Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan ja Kielitoimiston nimioppaan virheitä

Tälle sivulle on koottu Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan (7., uudistettu ja korjattu painos, 2009) ja Kieli­toimis­ton nimioppaan (2008) kirjoitus-, taitto- ja asiavirheitä. Tässä ei puututa niiden suositusten sisältöön muutoin kuin siltä osin, kuin suositukset ovat ristiriidassa op­pai­den oman käy­tän­nön taikka muiden normien kanssa. Sisältökritiikkiä olen esittänyt Nykyajan kielen­oppaas­sa.

Tässä esitetään ensin Oikeinkirjoitusoppaan virheitä sivujärjestyksessä ja sitten Nimioppaan virheitä. Täydennykset, jotka tähän sivuun on tehty 15.2.2010 jälkeen, on esitetty vihertävällä taustalla.

Oikeinkirjoitusoppaan aiemman version virheitä on käsitelty sivulla Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan 2. painoksen virheitä. Ilmeisesti 8. ja 9. painos olivat muuttamattomia. Tälle sivulle on lisätty kellertävällä taustalla huomioita siitä, miten aiempien painosten virheitä on korjattu 10. painoksessa, sekä tähän liittyviä huomautuksia. (10. painos on useita sivuja pitempi kuin edelliset, eivätkä sivunumeroviittaukset siten suoraan koske sitä. Muutokset johtuvat lähes yksinomaan kirjan taiton muuttamisesta. Esipuheen mukaan painokseen on lisätty ”muutamia uusia ohjeita”, mutta niitä ei yksilöidä esipuheessa. Sen sijaan niitä kuvataan Kielikello-lehden artikkelissa Uutta Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa.)

Oikeinkirjoitusoppaan virheitä

Kirjassa käytettyjä foneettisia merkintöjä ei ole juurikaan selitetty, ja merkinnöissä on run­saas­ti kirjavuutta. Esimerkiksi äng-äännettä merkitään ääntämisohjeissa enimmäkseen eeta-kirjaimella η (esim. s. 80) mutta s. 209 ng-yhdistelmällä. 10. painoksessa kirjavuus jatkuu, mutta eetan tilalla on mainitussa kohdassa oikeampi äng-kirjain ŋ.

Oikeinkirjoitusoppaassa, kuten myös Nimioppaassa, on useassa kohdassa esitetty sanan eri kirjaimet eri fontilla. Tämä on typografisesti virheellistä ja aiheuttaa pahimmillaan hyvin ikävää jälkeä. Ensimmäinen tällainen virhe on sivulla 12 olevassa merkinnässä ”māli”. On helppo nähdä, että ā-kirjaimen perusosa a on kirjassa aivan erinäköinen kuin tekstin normaalit a-kirjaimet. Sivulla 27 äng-kirjain ŋ on aivan erityylinen kuin muut vastaavassa kontekstissa esitetyt kir­jai­met: se on kursivoimaton ja sellaista fonttia, jossa merkkien x-korkeudet ovat pie­nem­piä kuin muun tekstin fontissa (kuten on helppo nähdä vertaamalla sitä tekstin n-kirjaimiin). Joissakin tapauksissa ero on pieni, esimerkiksi sivuilla 215 ja 216, joilla esiintyy lyhyys­merkki-g ğ eri sanoissa. Se luo sanan ulkoasuun häiriön, joka tarkemmin katsottaessa osoit­tau­tuu johtuvaksi siitä, että ğ:n g-osa on mm. viivanpaksuudeltaan vahvempi kuin tekstin g ja muut kirjaimet. Tällaiset virheet tulisi välttää valitsemalla käytetyt fontit niin, että niissä on kaikki tarvittavat kirjaimet. 10. painoksessa tässä mainitut erityiset ongelmat on korjattu.

S. 17 mainitaan, että esimerkkisanat ja muut kielenainekset on kursivoitu, ja esimerkkeinä tästä esitetään dB ja kWh. Molemmat esimerkit ovat mittayksiköitä. Kirjassa esiintyy myös muutoin (mm. s. 34 ja 112) kursivoituja mittayksiköiden tunnuksia. Mittayksikköstandardien mukaan mittayksiköiden tunnuksia ei koskaan kursivoida, ei edes muutoin kursivoidun tekstijakson sisällä. Siksi kielenainesten esitystapa tulisi valita muuksi kuin kursivoinniksi, jos kielen­aineksina esitetään mittayksiköiden tunnuksia.

S. 23 oleva väite ”nykyisin ääkkösiä voi jo käyttää mm. internetosoitteissa” on yleisenä väitteenä täysin väärä ja vakavasti harhaanjohtava. On olemassa eräitä tapoja käyttää ääkkösiä joissakin internet-osoitteissa joissakin yhteyksissä, mutta esimerkiksi sähkö­posti­osoitteissa ne eivät toimi. Tämä on olennaista, koska tavalliselle internetin käyttäjälle sähköpostiosoite on ehkä todennäköisin yhteys, jossa hänelle tulisi mieleen kirjoittaa ääkkösiä internet-osoitteeseen – esimerkiksi kun hän yrittää soveltaa ohjetta muotoa etunimi.sukunimi@yritys.fi olevista osoitteista Yrjö Mäkkölään. (vrt. kirjan sivulla 213 esitettyyn). Lisäksi www-osoitteissakin ääkkösten toimivuus on edelleen hyvin rajallista. 10. painoksesta väite on poistettu.

S. 26 ja 27 mainitaan useita kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä kursivoituina. Epäloogisesti, mitä ilmeisimmin huomaamattomuudesta, on tällöin kuitenkin jätetty kirjaimet ø, ŋ ja æ kur­si­voi­mat­ta. 10. painoksessa nämä ongelmat on korjattu. Lisäksi fontti on valittu huonosti, koska siinä kursivoitu ae-kirjain æ näyttää hyvin samanlaiselta kuin kursivoitu oe-kirjain œ.

S. 27 esiintyy thorn-kirjain versaalilla (Þ) keskellä virkettä, sellaisessa yhteydessä, jossa kirja muutoin käyttää gemenaa. Ilmeisesti kirjoittaja ei ole osannut erottaa versaali-thornia (Þ) ja gemena-thornia (þ) toisistaan. Samanlainen virhe on sivulla 216 tekstin 2. rivillä. 10. painoksessa virhe on korjattu jälkimmäisessä tapauksessa.

S. 27 esiintyy þ-kirjaimen aakkostuksen kuvauksen esimerkissä nimi Þorarinn Dagdottír. Sellaista nimeä tuskin on olemassa. Etunimen pitänee olla Þórarinn ja patronyymin Dagdóttir. 10. painoksessa esimerkkinimi on vaihdettu toiseksi.

S. 27 on latinalaiset ja kyrilliset kirjaimet otettu eri fonteista. Tämä on typografinen virhe etenkin, kun kyse on toisiinsa rinnastetuista sanoista. Eron huomaa selvästi vertaamalla esimerkiksi latinalaista e:tä ja kyrillistä е-kirjainta, joiden tulisi olla keskenään saman­nä­köi­set, mutta kirjassa kyrillinen on selvästi isompi ja sen viivanpaksuus on suurempi. 10. painoksessa tämä ongelma on korjattu.

S. 32 mainitaan vinoviivapäiväys __/__ 20__ merkintätapana, jota ”joskus käytetään”. Tällainen ilmaus kielenhuollon ohjeissa sisältää jonkinlaisen hyväksynnän. Merkintä on kuitenkin yksi­se­lit­tei­ses­ti standardien vastainen: se ei noudata kansallista standardia eikä myöskään siitä poikkeavaa kansainvälistä standardia.

S. 34 sanotaan h:n (virheellisesti kursivoituna) olevan tunnin kansainvälinen lyhenne. Se ei kuitenkaan ole lyhenne vaan tunnus. 10. painoksessa puhutaan tunnuksesta, mutta siinä myös t:tä sanotaan tunnukseksi vaikka se on lyhenne.

S. 37 puhutaan Windows-ohjelmien toiminnasta, kun tarkoitetaan lähinnä Microsoft Office -ohjelmia. Sivulla kuvattu Ctrl+miinusmerkki ei toimi esimerkiksi Windowsin Muistio-ohjelmassa. Esimerkiksi Internet Explorerissa se aiheuttaa fonttikoon pienentämisen. 10. painoksessa sanonta on muutettu muotoon ”monissa Windows-ohjelmissa”.

S. 39 kohdan ”Ajatusviiva rajakohtamerkinnöissä≵ esimerkin neljännen rivin lopussa merkit ”.)” ovat perusriviä ylempänä niin, että ne näyttävät olevan yläindeksinä. 10. painoksessa tämä ongelma on korjattu.

S. 40 asteiden merkintää käsittelevissä esimerkeissä on käytetty miinusmerkin tilalla lyhyttä, noin yhdysmerkin mittaista viivaa. Oikeanlainen miinusmerkki on samanlevyinen kuin plusmerkki, niin että esimerkiksi seuraavat ilmaukset ovat tasan yhtä leveät:
+4 – +6 astetta
−6 – −4 astetta
(toisin kuin kirjan esimerkissä, jossa on selvä ero). 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 42 esitetty hakasulkeiden käyttö poisjätön merkinnässä, siis [– –] eikä pelkkä – –, poikkeaa suomen kielen vanhasta käytännöstä, kielenhuollon aiemmista suosituksista ja standardista SFS 4175. Vanhojen normien mukaan uusi, englannin jäljittelystä syntynyt merkintä tar­koit­taa sitä, että lainatussa tekstissä itsessään on hakasulkeet ja niiden välissä ollut teksti on jätetty pois.

S. 43 esiintyvä ilmaus ”dB-taso” on epälooginen ja epäselvä, koska dB on yksikön eikä suureen tunnus. Ilmaus on yhtä absurdi kuin ”m-taso”: se ei kerro, mistä asiasta on kyse. Asiallinen ilmaus olisi esimerkiksi ”melutaso” tai ”melun voimakkuus”.

S. 44 esitetty väite, jonka mukaan sähköpostiosoitteissa nimet kirjoitetaan ”pienellä” (ge­me­nal­la), on suomen kielen oikeinkirjoitukseen kuulumaton asia (sähköpostiosoite on tekninen merkintä, joka on loogisesti kielestä riippumaton ja eri sopimusten varassa) ja virheellinen. Riippuu sähkö­posti­järjes­tel­mäs­tä, mitä @-merkkiä edeltävässä osassa saa esiintyä ja onko gemenan ja versaalin erolla merkitystä – useimmiten ei ole, joten voi käyttää ”isoja” yhtä hyvin kuin ”pieniäkin”. 10. painoksessa lauseeseen on lisätty sana ”usein”.

S. 44 sanotaan: ”Nimeen liittyvä arvostusta ilmaiseva vakiintunut määrite tai arvo voidaan kirjoittaa isolla alkukirjaimella, jos se hahmottuu osaksi nimeä”. Esimerkeistä ”Äiti Teresa” ja ”Neitsyt Maria” kuuluvat kiistatta tähän tyyppiin, mutta ”Pyhä Paavali” ei ole ollenkaan sa­mal­la tavalla vakiintunut, vaan on tavallisempaa puhua apostoli Paavalista. Määrite ”Pyhä” on kui­ten­kin tapana aloittaa versaalilla. Neljäs esimerkki, ”Sir Winston Churchill”, ei lainkaan kuu­lu joukkoon, koska nimi on yleisesti tunnettu ilman Sir-etuliitettäkin. Tämän etuliitteen kir­joit­ta­mi­nen versaalialkuisena johtuu sitä koskevasta käytännöstä englannin kielessä.

S. 49 on kirjoitettu ”Ison karhun tähdistö”. Nimioppaan (s. 231) mukaan toinen sana on kirjoitettava versaalialkuisena: ”Iso Karhu”.

S. 49 on tieteelliset nimet Homo sapiens ja Convallaria majalis jätetty kursivoimatta vastoin lajien tieteellisen nimistön vakiintuneita ja vahvistettuja sääntöjä. 10. painoksessa jälkimmäinen nimi on kursivoitu.

S. 53 esiintyy nimitys ”Setšuanin härkä”, mutta Nimioppaan mukaan (s. 111) ”Setšuan” ei kuulu niihin nimiin, jotka säilytetään sovinnaisasuina, vaan sen mukaan olisi ilmeisesti kirjoitettava ”Sichuan”.

S. 59 puhutaan pisteestä desimaalin merkkinä. Desimaali tarkoittaa kuitenkin desimaaliluvun numeroa. Oikea ilmaus on, että piste on desimaalierotin. 10. painoksessa ilmaus on muutettu (epäloogiseen) muotoon, jonka mukaan piste on ”desimaalin erotin”.

S. 60 kohdassa ”Et-merkki” on ilmauksessa ’ ja’ siihen kuulumaton väli ensimmäisen heittomerkin jäljessä: ’ ja’. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 63 otsikko i vai ei i:tä? näyttää siltä kuin kursivoitu i ei olisi lihavoitu vaikka muut merkit ovat. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 64 toisen luetelman toisessa kohdassa on vieraa/n, pitää olla vieraa|n eli pystyviiva, ei vinoviivaa. Joissakin fonteissa kursivoitu pystyviiva on vinossa, mutta tätä on pidettävä selvänä virheenä, eikä sellaista fonttia pidä käyttää kursivoidussa tekstissä, joka sisältää pystyviivan. Käytännössä voidaan menetellä niin, että kursivoidaan esimerkiksi sanan osat pystyviivan ympärillä mutta ei pystyviivaa.

S. 74 ensimmäinen rivi alkaa liiaksi vasemmalta, verrattuna muiden vastaavien rivien alkukohtiin. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 76 on tavutettu vokaalien välistä ”työasi-oissa”, vastoin kirjan omaa suositusta. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 81 väitetään tietystä sanatyypistä näin:

Kun kyseisenlaisen sananmuodon jäljessä on vokaali­alkuinen sana, ääntämyksessä on yleensä eräänlainen ”katkoäänne”: anna olla [anna’ ’olla], perhe-elämä [perhe’’elämä].

Sellainen ääntämys kuitenkin esiintyy vain joissakin murteissa, ja koska se ei kuulu ta­val­li­seen yleiskieliseen ääntämykseen, sana ”yleensä” on virheellinen. Iso suomen kielioppi (ISK) sanoo (§ 34), että vokaalialkuisen sanan edellä ”saattaa esiintyä” glottaalinen sulkeuma, jonka esiintyminen kuitenkin ”vaihtelee puhujittain”. Lisäksi silloin, kun tarkoitettu ääntämys esiintyy, kyseessä on todella katkoäänne (klusiili), joten ainakaan lainausmerkit eivät kuulu asialliseen kuvaukseen. Käytetty foneettinen merkintä on harhaanjohtava ja on omiaan vah­vis­ta­maan sitä kummallisen sitkeää harhaluuloa, että suomen oikeinkirjoituksen heit­to­merk­ki tarkoittaisi katkoäännettä.

S. 81 esitetään myös, että ”tulehan” ääntyisi [tulehhan]. Tämäkin on murreilmiö, jota ei voi pitää yleiskielessä vallitsevana saati vaadittuna, vaan kuten ISK § 35 toteaa, h:n kah­den­tu­mi­nen kuitenkin vaihtelee niissäkin murteissa, joissa rajageminaatiota ylipäänsä esiintyy ja se esiintyy yleensä myös soinnittomien konsonanttien edellä. Toisin sanoen ääntämys [tulehhan] on suomessa suhteellisen harvinainen, ei suinkaan yleiskielen yleinen ilmiö samassa mielessä kuin esimerkiksi sanan ”tulepa” ääntyminen [tuleppa].

S. 83 on esimerkissä ”roomalaisia numeroita I, II, III…”, eli kolmen pisteen edellä ei ole pilkkua. Tämä poikkeaa standardin SFS 4175:2006 esimerkistä: ”kokonaisluvut 1, 2, 3,…”. 10. painoksesta kyseinen esimerkki on poistettu.

