Sienifakki
eli vastauksia sienistä usein kysyttyihin kysymyksiin

Tämä dokumentti oli alkujaan tarkoitettu Usenet-järjestelmän eli ”newsien” eli ”nyys(s)ien” yhden keskustelu­ryhmän (sfnet.harrastus.sienet) VUKK:ksi eli FAQ:ksi, siis vastauksiksi usein kysyttyihin kysymyksiin.

Ryhmä on edelleen olemassa, mutta se on jo vuosia ollut erittäin hiljainen. Sieniaiheista keskustelua käydään verkossa edelleen, mutta muualla, kuten Facebookin ryhmissä Sieniruoat ja ruokasienet ja Suomen Sieniseura ry.

Niinpä muutin dokumentin 2017-10-26 luonteeltaan yleisemmäksi. Samalla muokkasin sisältöä, mutta mukana on vielä toimimattomia linkkejä.

Pääpaino tarkastelussa on ruokasienillä.

Myrkytystietokeskuksen puhelinnumero on 09 471 977. Sen verkkosivuilla on Sieniluettelo, joka kautta löytyy tietoa eri myrkkysienistä.

Parasta on, jos saat opastajaksi jonkun, joka jo osaa sienestää ainakin jonkin verran. Sienestyksessä on nimittäin paljon, jota on hankala oppia kirjan (tai tietokoneen) ääressä. Ehkäpä suvun piiristä löytyy sienestäjä, tai ehkä työpaikalta saisi kokoon porukan, joka lähtee yhdessä sieneen niin, että kokeneemmat auttavat aloittelijoita. Tai kenties sieniseuroista saisi jotain vinkkiä, esimerkiksi tietoa paikkakunnalla järjestettävistä sienikursseista.

Sienikirjoihin (joista on kommentteja seuraavassa kohdassa) kannattaa toki joka tapauksessa tutustua, aluksi mielellään useaan kirjaan, vaikka sitten pinnallisemminkin. Monilla kirjoittajilla on näet omia näkemyksiään ja mieltymyksiään, joita he esittävät ehkä hyvinkin ehdottomina, joten on hyvä lukea myös muiden näkemyksiä.

Kannattaa aloittaa muutamista helpoista ja hyvistä sienilajeista ja -ryhmistä ja oppia tunnistamaan ne varmasti. Helppo on esimerkiksi kanttarelli, jota ei juuri voi sekoittaa kuin valevahveroon, joka ei ole myrkyllinen. Herkkutatti tai pikemmimmin herkkutatit voi oppia tuntemaan myös aika helposti, mutta on syytä oppia erottamaan se sappitatista, joka ei ole myrkyllinen mutta varsin pahan makuinen. Rouskut oppii tuntemaan siitä, että niiden malto murtuu lohkeillen eri suuntiin, jos kohta ei nyt ihan sananmukaisesti rouskahda. Keruun alkuun pääsee sillä periaatteella, että jos rouskusta lähtee valkeaa (siis maitomaista, ei kirkasta) nestettä, sen voi syödä ainakin ryöppäämisen jälkeen eli kun sitä on keitetty kymmenisen minuuttia ja vesi kaadettu pois. Tosin muutamat tällaiset rouskut ovat maultaan aika mitättömiä, mutta useimmat ovat hyviä, ja rouskuja voi sekoittaa yhteen. Ja tosin mustarouskua (jonka neste on valkeaa) on epäilty syöpää aiheuttavaksi, joten hyvin varovainen sienestyksen aloittaja opettelee erottamaan tämän varsin tumman, yleensä ison (ja monien herkullisena pitämän) sienen muista rouskuista.

Myöhemmin voi ottaa tavoitteeksi lisätä tietämystä vaikkapa vain yhdellä lajilla vuodessa. Mitä useampia lajeja tunnet, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on sielläkin, missä sienisato on pieni ja monet ovat jo käyneet sienessä. Eräänä kesänä, jolloin sieniä oli varsin vähän, kangastatteja oli sienestyspaikoillamme valtavan paljon, ja niinpä korjasimme pakastimeen nämä hyvät, maultaan hiukan erikoiset sienet, jotka eivät tuntuneet muille kelpaavan.

Tästä aiheesta on kovin monia mielipiteitä, ja suomeksi on julkaistu aika paljon sienikirjoja. Seuraavassa on muutama arviointiperuste:

Voi olla hyvä idea lainata kirjastosta sienikirjoja ja tutustua niihin rauhassa, ja sitten ostaa sellaisia kirjoja, jotka havaitsee hyviksi. Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmässä (YKL) on sienikirjoja eri luokissa; sienestys on luokassa 67.582 (eli maa- ja metsätalouden luokan 67 alla), sienitiede luokassa 57.3 ja sieniruuat luokassa 68.2. Tarkempia tietoja luokituksesta saa Verkko-YKL:stä hakusanalla "sienet". Joskus kirja on saatettu eri kirjastoissa luokitella eri tavoin, koska luokitussäännöissä on tulkinnan varaa.

