Tekijänoikeus: vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin, luku 1 Tekijänoikeuden perusteet:

Kuka on tekijä?

Teoksen tekijä on se ihminen, joka on tehnyt teoksen. Suomen lain mukaan tekijänoikeus syntyy aina ihmiselle, joka tekee teoksen, ei esimerkiksi työnantajalle tai työn tilaajalle. Ja mikään tietokoneen tuottama, jossa ei ole ihmisen luovaa panosta, ei ylipäänsä voi olla tekijän­oikeuden kohteena.

Kokonaan toinen asia on, että tekijänoikeus voi siirtyä tekijältä esimerkiksi työnantajalle työsuhteen perusteella, tilaajalle erillisen sopimuksen mukaan tms. Periaatteellisesti Suomen järjestelmässä tekijänoikeus alkuperäisesti aina syntyy ihmiselle, joka teoksen tekee – vaikka se siirtyisikin saman tien toiselle. Tällä on käytännön merkitystä mm. sikäli, että ns. tekijän moraaliset oikeudet jäävät hänelle ja että tekijänoikeuden voimassaoloaika määräytyy alkuperäisen tekijän kuolinhetken mukaan.

Sekä laissa että muutoin puhutaan tekijästä myös merkityksessä ’tekijänoikeuden omistaja’ (t. haltija). Tämä tarkoittaa joko sitä, joka on teoksen tehnyt, tai jos tekijänoikeus on siirtynyt, niin sitä, jolle se on (viimeksi) siirtynyt. Esimerkiksi kun sanotaan, että teoksen kopiointiin on saatava lupa sen tekijältä, tarkoitetaan tekijänoikeuden omistajaa.

Tekijyyden todistaminen on joskus ongelmallista. Tekijän on syytä kirjoittaa teokseen nimensä, koska sovelletaan ns. tekijäolettamaa: ”tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi tai yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki – – pannaan teoksen kappaleeseen” (7 §). Nimen puuttumisesta huolimatta tekijänoikeus on tekijällä, mutta tekijyyden osoittaminen voi vaikeutua.

Jos teoksesta puuttuu tekijän nimi taikka tekijää tai muuta tekijänoikeuden haltijaa muusta syystä ei voi tavoittaa, niin tekijänoikeus on silti voimassa. Sama koskee tilannetta, jossa tekijä ei vastaa pyyntöön saada lupa käyttää teosta; vaikeneminen ei ole myöntymisen merkki. Jos tekijältä ei voi saada lupaa, niin sitten teosta ei saa käyttää (paitsi tekijänoikeudesta säädettyjen poikkeusten nojalla).