S. 84 toisessa esimerkkikokonaisuudessa asteen merkit (ilmauksissa °C) ovat erittäin pieniä jonkin taittovirheen takia. Ne ovat lähes pistemäisiä ja selvästi pienempiä kuin asteen merkki esimerkeissä muutoin (esim. s. 57–59) 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 95 sanotaan otsikon ”Lainausmerkit sanoissa ja kielenaineksissa” alla: ”Lainausmerkkiä voidaan käyttää ilmaisemaan, että kyseessä on kielenaines, käsite, nimitys tms.” Tämä on virheellistä, koska tarkoitetaan, että lainausmerkkejä käytetään osoittamaan, että käsitellään jotakin ilmausta kielenaineksena, siis sen kielellistä muotoa, eikä käytetä sitä normaalissa merkityksessään. Kielenaineksen erikoistapauksia ovat sanat ja nimitykset, joten sekä ot­si­kos­sa että tekstissä on väärää toistoa (otsikko ”Lainausmerkit sanoissa ja muissa kie­len­ai­nek­sis­sa” olisi mahdollinen). Käsitteet taas eivät ole kielenaineksia vaan asioita, joilla on erilaisia ilmauksia (nimityksiä) eri kielissä. 10. painoksessa otsikosta on poistettu sanat ”ja kielenaineksissa”, mitä ei voi pitää parannuksena.

S. 100 sanotaan, että numeroina esitetään tavallisesti pienemmätkin luvut kuin 11 kes­ki­näi­ses­sä vertailussa. Tästä esitetty ensimmäinen esimerkki on kuitenkin asiaan kuulumaton, koska siinä kaikki luvut ovat suurempia kuin 11. 10. painoksessa yksi luvuista on muutettu 9:ksi.

S. 106 luetellaan järjestyslukujen tunnukset, mutta mukana ei ole tietoa siitä, mikä tulkitaan järjestysluvun tunnukseksi sanoissa ”ensimmäinen” ja ”toinen”.

S:lta 114 alkavassa lyhenneluettelossa on lukuisia ilmauksia, jotka eivät ole lyhenteitä vaan tunnuksia: mittayksiköiden tunnukset a (aarin ja vuoden merkityksessä), A, bar, Bq ym., valuuttojen tunnukset kuten NOK, alkuaineiden tunnukset kuten C, maatunnukset kuten SE jne. Sivulla 143 kyllä esitetään huomautus, jonka mukaan kirjassa kutsutaan yksin­ker­tai­suu­den vuoksi myös tunnuksia lyhenteiksi. Huomautus on kuitenkin liian myöhään, eikä täl­lai­nen sekaannus todellisuudessa yksinkertaista asioita. Sekaannuksia lisää, että s. 142 esitetään myös ”merkit” (erikoismerkit) lyhenteinä ja vielä väitetään niiden olevan ”tietyn käsitteen symboleja”, vaikka erikoismerkki ei mitenkään välttämättä ole sellainen vaan vain osa sovinnaista merkintätapaa.

S. 115 mainittu ANC:n selitys ”Etelä-Afrikan vapautusliike” oli täysin vanhentunut jo kirjan 1. painoksen ilmestyessä, koska ANC:stä tuli Etelä-Afrikan hallitseva puolue jo vuonna 1994. 10. painoksesta kyseinen selitys on poistettu. Lyhenneluettelossa saattaa olla muitakin selvästi vanhentuneita kohtia, koska tällaisia luet­te­loi­ta muodostetaan lähinnä kopioimalla vanhoja ilman, että lyhenteiden ajantasaisuutta tarkistetaan.

S. 116 lyhenteen B.A. selityksessä ja muuallakin kirjassa esiintyy nimi ”Iso-Britannia”. Kuten Nimioppaassa sanotaan, ensi­sijainen nimitys on suomen kielen lautakunnan mukaan Britannia, ei Iso-Britannia.

S. 117 väitetään, että d on vuorokauden lyhenne SI-järjestelmässä. Se on kuitenkin SI-järjestelmään kuulumaton tunnus, kuten s. 155 mainitaan (joskin oudoin sanakääntein). 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 120 liittyy GMO-lyhenteen selitykseen lisäys ”(kasvi- tai eläinlaji)”. Se on kaksinkertaisesti virheellinen: muuntogeeninen eliö (= organismi) ei välttämättä ole kasvi eikä eläin, eikä ky­sees­sä ole välttämättä eikä yleensä (tai nykyisin käytännössä koskaan) lajin (vaan vil­je­ly­muo­don tms.) muunto­geenisyys. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 120 väitetään, että h tarkoittaa tuntia SI-järjestelmässä. Se on kuitenkin SI-järjestelmään kuulumaton tunnus. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 121 lyhenteen HK selityksessä on typografisesti virheellistä välistystä. Sanojen välissä on ylimääräistä tyhjää ikään kuin rivi olisi tasattu, vaikka selitys mahtuu vajaaseen riviin. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 121 lyhenteen HM 2. merkityksen (hallitusmuoto) selityksessä ei ole merkintää vanhentuneisuudesta, vaikka hallitusmuoto kumottiin jo vuonna 2000.

S. 121 on hum. kand. ~ Huk, jossa pitää olla HuK kuten tämän lyhenteen itsensä kohdalla luettelossa. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 122 esitetään sanalle Hyla ~ HYLA selitys ”hydrolysoitu laktoosi”. Se ei kuitenkaan ole sanan merkitys, ainoastaan ilmaus, josta se on muodostettu. Hyla on määrätynlaisten tuotteiden tavaramerkki (eivätkä nämä tuotteet ole hydrolysoitua laktoosia vaan vain sisältävät sitä muutaman prosentin).

S. 122 ICT-lyhenteen selityksessä mainitaan suomalaiseksi lyhenteeksi ikt, jonka selitetään johtuvan sanoista ”informaatio- ja kommunikaatioteknologia”. Teknologia-sanan käyttö tällaisessa merkityksessä on kuitenkin kielenhuollon suositusten vastaista (vrt. esim. Kieli-ikkunaan IT-kentiltä. Outoa on myös, että tässä kohdassa ei ole viittausta suomalaisempaan lyhenteeseen TVT.

S. 123 esitetään ISO lyhenteenä. Järjestön itsensä mukaan ISO ei ole lyhenne vaan nimi, joka johtuu kreikan sanasta. Ilmeistä on, että ISO ei ainakaan ole lyhenne kirjassa esitetystä ilmauksesta International Organization for Standardization.

S. 124 kuvataan lyhenne KHK mainitsematta sen vanhentuneisuutta. KHK-järjestelmä lakkautettiin vuonna 1989. 10. painoksesta lyhenne on poistettu.

S:n 127 ensimmäisellä rivillä on ilmaus 10^-3, jossa on miinusmerkin sijasta yhdysmerkki, toisin kuin muissa vastaavissa yhteyksissä kirjassa: etuliitteiden c ja d selityksissä. Varsinkin eksponenteissa yhdysmerkki heikentää luettavuutta; vertaa: 10^-3, 10⁻³. 10. painoksessa virhe on korjattu. Lisäksi näissä kai­kis­sa eksponentin fonttikoko on luettavuuden kannalta liian pieni. Eksponentit on muo­dos­tet­tu ilmeisesti fonttikokoa pienentämällä, minkä takia myös viivanpaksuus on liian pieni.

S. 128 on lyhenteen MBA toinen, pisteellinen kirjoitusasu esitetty ilman välejä, vastoin sivulla 144 esitettyä, ja ilmeisesti kirjoitusvirheen takia ilman loppupistettä: ”M.B.A”. 10. painoksesta pisteellinen kirjoitusasu on poistettu.

S. 128 esitetään lyhenneluettelossa Migri sanomatta, mistä se on lyhenne. Sitä tuskin voikaan pitää varsinaisena lyhenteenä, vaan se on viraston epävirallinen rinnakkaisnimi, joka on muodostettu lähinnä sanan migration pohjalta sepittämällä.

S. 129 esitetään lyhenteelle ”mpm” vain pisteetön muoto, sivulla 132 taas lyhenteelle ”ppm.” vain pisteellinen muoto, samoin sivulla 133 lyhenteelle ”pvm.”. Ilmeisesti ”mpm” on kir­joi­tus­vir­he eli siinä on tarkoitus myös olla piste, koska olisi omituista, että näin samanlaisissa lyhenteissä olisi eri käytäntö, etenkin kun ne usein (ehkäpä useimmiten) esiintyvät yhdessä, esimerkiksi ilmauksessa ”pvm. tai mpm.”. (Eri asia on, että nämä lyhenteet ovat käytännössä vakiintuneet pisteettömiksi.) 10. painoksessa lyhenteeseen on lisätty piste.

S. 132 Pisa-lyhenteen selityksen viimeinen sana on Assesment, pitää olla Assessment. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 132 esitetään lyhenteelle ppm selitys ”partikkelia miljoonassa; engl. parts per million, miljoonasosa”. Kyseessä on kaksi eri merkitystä, ja lyhenneluettelon esitystavassa on tällöin käytetty erillisiä numeroituja kohtia. Kuvaus on siis harhaanjohtava. Lisäksi on epäloogista selittää vain toisesta merkityksestä, mistä englannin ilmauksesta se johtuu.

S. 136 väitetään, että t tarkoittaa tonnia SI-järjestelmässä. Se on kuitenkin SI-järjestelmään kuulumaton tunnus. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 137 esitetään THK Telehallintokeskuksen lyhenteenä, ilman mainintaa van­hen­tu­nei­suu­des­ta. Laitoksen nimeksi muutettiin Viestintävirasto jo vuonna 2001. 10. painoksesta lyhenne on poistettu.

S. 138 on lyhenne TTKK ilman mainintaa vanhentuneisuudesta, vaikka uuden nimen lyhenne TTY on päässyt mukaan luetteloon ja vaikka toisesta samana vuonna nimensä vaihtaneesta korkeakoulusta (yliopistosta) on mukana vain uusi lyhenne LTY. Lyhenne vanheni nimenmuutoksen yhteydessä vuonna 2003. 10. painoksesta lyhenne TTKK on poistettu.

S. 141 lyhenteen WTO nimen selityksessä on Organisation, pitää olla Organization WTO:n oman käytännön mukaisesti. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 142 lyhenteen ”Y-tunnus” selitys on väärä. Lyhentämätön ilmaus ei ole ”yhteisötunnus” vaan ”yritys- ja yhteisötunnus”. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 144 toiseksi viimeisessä kohdassa esitetään, että pistettä ei käytetä lyhenteissä, joissa on sekä isoja että pieniä kirjaimia. Tätä tuskin kuitenkaan tarkoitetaan, vaan tarkoitus on ollut esittää jokin suppeampi sääntö. Esitetyssä muodossa sääntö on sellainen, että sen mukaan esimerkiksi sivulla 124 esitetty lyhenne ”Kesk.” olisi virheellinen, samoin sellaiset etunimien lyhenteet kuin ”Fr.”. 10. painokseen on lisätty rajoitus ”ei koske lopusta katkaistuja kuten Kesk.”.

S. 147 esitetään ilmeisesti vahingossa sama asia kahteen kertaan eri sanoin, ensin en­sim­mäi­sen kohdan jälkiosana (”Vastaavasti virkkeen alussa muutoin pienikirjaimisen lyhenteen alkukirjain on iso”), sitten toisena kohtana (”Sinänsä pienikirjaimisen lyhenteen ensimmäinen kirjain on iso, kun lyhenne on virkkeen alussa”).

S. 150 ensimmäisessä esimerkissä ilmauksen ”60 °C:ta” C-kirjain on erilainen kuin kirjan esimerkkien fontissa muutoin (vrt. esim. s:n 58 esimerkkiin).

S. 150–151 esitetään ohjeita ja esimerkkejä sellaisten ilmausten monikkotaivutuksesta, joita korrektissa kielenkäytössä ei käytetä monikossa. Tällaisia ovat esimerkiksi g:issa, €:ina, %:ja ja mm:ien. Kirja itsekin esittää s. 194, että prosenttimerkkiä käytetään vain luvuin ilmaistujen numeroiden yhteydessä. Myös mittayksiköiden tunnukset kuuluvat SI-järjestelmän peri­aat­tei­den mukaan vain lukujen yhteyteen. Euron merkkiä ja muita valuuttojen erikoismerkkejä käytetään (vrt. kirjan esitykseen s. 200) hintamerkinnöissä, taulukoissa ja paljon raha­sum­mia sisältävissä teksteissä. Viimeksi mainituissa tapauksissa voi olla tarvetta liittää euron tunnukseen sijapääte, mutta ei monikon tunnusta. Sellaiset symbolit kuin g, €, % ja mm eivät suinkaan ole tiettyjen sanojen yleisiä vastineita, vaan niillä on omat rajatut käyttöyhteytensä.

S. 154 on lyhenteen SI selityksessä kirjoitettu sana ”international” gemena-alkuisena, toisin kuin sivulla 134 ja nimen vallitsevassa kirjoitusasussa.

S:n 154 keskivaiheilla on tavutettu vokaalien välistä ”kuvi-oissa”, vastoin kirjan omaa suositusta. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 155 sanotaan: ”Lyhenne on periaatteessa aina mahdollista lukea niin, että sanotaan sen edustama ilmaus kokonaan”. Tämä ei kuitenkaan päde silloin, kun kyse on ilmauksesta, joka on alkujaan ollut lyhenne mutta sitten otettu esimerkiksi organisaation varsinaiseksi nimeksi. Sellaisetkin ilmaukset on kirjassa, myös sen lyhenneluettelossa, luokiteltu lyhenteiksi. Lyhenneluettelossa mm. erikseen mainitaan (s. 140): ”nyk. lyhenne VR on konsernin nimi”. Olisi ilmeisen virheellistä lukea se nykyoloissa ”Valtionrautatiet”. Aika kyseenlaista olisi myös lukea AIV-rehu = Artturi Ilmari Virtanen -rehu. Vieraista kielistä peräisin olevien lyhenteiden lukeminen ”avattuna”, esimerkiksi WC:ssä = water closetissa, on sekään tuskin normaalisuomea tai sellaista kielenkäyttöä, joka halutaan selittää aina mahdolliseksi. 10. painoksessa lausumasta on poistettu sana ”aina”, mikä ei tietenkään korjaa virhettä.

S:n 161 keskivaiheilla on käytetty lyhennettä ”ko.”, jota kielenhuollon suositusten mukaan (esim. Milloin lyhenteitä tarvitaan?, Kielikello 4/2000) ei tulisi käyttää. Tässä tapauksessa sen voisi yksinkertaisesti jättää pois. Lisäksi kyseisessä virkkeessä on verbimuotojen käytöltään outo rakenne, joka on todennäköisesti syntynyt vahingossa: ”ei kuitenkaan suositella silloin, jos on tekstissä viitannut”. 10. painoksessa virheet on korjattu.

S:n 162 keskivaiheilla mainitaan esimerkissä ”2. uudistettu painos”. Tällainen ilmaus on varmaankin käytännössä aina kirjoitusvirhe: tarkoitetaan ”2., uudistettu painos” eli toista painosta, joka on uudistettu, ei uudistetuista painoksista toista (kuten esimerkin teksti s:n 187 selityksen mukaan tarkoittaisi). Viitatusta julkaisusta itsestään ilmenee, että kyseessä on toinen painos.

S:n 162 viimeisessä esimerkissä yksi rivi on jäänyt erittäin vajaaksi, jolloin ulkoasu on typografisesti hyvin outo. Syynä on ilmeisesti se s. 70 esitetty periaate, että internetosoite pitäisi jakaisi ensi­sijaisesti vinoviivan jäljestä. Tässä periaatetta on sovellettu hyvin kyseenalaisesti. Standardi SFS 4175 ja Internet-standardi 66 (RFC 3986) eivät suinkaan sisällä niin tiukkaa vaatimusta, vaan osoite voidaan tarvittaessa jakaa miltei mistä tahansa, kun sen ympärillä on rajoittimet. 10. painoksessa ongelma on edelleen olemassa. Lisäksi siinä on uutena ongelmana s. 168 alussa se, että siinä URL on jakautunut väärin niin, että sen osa on tavuttunut (nap-paimisto).

