Alkujaan talonpoika tarkoittaa viljelijää, joka omistaa tilansa. Se on kauan sitten laajentunut tarkoittamaan myös vuokraviljelijää, mutta nykyisin sitä käytetään yleisesti englannin peasant-sanan vastineena. Jos on historiankirjoista tai muuten oppinut sanan vanhan merkityksen, tuntuu oudolta lukea nykyisiä tekstejä talonpojista, jotka vaativat maata.
Suomen kielen sana talonpoika on ilmeisellä tavalla syntynyt sanaliitosta, jossa talo ei tarkoita vain asuinrakennusta, vaan maatilaa kaikkine rakennuksineen. Vanhassa maatalousyhteiskunnassa talon isännän vanhin poika oli todella ”talon poika”, joka aikanaan perisi tilan. Niinpä talonpoika tuli tarkoittamaan yhteiskunnallista asemaa: perityn maatilan omistajaa ja viljelijää.
Maaomaisuuden siirtyminen perinnön kautta oli normaali tapa, jopa niin, että maatilan myyminen oli rajoitusten alaista. Omistajan sukulaisilla oli oikeus puuttua kauppaan ja käyttää sukuunlunastusoikeutta. Talonpoika ei ollut asema, joka hankittiin, vaan se saatiin perinnön kautta.
Joissakin määritelmissä esitetään, että talonpoika on viljelijä, joka omistaa viljelemänsä maan. Tämä on kuitenkin liian rajoittava, sillä olennaista on oman tilan omistaminen. Sen ohella talonpojalla voi olla viljeltävänä muilta vuokraamaansa maata.
Puhe talonpojasta viljelijänä johtuu siitä, että ennen ei ollut pelkkää karjataloutta ilman omaa viljelyä. Uudempana aikana, jolloin maataloudessa on voitu erikoistua esimerkiksi karjanhoitoon ostorehun varassa, ei juuri ole enää puhuttu talonpojista. Sen sijaan sana maanviljelijä tarkoittaa ihmistä, joka saa pääasiallisen toimeentulonsa maataloudesta, ei välttämättä viljelystä.
Sanan myöhempi merkityksen muuttuminen on sidoksissa ruotsin sanaa bonde, jonka vastineeksi se tuli, muun muassa, kun Ruotsin valtakunnan lakeja suomennettiin. Bonde-sanankin alkuperäinen merkitys on ”tilansa omistava viljelijä”. Alkujaan sana on asumista tarkoittavan bo-verbin johdos ja on siksi ilmeisesti aivan ensin tarkoittanut paikallaan asuvaa vaeltelevan metsästäjän tms. vastakohtana.
Svenska Akademins Ordbokin kuvaus bonde-sanasta kuvaa sen monipuolista historiaa. Vaikka merkitys on laajentunut tilansa omistajasta myös vuokraviljelijään, sanaa on käytetty myös omaa maataan viljelevästä vastakohtana toisaalta herrasväelle eli ylemmille yhteiskuntaluokille, toisaalta torppareille, maatyöläisille jne.
Sanalla talonpoika onkin myös säätyyn viittaava merkitys. Talonpojaksi ei kutsuta kartanonomistajaa, vaikka hän olisikin tilansa omistava viljelijä. Säätymerkityksen kautta talonpoika ja varsinkin sen johdokset kuten talonpoikainen saivat myös sosiaalisen sävyn. Sävy oli usein väheksyvä, kun asioita tarkasteltiin ylempien säätyjen kannalta.
Talonpojan käsitettä muutti ensinnäkin se, että tilan omistaja saattoi menettää omistusoikeutensa, jos ei maksanut veroja valtiolle (kruunulle). Hänestä tuli kruununtalonpoika, joka periaatteessa oli vain vuokralainen, joskin käytännössä vuokraoikeus oli pysyvä ja perinnöllinenkin. Läänitysten kautta syntyi rälssitalonpoikia, joiden tila oli läänityksen saajan omaisuutta. Pelkkä talonpoika tarkoitti yleensä kuitenkin samaa kuin ennenkin, joskin asiaa saatettiin selventää sanalla perintötalonpoika. Kruununtalonpoikien ja rälssitalonpoikien asemaa parannettiin 1790-luvulla niin, että ero perintötalonpoikiin pieneni olennaisesti.
Niinpä 1800-luvulta alkaen talonpojiksi sanottiin miehiä, jotka omistivat tilansa tai ainakin hallitsivat sitä lähes omistukseen verrattavalla tavalla. Varsinaisia vuokraviljelijöitä kuten torppareita ja lampuoteja ei kutsuttu talonpojiksi, vaan heidät luettiin tilattomaan väestöön.
Ensimmäisessä laajassa suomalaisessa ensyklopediassa, Tietosanakirjassa (1909–1922), talonpoika-sanan kuvaus esittää ”varsinaisen merkityksen” edellä hahmotellulla tavalla, mutta sitten laajentaa sitä melkoisesti:
Talonpoika (ruots. bonde, saks. Bauer), oik. sellainen henkilö, joka joko omistaa tai vakaalla asukasoikeudella pitää hallussaan ja itse perheensä kanssa viljelee niin paljon manttaaliin pantua maata, että hän siitä saa ainakin riittävän toimeentulon. Tätä sanaa käytetään kuitenkin usein myöskin laajemmassa merkityksessä kaikista maalla asuvista, maanviljelystä tai sen sivuelinkeinoja harjoittavista, vaatepartensa ja esiintymisensä puolesta kaupunkilaisista ja „herrasmiehistä” eroavista henkilöistä. Seuraavassa esityksessä tätä sanaa käytetään ensinmainitussa, sen varsinaisessa merkityksessä.
