Suomen sanojen jakaminen eri riveille

  1. Yhdyssanan yhdysosien välistä (mutta ei silloin, kun yhdyssana on yhdyssanan osa). Jopa toivottava.
  2. Muunlaisen sivupainollisen tavun edeltä.
  3. Muut tavunrajat, joissa ei ole erityistä estettä jakamiseen. Mieluummin loppu- kuin alkupuolelta sanaa.
ongelma: "-" (mistä tietää, kuuluuko sanaan) vrt. ehdotukseeni keille (käsin taitto, koodaus) vältettävä erottamasta kahta kirjainta pitkän sanan alusta, yhden erottaminen ei liene koskaan ok vältä ng:n jakamista vältä jakoa, jos tavunrajan yli vaikuttaa assimilaatio, esim. tulen-pa [tulempa] huom. samoin sanojen välistä jaettaessa, viite nbsp-juttuun kapea palstoitus, joskus rivi jää vajaaksi, venytetäänkö sananvälejä vain kirjainten välejä (jälkimmäinen voi olla pakko jos vain 1 sana mahtuu) esimerkkinä jokin pitkä sana ja sen eri jakokohtien hyvyyksiä

Selkokielessä vältetään sanan jakamista eri riveille. Tätä perustellaan sillä, että jos lukutaito on heikko, on vaikea ymmärtää tavujakoja. Käytännössä tästä seuraa, että teksti on liehureunaista eli oikealta tasaamatonta, jo pelkästään siitä syystä, että sanojen jakamattomuus johtaisi varsin ikävännäköiseen jälkeen.