S. 163 otsikon ”Merkit” jälkeinen kappale loppuu oudosti: viimeisellä rivillä on turhan isoja sananvälejä. Syynä on ilmeisesti se, että kyseinen rivi on tasattu, vastoin typografian periaatteita. Vastaavia ongelmia saattaa olla muuallakin kirjassa, mutta ne voivat olla vaikeammin todennettavissa.

S. 164 esitetty viittaus ”SFS 5966, 2008” ei vastaa normaalia tapaa viitata SFS-standardeihin. Normaali ja standardointi­elinten käyttämä tapa olisi ”SFS 5966:2008”.

S. 164–166 sarakkeessa ”Windows-ohjelmissa” esitetyistä tavoista mikään ei toimi kaikissa Windows-ohjelmissa. Tarkemmin sanoen:

• Ne numerokoodiin perustuvat tavat, joissa ensimmäinen numero muu kuin nolla, toimivat vain joissakin Windowsin versioissa ja joissakin ohjelmissa. Ks. Fileformat.info-sivuston sivua How to enter Unicode characters in Microsoft Windows.
• Muut kuin numerokoodeihin perustuvat tavat toimivat vain Microsoft Office -ohjelmissa.
• Ne numerokoodiin perustuvat tavat, joissa ensimmäinen numero on nolla, riippuvat näppäimistöasettelusta. Suomessakin käytetään erilaisia näppäimistöasetteluja mm. vieraiden kielten ja erikoismerkkien kirjoittamiseen. Esimerkiksi kreikkalaista näp­päi­mistö­aset­te­lua käytettässä Alt 0215 ei tuota rivinkeskistä pistettä vaan khii-kirjaimen Χ.

Kirjan muissakin kohdissa esitetään liian yksioikoisesti, että jotkin merkkien kirjoittamisen tavat toimivat ”Windows-ohjelmissa”. 10. painoksessa on tässä yhteydessä käytetty ilmausta ”Monissa Windows-ohjelmissa”, joka on sekin liioitteleva.

S. 164 esitetään, että Ctrl ja miinusmerkki tuottaa ajatusviivan ”ilman Num Lock -toimintoa”, ja tätä ennen on selitetty, että mikäli Num Lock -toimintoa ei pidä ”pitää päällä”, siitä mai­ni­taan erikseen. Tämä kohta on ilmeisesti ainoa, jossa sellainen maininta esitetään, eikä se ilmeisesti pidä paikkaansa: silloin, kun Ctrl ja miinusmerkki tuottaa ajatusviivan, nimittäin Microsoft Office -ohjelmissa, se toimii Num Lock -tilasta riippumatta.

S. 166 mainittu tapa ”sitovan yhdysmerkin” tuottamiseen ei todellisuudessa tuota stan­dar­din­mu­kais­ta sitovaa yhdysmerkkiä, silloin kun se ylipäänsä toimii. Sen sijaan se tuottaa Microsoft Office -ohjelmien tunnistaman ohjauskoodin, joka näissä ohjelmissa estää ri­vin­vaih­don yhdysmerkin jäljestä. Tällainen koodi ei yleensä toimi muihin ohjelmiin siirrettynä.

S. 167 esitetään taivutus ”1:1:tä” ja sille lukutapa ”yhden suhde yhtä”. Kun kuitenkin ”1:1” luetaan ”yhden suhde yhteen”, olisi kielen rakenteen vastaista vaihtaa ilmaisutyyppiin kuuluva illatiivi toiseen sijamuotoon. Ilmauksessa vain suhde-sana on vapaa taipumaan kontekstin mukaan, joten oikea taivutustapa olisi ”yhden suhde yhteen”, jonka oikea asu numeroita ja kaksoispistettä käytettäessä olisi ”1:1:ta”.

S:n 169 alussa viitataan nimiin, jotka ”ovat vakiintuneet” erilleen kirjoitettaviksi. Jos kyse olisi todellisesta vakiintuneisuudesta, niin aiheesta tuskin tarvittaisiin pitkiä ja vaikeaselkoisia ohjeita. Tässä siis todellisuudessa väitetään vakiintuneeksi sellaista, joka on vain kielen normi.

S. 171 on toisen kohdan alku ”Ns. muistonimet” ladottu selvästi liiaksi vasemmalle niin, että tekstin vasen laita ei ole tasattu. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 171 mainittu kohta sanoo, että muistonimet kirjoitetaan yhteen ilman yhdysmerkkiä. Sen esittämä määritelmä on kuitenkin sellainen, että soveltuisi myös edellisellä sivulla mai­nit­tui­hin tapauksiin ”Cygnaeuksen galleria”, ”Snellmanin koulu” ja ”Pasteurin instituutti”. Ilmeisesti tässä tarkoitetaan muistonimiä, jotka on annettu kirkoille, linnoille tms. Tällöinkin ohjeen sisältö jää hämäräksi. 10. painoksessa kohta on muotoiltu uudestaan, mutta tulos on oikeastaan vielä epäselvempi.

S. 172 on havaittavissa sama taittovirhe kuin eräillä muillakin sivuilla: luetelman kohtien ensimmäisten rivien vasemmat laidat eivät ole linjassa keskenään tai muun tekstin kanssa. Tällä sivulla asia on erityisen helppo havaita, koska kaikki kohdat alkavat Y-kirjaimella, jonka vaakasuora sijainti vaihtelee. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 175 esitetty esimerkki otsikkotasojen erottelemisesta typografisin keinoin on typo­gra­fi­ses­ti hyvin kyseenalainen. Siinä on käytetty eri tasoilla eri fonttityyppejä: ilmeisesti ylimmäksi tarkoitetulla tasolla isohkoa antiikvaa, seuraavalla tasolla lihavoitua groteskia ja kolmannella tasolla kursivoitua antiikvaa. Tämä vaikuttaa lähinnä parodialta.

S. 188 reunuksessa sanat Täsmennys ja esimerkiksi ovat ohuemmalla kuin reunuksen muut sanat. Ne on ilmeisesti jätetty lihavoimatta, jotta ne mahtuisivat reunukseen jakamattomina, mutta tuloksena on typografinen virhe. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 189 viimeisen kohdan ensimmäinen rivi alkaa selvästi enemmän vasemmalta kuin muut rivit. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 190 otsikosta Pilkku kiteytyneissä ilmauksissa, esim. mitä–sitä loppuosa on vain kursiivilla, ei lihavalla kursiivilla kuten otsikko muutoin. Jos tämä johtuu siitä, että osa mitä–sitä halutaan typografisesti erottaa, niin typografisten ohjeiden mukaista olisi kirjoittaa se kursivoimatta (mutta lihavalla). 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 192 toinen kohta esittää, että kuvateksteissä ja taulukoiden otsikoissa ei yleensä käytetä pistetä. Kuitenkin kaikki esimerkit ovat pisteellisiä.

S. 193 käytetty plus-miinusmerkki ± on typografisesti virheellinen ja luettavuudeltaan heik­ko: se on liian pieni, viiva on liian ohut ja leveys on toinen kuin plusmerkissä ja mii­nus­mer­kis­sä. Se on ilmeisesti otettu aivan eri fontista kuin muu teksti, tai sitten se on virheellisesti pienennettynä. Lisäksi vaihtoehtoinen ilmaus +/−, joka mainitaan tar­peet­to­mas­ti (sillä jos miinusmerkki on käytettävissä, on kyllä plus-miinusmerkkikin), esiin­tyy käyttö­esi­mer­kis­sä sellaisena, että miinusmerkki on aivan liian ohut ja väärällä korkeu­della. 10. painoksessa typografiset virheet on korjattu, mutta korvausmerkintä edelleen mainitaan tarpeettomasti.

Sivujen 193 ja 194 taitteessa puhutaan postin lähettämisestä ulkomaille. Tätä seuraava esimerkki on kuitenkin suomalainen postiosoite. 10. painokseen on otettu toiseksi esimerkiksi ruotsalainen postiosoite. Se esitetään oudosti suomalaisen osoitteen rinnalla. Lisäksi siinä on maan nimenä SVERIGE, vaikka standardin SFS-EN 14142-1 mukaan käytetään kansainvälisesti tunnettua kieltä. UPUn suosituksen mukaan taas lähetysmaan kieltä ja mieluiten lisäksi kansainvälisesti tunnetulla kielellä. Esimerkki voidaan selittää jälkimmäisen normin mukaiseksi sillä perusteella, että ruotsi on Suomen virallinen kieli, mutta käytännössä esimerkki on harhaanjohtava (ja epälooginen, koska vastaanottajan nimi on kirjoitettu suomeksi).

S. 194 promillemerkki ‰ on selvästi eri tyyliä kuin prosenttimerkki %. Tekstissä esiintyvä ‰-merkki on luonteeltaan groteskia (tasainen viivanpaksuus), vaikka teksti muutoin on antiikvaa ja myös tekstissä esiintyvä %-merkki (jossa soikeiden osien viivanpaksuus vaihtelee). Ilmeisesti ‰-merkki on otettu eri fontista. Tätä on pidettävä selvänä typografisena virheenä, josta olisi syytä erikseen varoittaa promillemerkin kuvauksessa, ei suinkaan tehdä siinä. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 195 viittaus ”SFS 4175, 2008” on virheellinen, koska standardin uusin versio (SFS:n käsitteistössä ”painos”) on vuodelta 2006. Vuonna 2008 siihen tehtiin ”korjauksena” yksittäinen muutos. SFS itse viittaa standardeihinsa joko versiota ilmoittamatta, esimerkiksi vain SFS 4175, tai ilmoittaen version vuosiluvun tyyliin SFS 4175:2006. Samaa menettelyä on varmaan muidenkin syytä noudattaa SFS-standardeihin viitattaessa. 10. painoksessa ilmaisua on korjattu, mutta siinä ei edelleenkään noudateta SFS:n käytäntöä.

S. 200 esitetään tekstissä, että euron merkki € on euron ”ensisijainen lyhenne” ja että sen tilalla voidaan käyttää e-lyhennettä, jos euron merkin käyttäminen on ”esimerkiksi teknisistä syistä mahdotonta”. Tämä on hämärää (mitä olisivat muut kuin tekniset syyt?), mutta ennen muuta se on ristiriidassa sen kanssa, että esimerkissä esitetään rinnakkain 2 € ~ 2 e. Kirjan merkintöjen selityksen (s. 16) mukaan aaltoviiva (tilde) tarkoittaa, että ”ilmaukset ovat vaihtoehtoisia ja samanarvoisia”.

S. 201 sanotaan, että valuuttakoodeja kuten EUR käytetään ”kansainvälisessä kauppa-, liike- ja pankkitoiminnassa, jossa on tarpeen mainita useita eri valuuttoja samassa tekstissä”. Kuitenkin molemmat esimerkit ovat sellaisia, että EUR-koodia käytetään mainitsematta muita valuuttoja, ja asiayhteys on sellainen, ettei ole mitään syytä olettaa sitä kansainväliseksi. 10. painoksessa esimerkkejä on parannettu.

S. 201 on ilmaus mrd. € jakautunut kahdelle riville. Tämä on ainakin typografisesti ky­seen­alais­ta, ellei suorastaan virhe. (Standardin SFS 4175 mukaan numeroin merkitty luku ja sitä seuraava yksikön tunnus on kirjoitettava samalle riville. On luonnollista vaatia samaa silloin, kun luvun tilalla on lukusanan lyhenne.) 10. painoksessa virhettä ei ole.

S. 203 sanotaan: ”Kappaleenalkuista sisennystä ei suositella tekstin ensimmäisen kappaleen alkuun eikä väliotsikkoa seuraavien kappaleiden alkuun, sillä näissä kohdissa sisennys ei ole tarpeen kappaleiden erottamiseksi toisistaan.” Tämä on ensinnäkin taiton (typografian) eikä oikeinkirjoituksen alaan kuuluva asia, josta typografeilla on eri näkemyksiä. Lisäksi s. 204 sanotaan: ”Sitaattia, luetelmaa tai esimerkkiä seuraava rivi sisennetään vain, jos tässä kohtaa alkaa uusi kappale.” Ajatus on erikoinen, vaikea soveltaa ja vielä vaikeampi lukijan ymmärtää. Ajatusta ei myöskään ole noudatettu kirjassa: sisennystä ei käytetä, vaikka alkaa selvästi uusi kappale.

S. 203 kyseisessä kappaleessa esitetty ohje ”Sisennys tehdään sarkainnäppäimellä, ei väli­lyönneillä” koskee teknistä toteutusta ja on pääosin virheellinen, koska nykyaikaisessa tekstinkäsittelyssä ja ladonnassa sisennykset tehdään yleensä kappaletyylien asetuksilla.

S. 204 alaindeksien esitykset kemiallisessa kaavassa (esim. O₂) ovat typografisesti huonoja: alaindeksien fonttikoko on liian pieni, viiva liian ohut ja sijainti suhteessa perusriviin liian alhaalla. Sivulla 246 on sama ongelma. 10. painoksessa virheet on korjattu.

S. 204 on mainitussa kaavassa on merkinnän H₂O kummassakin esiintymässä O-kirjaimen (hapen tunnuksen) tilalla numero 0: H₂0. 10. painoksessa virhe on korjattu. Kaavassa on myös sisältövirhe, kuten huomaa helposti siitä, että reaktioyhtälön vasemmalla puolella on 2 Ca-atomia, oikealla 4. Seu­raa­vas­sa on allekkain kirjan virheellinen yhtälö ja oikein kirjoitettu yhtälö. 10. painoksessa kaavaa on muutettu, mutta se on edelleen virheellinen, kuten näkee Ca-atomien määristä.

2 CaO SiO₂ + 5 H₂0 → 3 CaO 2SiO₂ 4 H₂0 + Ca(OH)₂
2 Ca₂SiO₄ + 5 H₂O → 3 CaO · 2 SiO₂ · 4 H₂O + Ca(OH)₂

S. 208 on nimi Hruštšov kirjoitettu virheellisesti Hruštsov (toisesta s:stä puuttuu hattu). 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 209 esitetään kiinalaisten nimien ääntämisohjeita, jotka ovat oikeinkirjoituksen alaan kuulumattomia ja lisäksi osittain virheellisiä. On harhaanjohtavaa ylipäänsä puhua suhu­äänteistä tässä yhteydessä, koska kiinan kielessä ei ole sellaisia äänteitä, joita š- ja ž-kirjain suomen kielessä periaatteessa tarkoittavat (prestiisiääntämyksen suhuäänteitä; käy­tän­nös­sä­hän ne yleensä ääntyvät s-äänteenä).

S. 211 esitetään sanan Magyar ääntämisohjeeksi [madjar], joka ei todellisuudessa ole alku­kielen mukainen ääntämys vaan sen karkeaa jäljittelyä. Vaikka tällainen karkeistus hy­väk­syt­täi­siin­kin, se on ristiriidassa s. 227 esitetyn Nagy-sanan ääntämisohjeen (nodj) kanssa. Un­ka­rin kielen a:lla merkitty äänne ei vastaa mitään suomen äännettä, vaan se voidaan ku­va­ta lähinnä a:n ja o:n välimuodoksi tai a:n labiaaliseksi vastineeksi. On epä­joh­don­mu­kais­ta antaa ohjeeksi milloin a, milloin o, etenkin kun äänneympäristöt ovat sa­man­lai­set. 10. painoksessa epäjohdonmukaisuus on vain lisääntynyt: ääntämisohjeena on [mɒdjar], eli ensimmäisen a:n ääntämys merkitään IPA-merkillä (joka on useimmille lukijoille tuntematon ja jonka käyttö ei ole loogista, koska ääntämystä ei muuten kuvata IPAn mukaisesti).