Useilla kirjastoilla on Internetissä palveluja, joilla voi selvittää kirjojen saatavuutta, ehkä varatakin kirjoja. Esimerkiksi Helsingin seudulla on kuntien yhteinen aineistohakujärjestelmä HelMet. Haku on helppoa etenkin silloin, kun kirjan ISBN-numero on tiedossa.

Useimmat sienikirjat käsittelevät enimmäkseen vain ruokasieniä ja sellaisia sieniä, jotka voi sekoittaa ruokasieniin. Laajahkoina sienikirjoina, joihin voi perehtyä sitten kun perusteet ovat hallussa ja joissa on käsitelty muitakin kuin sienestyksen kannalta tärkeitä lajeja, voidaan mainita seuraavat:

"Kantarelli" on virallinen, mm. Suomen kielen perussanakirjan mukainen asu. Kuitenkin "kanttarelli" on hyvin yleinen äänneasu, ja kirjoituksessakin tätä paljon käytetään. Taustalla on yleinen ongelma: sivistyssanojen asu on suomessa edelleen usein vakiintumaton, niin että virallinen kirjoitusasu ja tavallinen äänneasu poikkeavat toisistaan. Nimitys "keltavahvero" on sinänsä loogisesti muodostettu, koska kanttarellit kuuluvat vahveroihin ja keltainen väri on niille hyvin ominainen tuntomerkki. Käytännössä sana "keltavahvero" kuitenkin esiintyy lähinnä vain sienikirjoissa, ja niissäkin useimmiten toissijaisena nimityksenä.

Sienten nimissä on paljon muutakin vaihtelua. Usein kansanomaiset nimitykset ovat eri alueilla erilaiset. Kun on kerätty vain muutamia sienilajeja, ovat nimityksetkin voineet olla yksinkertaisia. Niinpä "kangassieni" tarkoittaa jossakin kangasrouskua, jossakin jotain muuta kangasmaastossa kasvavaa sienilajia, jossakin kankaalla kasvavia sieniä yleensä.

Sienten tieteelliset nimet kuten Cantharellus cibarius ovat biologian yleisen nimijärjestelmän mukaisia, joskin sienten osalta siihen liittyy joukko erityissääntöjä. Sienilajeja käsittelevässä tekstissä, minkäkielisessä tahansa, mainitaan tieteelliset nimet varsinaisessa tieteellisessä esityksessä käytännöllisesti katsoen aina ja käytännön sienestystä varten tehdyissä sienikirjoissakin erittäin yleisesti. Tieteellinen nimi on täten eräänlainen "yleisavain" etsittäessä tietoja sienilajeista.

Koosteessa Termisanastoja Webissä on muutamia linkkejä sieniaiheisiin sanastoihin, joista voi löytyä mm. sienien nimien erikielisiä vastineita. Katso myös muita biologian sanastoja siinä. Muun muassa Markku Savelan kokoelma eliöiden suomenkielisiä, englanninkielisiä ja tieteellisiä nimiä, Elävät olennot, sisältää laajan sieniosuuden, Fungi.

Arvostetussa Makupalat-linkkikokoelmassa on linkkilistat Sienet, sammalet, jäkälät ja Ruokaohjeita, jossa on useita linkkejä myös sieniruokaohjeistoihin.

Erityisesti mainittakoon Sepon sieniopas, jossa on varsin laajasti hyvin kuvitettua tietoa ruokasienistä. Tosin sivusto on hiukan hankalakäyttöinen kehysten (frames) takia, ja tekijän mukaan kehyksetön versio "ei sisällä koko materiaalia".

Toinen laaja, kuvitetty aineisto on Raija Tuomaisen Sieniä Suomessa ja Ruotsissa.

Tapio Markulan luontosivut sisältävät suuren määrän tietoja ja omia kokemuksia sienistä. Sivusto on hiukan hankalakäyttöinen, mutta siitä voi saada paljon vinkkejä. (Kriittisyyttä tarvitaan, sillä aloittelijan tuskin kannattaa luottaa esimerkiksi siihen, että herkkusienet voi erottaa tappavan myrkyllisestä valkokärpässienestä kasvupaikan perusteella!)

