Passiivin käytöstä

Tämä kirjoitus on alkujaan julkaistu Kielikello-lehden numerossa 3/1984. Alussa oleva ingressi on lehden toimituksen kirjoittama. Hakasuluissa olevat numerot viittaavat myöhemmin lisäämiini huomautuksiin.

Automaattinen tietojenkäsittely on tuonut mukanaan runsaasti uutta kieltä. Tietojenkäsittelyliitto [1] on yrittänyt hoitaa sanastopulmia pitämällä ATK-sanakirjaa ajan tasalla (uusin painos 1980) [2]. Tässä artikkelissa kiinnitetään huomiota toisenlaiseen kieliongelmaan, passiivin epäsuomalaiseen käyttöön automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Jos tekijänä on kone, ohjelma tms., ei passiivia voida käyttää. Ei ole täsmällistä kieltä sanoa Lausekkeen arvo tulostetaan näyttöruutuun, jos tulostuksen hoitavat kone ja sen ohjelma. On sanottava Lausekkeen arvo tulostuu näyttöruutuun. Passiivin käytön ongelma on tullut esiin myös lääketieteessä: englannin vaikutuksesta kirjoitetaan Tämä entsyymi syntetisoidaan maksassa. Passiivimuotoon syntetisoidaan liittyy henkilötekijä, ihminen. Ihminen - tutkija - voi syntetisoida jotakin entsyymiä laboratoriossa. Elimistön toiminnasta puhuttaessa on käytettävä verbiä syntetisoitua. - Passiivin virheelliseen käyttöön kielenhuolto suhtautuu jyrkän torjuvasti. Muotojen tyhjennetään ja tyhjentyy merkitysero on olennainen. Passiiviin liittyy henkilötekijä, siitä ei tingitä englannin kielen ylivallan edessä.

Tietokonealalla ja muillakin teknillisillä aloilla käytetään hyvin yleisesti passiivia [3] sellaisella tavalla, joka minusta on ristiriidassa kielemme vanhan käytännön, kielioppien ja kielenhuoltajien suositusten kanssa. Aiemmin käytettiin yleisesti passiivin partisiippeja silloinkin, kun tekijä ei ole persoonallinen [4]. Kielenhuolto on tämän vierasperäisyyden juurinut melko hyvin ainakin huolitellusta kielenkäytöstä. Kuitenkin on alettu käyttää finiittisiä passiivimuotoja (ja niiden mukaan toissijaisesti passiivin partisiippejakin) silloin, kun tekijänä on jokin laite, koneisto, tietokone tms.

Osasyynä tällaiseen passiivin käyttöön on ilmeisesti se, että subjektin ilmaiseminen olisi hankalaa. [5]. Usein on myös tulkinnanvaraista, mikä on ajateltava teon tai toiminnan subjektiksi. Joskus voidaan ajatella "perimmäinen" subjekti persoonalliseksi ja epäpersoonallinen mekanismi välineeksi; usein on kuitenkin kyse itsetoimivasta mekanismista, jolla kyllä tavallisesti on persoonallinen suunnittelija.

Seuraavassa esimerkkejä tapauksista, joissa passiivin käyttö on mielestäni selvästi väärin:

Komennon SET CASE UPPERCASE vaikutuksesta kaikki syötettävät kirjaimet muutetaan isoiksi. Asiayhteydestä ei selviä, mikä muuttaa, mutta ainakaan ei ihminen.

Parametrit talletetaan COM-tiedostoihin - -. Tarkoitus on kertoa, että esiteltävä COM-niminen ohjelma tallentaa käyttäjän antamat parametrit tiedostoon. Käyttäjä itse ei puutu tallentamiseen mitenkään eikä edes saa siitä mitään ilmoitusta.

- - lausekkeen arvo lasketaan ja tulostetaan päätteelle - -. Tietokoneohjelma laskee ja tulostaa, ei toki ohjelman käyttäjä.

Esimerkit olen valinnut oppaista, joita eri henkilöt ovat kirjoittaneet Teknillisen korkeakoulun laskentakeskuksessa [6]. Ne edustanevat ATK-alan yleistä kielenkäyttöä melko hyvin.