S. 211 on heti edellä mainitun kohdan jälkeen ääntämisohjeessa vaihtoehto eɘdeilinterrieri. Siinä esiintyvä merkki ɘ (U+0258, Latin small letter reversed e) on virheellinen, sillä neut­raa­li­vo­kaa­lin vakiintunut symboli tällaisissa yhteyksissä on ə (U+0259, Latin small letter schwa). 10. painoksessa virhe on korjattu. Samassa yhteydessä käytetty ilmaus ”tarkka ääntöasu” on harhaanjohtava, koska kumpikaan esimerkki ei ole tarkka, vaan päinvastoin esimerkki [madjar] on karkeampi kuin monet sana­kirjoissa ja tietosanakirjoissa esiintyvät. 10. painoksessa on sana ”tarkka” poistettu.

S. 212 Aaltosulkeet-kohdan toinen esimerkki ei ole nykyisen matemaattisia merkintöjä koskevan standardin ISO 80000-2 mukainen. Sen mukaan haka- ja aaltosulkeita ei käytetä sulkeiden sisäkkäisyyden takia, vaan niillä on oma erikoiskäyttönsä.

S. 212 Kulmasulkeet-kohdan lopussa oleva viittaus ”Kulmasulkeista internetosoitteissa → s. 69” on virheellinen, koska kulmasulkeet eivät ole sallittuja internetosoitteissa. Lisäksi tässä tarkoitetaan merkintöjä osoitteiden ympärillä, mutta silloinkaan kyse ei ole kulmasulkeista. 10. painoksessa sanamuodoksi on muutettu ”internetosoitteiden yhteydessä”.

S. 212 Kulmasulkeet-kohdan esimerkissä tulisi y-kirjaimen olla kursivoitu, koska kyseessä on matemaattinen merkintä, jollaisessa muuttujat kursivoidaan.

S. 213 esitetään oikeinkirjoitukseen kuulumaton kannanotto, jonka mukaan verkkosivuilla ei pitäisi ilmoittaa sähköpostiosoitteita. Tällainen kannanotto on vastoin julkisuus- ja palvelu­periaatteita, ja se perustuu asiantuntemattomaan pelkoon. Todellisuudessa roska­posti­ongelma on hoidettava ja yleensä hoidetaan roskapostin suodatuksella, ei suinkaan tiedon piilottamisella tai sotkemisella. Vrt. myös edellä mainittuun ääkkösongelmaan. 10. painoksessa kohtaa on muutettu niin, että osoitteiden sotkemisen sanotaan olevan ”Viestintäviraston tietoturvaohjeiden” mukaista.

S. 214 esitetty tarkkeen määritelmä on virheellinen, koska tarke ei suinkaan aina vaikuta ääntämiseen eikä painotukseen. 10. painoksessa on lisätty sana ”voi” sanan ”vaikuttaa” edelle.

S. 215 sirkumfleksin yhtenä käyttöesimerkkinä esitetty sana fraîche ei ole ranskan uuden, 1990-luvulla hyväksytyn ortografian mukainen. Vaikka Ranskassa vielä käytetään laajasti vanhaa ortografiaa, on aiheetonta suomen kielessä käyttää tässä sanassa sirkumfleksia. 10. painoksesta kyseinen esimerkki on poistettu.

S. 215 esitetty yläpuolisen pisteen käyttöesimerkki on asiayhteyteen (suomen kielen oikeinkirjoitusopas) sopimaton, sillä Segretarju Ġenerali ei ole erisnimi. Se on maltan kieltä ja tarkoittaa pääsihteeriä. Luonnollisempi esimerkki olisi vaikkapa Klaipėda. 10. painoksessa esimerkkinä on İzmir.

S. 215 pituusmerkistä esitetyistä esimerkeistä varsinkin jälkimmäistä on pidettävä typografisesti virheellisenä: siinä ī-kirjain on kiinni sitä edeltävässä V-kirjaimessa. Tällaiset tilanteet tulisi korjata merkkien välistystä säätämällä. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 216 thorn-kirjain esitetään versaalilla (Þ), vaikka muut samalla tavoin mainitut kirjaimet ovat gemenalla. Käänteinen virhe on myöhemmin samalla sivulla: thornin käyttöesimerkissä kirjain on gemenalla, þórðardóttir, vaikka se on erisnimen alussa. 10. painoksessa virheet on korjattu.

S. 216 esitetään (ainoana) esimerkkinä pisteettömän i:n käytöstä nimi, jonka oikeassa kirjoitusasussa on pisteellinen i (Tayyip). 10. painoksessa esimerkkinä on Kırıkkale.

S. 217 viimeisessä esimerkissä on ”N” tavallisella fontilla. Koska merkintä on luonteeltaan matemaattinen muuttuja, se tulisi kursivoida (N).

S. 222 on esimerkissä kursivoituna sana i’issä, jonka heittomerkki näyttää lähinnä akuutilta (´) eikä siis vastaa s. 197 kuvattua ja kirjassa muutoin käytettyä heittomerkin kaarevaa muotoa. On epäselvää, miksi sana ylipäänsä on kursivoitu. 10. painoksessa heittomerkki on kaareva.

S. 223 esitetään, että kirjainryhmä, joka alkukielessä on yhden äänteen merkkinä, pyritään pitämään samalla rivillä. Tätä ei kuitenkaan ole noudatettu lausuman edellä olevissa esi­mer­keis­sä Bec-ker, Bon-niin ja From-min. Sanan Becker ck-yhdistelmä, sanan Bonn nn-yhdis­tel­mä ja sanan Fromm mm-yhdistelmä ovat yhden äänteen merkkejä alkukielessä, vaikka ne saattavat suomessa ääntyäkin kaksoiskonsonantteina sanan sisällä.

S. 226 sanotaan: ”Suomenkielisissä lauseissa vieraskielisiä nimiä taivutetaan suomen tai­vu­tus­jär­jes­tel­män mukaan sija­muodoissa. Mallina käytetään suomen kielen saman­hahmoisia sanoja.” Tämä on aivan liiaksi yksinkertaistava ja suorastaan väärä. Vieraskielisten nimien taivutus poikkeaa usein olennaisesti suomen omien sanojen taivutustavoista, kuten kirjan esimerkeistäkin ilmenee. Esimerkiksi klusiilien astevaihtelu puuttuu (s:n 227 esimerkki: Canetti : Canettin), ja s-loppuisista sanoista useimmiten puuttuu suomalainen vartalon­vaih­te­lu: esimerkiksi s. 228 taivutetaan, vallitsevan käytännön mukaisesti, Karamanlis : Karamanlis. Tässä siis ei noudateta sen enempää taivutusta kaunis : kauniin kuin taivutusta varis : variksen vaan nimenomaan vieraille nimille ominaista agglutanatiivista taivutusta, jossa muuttumattomaan vartaloon liitetään taivutuspääte i-sidevokaalin avulla. 10. painoksessa kyseiseen lauseeseen on lisätty sana ”tavallisesti”. Tämäkin hämärtää olennaisimman seikan: vieraita nimiä taivutetaan useimmissa tapauksissa omalla taivutustavallaan, jossa ei ole astevaihtelua eikä muuta vartalonvaihtelua ja joka on siksi ääntämyksessä yksinkertainen, vaikka usein kirjoituksessa hankala merkitä.

S. 227 viimeisen esimerkkikokonaisuuden ensimmäisen rivin lopussa on kahdesti sanan­muoto Baltimorea. Jälkimmäisen on mitä ilmeisimmin tarkoitus olla illatiivimuoto Balti­moreen. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 232–233 (kuten muuallakin kirjassa) puhutaan translitteroinnista, vaikka suomalaisissa siirtokirjoitusstandardeissa noudatetun terminologian mukaan mm. kohdassa käsitellyt ny­ky­krei­kan, kiinan ja japanin siirtokirjoitustavat eivät ole translitterointia vaan transkrip­tio­ta.

S. 232 esitetään tsatsiki translitteroituna sitaattilainana. Kuitenkin standardinmukainen sitaatti­laina-asu olisi kreikan sanasta τζατζίκι transkriboitu tzatziki. Asu tsatsiki on suomeen mukautettu. 10. painoksesta kyseinen esimerkki on poistettu.

S:n 233 alussa esitetään väite, jonka mukaan venäläisen nimen translitteraatiosta voisi päätellä ääntämyksen ja kirjain ja äänne vastaisivat toisiaan samaan tapaan kuin suomen­kieli­sis­sä­kin sanoissa. Väite on perätön. Eri asia on, että suomenkielisessä puheessa venä­läi­set nimet yleisesti äännetään ikään kuin väite pitäisi paikkansa, siis monessa suhteessa varsin eri tavalla kuin venäjässä. Väite on paitsi virheellinen myös haitallinen, koska se johtaa suomalaiset luulemaan osaavansa lausua venäläiset nimet venäläiselle ymmär­ret­tä­väl­lä ja korrektilla tavalla. Ks. kuvausta venäjän translitteroinnin ja ääntämyksen suhteesta. 10. painoksesta kyseinen virke on poistettu.

S:n 233 alussa esitetty väite pinyinin perustumisesta paljolti englannin kielen oikeinkirjoitukseen on väärä tai ainakin harhaanjohtava. Pinyinin ja kiinan ääntämyksen vastaavuus on enimmäkseen erilainen kuin kirjainten ja äänteiden vastaavuus englannissa.

S. 238 puhutaan suomalaisella johtimilla inen ja isuus muodostetuista sanoista. Kaikki esitetyt esimerkit ovat kuitenkin sellaisia, joissa i kuuluu kantasanaan, ei johtimeen: vinyylinen, materiaalisuus, mikrobinen, symbolisuus. Samanlainen virhe on sivun 239 lopussa. 10. painoksessa on näissä yhteyksissä pantu i sulkeisiin.

S. 244 kuvattu Ctrl vaihto välilyönti ei toimi yleisesti Windows-ohjelmissa vaan lähinnä Microsoft Office -ohjelmissa. 10. painoksessa lauseeseen on lisätty sana ”monissa”.

S. 246 mainitaan esimerkissä omega-3-rasvahappo. Kielen yleisten normien mukaan olisi kuitenkin kirjoitettava oomega eikä omega, vaikka jälkimmäinen onkin tällaisissa yhteyksissä lähes yksinomainen.

S. 247 on kirjoitettu ”galluptulos”, vaikka Gallup on mielipidetutkimusten rekisteröitynä ta­va­ra­merk­ki­nä erisnimi. Oikea kirjoitusasu olisi siis kirjan ohjeiden mukaisesti Gallup-tulos.

S:n 249 lopussa on seuraavat esimerkit ilmeisesti vahingossa ladottu samalle riville (pilkulla erotettuina), vaikka ne ovat luonteeltaan selvästi erillisiä esimerkkejä:
korva-, nenä- ja kurkkutaudit
liike-, työ- yms. tilat.
(Jos kyse on tarkoituksellisesta ladonnasta, menettely on huono, koska se aiheuttaa epä­sel­vyyt­tä varsinkin, kun muutoin kukin esimerkki on omalla rivillään tässä esi­merk­ki­ko­ko­nai­suu­des­sa.)

S. 251 esitetty keino estää yhdysmerkin muuttuminen ajatusviivaksi on kuvattu Wordin vanhojen versioiden mukaisena ilman mainintaa tästä rajoituksesta. Word 2007:ssä ei ole mitään Työkalut-valikkoa, vaan asetusten muuttaminen tehdään Office-painikkeen kautta.

S. 251 esitetty tapa sitovan yhdysmerkin kirjoittamiseksi ei toimi yleisesti Windows-ohjelmissa, kuten kirja väittää, vaan Microsoft Office -ohjelmissa. Lisäksi se ei tuota standardinmukaista merkkiä vaan tavallisen yhdysmerkin, johon liittyy Office-ohjelmien tunnistama tieto siitä, että rivinvaihto on kielletty. Tämän huomaa esimerkiksi kopioimalla merkin leikepöydän kautta muunlaiseen ohjelmaan. 10. painoksessa ohje on muutettu Word 2010:tä koskevaksi. Ohje alkaa ”valitsemalla Tiedosto > Asetukset”, mutta tällaista valintaa Word 2010:ssä ei ole, vaan on ensin napsautettava Office-painiketta ja sitten valittava ”Wordin asetukset”.

S. 252 sanotaan: ”Sanajono kirjoitetaan aina yhteen, kun ensimmäinen sana on perusmuotoinen eli nominatiivissa oleva substantiivi”. Lausuma on liian yleistävä. Poikkeamia siitä aiheuttavat esimerkiksi ihmisten nimet kuten Ville Virtanen. Toinen esimerkki on s. 254 mainittu ihme tapaus. 10. painoksesta on sana ”aina” poistettu, mutta poikkeuksia ei mainita.

S:n 253 toisen luetelmapallon aloittaman kohdan esimerkissä on ladottu sanojen alkutavut Vii lihavalla ja kursiivilla niin, että ne törmäävät seuraavaan k:n tavalla, jota on pidettävä typografisena virheenä. 10. painoksessa törmäys on estetty välistyksellä. Yleisesti on typografisesti vähintäänkin kyseenalaista kursivoida tai lihavoida vain osa sanasta, kuten on tehty myös s:n 19 otsikossa ”Oikeinkirjoitus a:sta ä:hän”. 10. painoksessa kyseisen otsikon kirjainten kursivointi on poistettu sisällysluettelosta, mutta ei itse otsikosta.

S. 253 sanotaan: ”Joillakin sanoilla on erityinen, vain yhdyssanoissa käytettävä muoto”. Ilmaus on hiukan epäselvä: tarkoitetaan yhdyssanan alkuosana käytettävää muotoa. Virheenä voitaneen pitää sitä, että kahdessa viimeisessä esimerkissä lähikuva ja etätyö alkuosat eivät ole nykykielen kannalta sanojen erityisiä muotoja vaan sanoja, jotka ylipäänsä esiintyvät vain yhdyssanojen alkuosina. (Muoto-opillisesti ja kielihistoriallisesti lähi on sen sanan perusmuoto, joka esiintyy adverbeiksi kivettyneinä sijamuotoina kuten lähellä. Nykykielen rakenteen kannalta tilanne on kuitenkin toinen.)

S. 254 neljännen esimerkkikokonaisuuden toisen rivin lopussa on puolipiste, ilmeisesti kirjoitusvirheen takia. Ainakaan puolipisteelle ei voi hahmottaa mitään selvää merkitystä. 10. painoksesta puolipiste on poistettu.

S:n 255 viimeisen kohdan alussa on ”lmaus”, pitää olla ”Ilmaus”. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 257 väitetään, että (sanaliittoina esitetyt) kielten nimet ovat vakiintuneet erikseen kirjoitettaviksi. Todellisuudessa yhteen kirjoittamista esiintyy edelleen paljon. Vakiintunutta on vain se, että oikeakielisyyden ohjeissa on esitetty erikseen kirjoittamista jo pitkään.

Sivujen 262 ja 263 taitteessa esiintyy ilmaus ”partikkeli tai adverbi”. Vanhojen kielioppien mukaan adverbit kuitenkin kuuluvat partikkeleihin. Toisenlainen luokitus on ilmeisesti vain pienen joukon tiedossa. Esimerkiksi Facta-tietosanakirja vuodelta 2006 luokittelee partikkeleiksi adverbit, postpositiot ja prepositiot, konjunktiot ja interjektiot.

S. 265 kohdat ”täällä päin ~ täälläpäin” ja ”tänne päin ~ täännepäin” ovat keskenään väärässä järjestyksessä, koska järjestyksen on selvästikin tarkoitus olla aakkosjärjestys. 10. painoksessa virhe on korjattu.

S. 268 otsikossa i vai ei i:tä? kursivoitu i näyttää lihavammalta kuin muut merkit ja on lisäksi aivan erilaista fonttia (antiikvafonttia, kun muut merkit ovat groteskifonttia). 10. painoksessa virhe on korjattu.

Nimioppaan virheitä

Tässä ei käsitellä kaikkia sellaisia Oikeinkirjoitusoppaan virheitä, jotka toistuvat sellaisenaan Nimioppaassa sen takia, että niissä on käytetty aivan samaa tai lähes samaa tekstiä.