Kun etsit tietoa jostakin erityisestä sienilajista esimerkiksi Googlella, kannattaa yleensä ensin selvittää sienen tieteellinen nimi (ks. edellistä kohtaa sienten nimistä) ja käyttää sitä hakulausekkeena. Esimerkiksi Google peruskäyttöliittymässä kannattaa tällöin kirjoittaa tieteellinen merkki lainausmerkkien väliin, esimerkiksi "Boletus edulis", jotta haku kohdistuisi niihin sivuihin, joilla esiintyy juuri tämä sanayhdistelmä (eikä vain toinen sanoista jossakin ja toinen jossakin muualla).

Keskustelufoorumeita on sfnet.harrastus.sienet-ryhmän lisäksi muitakin, kuten Marttaliiton sieninurkka, joka vaikuttaa aktiiviselta ja asialliselta.

Pyri ensin itse tunnistamaan sieni. Vaikka et löytäisikään vastausta, pystyt ehkä rajaamaan mahdollisuuksia ja huomaamaan, mitkä ovat olennaisia tuntomerkkejä, ja voit sitten kiinnittää huomiota niihin ja kertoa ne, kun pyydät apua.

Kerro sienen ominaisuudet mahdollisimman selkeästi, ja mainitse myös paikkakunta ja kasvupaikan tyyppi (biotooppi), siis esim. suo, niitty, kangasmetsän polun varsi jne.

Valokuvat ovat suureksi avuksi. Erityisen tärkeää on kuvata sieni sekä ylä- että alapuolelta.

Kuvassa on hyvä olla tulitikkuaski tai jotain muuta, josta voi melko hyvin päätellä mittakaavan. Jos ei ole, niin silloin on syytä kysymyksen tekstissä kertoa sienen mittoja. Jos mahdollista, ota kuvaan tai kuviin mukaan useita erikokoisia ja -muotoisia, kyseisen lajisia sieniä. (Aina ei tietenkään ole ihan varmaa, mitkä kaikki samasta paikasta löytyneet sienet ovat samaa lajia.)

Usein tunnistuksessa on apua itiöpölyn väristä. Pane sienen lakki sileän lasilevyn päälle oikein päin (siis heltat alaspäin) esimerkiksi jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja tutki, minkä väristä itiöpölyä on varissut.

Seuraavassa on esimerkki melko hyvin esitetystä kysymyksestä:

Sieniretkellä Etelä-Espoossa vastaan tuli kanttarellien, haperoiden ja yhden lehmäntatin lisäksi vahakas, jota emme onnistu neljänkään kirjan (Korhonen, Holmberg, Järvinen, WSOYn Suuri) avulla tunnistamaan. Olemme muistaakseni nähneet samanlaisia vahakkaita aiemminkin tällä seudulla.

Tuntomerkit: uskomme sienen olevan vahakas, koska jalka on laihahko ja tasapaksu, ei tuppea eikä kaulusta, lakki päältä liukkaan vahamainen mutta ei limainen (poimittu kostealla mutta ei sateisella hetkellä) ja hyvin lievästi säteittäiskuvioinen. Muistuttaa paljon mustavahakasta, jonka tunnemme, mutta suurin ero on heltoissa: mustavahakkaalla ne ovat johteiset, tällä päinvastoin eli hyvin kapeatyviset, kuopalla sisäänpäin. Lakki päältä aika tumma harmaanruskea, aavistuksen verran suomuisen oloinen ihan läheltä katsottuna. Heltat valkeat, suorat ja vain aivan lakin reunojen lähellä jonkin verran haarautuvat. Jalka alhaalta hennon harmaanruskea, lievästi pystyraitainen, vaalenee helttoja kohti valkeaksi. Ei kellertävää sävyä missään. Tuoksu hyvin mieto, miellyttävä. Löytöpaikka saniaisia kasvava kivikkoinen, aika kostea pieni aukio sekametsässä Espoon Keskuspuistossa. Tunteeko kukaan? Onko syötävä?

Ja tarinalla on onnellinen loppu: aika nopeasti tuli vastaus, että kyseessä on isojuurekas, ja sehän se. (Isojuurekkaaseen sienikirjat suhtautuvat eri tavoin: joidenkin mielestä se on jotenkuten syötävä ainakin ryöpättynä, toiset varoittavat sen aiheuttaneen huonovointisuutta joillekuille.)

Yleiskielessä sana "sieni" tarkoittaa yleensä sellaista, mitä biologi kutsuu kantasienen itiöemäksi. Toisin sanoen maanpinnalla kasvava "sieni" on vain sienen yksi osa, ja maan alla oleva sienirihmasto saattaa elää vuosikausia tuottamatta itiöemää. Ja vain osa biologien sieniksi kutsumista kehittää itiöemiä, ainakaan sellaisia, joita yleiskielessä sanottaisiin sieniksi. Suurin osa eliöistä, jotka tuottavat sieniä yleiskielen merkityksessä, kuuluu luokkaan kantasienet (Basidiomycetes).

