Suomen kielen pilkkusäännöt

Tämä dokumentti kuvaa suomen kielen pilkutussäännöt sellaisina, kuin ne on esitetty Kielikello-lehden numerossa 2 vuonna 1969. Yksinkertaisempia ohjeita etsivälle suosittelen ainakin aluksi dokumenttiani Pilkkusääntöjä.

Sääntöjen ymmärtäminen ja soveltaminen edellyttää, että lauseen käsite on tuttu ja että pää- ja sivulauseet osataan tunnistaa ja erottaa toisistaan. Näitä asioita voi tarvittaessa opiskella tai kerrata esimerkiksi Internetixin opintojaksosta Suomen kielen rakenne.

Sääntö 1: Rinnakkaiset lauseenjäsenet erotetaan pilkulla, ellei niiden välissä ole ja- tai tai-tyyppistä sidesanaa

Sääntö 2: Sivulause erotetaan hallitsevasta lauseesta pilkulla

Poikkeuksia säännöstä 2

Sääntö 3: Rinnasteiset sivulauseet erotetaan toisistaan pilkuilla kuten lauseenjäsenet

Sääntö 4: Rinnasteiset päälauseet erotetaan toisistaan pilkulla

Poikkeus säännöstä 4: jos lauseilla on yhteinen lauseenjäsen ja niiden välissä on ja- tai tai-tyyppinen sidesana, ei pilkkua käytetä

Sääntö 5: Pääsanan jäljessä oleva erillinen määrite ja muut irralliset ainekset erotetaan pilkuilla

Yleinen poikkeus: lyhyistä virkkeistä voi pilkkuja jättää pois


Kirjoitin tämän dokumentin siksi, että vuoden 1969 pilkkusäännöt alkuperäisessä muodossaan ovat hankalasti saatavilla ja hiukan vaikealukuiset. Käsitykseni mukaan ne ovat edelleen voimassa olevat säännöt. Vaikka välimerkkien käyttöä koskevia sääntöjä on uusittu, uudemmat säännöt jostakin syystä jättävät pilkun käytännössä käsittelemättä ja viittaavat vanhempiin ohjeisiin. Olen pyrkinyt mahdollisimman tarkoin säilyttämään sääntöjen sisällön ja esitysjärjestyksenkin mutta muotoilemaan ne helppotajuisemmin.