Oppaan puutteista mainittakoon, että siitä puuttuu varsinainen sisällysluettelo. Ks. dokumenttia Kielitoimiston nimioppaan sisällysluettelo.

Kirjassa, on useassa kohdassa esitetty sanan eri kirjaimet tai toisiinsa rinnastettavat kirjaimet eri fontilla. Oikeinkirjoitusoppaan fonttivirheisiin. Ensimmäinen tällainen virhe on, että sivulla 22 kursivoitu äng-kirjain ŋ on aivan erityylinen kuin muut vastaavassa kontekstissa esitetyt kirjaimet; se on tekstin fontista poikkeavasti groteskifontilla. Myös Oikeinkirjoitusoppaassa, jonka sisältöä tässä toistetaan, on fonttivirhe samassa kohdassa – mutta erilainen fonttivirhe. Tämäntyyppisiä fonttivirheitä on myös mm. sivuilla 31, 113, 153 157, 178, 179, 233 ja 293. Erityisen ikävää on, että hattu-z:ssa ž, jonka käyttöä kirjassa erityisesti vaaditaan, on fonttivirhe esimerkiksi sivulla 106 kolmannessa kohdassa: tekstissä oleva ž on groteskifontilla, vaikka fontti muutoin on antiikvaa.

Kirjassa esiintyy useassa kohdassa (mm. s. 47, 49, 63, 64, 66, 70, 133, 134, 145, 146, 147, 175, 205, 219, 220, 228, 243, 261, 268, 269, 274, 292 ja 295) vääränlainen, lä­hin­nä akuuttia muistuttava merkki (´) heittomerkin (’) tilalla, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan oh­jet­ta (s. 191). Sivulla 167 esiintyy jopa kaksi erilaista akuutintapaista merkkiä heittomerkin teh­tä­väs­sä. Virheen yleisyydestä kirjassa voisi jopa päätellä, että kirjan esimerkkejä varten on valittu fontti, jossa heittomerkki on vääränlainen (nimittäin akuutin näköinen). Kuitenkin s. 236 esiintyy esimerkeissä oikeanlainen heittomerkki.

S. 4 toisen kappaleen ensimmäisen rivin sisennys virheellinen: suurempi kuin kirjassa muutoin (esimerkiksi saman sivun kolmannessa kappaleessa) käytetty sisennys.

S. 4 on osoite www.kotus.fi/nimistonhuolto jaettu eri riveille vinoviivan jäljestä niin, ettei ole ilmeistä, mikä kuuluu osoitteeseen. Tämän voi katsoa olevan vastoin Oikeinkirjoitusoppaan (s. 70) suosituksia tai ainakin sen henkeä.

S. 6 selitetään rivinylisen pystyviivan merkitys. Itse merkki on kuitenkin varsin erilainen kuin muualla kirjassa, nimittäin suunnilleen x-korkeuden puolivälissä, ei suinkaan rivinylisenä.

S. 8 virke ”Jokainen peruskoulun käynyt tietää, että etu- ja sukunimet, paikannimet ja yritysten nimet sekä tuotteiden ja tavaramerkkien nimet alkavat isolla kirjaimella” sisältää väärän tosiasiaväitteen. On kokonaan eri asia, että peruskoulun käyneen ehkä pitäisi ne tietää. Lisäksi tuotteiden nimet eivät suinkaan aina ole erisnimiä; esimerkiksi ”maito” ja ”henkilöauto” ovat tuotteiden nimiä. Tässä olisi riittänyt puhua tavaramerkeistä, sillä tavaramerkki on tuotteen erisnimi.

S. 8 on tavutettu ”Energi-alla”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan (s. 212) suositusta ja hyvää typografista tapaa.

S. 17 on tavutettu ”huomi-oon”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S:n 17 lopussa olevassa esimerkissä on aakkostettu Kaarle VII Sverkerinpoika Kaarle Suuren jälkeen. Tämä ei ole kummankaan s. 23 esitetyn aakkostustavan mukaista. Numerothan tulisi siellä sanotun mukaan aakkostaa ensisijaisesti ennen kirjaimia. Vaihtoehtoisessakin tavassa Kaarle VII tulisi ensin, koska VII luetaan ”seitsemäs”. Vrt. hakemiston aakkostuksen vir­hei­siin.

S. 19 on ensimmäisessä esimerkkikokonaisuudessa lihavoitu sanat Det ja En, vaikka aiemmissa täysin vastaavissa esimerkeissä lihavointia ei ole käytetty.

S. 20 sanotaan arabian määräävästä artikkelista ”al” tai ”el”, että siinä ”voidaan käyttää joko pientä tai iso alkukirjainta”, esimerkiksi Al-Hammadi tai al-Hammadi, ja sitten väitetään, että isokirjaimisuus on muodostunut tavaksi. Tämä esitetään oudossa asiayhteydessä, aak­kos­tus­ta käsiteltäessä. Sama toistetaan s. 32 käsiteltäessä arabialaisten nimien suomalaista aak­kos­tus­käy­tän­töä ja taas s. 55. Oikeammassa asiayhteydessä sama näkemys esitetään s. 31, jossa toisaalta sanotaan, että alkukirjain voi olla joko pieni tai iso, ottamatta kantaa kummankaan vaihtoehdon suositeltavuuteen tai vakiintuneisuuteen. Vaikuttaa siltä, että eri osat ovat eri tekijöiden kirjoittamia, eikä sisällön yhtäpitävyyttä ole tarkistettu. Standardin SFS 5855 esimerkkien käytäntö, joka tarkemman ohjeen puuttuessa voidaan tulkita normiksi, on gemenalla (”pienellä”) kirjoittaminen.

S. 20 esitetään esimerkkiniminä El-Khouri ja El-Mourabi, ja samat esimerkit toistetaan sivulla 33. Kuitenkin ou-yhdistelmä johtuu ranskassa käytetystä translitteraatiosta eikä siis ole suomalaisen standardin mukainen. Oikeat asut olisivat (jos noudatetaan puhutun arabian vokaalia määräävässä artikkelissa) el-Khuri ja el-Murabi.

S. 22 ensimmäisellä rivillä on saamessa käytetyn đ-kirjaimen (poikkiviiva-d) tilalla vaikeasti hahmotettavissa oleva virheellinen merkki.

S. 24 on Ylen virallinen nimi kaksinkertaisesti väärässä muodossa ”Oy Yleisradio ab”. Viimeisen osan tulisi olla kirjoitusasussa ”Ab”, kuten se oli vanhassa nimessä. Lisäksi yhtiön nimeksi tuli vuoden 1994 alussa voimaan tulleella lainmuutoksella ”Yleisradio Oy”.

S. 25 on viimeisen esimerkin jälkeisen kappaleen ensimmäinen rivi sisennetty, vastoin kirjan muuta käytäntöä. Tämä mahdollisesti johtuu Oikeinkirjoitusoppaan sisennysoppien jon­kin­lai­ses­ta noudattamisesta, mutta se näyttää lähinnä yksinkertaiselta muotoiluvirheeltä.

S. 26 ja s. 154 Elsassin saksankieliseksi nimeksi esitetty Elsaß ei ole saksan uuden orto­gra­fian mukainen ja antaa väärän kuvan ääntämyksestä. Uuden ortografian mukainen asu on Elsass (kuten kirjan sivulla 155!), koska ß:ää käytetään vain pitkän vokaalin ja diftongin jäljessä.

S. 26 on tavutettu ”paikannimi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 27 (ja s. 115) viitataan vuonna 1996 vahvistettuun standardiin SFS 5807. Kuitenkin kyseisestä standardista oli vahvistettu ja julkaistu uusi versio SFS 5807:2008 jo 11.2.2008 eli useita kuukausia ennen kirjan ilmestymistä.

S. 27 seuraavan virkkeen molemmat lauseet ovat asiasisällöltään virheellisiä: ”Trans­lit­te­roin­ti mahdollistaa kirjoituksen palauttamisen kirjain kirjaimelta alkuperäiseen kirjoitusasuun, transkribointi muuntaa nimet sellaisiksi kuin ne äännetään.” Translitteroiduista asusta ei yleisesti ottaen voi varmasti päätellä alkuperäistä asua, ellei käytetä ns. tieteellisiä trans­lit­te­roin­te­ja, jotka ovat käytännössä harvinaisia. Transkriboinnissa taas on kyse siitä, että säännöt on pyritty luomaan jotenkin ääntämystä vastaaviksi, mutta ne ovat silti kaavamaisia sääntöjä, jotka eivät ota huomioon yksittäisten sanojen ääntämistä. Lisäksi vastaavuus on parhaimmillaankin vain karkea.

S. 30 esitetty väite, jonka mukaan arabian siirtokirjoituksessa ”päädyttäisiin lähelle ääntä­mis­tä”, jos ”kirjoitus muunnettaisiin kirjain kirjaimelta”, on suorastaan absurdi. (Tämä ilmenee myös kirjan s. 31 esitetystä arabialaisen kirjoituksen kuvauksesta.) Arabiassa käy­te­tään normaalisti vain konsonanttien ja pitkien vokaalien merkkejä. Absurdi on myös tässä yhteydessä esitetty näkemys ”tieteellisestä transkriboinnista”, jossa pyritään muka sekä ään­tä­mi­sen mukaisuuteen että kirjainvastaavuuteen. (Kansainvälisen standardin mukainen, tieteessä jossain määrin käytetty arabian translitteraatio on kirjainvastaavuuden mukainen ja siksi lähes käsittämätön ilman tietoa vokaalien ääntämyksestä. Kielitieteessä käytetty transkriptio taas pyrkii kuvaamaan vain ääntämyksen, ottamatta lainkaan huomioon kirjoitusasua.) Virheellinen on myös väite, jonka mukaan arabiaa osaamattoman täytyisi tyytyä kansainvälisissä lähteissä julkaistuihin asuihin. Nimien asu voidaan selvittää esimerkiksi luotettavista hakuteoksista tai asiantuntijan avulla.

S. 30 on tavutettu ”merkki-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan (s. 212) suositusta.

S. 30 väitetään, että arabiankielinen nimi Sarah olisi taivutettava Saran. Tällaista tai­vu­tus­tapaa eivät mitkään normit (tässä kirjassa tai muualla) tunne. Mahdollisesti on tarkoitettu taivutusmuotoa, joka kirjoitetaan Sarah’n.

S. 31 esiintyy ilmaus ”dž-äännettä”, jossa ilmeisesti vahingossa on jätetty ž-kirjain kursivoimatta.

S. 31 esiintyy kirjoitusasu Al-Jazeera, vaikka kirjassa suositellun standardin mukainen asu olisi al-Jazira.

S. 32 esitetty väite, jonka mukaan arabian hamza vastaisi ”suomen loppuhenkosta”, on sekava ja virheellinen. ”Loppuhenkonen” ei ole mikään äänne, eikä tällaista näennäistermiä edes esiinny nykyisissä tieteellisyyttä tavoittelevissa kieliopeissa kuten Isossa suomen kieliopissa. Samassa yhteydessä esitetty käsitys, jonka mukaan ”kahden vokaalin välissä esiintyvää kurkkuäännettä ei tarvitse merkitä”, on vastoin standardia SFS 5755, johon kirja viittaa sivulla 30. Standardin mukainen kirjoitusasu on al-Qaʿida, ei al-Qaida. Standardi sanoo tässä nimessä esiintyvän ʿayn-kirjaimen translitteroinnista: ”Kaikissa asemissa suo­si­tel­laan ʿ-merkin käyttöä tai ainakin sen korvaamista merkeillä ’, ' tai ´.”

S. 47 mainitaan rinnakkaismuoto papua-uusiguinealainen. Se rikkoo sitä vanhaa periaatetta, että kun yhdysmerkillisestä erisnimestä johdetaan asukkaannimitys tai adjektiivi, jää yhdys­merk­ki pois. Vaikka tätä periaatetta ei yllättäen esitetäkään Oikeinkirjoitusoppaassa, sitä ei ole kumottu.

S. 49 otsikko ”dalai-lama” on kirjoitettu gemenalla, vaikka otsikot on kirjassa yleensä kirjoitettu versaalialkuisina.

S. 53 on kohdan 7.3 jälkeisessä tekstissä oudosti omalla rivillään sanat ”Ks. myös”, vaikka sen jälkeen on nuoli, joka kirjan käytännön mukaan jo itsessään tarkoittaa viittausta.

S. 53 otsikon ”Erisnimi” alla on viittaus ”→ yleisnimi”, vaikka kirjassa on yleensä kirjoitettu hakusanat versaalialkuisina myös niihin viitattaessa.

S. 60 esiintyy kaksoispiste rivin alussa. Vaikka tämä ei ehkä suoranaisesti riko mitään oikein­kirjoitus­sääntöä, sitä voidaan pitää ainakin typografisena virheenä.

S. 61 Albanus-nimen partitiivissa on kirjoitusvirhe: Alabanusta, pitää olla Albanusta.

S. 63 on 4. rivi ladottu erilaisella (ehkä vain pienemmällä) fontilla kuin muu teksti, kuten ilmenee, kun riviä verrataan seuraavaan riviin.

S. 72 on Topias-nimen taivutuksen kuvaus taitettu eri tavalla kuin muut moniriviset kuvaukset: toista riviä ei ole sisennetty.

S. 76 ensimmäisessä esimerkkikokonaisuudessa puuttuu sananväli ilmauksesta ”johtaaTuusulaan”.

S:n 76 lopussa on uuden kappaleen alku jätetty sisentämättä, kirjan käytännön vastaisesti.

S. 77 on taivutusmuoto Riminillä merkitty tähdellä, vaikka se todellisuudessa on käytössä ja suunnilleen yhtä yleinen kuin suositettu muoto Riminissä. Ks. huomautusta s:n 118 kohdalla.

S. 79 on otsikkona ”Historialliset kaudet”, vaikka siinä käsitellään myös geologisia ja paleontologisia kausia, jotka eivät ole historiallisia (vaan esihistoriallisia).

S. 79 sanotaan nimityksen jurakausi olevan poikkeus siihen sääntöön, että kauden ni­mi­tyk­seen sisältyvä erisnimi aloitetaan isolla alkukirjaimella. Todellisuudessa kyse ei ole sanakohtaisesta poikkeuksesta, vaan tämäntapaiset hyvin pitkien kausien nimitykset yleisesti kirjoitetaan gemenalla ja ilman yhdysmerkkiä, vaikka niihin sisältyy erisnimi, esimerkiksi ediacarakausi ja varsinkin sellaiset geologista kausien nimet kuin permikausi ja devonikausi (joissa tosin paikannimet ovat myös mukautuneet suomen kieleen loppu-i:n verran).

S. 80 on tavutettu ”Indonesi-an”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan (s. 212) suositusta.

S. 81 otsikko ”hollannin kieli” on kirjoitettu gemenalla, vaikka otsikot on kirjassa yleisesti kirjoitettu versaalialkuisina.

S. 84 ensimmäisessä kohdassa on vajaaksi jäänyt rivi
Soinnillisena [z]:nä s
vaikka lause jatkuu.

S. 84 on virkkeestä ”Italian vokaaleihin on usein merkitty, jos ne ovat painollisia muissa kuin viimeistä edellisessä tavussa” on ilmeisesti vahingossa jäänyt pois tieto siitä, miten paino merkitään. Lisäksi virke on harhaanjohtava, koska italiassa normaalisti aina merkitään paino, jos se on viimeisellä tavulla, eikä sitä merkitä muissa tapauksissa.

S. 99 useat esimerkit, mm. ”Pohjoinen makasiinikatu”, on ladottu pienemmällä fontilla kuin muut. Syynä on ilmeisesti se, että näin ne on saatu mahtumaan uudelle riville. Menettely on kuitenkin typografisesti kelvoton. Oikea ratkaisu olisi leventää esimerkkisaraketta. Samanlaisia virheitä on sivuilla 140–143.

S. 100 mainitaan joitakin sanoja, jotka jätetään kääntämättä, niiden joukossa Strasse. Kuitenkin tämä sana kirjoitetaan saksassa Straße, joten s. 234 esitetyn periaatteen mukaisesti tulisi käyttää tätä asua eikä korvata ß:ää ss:llä.

S. 101 on edellä mainitussa listassa squar, pitänee olla square.

S. 101 mainitaan Pietarin nimien vakiintuneiden käännösten joukossa Gorkinkatu. Sellaista katua ei Pietarissa liene. Monessa muussa kaupungissa on kyllä ulitsa Gorkogo, joka joskus esiintyy suomenkielisissä teksteissä nimellä Gorkinkatu tai Gorkin katu. Tässä on mah­dol­li­ses­ti tarkoitettu Moskovan kyseisennimistä katua. Sen nimeksi palautettiin kuitenkin ulitsa Tverskaja vuonna 1990. Luettelossa on myös Punainentori, jollaista ei ole Pietarissa vaan Moskovassa. Yhteenkirjoitettua nimiasua tuskin voi pitää vakiintuneena; paljon tavallisempi on käytännössä Punainen tori.

S. 101 on runoilija Prešerenin nimi kirjoitettu väärin (hattu-s:n hattu puuttuu), ja ehdotettu nimi Presereninaukio olisi korjattava nimeksi Prešereninaukio.

S. 109 on tavutettu ”nimityksi-en” ja ”käyttä-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 109 sanotaan, että kielten nimityksistä on vahvistettu standardi SFS-ISO 639-1. Standardi kuitenkin koskee kielten kansainvälisiä kaksikirjaintunnuksia, ei erikielisiä nimiä, kuten sen nimestä ilmenee: Codes for the representation of names of languages -- Part 1: Alpha-2 code.

S. 115 väitetään, että ”transkribointistandardin” mukaan ”uuskreikankieliset nimet kirjoitetaan lähes siten, kuin ne äännetään”. Väite on virheellinen. Sama väite esitetään vielä voimakkaampana myöhemmin sivulla. Todellisuudessa kreikkalainen ääntämys poikkeaa huomattavasti siitä, miten transkriboitu asu luetaan, jos noudatetaan suomen sääntöjä. Transkriptiossahan ei edes merkitä painoa, joka on kreikassa hyvin olennainen.

S. 115 väitetään: ”Translitterointi mahdollistaa kirjoituksen palauttamisen kirjain kirjaimelta alkuperäiseen kirjoitusasuun”. Tämä ei päde varsinkaan silloin, kun kyse on ns. yleis­kie­li­ses­tä translitteroinnista, jota tässä tarkoitetaan. Siinähän mm. translitteroidaan sekä epsilon että eeta e:llä ja sekä omikron että oomega o:lla ja lisäksi jätetään painomerkki pois.

S. 115 esitetty vaihtoehtoinen kirjoitusasu Irakleion on virheellinen, koska standardin mukaan transkriptiossa ει-yhdistelmää vastaa i eikä ei.

S. 116 on kirjoitusvirhe ”transkripitio” (toinen i on liikaa).

S. 117 esiintyy nimi Xanthos. Standardin mukaan x-kirjainta ei käytetä kreikan transk­rip­tios­sa eikä translitteraatiossa. Vastaavasta syystä s. 118 oleva asua Xenakis on virheellinen.

S. 117 on akuutti sanassa Partagás. Standardin mukaan yleiskielisessä kreikan transk­rip­tios­sa ja translitteraatiossa ei käytetä painomerkkiä, eikä sitä ole muutoin käytetty kirjassakaan.

S. 118 esiintyy nimi Papadomichelakis. Standardin mukaan c-kirjainta ei käytetä kreikan transk­rip­tios­sa eikä translitteraatiossa.

S. 118 on merkitty ”Vula (ei *Voula)”. Tässä siis selvästi *-merkki osoittaa virheellisenä pidettyä muotoa. Kuitenkin Merkintätapoja-kohdassa s. 6 selitetään: ”* tähti nimen edessä osoittaa, ettei nimimuotoa käytetä, se on teoreettinen tai kadonnut”. Kuitenkin nimiasu Voula on käytössä ja näyttää olevan jopa selvästi yleisempi kuin Vula. Muutoinkin sanan edessä olevan *-merkin käyttö kirjassa on vaihtelevaa ja tarkoittaa enimmäkseen muuta kuin merkintätavaksi on alussa ilmoitettu.

S. 116–118 on useita muitakin nimiä, jotka eivät ole standardin määrittelemän transkription mukaisia. Otsikko sanoo niiden olevan ”uuskreikan latinaistettuja nimiä”, joten niiden tulisi olla nimeen transkription mukaisia, ei translitteraation, ellei kyseessä ole sovinnaisnimi. Täten esimerkiksi kaikki y:n sisältävät asut paitsi sovinnaisnimet Kypros ja Thermopylai ovat vääriä, koska transkriptiossa ei käytetä y:tä (kuten sivulta 115 viitteellisesti ilmenee). Vir­heel­li­siä ovat edellä mainittujen lisäksi ilmeisesti ainakin seuraavat nimiasut (sulkeissa to­den­nä­köi­ses­ti oikea asu): Nisyros (Nisiros), Pyrgos (Pirgos), Karyes (Karies), Deligiannis (Diligiannis), Vayakos (Vaiakos), Glyfada (Glifada). Epäselvää on, miksi kirjassa tässä yh­tey­des­sä mainitaan Olimpos, vaikka sovinnaisasu Olympos on erittäin vakiintunut. Mah­dol­li­ses­ti on tarkoitettu, että jos nimi esiintyy muutoin kuin vuoren nimenä, se kirjoitetaan transk­rip­tion mukaisesti i:llisenä. Mitä sukunimien asuun tulee, mahdollisesti kirjassa on tarkoitettu, että niitä kirjoitetaan osittain ”kansainvälisen”, lähinnä englannissa tai ranskassa noudatetun kirjoitustavan mukaan, mutta tätä ei ole sanottu. Päinvastoin voitaisiin (periaatteen ”poik­keuk­sen mainitseminen vahvistaa säännön” mukaan) s. 116 esitettyä ou-sääntöä tulkita niin, että muilta osin ei jäljitellä ”kansainvälistä” asua vaan noudatetaan suomalaista standardia. Eri asia on, että osa sukunimistä voidaan tulkita sellaisiksi, että ne ovat alkujaan kreik­ka­lais­pe­räi­siä mutta vakiintuneet tiettyyn latinalaiseen kirjoitusasuun ja tavallaan jo irronneet kreikkalaisesta kieliyhteisöstä. Toisaalta tällöin niiden paikka ei olisi kirjan tässä osuudessa.

S. 119–130 päivämäärämerkinnät ovat typografisesti vääränlaisia, koska niissä on välistystä ennen pisteitä eikä pisteiden jälkeen, kuten mm. Typografian käsikirja suosittaa. Välistystä on niin paljon, että se näyttää jopa oikeinkirjoitusvirheeltä, ikään kuin pisteiden jälkeen olisi välilyönnit ( esimerkiksi 1 . 1.2001).

S. 125 kohdan ”Mikkelin maalaiskunta” jatkoriviä ei ole sisennetty, joten ”Michels landskommun” esiintyy ikään kuin hakusanana (väärässä paikassa aakkostuksen kannalta).

S. 131 on käytetty heprealaisissa kuukaudennimissä painomerkkiä, esimerkiksi adárkuu vastoin heprean translitterointia koskevaa standardia (ja vanhaa käytäntöä). Epäloogisesti sama kappale sisältää arabiankielisiä nimiä, joissa painomerkkiä ei ole käytetty.

S. 133 on tavutettu ”nimi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 132 väitetään, että aasialaisista kielistä peräisin olevat nimet ”tavallisesti luetaan, kuten ne oletetaan englannin kielessä luettavan”. Tämä on varsinkin vokaalien osalta virheellinen väite, kuten s. 133 korean transkription yhteydessä esitetystä iskulauseestakin (”konsonantit kuten englannissa, vokaalit kuten italiassa”) ilmenee.

S. 133 mainitaan sovinnaisnimenä Hokkaido, mutta tämä kirjoitusasu vastaa Hepburn-järjestelmän mukaan siirtokirjoitettua japaninkielistä nimeä.

S. 133 ilmaus ”McCune-Reischauer-järjestelmä” ei noudata s. 25 esitettyä periaatetta, jonka mukaan tällaisissa ilmauksissa käytetään ajatusviivaa. Kyseessähän ei ole yhdysnimi, vaan kaksi tekijää. Lisäksi s. 25 ilmaistaan implisiittisesti, että tällaisessa tapauksessa pitäisi käyttää genetiiviä ja sanaliittoa: McCunen–Reischauerin järjestelmä. Vastaava virhe on s. 134 ilmauk­ses­sa Wade-Giles-järjestelmä.

S. 133 on ”korealaiset luetaan”, mistä varmaankin puuttuu jokin sana; pitänee olla ”korealaiset nimet luetaan”.

S. 133 on tavutettu ”nimi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 135–138 esiintyy nimien edessä *-merkki, jolla ei ole sivulla 6 ilmoitettua merkitystä. Vaikka merkitys myöhemmin selitetään, merkintätapa on harhaanjohtavana. Sitä voidaan täten pitää virheenä, etenkin kun olisi hyvin voitu valita jokin muu merkintätapa tähän tarkoitukseen. Koska kyseessä on viittaus alaviitteeseen, olisi normaalia käyttää jotakin sanan jäljessä olevaa merkkiä (kuten on tehty s. 140–143). Vastaava virhe, joskin hiukan lievempänä (merkintä selitetään ennen käyttöä, tosin melko huomaamattomasti) on sivujen 146–152 luettelossa.

S:n 138 viimeisessä täydessä kappaleessa on virke, joka alkaa ”Tällaisia Venäjällä käytettyjä sovinnaisnimiä (→ Sovinnaisnimet), oli vain harvoilla”. Siihen ei tietenkään kuulu pilkkua.

S. 140–143 on sarakkeessa ”nykyinen venäläisnimi” useita nimiä, jotka eivät voi olla ve­nä­läi­siä senkään takia, että niissä esiintyy ä-kirjain. Sarakkeeseen on ilmeisesti vahingossa ek­sy­nyt useita suomalaisia nimiä sellaisinaan. Esimerkiksi Helylän venäjän­kielinen nimi ei to­del­li­suu­des­sa ole Helylä vaan Heljulja (Хелюля).

S. 138, 139 ja 141 mainitaan Käkisalmen venäjänkieliseksi nimeksi Priozjorsk, mutta s. 247 (oikeammin) Priozersk. Sekaannus on sikäli ymmärrettävä, että eri lähteissä on erilaista tietoa.

S. 146–152 on käytetty vinoviivaa ”/” tarkoituksessa, johon Oikeinkirjoitusoppaan mukaan käytetään pystyviivaa ”|”.

S. 148 sanotaan Hongkongista: ”vir. kirjoitusasu Xianggang”, vaikka s. 110 esitetään Hong­kong säilytettäväksi sovinnaisnimeksi. Kiinankielistä nimeä pinyinillä kirjoitettuna ei voi pitää missään mielessä virallisena suomen kielessä varsinkaan, kun EU:n valtioiden, alueiden ja raha­yksi­köi­den luettelo käyttää Hongkong-nimeä.

S. 150 taivutusohjeesta ”Myanmar :Myanmarissa” puuttuu välilyönti kaksoispisteen jäljestä.

S. 152 sanotaan Vatikaanista: ”vir. lyhyt nimi Pyhä istuin”. Kuitenkin EU:n valtioiden, alueiden ja rahayksiköiden luettelo selittää: ”Pyhä istuin ja Vatikaanivaltio ovat kansainvälisen oi­keu­den kaksi selvästi eri subjektia”. Vatikaanivaltio on valtio, jolla ei ole omaa diplo­maat­tis­ta edustusta ja joka on Pyhän istuimen alainen. Maiden ja alueiden nimien luet­te­los­sa ei olisi syytä lainkaan mainita Pyhää istuinta, koska se ei ole valtio eikä alue.

S. 153 Danube-kohdasta puuttuu välilyönti ilmauksesta ”unk.Duna”.

S. 153 em. kohdassa on Tonavan romaniankielisenä nimenä Dunǎrea, pitää olla Dunărea, eli ensimmäisen a:n päällä pitää olla lyhyysmerkki, ei hattua. (Näiden tarkkeiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa etenkin, jos tarkkeellinen kirjain on otettu eri fontista kuin ym­pä­röi­vät teksti kuten tässä. Hattu on kuitenkin enemmän tai vähemmän kulmikas, ly­hyys­merk­ki kaareva.)

S. 153 on Saksin puolankielisessä nimessä väärä tarke (alapuolinen piste ogonekin tilalla): on Ślạsk, pitää olla Śląsk. Lisäksi nimessä näkyy selvästi aiemmin kuvattu fontti­virhe­tyyppi sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjaimessa, kuten näkyy vertaamalla sanaa sen yläpuolella olevaan Sachsen-sanaan.

Edellä mainittu tieto on lisäksi asiallisesti väärä, koska Śląsk on Sleesian eikä Saksin puolankielinen nimi. Saksi on puolaksi Saksonia. (Ilmeisesti teksti on joutunut väärälle riville, koska seuraavalla, Silesiaa koskevalla rivillä on toisen sarakkeen lopussa pilkku, vaikka teksti ei jatku.)

S. 154 on Alsatia, pitää olla Alsace.

S. 154 on Brunwick, pitää olla Brunswick.

S. 154 on Liverno, pitää olla Livorno.

S. 155 sanotaan ”joen” (Dnestrin) ukrainankielisiksi nimiksi Dnister ja Dnistro. Jälkimmäinen on kuitenkin ilmeisesti vain murteellinen muoto.

S. 157 on absurdi väite, jonka mukaan Myanmar-nimen lukuasut [mjanmar], [mianmar] ja [myanmar] olisivat kaikki ”sovinnaisen suomen lukutavan mukaisia6#8221;, ”luetaan niin kuin kirjoitetaan”. Ainoa sellainen lukutapa on tietenkin [myanmar].

S. 159 on tavutettu ”henkilönnimi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S:n 159 sanotaan, että nimilaki olisi astunut voimaan 1.11.1991. Nimilaki (694/1985) astui kuitenkin voimaan jo 1.1.1986. Ensimmäinen muutossäännös astui voimaan 1.11.1991. Muutoksia on tehty useita myöhempiäkin. Kirjan mukaan lakia olisi viimeksi täydennetty vuonna 1999, mutta muutoksia on tehty myöhemminkin, myös ennen kirjan ilmestymistä (vuosina 2006 ja 2007).

S. 160 on tavutettu aivan väärin ”ilm-oitetun”.

S:n 164 lopulla mainitaan nimi Kustaa II Adof kolmessa taivutusmuodossa näin kirjoitettuna. Ruotsin Adolf-nimi esiintyy kuitenkin kuninkaiden nimissä sovinnaisasussa Aadolf yhtä vakiintuneesti kuin Gustav-nimi asussa Kustaa.

S:n 165 yläreunassa on PINYIN, vaikka sivun aihe on Numerot erisnimissä.

S. 167 on predikaatiton ja pisteetön ilmaus ”Tukholmassa Moderna museet tai Nykytaiteen museo” omana kappaleenaan. Sen jälkeen on omana kappaleenaan ilmaus, josta puuttuu predikaatti, ilmeisesti ”on”.

S. 167 mainitaan vakiintuneeksi asuksi ”Valkoinentalo”. Se on kuitenkin hyvin harvinainen; vakiintunut asu on ”Valkoinen talo”.

S. 168 on Virgen de la Caridadia, missä viimeisen sanan pitää olla Caridad. Ilmaus on ehkä poimittu suomenkielisestä tekstistä, jossa se on partitiivissa. Lisäksi on kyseenalaista, tarkoittaako caridad-sana tässä hyväntekeväisyyttä, kuten se on kirjassa käännetty; pikemminkin se tarkoittanee laupeutta.