Nykysuomen sanakirja (1951–1961) on samantapaisilla linjoilla, joskin siitä puuttuu sanan alku- ja ydinmerkityksen kuvaus:
talonpo|ika s. I. 1. vars. vanhoista säätyjaon aikaisista oloista: maalaisväestöön kuuluva omistamaansa tai muuten (vuokra- tms. suhteen perusteella) hallussa pitämäänsä maata (itsenäisenä yrittäjänä) viljelevä ja siitä pääasiallisen toimeentulonsa saava mies (ei kuit. yläluokkaan kuuluvista, suurmaanomistajista, kartanonherro1sta yms.); nykyoloissa tav. maanviljelijäväestöön kuuluvuutta (us. tunnepitoisen) tähdentävästi (ei tittelinä) pienehkön tai vars. keskikokoisen maatilan omistajasta (haltijasta} ja viljelijästä (tilallisesta, talollisesta) tai yl. maanviljelijästä, maamiehestä, harv. laajemmin yl. maanviljelyksestä ja sen sivuelinkeinoista toimeentulonsa saavista, maatalousväestöön kuuluvista.
Polveilevuudessaan sanakirjan kuvaus antanee melko hyvin todellisuutta vastaavan kuvan sanan talonpoika merkityksistä kirjan kokoamisen aikoihin, siis lähinnä 1940-luvulla. Niihin aikoihin torppareita ei enää ollut, vuokraviljelyä muutoin kyllä.
Myöhemmin sana talonpoika on jäänyt vähälle käytölle, lähinnä historialliseksi. Vielä Suomen Maaseudun Puolueen retoriikassa esiintyi talonpoika, muun muassa vahvassa ilmauksessa talonpojan tappolinja. Nykyisin kuitenkin puhutaan maanviljelijästä tai maatalousyrittäjästä. Vuokraviljelijöille tai palkatuille maatalouden työntekijöille ei oikein ole sopivaa yleisnimitystä; maatalousväestö on aika muodollinen sana, maalainen koetaan väheksyväksi.
Voisi siis luulla, että talonpoika on hävinnyt nykykielestä. Kuitenkin Kielitoimiston sanakirja (2004–) kuvaa sen yleiskielen sanana ilman mainintaa vanhentuneisuudesta. Sen kuvaus on yksinkertainen: ”(ei ammattinimikkeenä) omistamaansa, vuokraamaansa tms. maata viljelevä ja siitä pääasiallisen toimeentulonsa saava mies, maanviljelijä”. Esimerkeistä kuitenkin ilmenee, että kovin modernista sanasta ei ole kyse: suomalainen talonpoika (vaikuttaa tunneperäisen korostavalta), talonpojat ja työläiset (tuttu kommunistien retoriikasta) ja sääty-yhteiskuntaan viittaava aatelisto, papisto ja talonpojat.
Ilmaus talonpojat ja työläiset tai tavallisemmin työläiset ja talonpojat on lähinnä käännös venäjän sanoista rabotšije i krestjane, joista viimeinen viittaa maataloudessa työskenteleviin yleisesti, ei suinkaan vain talonpoikiin.
Sanat talollinen ja tilallinen lienevät aina tarkoittaneet oman tilan omistavaa maanviljelijää. Ne siis ovat täsmällisempiä kuin talonpoika, mutta sen tavoin aika lailla hävinneet nykykielestä. Kielitoimiston sanakirja ilmoittaa sanan talollinen vanhentuneeksi. Sen sijaan sanasta tilallinen se ei suoraan esitä samaa, mutta kuvauksesta ilmenee, että itsenäisenä sanana se kuuluu menneisyyteen, mutta esiintyy nykykielessäkin yhdyssanoissa kuten suurtilallinen ja karjatilallinen.
Historiankirjoissa talonpoika on usein esiintynyt laajassa merkityksessä, joka on kattanut paitsi vuokraviljelijät myös maatyöläiset, kun on puhuttu muiden maiden oloista. On kirjoitettu talonpoikien kapinoista ja vapauttamisesta, jopa oloissa, joissa oman tilansa omistajia ei juuri ole ollut.
Nykyisin talonpoika kuitenkin esiintyy myös nykyajan oloista puhuttaessa, ja silloin on tyypillisesti kyse vuokraviljelijöistä tai maatyöläisistä, jotka vaativat itselleen omaa maata. Esiintyy jopa sellaisia ilmauksia kuin ”talonpojat ja muut maattomien liikkeen aktivistit”.
Ajatus talonpojasta, joka vaatii esimerkiksi päästä omistamaan viljelemänsä maa, on tietysti mahdoton, jos talonpoika tulkitaan alkuperäisessä merkityksessään. Ilmauksen yleisyys johtunee paljolti siitä, että toimittajat ovat kääntäneet vieraan kielen sanan sanalla talonpoika ajattelematta, ettei tätä sanaa juuri käytetä nykyisin suomessa, paitsi historiallisena.
Esimerkiksi englannin sana peasant ilmeisesti usein käännetään sanalla talonpoika, ja tällainen käännös saatetaan esittää sanakirjoissakin. Todellisuudessa peasant on alun perinkin tarkoittanut lähinnä maalaista kaupunkilaisen vastakohtana, viittaamatta tilan omistamiseen.
Sana talonpoika kannattaisi jo jättää rauhaan, historiallisiin merkityksiinsä, ja historiassakin sitä pitäisi käyttää harkiten. Asian tekee vaikeaksi se, että esimerkiksi englanninkielinen uutinen ei kerro, mitä peasants siinä tarkoittaa. Käytännössä maatyöläiset lienee paras arvaus, vaikka mukana saattaa olla myös vuokraviljelijöitä, ehkäpä tilallisiakin.