Sienifakki:

Miten pyydän tunnistusapua sieniryhmässä?

Pyri ensin itse tunnistamaan sieni. Vaikka et löytäisikään vastausta, pystyt ehkä rajaamaan mahdollisuuksia ja huomaamaan, mitkä ovat olennaisia tuntomerkkejä, ja voit sitten kiinnittää huomiota niihin ja kertoa ne, kun pyydät apua.

Kerro sienen ominaisuudet mahdollisimman selkeästi, ja mainitse myös paikkakunta ja kasvupaikan tyyppi (biotooppi), siis esim. suo, niitty, kangasmetsän polun varsi jne.

Valokuva (tai piirros) on usein suureksi avuksi, ja usea kuva vielä parempi. Mutta sieniryhmään ei saa lähettää kuvia, kuten ei muihinkaan keskusteluryhmiin; ks. perusteluja sille, miksi keskusteluryhmiin saa lähettää vain tekstiä. Pane kuva Webiin ja kerro sen osoite, ja tarkista, että osoite on oikein. Jos tämä on aivan ylivoimaista, niin lähetä kuvatiedosto ryhmään sfnet.tiedostot, viestissä jolla on hyvä, kuvaava otsikko, ja viittaa siihen ainakin tätä otsikkoa käyttäen siinä viestissä, jonka lähetät sieniryhmään.

Kuvassa on hyvä olla tulitikkuaski tai jotain muuta, josta voi melko hyvin päätellä mittakaavan. Jos ei ole, niin silloin on syytä kysymyksen tekstissä kertoa sienen mittoja. Jos mahdollista, ota kuvaan tai kuviin mukaan useita erikokoisia ja -muotoisia, kyseisen lajisia sieniä. (Aina ei tietenkään ole ihan varmaa, mitkä kaikki samasta paikasta löytyneet sienet ovat samaa lajia.)

Usein tunnistuksessa on apua itiöpölyn väristä. Pane sienen lakki sileän lasilevyn päälle oikein päin (siis heltat alaspäin) esimerkiksi jääkaappiin muutamaksi tunniksi ja tutki, minkä väristä itiöpölyä on varissut.

Seuraavassa on esimerkki melko hyvin esitetystä kysymyksestä:

Sieniretkellä Etelä-Espoossa vastaan tuli kanttarellien, haperoiden ja yhden lehmäntatin lisäksi vahakas, jota emme onnistu neljänkään kirjan (Korhonen, Holmberg, Järvinen, WSOYn Suuri) avulla tunnistamaan. Olemme muistaakseni nähneet samanlaisia vahakkaita aiemminkin tällä seudulla.

Tuntomerkit: uskomme sienen olevan vahakas, koska jalka on laihahko ja tasapaksu, ei tuppea eikä kaulusta, lakki päältä liukkaan vahamainen mutta ei limainen (poimittu kostealla mutta ei sateisella hetkellä) ja hyvin lievästi säteittäiskuvioinen. Muistuttaa paljon mustavahakasta, jonka tunnemme, mutta suurin ero on heltoissa: mustavahakkaalla ne ovat johteiset, tällä päinvastoin eli hyvin kapeatyviset, kuopalla sisäänpäin. Lakki päältä aika tumma harmaanruskea, aavistuksen verran suomuisen oloinen ihan läheltä katsottuna. Heltat valkeat, suorat ja vain aivan lakin reunojen lähellä jonkin verran haarautuvat. Jalka alhaalta hennon harmaanruskea, lievästi pystyraitainen, vaalenee helttoja kohti valkeaksi. Ei kellertävää sävyä missään. Tuoksu hyvin mieto, miellyttävä. Löytöpaikka saniaisia kasvava kivikkoinen, aika kostea pieni aukio sekametsässä Espoon Keskuspuistossa. Tunteeko kukaan? Onko syötävä?

Ja tarinalla on onnellinen loppu: aika nopeasti tuli vastaus, että kyseessä on isojuurekas, ja sehän se. (Isojuurekkaaseen sienikirjat suhtautuvat eri tavoin: joidenkin mielestä se on jotenkuten syötävä ainakin ryöpättynä, toiset varoittavat sen aiheuttaneen huonovointisuutta joillekuille.)


Kirjoittamisen ajankohta: 2002-07-25/27. Päivitetty viimeksi 2004-07-10. Tekninen korjaus 2007-07-06.
Tämä sivu kuuluu Jukka "Yucca" Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä.

Seuraava osa: Sienestysvinkkejä