S:n 173 on viittaus kohtaan ”Yhteen kirjoitettavaterisnimet”, pitää olla ”Yhteen kirjoitettavat erisnimet”.

S. 174 esitetty väite, jonka mukaan pinyinissä ”monet alkukonsonantit ääntyvät lähes kuten englannissa” on vähintäänkin kyseenalainen, koska b, c, d, g, h, j, q, r, x ja z ääntyvät olennaisesti eri tavalla.

S. 175 sanotaan, että pinyinissä konsonantti j ääntyy liudentuneena, mutta ääntämisohjeeksi annetaan [ds].

S. 175 on osa tekstistä ladottu pienemmällä fontilla kuin muu teksti, ilman mitään ilmeistä syytä. Esimerkiksi r-kirjaimen ääntämyksen kuvaus on pienemmällä fontilla kuin sitä edeltävä ja seuraava teksti. Samanlaisia typografisia virheitä on myös sivulla 180.

S:n 176 taulukossa on ”u]”, pitää olla ”[u]”.

S. 178 on Kätkäsen ja Naavuonon norjankielisessä nimessä käytetty virheellisesti oe-kirjainta œ ae-kirjaimen æ sijasta: Kjœkan pitää olla Kjækan, Kvœnangen pitää olla Kvænangen.

S. 181 on tavutettu ”puolu-eennimen”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 181 on tavutettu ”Riihimä-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 184 on tavutettu ”Riihimä-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 184 on käytetty ilmausta ”Iittala®”, vaikka Iittala-nimeä ei ole rekisteröity tavaramerkiksi. Rekisteröinti koskee kuvamerkkiä, jossa on merkit ”i iittala” määrätavalla esitettyinä.

S. 189 ilmausten ”[jöötanmaa]” ja ”(ruotsiksi Götaland)” välistä puuttuu välilyönti.

S. 189 esimerkkiä edeltävässä tekstissä ilmaus ”p:llä” on virheellisesti jakautunut eri riveille kaksoispisteen jäljestä.

S. 191 on tavutettu ”kirjoitetta-essa”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 191 samassa kappaleessa kuin edellinen virhe on kirjoitusvirhe (yksi k liikaa) sanassa ”Esimerkkeissä”.

S. 192 on ilmeisen aiheeton tyhjä rivi esimerkin sisällä ennen riviä ”Rheinland-Pfalz, myös Reininmaa-Pfalz”.

S. 192 mainitaan Saarland niiden osavaltioiden joukossa, joilla ei ole suomenkielistä nimeä. Siitä on kuitenkin yleisesti käytetty nimeä ”Saarin alue”, joskus myös ”Saarinmaa”.

S. 193 väitetään, että sellaisilla nimillä kuin Tšehov, Tšaikovski, Tšekki, Tšetšenia ja Azerbaidžan on ”alkuperäkielen mukainen ääntämis- ja kirjoitustapansa”. Yksikään esimerkeistä ei kui­ten­kaan ole kirjoitusasultaan eikä ääntämistavaltaan alkuperäiskielen mukainen. Ne eivät ole myöskään vakiintuneita muuten kuin siinä mielessä, että viralliset suositukset ovat olleet melko vakiintuneella linjalla noin sadan vuoden ajan. Käytäntö on ollut erittäin kirjava; sh:n (tai joskus s:n) käyttö on usein tavallisempaa kuin š:n. Lisäksi Tšekki ja Tšetšenia ovat sen verran uusia nimiä, että aitoa vakiintumista ei olisi edes ehtinyt tapahtua.

S:n 193 lopulla ilmaus ”š:llä” on virheellisesti jakautunut eri riveille kaksoispisteen jäljestä.

S. 194 suositetaan kirjoitusasua Kašmir, kun taas s.  134 ilmoitetaan, että nimi kirjoitetaan Kashmir.

S. 195 mainitaan sotien niminä ”Talin ja Ihantalan taistelut” ja ”Kuuban kriisi”.

S. 195 mainitaan ”vakiintuneesti sovinnaisniminä” käytetyiksi mm. Iberian niemimaa (uusi tulokas, kuten s. 182 kuvataan), Kanariansaaret (yhteen kirjoittaminen on uudehko kie­len­huol­lon vaatimus), Kuollutmeri (samoin) ja Victorianjärvi (yksi monista asuista, sillä nimi esiintyy myös k:llisena ja nominatiivialkuisena; Victoriajärvi on tavallisempi nimimuoto).

S:n 196 viimeinen kappale sisältää väitteen ”aina on moitteetonta noudattaa yleisohjetta”, jonka mukaan sukunimi taipuu samoin kuin yleisnimi. Tämä merkitsisi, että taivutukset Tanner : Tantereen ja Lohi : Lohta olisivat moitteettomia. Tätä ei varmaankaan to­del­li­suu­des­sa tarkoiteta, etenkään kun esimerkiksi Lohi : Lohta erikseen ilmoitetaan vääräksi (s. 199).

S:n 201 lopulla on tavutettu ”lu-etteloon”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 227 on tavutettu ”nimi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 228 esimerkkikokonaisuuden ensimmäinen osa on virheellisesti rivitetty: sana Southern on jaettu yhtä äännettä tarkoittavan th-yhdistelmän keskeltä (vastoin Oikeinkirjoitusoppaan ohjetta), teksti jatkuu ilman toisen rivin sisennystä toisin kuin muissa kohdissa ja Finland-sanan edellä on aiheeton rivinvaihto.

S:n 228 lopussa väitetään: ”Ahvenanmaasta käytetään muissa kuin suomen kielessä alueen ruotsinkielistä nimeä Åland alueen enemmistökielen mukaan.” Kuitenkin EU:n maiden ja alueiden nimien luettelo mainitsee englanninkieliseksi nimeksi Åland Islands, vironkieliseksi Ahvenamaa, latviankieliseksi Olandes salas, liettuankieliseksi Alandai ym.

Edellä mainittu väite toistuu s:n 229 lopussa, jossa sen sanotaan koskevan myös rannikkoaluetta tarkoittavasta Pohjanmaasta, mutta sen nimi on Wikipedian mukaan englanniksi Ostrobothnia, viroksi Pohjanmaa, espanjaksi Ostrobotnia, ranskaksi Ostrobotnie jne., ja nämä tiedot tuskin kaikki ovat täysin väärässä.

S. 229 on Satakunnan ruotsinkielisenä nimenä Satakunta, pitää olla Satakunda.

S. 232 on tavutettu ”oike-aa”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 233 gravis-korkomerkistä esitetty esimerkki Rèunion on virheellinen: nimeen kuuluu akuutti (Réunion).

S. 234 on kaksi www-osoitetta peräkkäin siten, että jälkimmäinen on hiukan pienemmällä fontilla ja sisennettynä niin, että se näyttää muodostavan oman kappaleensa, mikä tuskin on tarkoitus.

S. 234 on edellä mainitun kohdan jälkeen teksti, jossa on epäjohdonmukaisesti jätetty merkit þ, ð ja ø kursivoimatta mutta kursivoitu niihin rinnastettu ı.

S. 234 on edellä mainitussa kappaleessa kirjoitusvirhe ”vivoviiva”. Toisen v-kirjaimen tilalla tulee olla n-kirjain.

S. 235 luetelmaviivoin muodostetun luettelon toisen luetelmaviivan jäljessä on ylimääräinen tyhjä väli. Tämä on selvä typografinen virhe, joka johtunee siitä, että ohjelman on annettu tasata teksti niin, että se käsittelee luetelmaviivan ja sitä seuraavan sanan väliä normaalina sananvälinä. Vastaavia virheitä (osittain liian iso väli, osittain liian pieni) on sivuilla 298 ja 300.

S. 236 on taivutettu Guinness : Guinnessiä ja Chartreuse : Chartreuseä, edes mainitsematta toista taivutustapaa. Kuitenkin s. 249 sanotaan, että päätteen etu- tai takavokaalisuus noudattaa yleensä kirjoitusasua, ja tätä periaatetta on kirjassa muutoin noudatettu. Johdonmukaisuus siis vaatisi vähintäänki nmainitsemaan muodot Guinnessia ja Chartreusea.

S. 236 mainitaan tavaramerkkinä Merlot. Se on kuitenkin rypälelajikkeen nimi, eikä sitä siksi voi rekisteröidä ainakaan viinin tavaramerkiksi. Ainakaan Suomen tavaramerkki­rekisterissä sitä ei ole muutenkaan. (Eräässä tavara­merkissä on merkin sanana Merlot, mutta rekisteröinti ei koske sanaa vaan kuvaa, joka sisältää mm. kyseisen sanan.)

S. 236 mainitaan tavaramerkkinä Urquell. Se ei kuitenkaan liene itsenäisenä sanana tavaramerkki, vaan tässä tarkoitettu tavaramerkki on Pilsner Urquell.

S. 236 ensimmäinen esimerkkiosa on isommalla fontilla kuin muut. Kirjassa esiintyy muutenkin outoa esimerkkien fonttikoon vaihtelua, joka herättää kysymyksen, onko sillä jokin erityinen merkitys vai johtuuko se huolimattomuudesta.

S. 236 edellä mainitun osan viimeisessä kohdassa on väärä taivutus Milkia, pitää olla Milkiä (suomen kielen yleisten sääntöjen ja myös sivulla 248 esitetyn mukaan).

S. 236 toisessa luetelmakohdassa on lyhenne ”esim” ilman siihen kuuluvaa pistettä.

S. 236 on virheellisesti kirjoitettu yleisnimiksi mono ja heteka, vaikka Mono ja Heteka ovat edelleen rekisteröityjä tavaramerkkejä. (Mono-nimen rekisteröinti on nyttemmin lakannut olemasta voimassa.) Samassa yhteydessä tuotenimeksi mainittu styroksi taas ei ole koskaan ollutkaan tuotenimi, vaan se on yleisnimi, joka on muodostettu aiemmin tuotenimenä käytetystä sanasta Styrox.

S. 239 kohtien ”Ulkopaikallissijat” ja ”Ulkomaisten saarennimien taivuttaminen” ei ole aakkosjärjestyksen mukainen.

S. 241 rinnastetaan Bundesliiga ~ bundesliiga sellaisiin tapauksiin kuin Valioliiga ~ valioliiga. On kuitenkin tuskin mahdollista esittää mitään tilannetta, missä bundesliiga voisi esiintyä yleisnimenä, ylipäänsä missään muussa merkityksessä kuin Saksan jalkapallon pääsarjan Bundesligan nimen hiukan suomalaistettuna versiona.

S. 242 väitetään, että ”valuutat ovat aina sidoksissa valtion nimeen”. Väite on epäselvä: tarkoitetaanko sidonnaisuutta valtion nimeen vai valtioon? Joka tapauksessa väite on väärä ainakin suomalaisille nykyisin tärkeimmän valuutan euron osalta.

S. 243 mainitaan pa´anga Tongan valuutaksi. On tulkinnanvaraista, mitä merkkiä a-kirjainten välissä tulisi käyttää, mutta kirjassa käytetty akuutti on ainakin väärä. Kyseessä on glot­taa­li­klu­sii­lin merkki, ja kerrotaan, että vanhastaan tongakielessä on käytetty tähän tar­koi­tuk­seen käänteistä heittomerkkiä ‘.

S. 243 olevassa valuuttojen luettelossa on muitakin ongelmia, kuten Ukrainan valuutaksi mainittu hryvnia. Tämä asu tosin on joidenkin suositusten mukainen mutta ilmeisesti päässyt niihin vahingossa, englannin mukaisen muodon jäljittelynä (ja poikkeaa EU:n luettelossa olevasta asusta grivna). Ukrainankielisen nimen translitterointi suomalaisen standardin mukaan nimittäin johtaa asuun hryvnja.

S. 244 väitetään, että suomalaisen järjestelmän mukaisesta venäjän translitteroinnin ansiosta ”suomenkieliset lukijan osaavat ääntää nimet lähestulkoon oikein”. Väite on olennaisesti samansisältöinen kuin Oikeinkirjoitusoppaan väite venäjän ääntämyksestä ja samalla tavoin virheellinen ja haitallinen.

S. 244 puhutaan samassa kappaleessa standardista ISO R9. Voimassa oleva standardi on kuitenkin ISO 9, tarkemmin sanoen ISO 9:1995. R-kirjain esiintyi vain vanhimman version nimessä ja siinäkin eri tavalla kuin kirjassa: ISO/R 9:1968. Kyseinen versio kumottiin jo vuonna 1986, jolloin tuli voimaan ISO 9:1986.

S:n 244 taulukossa kyrillinen kirjain ж on ladottu saman sarakkeen muista kirjaimista poikkeavasti, liian vasemmalle.

S. 244 nimen Štšedrin kyrillinen asu Щелрин on väärä; л:n tilalla pitää olla д.

S:n 244 lopulla selitetään hattu-s:n käytön venäjän translitteroinnissa perustuva siihen periaatteeseen, että suomen kielessä yhtä äännettä vastaa yksi kirjainmerkki. Kuitenkin translitteraatiossa käytetyt yhdistelmät tš ja štš vastaavat kumpikin yhtä venäjän äännettä. Lisäksi tässä esimerkkinä mainittu kyrillinen ё ei yleensä vastaa kahta äännettä, kuten kirjassa väitetään, vaan useimmiten yhtä painollista o-äännettä, samalla osoittaen edellisen vokaalin liudentuneeksi (kuten kyrillinen е-kirjainkin osoittaa).

S. 245 on latinalaiset ja kyrilliset kirjaimet otettu eri fonteista. Tämä on typografinen virhe etenkin, kun kyse on toisiinsa rinnastetuista sanoista. Eron huomaa selvästi vertaamalla esimerkiksi latinalaista e:tä ja kyrillistä е-kirjainta, joiden tulisi olla keskenään samannäköiset, mutta kirjassa kyrillinen on selvästi pienempi.

S. 245 on sanan Rossijski kyrillisessä asussa käytetty virheellisesti s-kirjainta с-kirjaimen tilalla.

S. 246 on esimerkkikokonaisuudessa tyhjä rivi ilman mitään ilmeistä syytä tai merkitystä.

S. 248 on kirjoitusvirhe nimessä San Francisco: ensimmäisen c:n tilalla on s. (Sivulla 254 nimi on kirjoitettu oikein.)

S:n 248 loppupuolella mainitaan useita vokaaleita kursivoituina, mutta æ-vokaali on jätetty kursivoimatta. Lisäksi esitys on epälooginen, koska se puhuu vokaaliäänteistä mutta mainitsee vokaalimerkkejä, joista osa on suomen kielelle vieraita.

S. 248 ei perustella taivutusta Hinnøy : Hinnøyhin. Sivulla 253 esitetyn perusteella on ilmeisesti tarkoitettu, että nimi pitäisi suomessa ääntää [hinöi], vaikka perusmuodon ääntämykseksi onkin merkitty ”norj. ['hinœy]”.

S. 249 nimien Camus ja Richelieu muotojen paino on merkitty ristiriitaisesti: perusmuodossa heittomerkillä eli ’-merkillä, taivutetuissa muodoissa '-merkin tapaisella symbolilla, jota kirjan s. 6 kutsutaan rivinyliseksi pystyviivaksi.

Sivujen 250–274 taitto poikkeaa olennaisesti kirjan muusta taitosta. Syynä on ilmeisesti se, että tämä osuus on lähinnä kopioitu Kielikello-lehden 2/1985 artikkelista Vieraiden nimien taivuttaminen, muokkaamatta sitä taitoltaan kirjan kokonaisuuteen sopivaksi joskin sisältöä muutellen ja ilmoittamatta, miltä osin normeja on muutettu. Tässä osuudessa on myös runsaasti taitto- ja merkintätapaongelmia:

• Fonttiongelmia eli kirjaimia, jotka on otettu eri fontista kuin muu teksti.
• Epäyhtenäisyyttä foneettisissa merkinnöissä, joita ei kirjassa edes selitetä.
• Erityisesti vokaalin pituus merkitään milloin kahdella vokaalimerkillä, milloin kaksoispisteellä, jopa samassa sanassa (Örebro ruots. [œ:rəbruu]).
• Myös paino on merkitty sekavasti, milloin '-merkin tapaisella symbolilla, milloin akuutilla eli ´-merkillä (jopa saman kirjoitusasun, Corneillen, eri ääntämysten selityksissä).

S. 250 on Dudenin painopaikaksi ilmoitettu Manheim, pitää olla Mannheim (kuten Kielikellossa 2/1985 alaviitteessä).

S. 250 Berzsenyi-nimen ääntämys on merkitty epäloogisesti: unkarilaisessa ääntämyksessä olisi muka [e], suomalaisessa [ä]. Kielikellossa 2/1985 on unkarilainen ääntämys merkitty eri tavalla, ilmeisesti tavoitellen foneettista merkkiä [ɛ].

S. 250 on nimen Buhuşi ääntämys ilmoitettu väärin: ş-kirjain tarkoittaa suhu-s:ää, ei tavallista s:ää.

S. 251 nimestä Polanski puuttuu akuutti aksentti n:n päältä ja vastaava liudennusmerkintä ääntämisohjeesta. Tämän nimen kirjoitusasu on kyllä tulkinnanvarainen, mutta Nimioppaan kaltaisessa kirjassa olettaisi edes mainittavan, että Roman Polański itse käyttää tarkkeellista kirjoitusasua ja että ainakin puhtaasti puolalaisena nimenä käytettynä sana on tarkkeellinen. Lisäksi paino on sanan eri muodoissa merkitty eri merkeillä: osittain '-merkillä, osittain ´-merkillä.

S. 252 on kirjoitusasu ”Chapuh un”, joka tarkoittanee asua ”Chapuhun”.

S. 252 Chapu- ja Beaulieu-nimen taivutuksessa ei ole merkitty mahdollisuutta kirjoittaa päätettä ääntämyksen mukaisena (-tä), vaikka tällainen mahdollisuus mainitaan s. 249 ja vaikka tällainen vaihtoehto on Thunder Bay -nimen kohdalla. Vastaavaa epäjohdonmukaisuutta on muissakin vastaavissa tapauksissa.

S. 252 esitetty taivutus Beaulieuhun ei ole minkään sivuilla 248 ja 249 esitetyn ohjeen mukainen. Ohjeissa puhutaan ääntämyksen mukaisesta päätteen merkitsemisestä sekä etuvokaalisen päätteen kirjoittamisesta takavokaalisena. Näiden perusteella mahdollisia olisivat muodot Beaulieuhön ja Bealieuhon.

S. 253 on taivutusmuodossa Nedelý'n virheellisesti ylimääräinen merkki loppu-n:n edellä.

S. 254 on Alabama-nimen englanninkielinen ääntämys merkitty väärin: toisen vokaalin ääntämys on [ə], ei [a]. Virhettä ei voi perustella merkinnän karkeudella, koska viimeisen vokaalin ääntämykseksi on merkitty oikein [ə].

S. 254 on Toronto-nimen englanninkielinen ääntämys merkitty väärin: toisen, painollisen vokaalin ääntämys ei ole ainakaan [ə].

S. 256 Baltimore-nimen englanninkielinen ääntämys on epälooginen, koska kyseessä on Yhdysvaltain paikannimi ja normaalissa amerikkalaisessa ääntämyksessä on lopussa ainakin jonkinlainen r-äänne. Sama koskee sivulla 257 esitettytä New Hampshire -nimen ääntämystä, jossa on lisäksi merkitty New-sanan ääntämys brittienglannin, ei normaalin amerikan­englannin mukaan.

S. 258 on Nagy-nimen ääntämys merkitty virheellisesti. Jos ei käytetä karkeaa suomen kielen mukaista kuvausta, olisi sanan vokaali merkittävä IPA-merkillä [ɒ], ei merkillä [ɔ].

S. 259 on nimi al-Faw kirjoitettu (kirjassa muutoin suositellun) standardin vastaisesti kolmella tavalla: alkukirjain on versaalilla, artikkeli ja varsinainen nimi on erotettu välilyönnnillä eikä yhdistetty yhdysmerkillä ja varsinaisen nimen a-kirjaimen päällä on vaakaviiva, joka kuuluu vain tieteelliseen, ei yleiskieliseen translitteraatioon.

S. 259 nimen Dvořák kirjoitusasuista puuttuu akuutti a:n päältä (Dvořak).

S. 259 lyhenne ”tšekk.” on epäselvä. Se voisi tarkoittaa sanaa ”tšekkiläinen”, mutta kun ilmeinen tarkoitettu merkitys on ”tšekiksi” tai ”tšekinkielinen”, oikea lyhenne olisi ”tšek.”. Jos tarkoitettu lukutapa on ”tšekkiä”, niin lyhenne rikkoo sitä sääntöä vastaan, että lyhentämisen pitäisi säästää ainakin sanan toisen puolen kirjoittamiselta.

S. 260 Gorbatšov-nimen ääntämismerkinnät ovat virheellisiä: painomerkki on kirjoitettu tš-yhdistelmän sisään, vaikka se on venäjässä yhden äänteen merkki, ja venäläisen ääntämyksen painottomat vokaalit on merkitty väärin. Vokaalien merkintää ei voi selittää karkeistuksella, koska muissa ääntämismerkinnöissä on käytetty tarvittavia foneettisia merkkejä. Vastaava virhe vokaalien merkinnässä on sivulla 261 Šostakovitš-nimen ääntämyksessä.

S. 260 esitetty Illinois-nimen englanninkielinen ääntämys poikkeaa tavallisimmasta amerikan­englannin ääntämyksestä, joka on vokaaliloppuinen. Soinnillisen s:n [z] esittäminen suomalaisen ääntämyksen osana on tämänkin takia kyseenalaista.

S. 261 Sjælland-nimen tanskankielisen ääntämyksen esitys on hämärä: lopussa olevan heittomerkin merkitystä ei kirjassa ole selitetty, ja yleensä tämäntapaisissa ääntämis­merkinnöissä se tarkoittaa liudennusta, mikä ainakin olisi väärää informaatiota.

S. 261 esiintyy Sjællandin ruotsinkielinen nimi Själland, vaikka ruotsinkielisen nimen käyttö suomessa rikkoisi kirjassa muutoin esitettyjä sääntöjä. Sehän ei ole sen enempää alku­kie­li­nen nimi kuin suomeen mukautunut sovinnaisnimikään.

S. 261 on nimessä d’Alembert virheellisesti heittomerkin tilalla pystysuora heittomerkki '.

S. 262 on käytetty Nimes-nimen kirjoitusasuissa sirkumfleksia (Nîmes). Tämä ei ole ranskan uuden, 1990-luvulla hyväksytyn ortografian mukaista.

S. 263 on käytetty Versailles-nimen ääntämisohjeissa heittomerkkiä, esim. [ver’sai]. Tämä ei vastaa mitään normaalia käytäntöä eikä kirjan omia käytäntöjä muualla.

S. 263 esitetty Amiens-nimen ranskalainen ääntämys on väärä, koska ranskassa ei ole nasaalista [e]:tä. Jos ääntämys halutaan merkitä foneettisesti, tulisi peruskirjaimen olla [ɛ], jota on käytetty samalla sivulla aiemmin. Vastaava virhe on useissa muissa ääntämysmerkinnöissä.

S. 265 on amerikkalainen (alaskalainen) nimi Dutch Harbor kirjoitettu ja sen ääntämys merkitty epäjohdonmukaisesti brittienglannin mukaan.

S. 267 on Châteauroux-nimen illatiivin päätteeksi merkitty -hon, vaikka s:n 248 periaatteen mukaan se pitäisi merkitä ääntämyksen mukaisesti (-hun) eikä tähän periaatteeseen ole tältä osin esitetty poikkeusta.

S. 273 on kirjoitusasu Tounbeein, pitää olla Toynbeein.

S. 274 on Meyer-nimen saksalainen äänneasu merkitty epäjohdonmukaisesti: loppuvokaali on merkitty toisin kuin Fassbinder-nimessä s. 259.

S. 277 on tavutettu ”nimi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 278 esitetään virheellisesti tai ainakin harhaanjohtavasti: ”Suurelta osin viroa äännetään hyvin samalla tavalla kuin suomea.” Vironkielistä puhetta kuuntelemalla on helppo havaita, että väite ei pidä paikkaansa.

S:n 279 lopulla on lainauksen alussa virheellisesti englannin kielen mukainen alkulainausmerkki (“).

S. 280 on toisessa esimerkkikokonaisuudessa käytetty eri fontteja, kuten näkee vertailemalla õ- ja Õ-kirjaimen eri esiintymiä.

S. 280 on väärä vironkielinen kirjoitus- ja äänneasu Pühäjärv [pyhäjärv], pitää olla Pühajärv [pyhajärv].

S. 281 on Tallinnan nykyiseksi vironkieliseksi nimeksi esitetty Tallinna, pitää olla Tallinn.

S. 282 sanotaan, että yhdistysten ym. nimet tulisi kirjoittaa niin, kuin ne on rekisteröity. S. 283 sen sijaan sanotaan, että parasta on noudattaa yhdistyksen omaa käytäntöä. Todellisuudessa yhdistyksen käytäntö ja yhdistysrekisterin merkintä eroavat usein toisistaan.

Lisäksi useat kirjassa esitetyt yhdistysten nimien asut poikkeavat sekä yhdistysrekisteriin merkitystä että yhdistyksen itsensä käyttämästä nimestä. Esimerkkejä Tammisalo-seura (sekä yhdistysrekisterissä että yhdistyksen omassa käytännössä Tammisaloseura), Friedebert Tuglas -seura (Tuglas-seura), Suomi–Espanja-seura (Suomi-Espanja Seura), Suomi–Brunei-yhdistys (rekisterissä Suomi - Brunei-yhdistys, yhdistyksen käytössä Suomi-Brunei yhdistys).

S. 283 on kirjoitettu ”Suomi–Korean tasavalta -yhdistys”, vaikka s. 25 annetun ohjeen mukaan tällaisessa tapauksessa tulisi kirjoittaa välilyönti ajatusviivan kummallekin puolelle.

S. 285 on tavutettu ”tarvitta-essa”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 286 on tavutettu ”alka-en” ja ”liittyvi-en”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 293 ja 294 esitetään Yhdysvaltain osavaltioiden nimien englanninkielinen ääntämys epäloogisesti brittienglannin mukaan, esimerkiksi sanan loppu-r on jätetty vaille äännös­vastinetta ja New-sana on merkitty ääntymään [njuu] eikä [nuu].

S. 297 on tavutettu www-osoitteeseen kuuluva merkkijono, vieläpä oudosta kohdasta (ge-oinfo).

S. 298 on Oikeinkirjoitusoppaan ja muiden oikeinkirjoitusohjeiden vastaisesti järjestysluvun merkintä ”22.” ilman päätettä, vaikka se edustaa muotoa ”kahdennessa­kymmenennessä­toisessa” (oikein olisi siis ”22:sessa”). Seuraava sana on ”YK:n”, joka siis edellyttäisi lukutapaa ”kahdennenkymmenennentoisen”.

S. 300 on tavutettu ”ilma-usten”, vastoin Oikeinkirjoitusoppaan suositusta.

S. 300 esiintyy yritysnimi letsbuyit.com korjattuna muotoon Lets buy it. Englannin kielen mukainen asu olisi kuitenkin Let’s buy it. Lisäksi .com-lopun pois jättäminen on mielivaltaista yritysnimen muuttamista. Esimerkiksi Suomessa Verkkokauppa.com on yritysnimi, kun taas verkkokauppa on yleissana, josta ei saataisi hyväksyttävää yritysnimeä kirjoittamalla se versaalialkuisena.

S. 301 esiintyy Smith’ yritysnimenä. Sellaista yritystä ei tiettävästi ole; sen sijaan on olemassa yrityksiä, joiden nimenä on Smith’s.

S. 302 esiintyy nykykreikkalaiseksi mainittu nimiasu Zakynthos, vaikka suomalaisen stan­dar­din mukaan nykykreikan translitteroinnissa ei käytetä y:tä vaan i:tä. (Kirjan si­vul­la 27 esi­te­tyn mukaan tätä standardia tulisi noudattaa.) Lisäksi tämän sanan edeltä puuttuu lause­yhtey­den vaatima pilkku.

S. 202 esitetään nimen Zimbabwe ääntämykseksi ensin [zimbäbwe], ilmeisesti tarkoittaen, että suomessa jäljiteltäisiin englannin ääntämystä sillä tavoin. Englannin kielessä tämän sanan a-kirjain kuitenkin ääntyy pitkänä a:n, [zimbaabwe].

S. 302 esiintyy kirjoitusasu Al-Jazeera, vaikka kirjassa suositellun standardin mukainen asu olisi al-Jazira.

S. 302 puuttuu pilkku ilmausten ”[lazarakis]” ja ”Zakynthos” välistä.

S. 302 esitetty z-kirjaimen ääntämys antiikin kreikan nimissä ([ts] tai [dz]) ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto, vaan monien tutkijoiden mukaan oikea ääntämys on [z], toisten mukaan [zd].

S. 302 väitetään, että italiassa z ja zz luetaan [tts], [ddz], mikä on kyseenalaista eikä vastaa tässä yhteydessä esitettyä Firenze nimen ääntämystä [firentse].

S. 303 on väärä kirjoitusasu Aritzona, pitää olla Arizona.

S:lta 304 alkavassa hakemistossa ei noudateta niitä aakkostusperiaatteita, jotka s. 23 on esitetty; vrt. aakkostussääntöjen rikkomiseen s. 17. Ensimmäinen tällainen virhe on afar-sanan aakkostaminen ennen hakusanaa ”af Hällström”, vaikka sanoittaisen aakkostuksen mukaan se kuuluisi sen jälkeen. Kuten s. 17 todetaan, standardi SFS 4600 suosittaa ensi­sijaisesti sanoittaista aakkostusta. Vaikka kirja ei asiaa mainitsekaan, standardi sanoo lisäksi, että jos sanoittaisesta aakkostuksesta poiketaan, ”se on ilmaistava luettelon käyttöohjeessa”. Kirjassa ei ole tällaista mainintaa. Kirjan hakemistossa poiketaan kirjan omista suosituksista myös numeroiden käsittelyssä (esimerkiksi ”XXVIII olympiakisat” on aakkostettu X-kirjaimen kohdalle eikä alkuun ennen kirjaimella alkavia hakusanoja, ei myöskään lukutavan mukaan) ja yhdysmerkin käsittelyssä (äiti-Venäjä on aakkostettu ennen sanaa äitienpäivä, vaikka kirjan ja standardin mukaan yhdysmerkki pitäisi jättää aakkostuksessa huomiotta). Lisäksi ”En blå bok” on aakkostettu E-kirjaimen kohdalle, vaikka viitataan sivuun 19, jossa tämä ilmaus on esimerkkinä tapauksesta, jossa ”en” on artikkeli, joka ei vaikuta aakkostukseen. Myös sivulla 18 mainitut The Beatles, Le Monde ym. on hakemistossa aakkostettu vastoin kyseisellä sivulla annettua ohjetta.

S. 304 esiintyy hakusanana afro-aasialainen, jota kuitenkaan ei esiinny sen yhteydessä mainitulla sivulla ja joka on Oikeinkirjoitusoppaan ohjeen vastainen (sanaan ei kuulu yhdysmerkkiä).

S. 308 esiintyy hakusanana eavetjávri, jota ei esiinny tekstissä. Tässä tarkoitettaneen nimeä Čeavetjávri.

S. 313 esiintyy hakusanana ”Inch fn”, jota ei ole tekstissä.

S. 332 on hakusanana Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue, vaikka s. 180, johon viitataan, nimen toinen sana on kirjoitettu rekisteröidyn asun mukaisesti Sosiali-alkuisena.

S. 332 on kolme peräkkäistä hakusanaa, ensimmäisenä ”Suomi |Brunei-yhdistys”, joissa on ajatusviivan ”–” tilalla merkit ” |”.