Toisaalta yleiskielessäkin kyllä saatetaan puhua hiivasienistä, homesienistä jne. Tällöin kyseessä ovat sienet yleisessä biologisessa merkityksessä, sienikuntaan (Fungi) kuuluvat eliöt.

Eliöiden luokituksessa sienet aiemmin luettiin kasveihin, ja tämän mukaisesti esimerkiksi sienitiede edelleenkin luokitellaan kasvitieteen alle. Mutta varsinaisessa biologisessa luokituksessa sienet eivät ole kasveja eivätkä eläimiä, vaan oma ryhmänsä.

Laaja sivusto Tree of Life sisältää tietoja eliökunnan luokituksesta, joskin on muistettava, että se on harrastajapohjalta tehty ja että tutkijat ovat usein erimielisiä luokituksen yksityiskohdista. Sen osa Fungi kuvaa erään tavan luokitella sienikunta. Tässä on kyse biologisesta luokituksesta, jolla ei ole suurtakaan käytännön merkitystä sienienpoiminnassa.

Käytännön tarkoituksiin voidaan sieniä luokitella monilla tavoilla, joilla ei tarvitse olla mitään tekemistä biologiseen sukulaisuuteen (polveutumiseen) perustuvan luokituksen kanssa. Tosin monet käytännön tunnistuksessa käytetyt luokat kuten "tatit", "rouskut" ja "haperot" vastaavat myös biologisia ryhmiä. Sen sijaan esimerkiksi jako syötäviin, pahanmakuisiin ja myrkyllisiin sieniin menee biologisten ryhmien halki. Eri sienikirjoissa saatetaan käyttää hiukan erilaisia ryhmittelyjä.

Syötävyys ja varsinkin sen eri asteet, kuten jako "yhden tähden sieniin", "kahden tähden sieniin" ja "kolmen tähden sieniin" on paljolti arviointi- ja makukysymys. Esimerkiksi nettikeskusteluissa on tullut esille isojakin näkemyseroja: joku pitää kanttarellia parhaana sienenä, toinen moittii sitkeäksi ja huonosti sulavaksi; joku ylistää herkkutatin taivaisiin, toinen pitää sitä kovasti yliarvostettuna. Sienikirjat heijastelevat yleensä ns. vallitsevia näkemyksiä, joihin kukin kirjoittaja lisää omat vivahteensa. Ulkomaista alkuperää olevissa sienikirjoissa saatetaan esimerkiksi rouskuihin suhtautua eri tavalla - väheksyvämmin, jopa kielteisesti - kuin suomalaisten kirjoittamissa.

Sienestyksen yleisyys ja luonne Suomessa vaihtelee alueittain (ja tietysti myös mm. ikäryhmittäin). Osittain tämä heijastaa sitä, että sienestys on levinnyt Suomeen toisaalta idästä, Venäjältä ja Karjalasta, ja silloin harrastetaan mm. rouskuja ja tatteja, toisaalta lännestä, lähinnä Ruotsista, ja silloin keräily saattaa keskittyä hienoimpina pidettyihin sieniin kuten kanttarelleihin ja herkkutatteihin. Sienestyksen yleistymiseen on vaikuttanut kansanvalistus, jolla on etenkin pula-aikoina pyritty opettamaan kansaa käyttämään metsän antimia.

Metlan asiakaslehdessä 1/2002 Satu Himanen kirjoittaa:

Sienestys - älykkölaji?

Toinen sateisen syksyn suosikkilajeista on sienestys. Kaksi viidestä suomalaisesta kulkee syksyisin metsässä kanttarellien, rouskujen, tattien ja haperoiden perässä. Naiset hamuavat sieniä hieman miehiä innokkaammin. Erityisen suosittu harrastus sienestäminen on Itä-Suomessa, jossa joka toinen ihminen sienestää. Tutkimustulosten mukaan sienestystä voi pitää, ehkä hieman yllättäenkin, älykkölajina; sienestysinto kasvaa koulutustason noustessa!

Sienestyksen yleisyyteen Suomessa vaikuttaa, että oikeus poimia sieniä toisen maalta kuuluu vanhastaan jokamiehenoikeuksiin, toisin kuin useissa muissa maissa.

Sienestyksen historiaa valottaa Sieni-kirja vuodelta 1863.


Kirjoittamisen ajankohta: 2002-07-25/27. Muokattu viimeksi 2017-10-26.
Tämä sivu kuuluu Jukka "Yucca" Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä.