa huomattavia menetyksiä ohjelmien tuottajille ja koko ohjelmakaupalle. Näillä menetyksillä on välillisesti myös ohjelmien hintoja korottava vaikutus sekä vaikutuksia myös ohjelmien tekijöiden työllisyyteen.

Tätä taustaa vasten on syytä rajoittaa ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön tietokoneella luettavassa muodossa. Eräänä vaihtoehtona olisi kieltää tällainen kopiointi kokonaan. Näin on tehty voimassa olevassa laissa rakennusteosten osalta.

Täyskieltoa olisi kuitenkin mahdoton valvoa. Tällainen säännös olisi siten omiaan vähentämään lainsäädännön kunnioitusta yleisestikin. On myös huomattava, että kiellon rikkomiseen tulisivat sovellettaviksi tekijänoikeuslain rangaistussäännökset. Rangaistussäännösten soveltamisen ulottaminen käytännössä näin laajalle ei vastaisi yleistä kriminaalipoliittista linjaa.

Puuttuminen yksityisessä piirissä tapahtuvaan teosten käyttöön on myös vallitsevan tekijänoikeudellisen ajattelun vastaista. Tietokoneohjelmien tekijänoikeudellisen suojan osalta ei ilman erityisen painavia syitä tulisi poiketa tästä periaatteesta.

Ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön voidaan rajoittaa turvautumatta täyskieltoon. Tekijänoikeuslain pääsääntö jo asettaa ahtaat rajat sallitulle kopioinnille. Kopioita saadaan valmistaa korkeintaan muutama kappale. Valmistamisen täytyy tapahtua yksityistä käyttöä varten. Yksityisestä käytöstä on kysymys, kun valmistaminen tähtää puhtaasti henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Sallittu valmistaminen on rajattu yksityiseen piiriin, toisin sanoen lähimpään perhe- ja ystäväpiiriin. Valmistettua kopiota ei saa luovuttaa yksityisen piirin ulkopuolelle eikä muutenkaan käyttää muuhun kuin yksityiseen tarkoitukseen.

Säännöksen perusteella ei siten saada valmistaa kopioita yritysten, viranomaisten, laitosten tai muiden yhteisöjen toimesta. Sallittua ei ole esimerkiksi se, että ohjelmaa kopioitaisiin työpaikalla työntekijöiden käyttöön. Ohjelman kopiointi työtehtävien hoitoa varten ei muutoinkaan ole sallittua.

Tekijänoikeuslain 11 §:n pääsäännön mukaan teoksesta voidaan valmistaa muutama kopio yksityiseen käyttöön, jos teos on julkistettu. Tältä osin ehdotetaan sallitun kopioinnin rajoittamista ainoastaan julkaistuihin tietokoneohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 8 §:n mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Julkaistuksi teos katsotaan vasta sitten, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muuten levitetty yleisön keskuuteen. Säännöstä on tulkittu siten, että julkaisemiselta edellytetään, että teoksesta on valmistettu useita kappaleita, jotka on saatettu levitykseen.

Julkaistuja tietokoneohjelmia ovat tyypillisesti sellaiset ohjelmat, joita myydään suoraan yleisölle levykkeillä tai vastaavilla tietovälineillä. Ehdotuksen mukaan yksityisen kopioinnin ulkopuolelle yleensä jäisivät ohjelmat, joita on vain rajoitetussa määrin käytössä oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisten lisenssisopimusten perusteella. Kyseessä ovat lähinnä ammattikäyttöön tarkoitetut ohjelmistot. Sopimusehdot eivät tavallisesti salli näiden edelleen levittämistä. Vastaava rajoitus on tehty Ruotsin lakiin ja sitä on ehdotettu myös Norjassa.

Teoksen kopion voi pääsäännön mukaan valmistaa myös ulkopuolinen valmistuttajan yksityistä käyttöä varten. Ulkopuolisella valmistuttaminen on kuitenkin kielletty eräiden teoslajien osalta. Näitä ovat muun muassa sävellys- ja elokuvateokset sekä käyttöesineet. Tekijänoikeuskomitea esitti vastaavan rajoituksen ulottamista myös tietokoneohjelmiin. Koska jokainen tietokone toimii myös kopiointikoneena, ei rajoituksella käytännössä olisi suurta merkitystä. Siten ehdotukseen ei sisälly tätä rajoitusta. Myös Ruotsissa ja Norjassa on päädytty samaan ratkaisuun.

Kopiointiin liittyvät erityispiirteet koskevat ainoastaan ohjelman valmistamista tietokoneella luettavassa muodossa. Muutoin ohjelmiin sovellettaisiin tekijänoikeuslain 11 §:n pääsääntöä. Esimerkiksi paperilla olevan julkistetun alkukielisen ohjelman saisi kopioida samoin edellytyksin kuin muunkin kirjallisen teoksen.

Ohjelmien kopiointia yksityiseen käyttöön voidaan rajoittaa myös muilla keinoilla kuin lainsäädännöllä. Ohjelman oikeudenhaltija voi esimerkiksi lisensioidessaan ohjelman yritykselle edellyttää, että yritys valvoo, että sen työntekijät eivät missään olosuhteissa valmista ohjelmasta muita kuin sopimuksessa tarkoitettuja kopioita. Sopimussuhteissa tulevat sovellettaviksi sopimusoikeudelliset sanktiot.

Ohjelmakaupassa on yleistä, että julkaisija merkitsee ohjelman pakkaukseen kopiointia rajoittavan ehdon. Tarkoitus on, että ohjelman ostaja sitoutuisi ehdon noudattamiseen avatessaan pakkauksen. Tällaisten ehtojen sitovuus ratkaistaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan. Oikeudenhaltijan ja käyttäjän välille ei näin yleensä synny mitään sitovaa sopimussuhdetta. Tällaiset ehdot eivät myöskään sitoisi kolmatta. Myöskään ohjelmien kopiointia koskevaa sääntelyä ei ole kytketty tällaisiin ehtoihin.

Ohjelmien kopiointia on pyritty rajoittamaan myös teknisin keinoin. Toistaiseksi nämä eivät ole osoittautuneet kovinkaan tehokkaiksi. Euroopan yhteisön tietokoneohjelmien suojaa koskevan direktiivin valmistelussa on ollut esillä määräys, jolla kiellettäisiin laitteet, joiden avulla ohjelmien kopiointisuoja voidaan kiertää. EFTA:n asiantuntijoiden taholta on ilmaistu varauksellinen suhtautuminen määräystä kohtaan. Johtopäätösten teko tämän kysymyksen osalta on kuitenkin ennenaikaista.

Yksityistä käyttöä koskevalla ehdotuksella on pyritty minimoimaan kopiointitoiminnan haittavaikutukset oikeudenhaltijoille kuitenkaan sääntelemättä yksityisessä piirissä tapahtuvaa toimintaa liian pitkälle. Sääntelyn toimivuutta ja kansainvälistä tilannetta tullaan jatkossa huolellisesti seuraamaan ja tarvittaessa tarkistamaan sallitun kopioinnin rajoja.

Muu kappaleiden valmistaminen ja muutosten tekeminen. Tekijänoikeuslain 11 §:n perusteella ei ole sallittua kopioida tietokoneohjelmaa yrityksen, viranomaisen, laitoksen tai muun yhteisön toimesta. Ehdotuksen mukaan on sallittu kappaleiden valmistaminen tietokoneella luettavassa muodossa lisäksi rajoitettu koskemaan yksinomaan julkaistuja ohjelmia.

Myös näissä tilanteissa ohjelman normaali hyödyntäminen saattaa edellyttää joidenkin kopioiden valmistamista. Jo ohjelman käyttö yleensä edellyttää vähintään yhden kappaleen valmistamista. Näin on esimerkiksi silloin, kun levykkeellä oleva ohjelma kopioidaan tietokoneen keskusmuistiin käyttöä varten. Ohjelman säilyttämisen kannalta voi olla tarpeellista valmistaa ohjelmasta varakopio tai arkistokappale.

Yksityistä käyttöä koskeva säännös kattaa ainoastaan fyysisten henkilöiden yksityisen kopioinnin. Yhteisöt eivät voi säännöksen perusteella valmistaa sinänsä tarpeellisia käyttö- ja varakopioita. Tästä syystä tekijänoikeuden siirtymistä koskevaan lain 3 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 40 a §. Sen perusteella tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutus käsittäisi oikeuden valmistaa ohjelmasta sen käyttämisen ja säilyttämisen edellyttämät kappaleet. Näin valmistettuja kappaleita ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen eikä niitä saisi käyttää sen jälkeen, kun ohjelman käyttöoikeus on lakannut.

Säännöksen perusteella yhteisöt saavat valmistaa tietokoneohjelman tavanomaiseen käyttöön liittyvät käyttö- ja varakopiot. Kopioita ei saa luovuttaa muulle kuin alkuperäiskappaleen käyttöön oikeutetulle.

Yksityishenkilöiden ohjelmien kopiointi henkilökohtaisiin tarpeisiin on järjestetty 11 §:n säännöksellä. Tietyissä tilanteissa 40 a § saattaa tulla sovellettavaksi myös yksityishenkilön kohdalla. Näin on esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö on hankkinut käyttöoikeuden julkaisemattomaan tietokoneohjelmaan. Ehdotetulla 40 a §:llä on kuitenkin ensisijaisesti merkitystä yhteisöjen toiminnalle.

Tietokoneohjelman normaali hyödyntäminen edellyttää usein myös, että ohjelmaan tehdään käytön vaatimia muutoksia. Erityisesti suurten ohjelmistojen ylläpitokustannukset saattavat ylittää ohjelmiston hankintakustannukset. Tästä syystä pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että tietokoneohjelman luovutus käsittää myös oikeuden tehdä ohjelmaan käytön edellyttämät muutokset.

Muutosten tekeminen myös 11 §:n sääntelemissä tilanteissa saattaa olla tarpeellista. On kuitenkin huomattava että teosten muuttaminen yksityisessä piirissä ei ole tekijänoikeudellisesti relevanttia. Se on sallittua ilman eri säännöstäkin. Muutettua kappaletta ei saa kuitenkaan hyödyntää yksityisen piirin ulkopuolella.

Tekijänoikeuslain 27 §:n 3 momentin perusteella ehdotettua säännöstä sovelletaan vain mikäli ei ole toisin sovittu. Säännös ei siten vaikuttaisi millään tavalla noudatettuun sopimuskäytäntöön, joka koskee käyttäjän oikeutta valmistaa ohjelmasta kappaleita ja tehdä kappaleisiin muutoksia. Säännös selkeyttää tilannetta lähinnä silloin, kun ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välisessä sopimuksessa ei ole määritelty käyttöoikeuksien laajuutta tässä suhteessa. Ehdotus vastaa pääosin Tanskan ja Ruotsin lakeja ja Norjan hallituksen esitystä.

Tietokoneohjelmien vuokraaminen ja lainaaminen. Tekijänoikeuslain 23 §:n pääsäännön mukaan sellaisia julkaistun kirjallisen tai sävellysteoksen kappaleita, jotka julkaiseminen käsittää, saa edelleen levittää. Koska ehdotuksen mukaan tietokoneohjelmat määritellään kirjallisiksi teoksiksi, säännös soveltuisi myös ohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 23 §:stä seuraa, että tietokoneohjelman kappaleen omistaja saa myydä edelleen omistamansa ohjelman ilman tekijän suostumusta. Tämä on yleisen oikeustajun mukaista. Siitä ei ole myöskään merkittävää haittaa ohjelman tekijöille.

Pykälän pääsäännön soveltaminen tietokoneohjelmiin merkitsisi, että ohjelmia saataisiin vuokrata yleisölle vapaasti. Mahdollisuudesta vuokrata ohjelmia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa ja korvauksia maksamatta aiheutuisi eräitä ongelmia.

Tietokoneohjelmat ovat erityisen haavoittuvia kopioinnille. Koska ohjelman vuokraaja yleensä valmistaisi itselleen kopion jatkuvaa käyttöä varten vuokraamastaan ohjelmasta, merkitsisi tämä ohjelman tuottajan kannalta lopullista kulutustapahtumaa. Taloudellisen hyödyn saa vuokraustoiminnan harjoittaja, ei sen sijaan ohjelman oikeudenhaltija. Laajamittaisena ohjelman oikeudenhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva vuokraustoiminta voi vääristää ohjelmistomarkkinoita. Vuokraustoiminta loukkaisi ohjelmien tekijöiden ja tuottajien oikeutettuja etuja ja laajamittaisena saattaisi vaarantaa ohjelmistotuotannon jatkuvuuden.

Ehdotuksen mukaan ohjelmien vuokraaminen yleisölle jää ohjelman oikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin. Yleisölle suuntautuvaan vuokraustoimintaan tulee siten saada oikeudenhaltijan suostumus.

Tekijänoikeuslain 23 § mahdollistaa myös kirjallisten ja sävellysteosten lainaamisen yleisölle. Kirjailijoille suoritetaan niin sanottuja kirjastokorvauksia eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista annetun lain (236/61) nojalla. Lain mukaan valtion varoista jaetaan vuosittain kotimaisille kirjailijoille ja kääntäjille apurahoja ja avustuksia sen johdosta, että heidän kirjoittamiaan kirjoja pidetään maksuttomasti käytettävissä yleisissä kirjastoissa.

Tekijänoikeuslain 23 §:n mukaan myös tietokoneohjelmia saadaan lainata vapaasti. Erona tavallisten kirjojen lainaamiseen on, että ohjelman lainaus johtaa usein kopion valmistamiseen lainatusta ohjelmasta pysyvää käyttöä varten. Ohjelman kopio on alkuperäisen veroinen ja siitä voidaan valmistaa edelleen kopioita.

Ohjelmien lainaaminen johtaa ohjelmien kopiointiin, joka korvaa ohjelmien normaalia hankintaa. Tätä ei voida pitää oikeudenhaltijoiden kannalta kohtuullisena. Tietokoneohjelmien lainaaminen yleisölle ehdotetaan tästä syystä jätettäväksi tekijän yksinoikeuden piiriin.

Lainaamisen erityissääntely on kuitenkin syytä rajoittaa ainoastaan sellaisiin tietokoneohjelmiin, jotka ovat tietokoneella luettavassa muodossa. Muussa muodossa, esimerkiksi osana painettua kirjaa, olevien ohjelmien osalta ei ole niitä perusteita, jotka tekisivät tällaisen sääntelyn tarpeelliseksi. Niitä saisi siis lainata yleisölle tekijän suostumusta hankkimatta.

Tietokoneohjelmia sisältyy erilaisiin yleisölle levitettäviin laitteisiin ja muihin tavaroihin. Kokonaisuutena tarkastellen kyseessä ei siis ole varsinainen ohjelmatuote. Esimerkkinä voidaan mainita kodinkoneet ja rannekellot. Ohjelma voi olla myös osana sulautettua järjestelmää, johon on sisällytetty laitteistoja ja ohjelmia. Myös optisella tietovälineellä, kuten CDROM-levyllä, levitettävään tietokantaan liittyy ohjelmisto, jonka avulla etsitään levylle tallennettua tietoa. Näissä tapauksissa ohjelma liittyy kiinteästi tuotteeseen. Se voi olla esimerkiksi tallennettuna laitteen sisällä olevaan mikropiiriin. Joissain tapauksissa ohjelma on erillisellä tietovälineellä, kuten levykkeellä.

Edellä mainituissa tilanteissa tuote muodostuu pääasiallisesti muusta kuin ohjelmasta. Toisaalta tuotteen hyödyntäminen edellyttää ohjelman käyttöä. Täilaisia tuotteita tulee luonnollisesti voida levittää vapaasti myös vuokraamalla ja lainaamalla niihen liittyvine ohjelmineen. Ohjelman oikeudenhaltija saa riittävää suojaa yksinomaisen valmistusoikeutensa perusteella. Sitä paitsi voidaan katsoa oikeudenhaltijan hiljaisesti Iuopuneen vetoamasta levitysoikeuteensa tältä osin, kun hän on antanut liittää ohjelmansa yleisölle levitettäväksi tarkoitettuun tuotteeseen. Lisäksi hän voi halutessaan sopia myös tuotteiden levittämiseen liittyvistä seikoista.

Keskustelua on käyty siitä, olisiko lakiin otettava nimenomainen säännös, jonka mukaan vuokrausta ja lainausta koskeva sääntely ei ulotu sellaisten ohjelman sisältävien laitteiden ja muiden tavaroiden levittämiseen, jotka ovat pääasiallisesti muita kuin ohjelmatuotteita. Tällainen rajanveto seuraa kuitenkin jo lain tavallisesta tulkinnasta.

Tietokoneen luettavassa muodossa olevan ohjelman vuokraamiseen ja lainaamiseen yleisölle vaadittaisiin kuitenkin tekijän suostumus, jos ohjelma levitetään tuotteesta erillään.

Ehdotettu tietokoneohjelmien levityksen sääntely on samansisältöinen kuin Tanskan, Ruotsin ja Norjan lainmuutokset.

Sävellysteosten vuokraaminen. Tekijänoikeuslain 23 §:n pääsäännöstä on nykyisin yksi poikkeus. Sen mukaan sävellysteoksen nuottien vuokraamiseen yleisölle vaaditaan teoksen oikeudenhaltijan suostumus. Poikkeuksen taustalla on se, että lain säätämisaikaan nuottien vuokraaminen oli tavallinen sävellysteosten levitysmuoto, jolla oli myös taloudellista merkitystä. Koska muissa tapauksissa kirjallisten ja sävellysteosten vuokraamisella ei ollut käytännössä merkitystä, ei yleisölle vuokraamista jätetty tekijän yksinoikeuden piiriin.

Kuluvan vuosikymmenen alussa äänilevyjen vuokraus alkoi kansainvälisesti yleistyä. Ruotsissa ja Tanskassa tarkistettiin levitysoikeuden raukeamista koskevaa säännöstä siten, että muidenkin sävellysteosten kappaleiden kuin nuottien vuokraamiseen vaaditaan oikeudenhaltijan suostumus. Norjassa vastaava säännös on sisältynyt tekijänoikeuslakiin jo lain säätämisestä lähtien.

Äänitteiden levittäminen digitaalisessa muodossa CD-levyinä on yleistynyt. Tällaiset tallenteet ovat kestävämpiä kuin perinteiset äänilevyt. Kun tekniset mahdollisuudet ovat samalla kehittyneet alkuperäiskappaleiden veroisten digitaalisten kopioiden valmistamiseen, nämä tallenteet rinnastuvat kopioitavuutensa suhteen tietokoneohjelmiin.

Sävellysteosten taloudellisesti merkityksellinen hyödyntäminen on syytä jättää tekijän yksinoikeuden piiriin. Tästä syystä ehdotetaan nykyisen nuotteja koskevan poikkeuksen laajentamista kattamaan myös muut sävellysteosten kappaleet, kuten äänilevyt. Näiden vuokraamiseen yleisölle olisi siten oltava tekijänoikeuden haltijan suostumus. Ehdotus saattaisi säännöksen tältä osin yhdenmukaiseksi Norjan, Ruotsin ja Tanskan lakien kanssa.

Sävellysteosten kappaleita saisi edelleen lainata yleisölle nykyiseen tapaan lupaa hankkimatta. Kirjastolain (235/86) 7 §:ssä on säädetty, että kirjaston käyttö on maksutonta. Vapaakuntakokeilusta annettu laki (718/88) on voimassa vuoden 1992 loppuun asti. Kokeiluun liittyy vapaakunnan oikeudesta poiketa eräistä säännöksistä ja määräyksistä annettu laki (592/89), joka on voimassa samaan ajankohtaan asti. Sen 3 §:n 2 momentin nojalla vapaakunta voi päättää poiketa kirjastolaissa saädetystä maksuttomuudesta. Kirjojen lainaamisen on kuitenkin oltava maksutonta.

Vapaakunta voi siten sisällyttää äänitteiden käytön maksullisiin kirjastopalveluihin. Äänitteiden lainauksesta tai muusta käytöstä ei toistaiseksi ole peritty maksua. Puheena olevalla tekijänoikeuslain muutoksella ei ole tarkoitettu puuttua tilanteisiin, joissa kirjasto perii äänitekokoelman käyttöoikeudesta vähäiseen toimitusmaksuun verrattavan yleisen maksun, jolla ainoastaan pyritään kattamaan palvelusta aiheutuneet kulut tai osa niistä.

Työ- ja virkasuhde. Tekijänoikeus teokseen kuuluu alunperin teoksen luoneelle tekijälle. Taloudelliset oikeutensa tekijä voi vapaasti luovuttaa. Moraalisista oikeuksista luopumista on rajoitettu tekijänoikeuslain 3 §:n 3 momentin säännöksellä.

Yleiset säännökset oikeuden luovutuksesta sisältyvät lain 27-29 §:ään. Lakiin ei sisälly erityissäännöksiä työ- tai virkasuhteessa luotujen teosten oikeuksien siirtymisestä. Oikeuksien siirtymistä joudutaan tulkitsemaan edellä mainitut yleiset säännökset ja sopimusten tulkintaperiaatteet huomioon ottaen. Tilanne on siis toinen kuin keksintöjen osalta; oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin on annettu erityinen laki.

Jos tekijän oikeuksien siirtymisestä on sovittu nimenomaisesti tai hiljaisesti, oikeuksien siirtyminen ratkaistaan ensi sijassa sopimusta tulkiten. Jos asiaa koskevaa nimenomaista sopimusta ei ole, joudutaan tarkastelemaan työsuhteen tarkoitusta sekä työsuhteessa osapuolten toimintaan vaikuttavia olosuhteita. Tulkintaan vaikuttaa muun muassa alalla yleisesti noudatettu käytäntö.

Ohjelmien tuotanto poikkeaa oleellisella tavalla muista aloista, joilla luodaan tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa työtehtävien puitteissa. Tietokoneohjelmat syntyvät yleensa ryhmätyönä. Suurten ohjelmistojen valmistuksessa on teollisen prosessin piirteitä. Työ jakaantuu eri työvaiheisiin ja osiin. Suuren ohjelmiston valmistaminen edellyttää useita, jopa satoja henkilötyövuosia. Kehitystyöhön osallistuneiden työntekijöiden panoksien määrä ja luonne vaihtelevat suuresti. Ohjelmistot korvautuvat suhteellisen nopeasti uusilla ohjelmistoilla, joiden valmistuksen pohjana ovat usein aikaisemmat versiot.

Yksittäisen tekijän osuutta on käytännössä vaikeata tai mahdotonta erottaa lopullisesta ohjelmasta. Nimenomainen sopiminen kaikkien valmistettujen ohjelmien oikeuksista jokaisen tekijän kanssa tarkasti hänen panoksensa osalta tuottaisi monesti suuria vaikeuksia. Epäselvyys ohjelmien oikeuksista hankaloittaisi myös yritysten keskinäisiä sekä yritysten ja tutkimuslaitosten välisiä tuotekehityssopimuksia. Ohjelmistokaupassa myös ohjelman käyttäjän aseman turvaaminen edellyttää, että ohjelman oikeudenhaltijasta ei ole epäselvyyttä.

WIPO:n toimesta laaditussa tietokoneohjelmien suojaa koskevassa mallilaissa vuodelta 1978 on säännös, jonka mukaan osana työtehtäviä luodun ohjelman oikeus kuuluu työnantajalle, jollei toisin ole sovittu. Eräissä angloamerikkalaisen oikeusperinteen maissa, kuten Yhdysvalloissa, tekijänoikeus työsuhteessa luotuihin teoksiin yleensäkin kuuluu työnantajalle. Eräissä maissa, joissa tekijänoikeus myös työsuhteessa luotuihin teoksiin lähtökohtaisesti kuuluu tekijälle, on tietokoneohjelmien osalta kuitenkin omaksuttu ratkaisu, jonka mukaan työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeudet kuuluvat työnantajalle, jollei toisin ole sovittu. Näin säädettiin esimerkiksi vuonna 1985 Japanissa ja Ranskassa sekä vuonna 1989 Tanskassa.

Yleinen käytäntö ohjelmien tuotannossa on, että oikeudet työsuhteessa luotuihin ohjelmiin siirtyvät työnantajalle. Tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi ja suuren käytännön merkityksen vuoksi lakiin kuitenkin ehdotetaan otettavaksi tietokoneohjelmiin liittyvien tekijänoikeuksien siirtymistä koskeva erityissäännös.

Ehdotuksen mukaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan, joka on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä, siirtyisi työnantajalle. Vastaava periaate koskisi myös virkasuhteessa luotuja tietokoneohjelmia.

Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vain mikäli ei ole toisin sovittu.

Vakiintuneen käytännön mukaisesti yliopistojen tai muiden korkeakoulujen opetus- tai tutkimustyössä toimivien henkilöiden luomien teosten oikeudet eivät siirry työnantajalle. Nämä tilanteet on ehdotuksessa jätetty sotilasopetuslaitoksia lukuunottamatta myös tietokoneohjelmia koskevan erityissääntelyn ulkopuolelle. Tämä vastaa myös oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa omaksuttua ratkaisua.

Tietokannat. Tekijänoikeudellisen lainsäädännön periaatteet soveltuvat pääsääntöisesti myös tietokoneen avulla tapahtuvaan suojatun aineiston aikaansaamiseen ja käyttöön sekä tietokantoihin. Suojan sisältö on yhteensopiva edellä mainitun WIPO/Unesco -suosituksen kanssa. Tekniikan nopea kehittyminen ja uudet suojatun aineiston käyttömuodot saattavat kuitenkin synnyttää lähitulevaisuudessa uusia ongelmia.

Tietokannat, jotka eivät yllä niin sanottuun teostasoon, voivat saada suojaa tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisina luetteloina. Viimeksi mainitun säännöksen suoja kattaa ainoastaan luettelon jäljentämisen. Levitysoikeus ei sen sijaan kuulu luettelon valmistajan yksinoikeuden piiriin. Kehitys saattaa johtaa siihen, että pelkkä jäljentämissuoja ei ole enää riittävä. Luetteloiden osalta suojan tarkistamistarvetta on syytä seurata.

Luetteloiden osalta pidetään tässä vaiheessa tarpeellisena ehdottaa muutoksia vain suoja-aikaan. Luetteloiden ja vastaavien töiden kymmenen vuoden pituinen suoja-aika lasketaan tekijänoikeuslain 49&nsp;§:n mukaan siitä vuodesta, jona työ julkaistiin. Tämä johtaa siihen oikeuspoliittista tarvetta vastaamattomaan tilanteeseen, että julkaisemattomien luetteloiden suoja on periaatteessa ikuinen. Tällä on merkitystä sekä perinteisten luetteloiden että tekijänoikeudellisessa mielessä luetteloina pidettävien tietokantojen kannalta.

Ehdotuksen mukaan suoja-aika laskettaisiin edelleen pääsääntöisesti julkaisuvuodesta. Suoja-aika päättyisi kuitenkin viimeistään silloin, kun viisitoista vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui. Samalla ehdotetaan eräitä tarkistuksia tekijänoikeuslain 49 §:n viittaussäännöksiin.

1.4 Tekijänoikeuden lähioikeudet

(Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.)

1.5 Oikeus valokuvaan

(Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.)

1.6 Korvaus teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön

(Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.)

2. Asian valmistelu

(Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.)

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Laki yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin

Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.

1.2. Tekijänoikeuslaki

1 §. Vallitsevan käsityksen mukaan tekijänoikeuslaki on jo nykyisellään sovellettavissa tietokoneohjelmiin. Pykälän 2 momentissa olevaan luetteloon eräistä kirjallisina teoksina pidettävistä teoksista ehdotetaan lisättäväksi tietokoneohjelmat. Näin vahvistetaan tekijänoikeuden soveltuvuus tietokoneohjelmiin. Samalla vahvistetaan, että niihin sovelletaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä.

Tietokoneohjelmaa voi luonnehtia joukoksi käskyjä, jotka saavat tietokoneen suorittamaan halutun toiminnan. Tietokoneohjelman määritelmän ottamista lakiin ei ole katsottu tarpeelliseksi. Tekijänoikeuslaissa ei ole määritelty myöskään muita teoslajeja.

Tekijänoikeudellinen suoja ulottuu tietokoneohjelmiin, jotka yltävät niin sanottuun teostasoon. Siten tietokoneohjelman tulee olla tekijänsä luovan ja omaperäisen työn tulos. Luovuus ja omaperäisyys ilmenee ensi sijassa ohjelman tekijän tekemissä valinnoissa tietojenkäsittelyongelman ratkaisun ohjelmallisessa toteuttamisessa.

Jos tietojenkäsittelytehtävään on olemassa ainoastaan yksi ratkaisu, johon päädytään mekaanisesti ulkoisten vaatimusten sanelemana, ei ohjelma ilmennä ohjelman tekijän luovaa ja omaperäistä panosta. Yleensä kuitenkin tietojenkäsittelyongelmaan on useita ohjelmallisia ratkaisuja.

Tietokoneohjelmien, kuten muidenkin teosten osalta, joudutaan tapauskohtaisesti ratkaisemaan, yltääkö ohjelma tai sen osa teostasoon. Lain soveltamiskysymys on viime kädessä tuomioistuimen asia.

Suoja kohdistuu ohjelmaan sinänsä eikä tietojärjestelmään tai tietojärjestelmän ideoihin. Tekijänoikeus on siis muodon suojaa. Algoritmit, käsittelysäännöt, periaatteet, ideat ja vastaavat seikat, jotka ovat tietokoneohjelman lähtökohtana, eivät ole suojattuja sellaisinaan. Niitä saa kuka tahansa käyttää.

Suoja kattaa kaikki erilaiset ohjelman ilmenemismuodot. Tietokoneohjelma on siten suojattu riippumatta siitä, onko se ilmaistu alkukielellä vai konekielellä. Merkitystä ei ole myöskään, millä fyysisellä alustalla ohjelman kappale on. Alkukielinen ohjelma voi olla esimerkiksi paperilla osana painettua kirjaa tai muutoin graafisesti reprodusoitu. Konekielinen ohjelma voi olla tallennettuna esimerkiksi levykkeelle, magneettinauhalle tai integroidulle piirille.

10 §. Pykälän 2 momentin mukaan integroidun piirin piirimallin oikeussuojasta säädetään erikseen. Vaikka piirimalli voisi periaatteessa olla tekijänoikeussuojan kohteena suojan edellytykset täyttäessään, säännöksen mukaan siihen ei sovellettaisi tekijänoikeuslakia vaan yksinomaan piirimallilakia. Säännöksen tarkoituksena on poistaa kahden eri lain päällekkäisyydestä aiheutuvat soveltamis- ja tulkintaongelmat.

11 §. Tekijänoikeuslain 11 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan on sallittua valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale yksityistä käyttöä varten.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetun lisäyksen mukaan tietokoneohjelmasta saisi valmistaa tietokoneella luettavassa muodossa olevan kappaleen edellyttäen, että ohjelma on julkaistu.

Tietokoneella luettavassa muodossa olevalla tietokoneohjelmalla tarkoitetaan ohjelmaa, joka on tallennettu tietovälineelle siten, että sitä voidaan sellaisenaan käyttää ohjaamaan tietokoneen toimintaa. Esimerkkinä voidaan mainita levykkeelle tallennettu konekielinen ohjelma, joka voidaan kääntämättä suorittaa tietokoneella. Myös alkukielinen ohjelma voidaan tulkkiohjelman avulla suorittaa tietokoneella.

Tekijänoikeuslain 8 §:n 2 momentin mukaan teos katsotaan julkaistuksi, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen. Käytännössä edellytetään myös, että teoksesta on valmistettu riittävän useita kappaleita, jotta niitä on ollut saatavissa siten, että yleisön kohtuulliset tarpeet ovat teoksen luonteen huomioon ottaen tulleet täytetyiksi. Esimerkkinä tietokoneohjelmasta, jonka kopiointi on sallittua 11 §:n 4 momentin osoittamassa laajuudessa, voidaan mainita levykkeillä myytävät standardiohjelmat.

Julkaistuksi ei yleensä ole katsottava ohjelmistoa, jota on ainoastaan rajoitettu määrä lisensioitu käyttäjille ehdoin, että sitä ei saa edelleen levittää. Tällaisen ohjelman kopiointi tietokoneella luettavassa muodossa yksityiseen käyttöön ei siis olisi sallittua.

Muussa muodossa olevista tietokoneohjelmista saisi valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten 11 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan. Myös tällöin edellytetään, että teos on julkistettu. Tekijänoikeuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ohjelmateos katsotaan julkistetuksi, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Esimerkiksi ainoastaan yrityksen omaan sisäiseen käyttöön tehtyä ohjelmaa ei ole katsottava julkistetuksi. Siitä ei siis saa valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä koskevan rajoituksen perusteella muussakaan kuin tietokoneella luettavassa muodossa esimerkiksi valokopioimalla paperilla oleva ohjelman alkukielinen versio.

Säännöstä sovellettaessa on otettava huomioon pykälän 1 momentin sisältö. Ainoastaan muutaman kopion tekeminen on sallittua. Kyseeseen tulevat puhtaasti henkilökohtaiset tarpeet lähimmässä perhe- ja ystäväpiirissä. Valmistettuja kopioita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen.

23 §. Pykälän pääsäännön mukaan sellaisia julkaistun kirjallisen tai sävellysteoksen kappaleita, jotka julkaiseminen käsittää, saa edelleen levittää. Koska tekijänoikeuslain 1 §:ää on ehdotettu tarkistettavaksi siten, että tietokoneohjelmaa pidettäisiin kirjallisena teoksena, säännös soveltuisi myös tietokoneohjelmiin.

Esimerkkinä sellaisesta julkaistusta tietokoneohjelmasta, johon pääsääntö soveltuu, voidaan mainita henkilökohtaisille tietokoneille tarkoitettu valmisohjelma, jonka kappaleita myydään yleisölle levykkeillä. Sen sijaan suurempi asiakaskohtainen ohjelmisto ei yleensä tule julkaistuksi. Tällaiseen ohjelmaan ei siten sovellu levitysoikeuden raukeamista koskeva säännös.

Tekijänoikeuslain 23 §:n perusteella tietokoneohjelman tai muun kirjallisen tai sävellysteoksen kappaleen omistaja saa myydä edelleen omistamansa teoksen kappaleen ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Säännös mahdollistaa esimerkiksi kirja- ja äänilevyantikvariaattien toiminnan.

Voimassa olevassa säännöksessä on poikkeuksena pääsäännöstä, että sävellysteoksen nuottien vuokraamiseen yleisölle on hankittava oikeudenhaltijan lupa. Ehdotettavan uuden momentin mukaan myös muiden sävellysteosten kappaleiden vuokraaminen yleisölle edellytttäisi teoksen oikeudenhaltijan suostumusta. Siten äänilevyn yleisölle vuokraamiseen tarvittaisiin lupa.

Jotta lakia ei yritettäisi kiertää esimerkiksi myynnin yhteydessä käytettävällä takaisinostoehdolla, ehdotetaan vuokraukseen rinnastettavaksi sitä tosiasiallisesti vastaavat oikeustoimet.

Säännöstä ei sen sijaan ole tarkoitettu sovellettavaksi tilanteisiin, joissa kirjasto perii kokoelmansa käyttöoikeudesta yleisen maksun, jolla ainoastaan pyritään kattamaan palvelusta aiheutuneet kulut.

Ehdotettavan 2 momentin mukaan myös tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman vuokraaminen sekä lainaaminen yleisölle edellyttäisi oikeudenhaltijan suostumusta. Edellä on 11 §:n 4 momentin perustelujen kohdalla selvitetty, mitä tietokoneella luettavassa muodossa olevalla ohjelmalla tarkoitetaan.

Tekijä voi luopua vetoamasta ohjelmaan kohdistuvaan tekijänoikeuteensa. Estettä ei siten ole niin sanottujen julkisohjelmien kirjastolainaukselle lupaa hankkimatta.

Säännös ei koske tilanteita, joissa tietokoneohjelma on kirjastossa yleisön käytettavissa sikäli, kuin ohjelman kappaleita ei lainata yleisölle kirjaston ulkopuolelle. Kirjaston oikeus valmistaa käyttö- ja varakopioita järjestyy ehdotetun 40 a §:n perusteella. Tällaiseen ohjelman käyttöön ei siis tarvita erikseen lupaa, ellei ohjelman oikeudenhaltija ole kirjaston kanssa toisin sopinut.

Ehdotettava säännös ei vaikuta sellaisen tietokoneohjelman kappaleen lainaamiseen, joka on muussa kuin tietokoneella luettavassa muodossa. Siten esimerkiksi osana painettua kirjaa olevan alkukielisen ohjelman saa lainata yleisölle 23 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan oikeudenhaltijan suostumusta hankkimatta.

Tekijän yksinoikeuteen kuuluva levitysoikeus koskee tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin mukaan ainoastaan yleisölle tapahtuvaa teoskappaleiden levittämistä. Näin ollen myös lain 23 §:llä on merkitystä ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa teoksen kappaleita levitetään yleisölle. Esimerkiksi tietokoneohjelman kappaleen vuokraaminen ja lainaaminen yksityishenkilöiden välillä ei kuulu tekijän yksinoikeuden piiriin. Siten tällaiseen oikeustoimeen ei tarvita ohjelman oikeudenhaltijan lupaa.

Ehdotettavaa 2 momenttia ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tilanteisiin, joissa yleisölle vuokrataan tai lainataan laitetta tai muuta tavaraa, johon sisältyy tietokoneohjelma, jos kyseessä on pääasiallisesti muu kuin ohjelmatuote. Esimerkkinä voidaan mainita laskimet ja kodinkoneet. Kuitenkin jos ohjelmaa levitetään tuotteesta erillään, vaaditaan ohjelman vuokraamiseen tai lainaamiseen yleisölle ohjelman oikeudenhaltijan lupa.

26 §. Pykälään lisätään uusi 4 momentti, jonka mukaan tallentamattomien nauhojen maahantuoja saa nauhat tullista ainoastaan määrätyillä edellytyksillä. Nämä edellytykset ovat itsenäisiä kasettimaksun perintään liittyviä seikkoja eivätkä ne riipu tullilainsäädännössä tavaran luovutukselle asetetuista edellytyksistä.

Tulliviranomainen saa luovuttaa nauhat ensinnäkin siinä tapauksessa, että maahantuoja osoittaa maksaneensa asianomaisia nauhoja koskevan kasettimaksun perivälle järjestölle. Maksun suorittaminen voidaan osoittaa esimerkiksi esittämällä jäljennös maksetusta kasettimaksulaskusta.

Toinen tapaus, jossa nauhat saadaan luovuttullivalvonnasta, on vakuuden antaminen perivälle järjestölle maksun suorittamisesta. Vakuuden tulee olla luonteeltaan hyväksyttävä, esimerkiksi pankkitakaus, ja suuruudeltaan riittävä. Kasettimaksua koskevan vakuuden arvioinnista vastaa perivä järjestö, joka ilmoittaa vakuuden hyväksymisestä tulliviranomaiselle.

Tulliviranomainen voi luovuttaa kasettimaksuvelvollisuuden alaiset nauhat myös siinä tapauksessa, etta perivä järjestö on antanut luovutukselle suostumuksensa. Suostumus voi olla määräaikainen tai toistaiseksi annettu. Sen edellytyksenä on, että järjestöllä on perusteltua aihetta olettaa maahantuojan suorittavan maksun asianmukaisesti. Vaikka suostumukselle ei säännöksessä ole asetettu muotovaatimusta, se on syytä antaa tulliviranomaisille kirjallisena. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi määräaikoina annettava lista niistä maahantuojista, jotka järjestön suostumus kattaa.

Käytännössä suostumus voi kattaa suurimman osan maahantuojista, koska maahantuojat ovat tähän saakka toimittaneet asianmukaiset ilmoitukset maahantuomistaan nauhoista perivälle järjestölle ja maksaneet maksun ilman erityisiä perintätoimenpiteitä. Jos kuitenkin osoittautuu, että maahantuoja laiminlyö erääntyneen maksun suorittamisen tai pykälän 2 momentissa säädetyn velvollisuuden antaa perinnässä tarvittavat tiedot maahantuomistaan nauhoista, järjestö voi peruuttaa maahantuojaa koskevan suostumuksen. Tällöin maahantuojan tulee joko suorittaa kasettimaksu tai antaa vakuus sen suorittamisesta perivälle järjestölle saadakseen maahantuomansa nauhat luovutetuksi tullista.

27 §. Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan tekijänoikeuden luovutuksesta eräissä tapauksissa säädetään 30 - 40 §:ssä. Mainittuja säännöksiä sovelletaan vain, jollei ole toisin sovittu.

Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus tietokoneohjelman luovutusta koskevaan uuteen 40 a §:ään ja työsuhteessa luodun tietokoneohjelman oikeuden siirtymistä koskevaan uuteen 40 b § :ään. Säännöksiä sovellettaisiin vain, jollei ole toisin sovittu.

40 §. Tekijänoikeuden siirtymistä koskevaan 3 lukuun ehdotetaan kahta tietokoneohjelmia koskevaa erityissäännöstä, 40 a ja 40 b §:ää. Näiden edelle ehdotetaan lisättäväksi uusi väliotsikko "Tietokoneohjelmat".

Ehdotettava uusi 40 a § sisältää tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutusta koskevan tulkintaolettaman. Säännöksessä on käytetty käytännön tilanteissa tavallista ilmaisua käyttöoikeus. On huomattava, että tekijänoikeuslain mukaisiin tekijän yksinoikeuksiin ei sisälly ohjelman käyttäminen tietokoneessa. Ohjelman normaali käyttö kuitenkin edellyttää tiettyjen toimenpiteiden suorittamista, jotka kuuluvat yksinoikeuden piiriin. Näitä ovat ohjelman kappaleiden valmistaminen ja ohjelman muuttaminen.

Säännöksen perusteella tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutus käsittäisi ensinnäkin oikeuden valmistaa ohjelmasta sen käyttämisen ja säilyttämisen edellyttämät kappaleet.

Ohjelman normaali käyttö tietokoneessa edellyttää yleensä kappaleen valmistamista. Säännös soveltuisi esimerkiksi tilanteeseen, jossa levykkeellä oleva ohjelma kopioidaan tietokoneen kovalevyasemalle ohjelman käyttöä varten. Säilyttämisen edellyttämiä kappaleita ovat ohjelman varakopiot ja arkistokappaleet.

Tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutus käsittäisi myös oikeuden tehdä ohjelmaan käytön edellyttämät muutokset.

Säännöksen perusteella valmistettuja tai muutettuja kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen, kuin mihin ne alunperin on valmistettu. Tällaista ohjelman kappaletta ei saa esimerkiksi luovuttaa muulle kuin ohjelman alkuperäiskappaleen käyttöön oikeutetulle. Säännöksen perusteella ei saa myöskään valmistaa kopioita ohjelmasta käytettäväksi eri työasemilla ilman eri sopimusta. Sellaisia kappaleita ei saa myöskään käyttää sen jälkeen, kun ohjelman käyttöoikeus on lakannut.

Säännös soveltuu ensinnäkin silloin, kun ohjelman oikeudenhaltijan ja käyttäjän välillä on nimenomainen sopimus ohjelman käyttöoikeuden luovutuksesta. Se on tarkoitettu kattamaan myös tilanteet, joissa ohjelma on luovutettu käytettäväksi ilman nimenomaista sopimusta. Näistä voi mainita esimerkkinä sen, kun levykkeellä oleva ohjelma myydään lähtien siitä normaalista olettamuksesta, että ostaja myös saa käyttää ohjelmaa. Kun ohjelman oikeudenhaltija on tällaisessa tilanteessa hiljaisesti suostunut ohjelman normaaliin käyttöön, on katsottava, että ostajalle tulee käyttöoikeus puheena olevan tulkintasäännöksen osoittamassa laajuudessa, kun ohjelman alkuperäiskappale luovutetaan edelleen.

Säännöksessä tarkoitettuun ohjelman kappaleiden valmistamiseen ja ohjelman muuttamiseen on oikeutettu fyysinen henkilö tai viranomainen, laitos, yritys tai muu yhteisö, joka on saanut ohjelman laillisesti haltuunsa. Merkitystä ei ole sillä, käytetäänkö ohjelmaa yksityisiin tai muihin tarpeisiin.

Säännös kattaa kaikki ohjelmat riippumatta siitä, onko niitä julkaistu tai muuten julkistettu, tai ovatko ohjelman kappaleet tietokoneella luettavassa tai muussa muodossa.

Tietokoneohjelmaan voi sisältyä varsinaisen ohjelman lisäksi muuta suojattua aineistoa. Esimerkiksi peliohjelmaan liittyvää liikkuvaa kuvaa ja ääntä voidaan pitää teoksina. Ohjelmiin voi sisältyä myös tekstitiedostoja ja luetteloita. Ohjelman kopiointi edellyttää väistämättä myös tällaisen ohjelmaan sisältyvän aineiston kopiointia. Säännöksen perusteella voidaan valmistaa kappaleita ohjelmasta mukaan lukien siihen sisältyvä suojattu aineisto.

Säännös merkitsee poikkeusta tekijänoikeuslain 27 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutusta, sekä 28 §:n säännökseen, jonka mukaan tekijänoikeuden luovutuksen saaja ei saa muuttaa teosta, ellei toisin sovittu.

Tekijänoikeuslain 27 §:n 3 momentin viittauksen perusteella ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vain mikäli ei ole toisin sovittu.

40 b §. Tekijänoikeus teokseen kuuluu tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan alunperin teoksen luoneelle tekijälle. Yleiset määräykset oikeuden siirtymisestä sisältyvät lain 3 lukuun. Ehdotuksen 40 b § sisältää erityissäännöksen tietokoneohjelmaan kohdistuvan tekijänoikeuden siirtymisestä työ- ja virkasuhteissa.

Jos tietokoneohjelma on luotu täytettäesä työ- tai virkasuhteesta johtuvia työtehtäviä, tekijänoikeus tietokoneohjelmaan siirtyy työnantajalle.

Työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuun työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta. Sanotulla sopimuksella työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä tämän johdon ja valvonnan palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa työnantajana on julkisyhteisö, esimerkiksi valtio tai kunta.

Jotta tekijänoikeus tietokoneohjelmaa siirtyisi työnantajalle säännöksen mukaisesti, kyseessä tulee olla työsuhteesta tai virkasuhteesta johtuvien työtehtävien täyttäminen. Jos työntekijä luo ohjelman tai osallistuu ohjelman luomiseen erillisestä toimeksiannosta normaalin toimenkuvansa ulkopuolella, oikeudet eivät siirry työnantajalle säännöksen nojalla, vaan ainoastaan erillisellä sopimuksella

Siirtyminen käsittää 2 §:n mukaiset taloudelliset oikeudet. Siirtyminen pysyy voimassa myös työ- tai virkasuhteen päätyttyä.

Moraalisiin oikeuksiin sovelletaan 3 §:n säännöksiä. Koska ohjelmien luonne ja käyttö poikkeavat olennaisesti muista teoslajeista, niillä on tietokoneohjelmien kohdalla vähäinen merkitys. Alalla vallitseva hyvä tapa ei yleensä edellytä tekijän nimen mainitsemista. Ohjelmaan tehtyjä muutoksia voidaan käytännössä erittäin harvoin pitää tekijää loukkaavina.

Oikeuksien siirtyminen kattaa paitsi varsinaiseen ohjelmaan liittyvän oikeuden myös ohjelmaan sisältyviin muihin teoksiin, kuten tekstitiedostoihin, liittyvät oikeudet. Tämän lisäksi ehdotuksen mukaan tekijänoikeus siirtyy myös työsuhteessa luotuun ohjelmaan välittömästi liittyvään teokseen. Tällaisia teoksia ovat ohjelmaan välittömästi liittyvät ohjelmakuvaukset ja tukimateriaali.

Työnantajalle siirtyvien oikeuksien sisältö määräytyy lain yleisten säännösten mukaan. Tekijänoikeuden voimassaoaikaa laskettaessa on otettava huomioon 44 §:n 1 momentin säännös. Sen mukaan teokseen, joka on julkistettu tekijän nimeä tai yleisesti tunnettua salanimeä tai nimimerkkiä ilmoittamatta, on tekijänoikeus voimassa, kunnes viisikymmentä vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona teos julkistettiin.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentin säännöksiä oikeuksien siirtoa koskevasta olettamasta ei sovelleta korkeakoulun opetus- tai tutkimustyössä toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan. Oikeudet siirtyvät näissä tapauksissa laitokselle vain sopimuksen perusteella. Esimerkiksi jos tietokoneohjelma luodaan osana ulkopuolisen rahoittajan korkeakoululta tilaamaa tutkimusta, voidaan ohjelman tekijänoikeuden siirtymisestä sopia korkeakoulun, tekijän ja tutkimuksen tilaajan välisellä sopimuksella.

Pääsääntöä ehdotetaan sovellettavaksi kuitekin sotilasopetuslaitosten palveluksessa toimivien opettajien ja tutkijoiden luomiin tietokoneohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 27 §:n 3 momentin viittauksen perusteella ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vain mikäli ei ole toisin sovittu.

Ehdotetulla sääntelyllä ei ole vaikutusta oikeuksien siirtymiseen työ- tai virkasuhteessa muiden teoslajien kuin tietokoneohjelmien osalta.

45 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi sekä kielellisesti että rakenteellisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan esittävän taiteilijan esitys on voimassa 50 vuotta esityksen tallentamisvuodesta. Suoja-aika pitenee nykyiseen verrattuna 25 vuodella.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettaviksi viittaukset lain 6 - 8 ja 26 §:ään. Lisäksi voimassa olevassa säännöksessä oleva viittaus 27 §:ään ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi 27 §:n 1 ja 2 momenttiin. Esittävän taiteilijan esitystä koskisivat siten soveltuvin osin säännökset yhteisen oikeuden käyttämisestä, tekijäolettamasta, nimettömän teoksen tekijän edustamisesta, julkistamisesta, julkaisemisesta, moraalisten oikeuksien rajoittamisesta, lähteen mainitsemisesta ja teoksen muuttamisesta.

46 §. Äänitteen valmistajan oikeuksien suoja-aika ehdotetaan 1 momentissa pidennettäväksi nykyisestä 25 vuodesta 50 vuoteen. Suoja-aika laskettaisiin sen vuoden päättymisestä, jona ääni tallennettiin.

Säännöksen 2 momenttiin ehdotetaan lisättäviksi viittaukset 6 - 8 §:ään, 27 §:n 1 ja 2 momenttiin sekä 29 §:ään. Tekijänoikeuslain 6 §:n säännökset niin sanotusta yhteisteoksesta soveltuisivat siten vastaavasti äänitteiden yhteistuotantotilanteisiin. Äänitallenteita koskisivat vastaavasti myös 7 §:n säännökset tekijäolettamasta ja tekijän edustajasta ja 8 §:n säännökset julkistamisesta ja julkaisemisesta. Tuottajan oikeuksia koskisivat myös yleiset määräykset oikeuden luovutuksesta lain 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 29 §:ssä.

47 §. Ehdotetun 1 momentin mukaan 46 §:ssä tarkoitettua laitetta eli äänitallennetta saadaan esittäjän ja tuottajan suostumuksetta käyttää radio- tai televisiolähetyksessä taikka ansiotarkoituksessa julkiseen esittämiseen. Käyttämisestä on suoritettava mainituille oikeudenhaltijoille korvaus.

Julkisella esityksellä tarkoitetaan säännöksessä samaa kuin lain 2

§:ssä. Säännöksessä edellytetty ansiotarkoitus voi olla välitön tai välillinen. Esimerkkeinä säännöksessä tarkoitetuista tilanteista voidaan mainita äänilevyn tai kasetin soittaminen messuilla, tavaratalossa, ravintolassa tai kahvilassa taustamusiikkina.

Esittäjille ja tuottajille maksettavan korvauksen suhteen ehdotus vastaa pääpiirtein voimassa olevan 1 momentin säännöksiä. Maininta esittävän taiteilijan oikeuden toteuttamisesta äänitteen valmistajan välityksellä ehdotetaan kuitenkin poistettavaksi. Korvaukseen oikeutetut voisivat säännöksen mukaan toteuttaa oikeutensa ainoastaan samanaikaisesti.

Jos oikeus toteutetaan lukuisia suomalaisia esittäviä taiteilijoita tai valmistajia edustavan järjestön välityksellä, esittävän taiteilijan tai valmistajan oikeus korvaukseen suhteessa perivään järjestöön vanhentuisi kuitenkin kolmessa vuodessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana äänitallennetta käytettiin pykälässä tarkoitetulla tavalla.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi esittävän taiteilijan oikeuden osalta viittaus 26 §:n 2 momentin säännöksiin lähteen mainitsemisvelvollisuudesta sekä teoksen sallitusta muuttamisesta. Voimassa olevan 2 momentin mukaan viittaukset lain 27 ja 29 §:ään koskevat vain esittäviä taiteilijoita. Mainittujen säännösten soveltaminen ehdotetaan ulotettavaksi myös äänitteiden valmistajiin. Viittaus 27 §:n 3 momenttiin ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana.

Pykälän 3 momentin mukaan 1 ja 2 momentin säännökset eivät koske laitetta, johon on otettu elokuvateos. Muutoksen tarkoituksena on selventää voimassa olevaa säännöstä, joka koskee äänielokuvaa. Elokuvateoksen sisältävän kuvatallenteen julkinen esittäminen ei muutoksen jälkeenkään edellytä korvauksen maksamista esittäville taiteilijoille ja kuvatallenteen sisältämän äänitteen valmistajalle.

48 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että televisiolähetyksen toisintaminen tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy maksua vastaan, edellyttäisi lähettäjäyrityksen lupaa. Voimassa olevan säännöksen mukaan suostumus tarvitaan ainoastaan elokuvateatterissa tai siihen verrattavassa huoneistossa tapahtuvaan toisintamiseen yleisölle. Tällaista toimintaa ei esiinny ainakaan mainittavassa määrin. Ehdotettu säännös soveltuisi esimerkiksi tilanteeseen, jossa messuilla välitetään messuyleisölle televisio-ohjelmia.

Pykälän 2 momentissa lähettäjäyrityksen oikeuksia ehdotetaan laajennettaviksi siten, että yrityksen suostumus tarvittaisiin paitsi lähetyksen tallentamiseen myös tallennetun lähetyksen uudelleen lähettämiseen. Esimerkiksi tallennetun televisiolähetyksen lähettäminen kaapeliverkossa tai tallennetun radio-ohjelman lähettäminen paikallisradiossa edellyttäisi alkuperäisen lähettäjäyrityksen lupaa. Sanonnalla "uudelleen lähettäminen" halutaan nimenomaisesti korostaa, ettei kyseessä ole samanaikainen lähettäminen, josta 1 momentissa käytetään sanontaa "lähettää edelleen".

Radio- ja televisioyritysten oikeuksien suoja-aika ehdotetaan 2 momentissa pidennettäväksi 25 vuodesta 50 vuoteen lähetysvuodesta laskettuna.

Pykälän 3 momentissa oleviin viittaussäännöksiin ehdotetaan lisättäväksi viittaukset lain 6 - 8 §:ään, 27 §:n 1 ja 2 momenttiin sekä 29 §:ään.

49 §. Säännöksessä tarkoitettujen luetteloiden ja muiden töiden suoja on nykyisin voimassa kymmenen vuotta sen vuoden lopusta, jona työ julkaistiin. Tähän pääsääntöön ehdotetaan täydennystä, jonka mukaan suoja-aika päättyisi kuitenkin viimeistään silloin, kun viisitoista vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui.

Jos siis luettelo valmistui syyskuussa 1987 ja se julkaistiin tammikuussa 1988, lasketaan suoja-aika pääsäännön mukaisesti julkaisuvuoden lopusta. Suoja-aika päättyy 31 joulukuuta 1998. Jos luetteloa ei olisi julkaistu, suoja-aika olisi laskettu valmistusvuoden lopusta. Se olisi päättynyt 31 päivänä joulukuuta 2002.

Luettelo katsotaan valmistuneeksi, kun määrä tietoja on yhdistelty. Luettelo, johon on tehty muutoksia, on uusi luettelo. Se on valmistunut, kun muutokset on tehty. Muutetun luettelon suoja-aika lasketaan muutosten tekemisestä. Jos muutoksia edeltäneestä luettelosta jää julkaisematon versio, sen suoja-aika päättyy kuluttua version valmistusvuoden päättymisestä.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväisi viittaukset 9 ja 12 §:ään, 17 §:n 1 momenttiin ja 24 ja 40 b §:ään. Tekijän ulkopuolelle jätettyihin lakeihin, asetuksiin, viranomaisten tai muun julkisen elimen päätöksiin ja lausumiin sisältyvien 49 §:ssä tarkoitettujen töiden osalta ei siten voisi vedota myöskään luettelosuojaan. Näihin töihin tulisivat lisäksi sovellettaviksi tekijänoikeuden rajoitukset, jotka koskevat arkistojen, kirjastojen ja Suomen elokuva-arkiston oikeutta valmistaa teoksesta kappaleita, opetustoiminnassa tapahtuvaa suojattujen teosten nauhoittamista sopimuslisenssiin perustuvan järjestelyn nojalla sekä eräiden julkisten lausumien ja kirjoitusten vapaata toisintamista.

Työ- tai virkasuhteessa luotuun tietokoneohjelmaan saattaa välittömästi liittyä myös suojattuja luetteloita, jotka on valmistettu työ- tai virkasuhteessa. Oikeus luetteloon voi 49 §:n perusteella jo alunperin olla työnantajalla. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus 40 b §:ään. Siten niissäkin tilanteissa, joissa oikeus ei jo alunperin ole työnantajalla, sovelletaan luetteloihin vastaavasti 40 b §:n säännöksiä oikeuksien siirtymisestä työnantajalle.

64 §. Pykälän 1 momentin mukaan esittävän taiteilijan 45 §:ssä tarkoitettu esitys on suojattu, jos esitys tapahtuu Suomessa tai jos se tallennetaan täällä. Esitys on tallennus- tai esityspaikasta riippumatta suojattu myös, jos esittävä taiteilija on Suomen kansalainen tai täällä vakinaisesti asuva henkilö.

Pykälän 2 momentin mukaan lain 46 §:n säännöksiä sovelletaan kaikkiin äänitallenteisiin. Merkitystä ei siten ole esimerkiksi sillä, missä äänite on tallennettu tai julkaistu. Kaikkien äänitteiden jäljentäminen 46 §:ssä mainitun suoja-ajan kuluessa vaatii äänitteen valmistajan suostumuksen.

Pykälän 3 momentin mukaan lain 47 §:n mukainen korvausoikeus äänitteen julkisesta esittämisestä koskee Suomessa tallennettuja äänitallenteita sekä äänitallenteita, joiden valmistaja on Suomen kansalainen, Suomessa vakinaisesti asuva henkilö tai suomalainen yhteisö.

Lain 47 a §:n mukainen korvausoikeus äänitteen edelleen lähettämisestä koskee 4 momentin mukaan minkä tahansa yleisradiolähetyksen Suomessa tapahtuvaa edelleen lähettämistä. Edellytyksenä on, että edelleen lähetettävässä yleisradiolähetyksessä käytettävä äänite on tallennettu Suomessa taikka että äänitteen valmistaja on Suomen kansalainen, suomalainen yhteisö tai Suomessa vakinaisesti asuva henkilö.

Radio- ja televisiolähetysten suojaa koskevia lain 48 §:n säännöksiä sovelletaan 64 §:n 5 momentin 1 kohdan mukaan Suomessa tapahtuviin yleisradiolähetyksiin. Muualla tapahtuvat lähetykset ovat momentin 2 kohdan mukaan suojattuja, jos lähettäjä on Suomen kansalainen, täällä vakinaisesti asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö.

Rooman sopimuksen tultua Suomen osalta voimaan lokakuun 21 päivänä 1983 tekijänoikeuslain 5 luvun säännökset esittävien taiteilijoiden, äänitetuottajien ja radio- ja televisioyritysten suojasta koskevat kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti myös muista Rooman sopimusvaltioista peräisin olevia suojattuja suorituksia ottaen huomioon Suomen sopimukseen tekemät varaumat.

1.3. Laki oikeudesta valokuvaan

1 §. Pykälän 1 momentti ehdotetaän muutettavaksi lakiteknisesti siten, että valokuvaajan oikeudet valmistamaansa valokuvaan luetellaan kahdessa alakohdassa. Samalla momenttim ehdotetaan tehtäväksi eräitä sanonnallisia tarkistuksia. Ehdotuksella ei ole tarkoitus muuttaa valokuvalain suojakohdettä miltään osin.

Sanalla valokuvaaja tarkoitetaan 1 momentissa samaa kuin voimassa olevan säännöksen sanonnalla "sillä, joka on valmistanut valokuvan".

Valokuvaajan oikeudet koskevat kuvaa sekä muuttamattomana että muutetussa muodossa. Säännöksessä tarkoitettua muuttamista on kaikenlaisten muutosten tekeminen kuvaan, kuten kuvan osien poistaminen rajaamalla kuvaa, erilaisten elementtien lisääminen kuvaan, värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi ja päinvastoin sekä erilaisten valotuksen avulla tapahtuvien muutosten tekeminen. Merkitystä ei ole sillä, ovatko muutokset luonteeltaan taiteellisia vai teknisiä eikä sillä, missä kuvankäsittelyn vaiheessa ne tehdään. Tulkinnalliselta kannalta muutosten tekeminen valokuvaan voidaan rinnastaa teoksen muuttamiseen tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan tieteellisen tai taiteellisen arvon omaavasta valokuvasarjasta on säädetty erikseen. Tällaisia erityissäännöksiä ei ole annettu.

Valokuvana pidetään 2 momentin mukaan myös kuvaa, joka valmistetaan valokuvaamiseen verrattavin menetelmin. Integroitujen piirien valmistuksessa on mahdollista käyttää valokuvaamiseen verrattavaa tekniikkaa. Valokuvalaki tulee sovellettavaksi esimerkiksi valmistuksessa käytettäviin maskeihin. Koska integroitujen piirien suojasta ehdotetaan annettavaksi erityislaki, valokuvalain päällekkäinen soveltaminen poistetaan tältä osin nimenomaisella 3 momenttiin otettavalla säännöksellä.

15 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset valokuvaa koskevan oikeuden luovutuksesta. Kuten tekijänoikeus, myös oikeus valokuvaan voidaan luovuttaa joko kokonaan tai osittain. Siirrettävä oikeus voi olla yksinomainen, jolloin muut kuin luovutuksensaaja eivät voi kuvaa käyttää. Myös pelkkä käyttöoikeus, esimerkiksi kuvan kertajulkaisuoikeus, voidaan luovuttaa.

Oikeus valokuvaan voidaan pykälän 1 momentin mukaan luovuttaa 2 §:n säännöksistä johtuvin rajoituksin. Valokuvalain 2 § koskee valokuvaajan moraalisia oikeuksia. Näitä oikeuksia ei voida siirtää toiselle. Valokuvaajalla on kuitenkin esimerkiksi kuvan käytöstä sopiessaan mahdollisuus luopua moraalisista oikeuksistaan kokonaan tai osittain.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisäksi otettavaksi säännös, jonka mukaan valokuvan kappaleen luovutukseen ei sisälly valokuvaa koskevan oikeuden luovutusta. Omistusoikeus valokuvan kappaleeseen ja oikeus valokuvaan ovat siis eri asioita ja voivat kuulua eri henkilöille. Vastaava periaate ilmenee tekijänoikeuslain 27 §:n 2 momentista.

Pykälän 1 momenttiin ehdotettavat säännökset eivät merkitse muutosta voimassa olevaan oikeustilaan; säännöksen tarkoituksena on ainoastaan kirjata säännökseen vallitseva tulkinta.

Pykälän 2 momentti sisältää nykyistä 15 §:n 1 momenttia vastaavat säännökset. Ehdotetun 2 momentin mukaan oikeus tilattuun valokuvaan siirtyy tilaajalle, jollei toisin ole nimenomaan sovittu. Voimassa olevan säännöksen mukaan oikeus valokuvaan kuuluu tilaajalle kyseisessä tilanteessa. Muutoksen tarkoituksena on selventää, että myös tilattua valokuvaa koskeva oikeus kuuluu alunperin valokuvaajalle, vaikka se tilauksen yhteydessä siirtyykin tilaajalle.

16 §. Oikeus valokuvaan on pykälän mukaan voimassa, kunnes 50 vuotta on kulunut valokuvan valmistusvuoden päättymisestä. Valmistusvuodella tarkoitetaan säännöksessä sitä kalenterivuotta, jona kuva on valmistettu. Valokuva katsotaan valmistetuksi, kun kuva on kiinnitetty valoherkälle tai muulle vastaavalle alustalle siten, että siitä voidaan valmistaa kappaleita.

1.4. Laki patentti- ja rekisterihallituksesta

Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.

2. Tarkemmat säännökset

Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.

3. Voimaantulo

Jätetty pois tästä lyhennysotteesta.


Dokumentin muokkasi tähän muotoon Jukka Korpela. Esityksen asiayhteys ilmenee dokumentista Tekijänoikeuslain historiaa (ja tulevaisuuttakin).