Usein on mahdotonta korjata esittämäni kaltaisia virheellisiä lauseita tuntematta tarkkaan käsiteltävää asiaa. Kirjoittaja ei ehkä itsekään tiedä, mikä on toiminnan subjekti eli mikä tietokonejärjestelmän komponentti toiminnan varsinaisesti suorittaa; aina ei edes voida nimetä mitään nimenomaista komponenttia.

Koska passiivin käyttö suomen kielessä normaalisti edellyttää persoonallista tekijää, saattaa edellä kuvaamani virheellinen käyttö synnyttää väärinkäsityksiäkin. Esimerkiksi tietokoneiden käyttöohjeista saa sen käsityksen, että käyttäjän pitäisi tehdä jokin toimenpide, vaikka tarkoitus on ollut esittää, että tietokone tekee sen ja käyttäjän pitää vain odottaa. Esimerkki: Mikäli tällöin painetaan CLEAR- tai P2-näppäintä, tyhjennetään kuvaruutu ja tulostetaan seuraava ruudullinen. Aloittelija voi jäädä ihmettelemään, miten hän voisi tyhjentää kuvaruudun! [7]

Passiivin käyttö lienee hyväksyttävää seuraavanlaisissa yhteyksissä: PRINT-komennolla tulostetaan tiedosto rivikirjoittimelle. DELETE-komennolla hävitetään tiedosto. Tällöin voidaan toiminnan subjektiksi ajatella ihminen, vaikka hän on vain määrääjän ja johtajan osassa, hiukan samaan tapaan kuin sanomme Caesar valloitti Gallian. Tosin ensimmäisessä esimerkissä on outoa se, että tulostamisen fyysisesti suorittava laite ilmaistaan allatiivilla eikä adessiivilla; syynä lienee se, ettei välineeksi ajatella laitetta vaan ihmisen antama määräys (komento).

Passiivin väärinkäytön yksi syy lienee se, että vieraita kieliä opetettaessa on samastettu suomen passiivi ja ruotsin, englannin, saksan, latinan ym. kielten passiivi, vaikka onkin kuvattu myös niiden eroja. Kyseessähän on kaksi aivan erillistä kategoriaa. Suomen passiivi vastaa lähinnä niitä konstruktioita, jotka muodostetaan indefiniittistä persoonaa tarkoittavan pronominin (tai pronominaalisesti käytetyn sanan) ja verbin aktiivimuodon avulla (esim. ruotsissa "man-passiivi"). Toisaalta mainittujen kielten passiivimuotoja vastaavat suomessa ensisijaisesti refleksiiviset tai passiiviset verbinjohdokset: esimerkiksi the file is being printed on ensisijaisesti suomennettava ilmaisulla tiedosto on tulostumassa eikä tiedostoa tulostetaan. Tätä on tietenkin alkeisopetuksessa hankala esittää, koska ei voida esittää yleispäteviä sääntöjä englannin passiivimuotojen oikeasta suomentamisesta.

Kuvaamani kaltainen passiivin käyttö on "mekaanisimmin" korvattavissa käyttämällä kyseisen verbin refleksiivistä tai passiivista johdosta, esim. tyhjennetään > tyhjentyy (tai tyhjenee), tulostettiin > tulostui, kirjoitetaan > kirjoittui, poistetaan > poistuu, puskuroidaan > puskuroituu. Tätä vieroksuttaneen lähinnä kahdesta syystä. Toisaalta tarvitaan usein uusien sanojen muodostamista: kieleen potentiaalisesti kuuluvien johdosten aktuaalistamista eli produktiivisen johtimen käyttöä; tämä tuntuu oudommalta kuin taivuttaminen. Toisaalta sellaiset johdokset kuin rakentuu tai puskuroituu koetaan merkitykseltään aika vahvasti refleksiivisiksi (tai mediaalisiksi), ikään kuin ne tarkoittaisivat, että jokin itsestään, ilman mitään ulkoista syytä ja ohjausta, rakentuu, puskuroituu tms. [8]

Mielestäni passiivimuotojen virheelliseen käyttöön pitäisi suhtautua johdonmukaisesti jollakin seuraavista tavoista:

• Sitä pyritään määrätietoisesti vähentämään kiinnittämällä siihen erityistä huomiota kielenhuollossa. Tarpeellinen väline olisi varmaankin luettelo tavallisimmista verbeistä, joista passiivia käytetään väärin, ja passiivimuotojen tilalle sopivista johdoksista tai sukulaissanoista (esim. näytetään > näkyy, katkaistaan > katkeaa). [9]
• Se tunnustetaan kieleen jo niin pesiytyneeksi, että sitä ei ole syytä vastustaa. Kieliopeissa yms. olisi tällöin kuvattava passiiviksi kutsuttu kielemme kategoria toisin kuin nykyisin.
• Kompromissina hyväksytään passiivin käyttö silloin, kun tekijänä on automatisoitu järjestelmä tai vastaava ihmistä joissakin suhteissa muistuttava olio.

Sellaisia ilmaisuja kuin PRINT-komennolla tulostetaan tiedosto rivikirjoittimelle lienee tarkasteltava erikseen. Suomen kielessä, samoin kuin kai useimmissa muissakaan kielissä, ei ole kovinkaan monipuolisia tapoja ilmaista ne erilaiset "agentit", jotka eri tavoin ovat toiminnan subjekteja. Toimintaa tai tapahtumaa kuvaavan indikatiivisen lauseen normaalimuotona voitaneen pitää rakennetta "X tekee Y:n", missä tekee-sanan tilalla voi olla jokin muu toimintaa ilmaiseva verbi. Muotoon voidaan liittää adverbiaalinen välinettä tarkoittava ilmaus "Z:lla". Mutta monia nykyajan teknisiin järjestelmiin liittyviä toimintoja ei voida kovinkaan hyvin kuvata muotoa "X tekee Y:n Z:lla" olevilla lauseilla. Kun ratkaisen jonkin matemaattisen tehtävän tietokoneella, voidaan toimintaa kuvata esim. lauseilla Minä ratkaisen tehtävän, Tietokone ratkaisee tehtävän, Ohjelmani ratkaisee tehtävän, Käyttämäni ohjelman kutsuma valmisohjelma ratkaisee tehtävän.

Kun toiminnalle voidaan ajatella useita subjekteja (esim. minä, tietokone, ohjelmani, rivikirjoitin), niin passiivin käyttö lienee hyväksyttävää vain sellaisissa kielellisissä yhteyksissä, joissa subjekti käsitetään persoonalliseksi. Kyse on näkökulmasta enemmän kuin objektiivisista olosuhteista. Kun epäpersoonalliset elementit ovat korostuneesti välineen asemassa, tuntuu passiivi mahdolliselta. Toisaalta sellaiset ilmaisut kuin tehtävä ratkaistiin 1,5 millisekunnissa eivät tunnu hyviltä, sillä ihminen ei tietenkään sellaisessa ajassa ehdi tehdä yhtään mitään.

Erillisenä passiivin käyttöön liittyvänä kysymyksenä mainitsen vielä mielestäni virheellisen käytön kuvattaessa eläinten toimia. Saduissa tietenkin eläimet, jopa kasvit ja kivetkin, voidaan esittää persoonallisina, mutta tavallisessa proosassa saati eläintieteellisissä kuvauksissa ei mitään eläimiä pitäisi käsittää persoonallisiksi. [10] Seuraavat näytteet ovat eri kirjoista:

Ne (= lintujen pesät) rakennetaan ennen kaikkea munia ja poikasia varten.

Pesäpaikaksi valitaan jokin tiheä pensaikko (leijonista) - -.

- - toukkia ruokitaan ns. kuningatarhyytelöllä (mehiläisistä) - -.

Voidaan tietenkin kysyä, mitä oikein sisältyy käsitteeseen "persoonallinen tekijä". [11] Ensisijaisesti kysymyksessä on epäilemättä ihminen, toissijaisesti miltei mikä hyvänsä antropomorfistisesti tarkasteltuna. Mutta persoonallistamiselle on asetettava rajat, sillä jonkin sanan, muodon tai sanonnan käyttöalan liiallinen laajentaminen vie siltä lopulta kaiken merkityksen.