Talonpoika: talollisesta maatyöläiseksi

Alkujaan talonpoika tarkoittaa viljelijää, joka omistaa tilansa. Se on kauan sitten laajentunut tarkoittamaan myös vuokra­viljelijää, mutta nykyisin sitä käytetään yleisesti englannin peasant-sanan vastineena. Jos on historian­kirjoista tai muuten oppinut sanan vanhan merkityksen, tuntuu oudolta lukea nykyisiä tekstejä talonpojista, jotka vaativat maata.

Alku: talon poika, joka jatkaa talonpitoa

Suomen kielen sana talonpoika on ilmeisellä tavalla syntynyt sanaliitosta, jossa talo ei tarkoita vain asuin­rakennusta, vaan maatilaa kaikkine rakennuksineen. Vanhassa maatalous­yhteis­kunnas­sa talon isännän vanhin poika oli todella ”talon poika”, joka aikanaan perisi tilan, Niinpä talonpoika tuli tarkoittamaan yhteis­kunnallista asemaa: perityn maatilan omistajaa ja viljelijää.

Maaomaisuuden siirtyminen perinnön kautta oli normaali tapa, jopa niin, että maatilan myyminen oli rajoitusten alaista. Omistajan sukulaisilla oli oikeus puuttua kauppaan ja käyttää sukuun­lunastus­oikeutta. Talon­poika ei ollut asema, joka hankittiin, vaan se saatiin perinnön kautta.

Joissakin määritelmissä esitetään, että talonpoika on viljelijä, joka omistaa viljelemänsä maan. Tämä on kuitenkin liian rajoittava, sillä olennaista on oman tilan omistaminen. Sen ohella talonpojalla voi olla viljeltävänä muilta vuokraamaansa maata.

Puhe talonpojasta viljelijänä johtuu siitä, että ennen ei ollut pelkkää karjataloutta ilman omaa viljelyä, Uudempana aikana, jolloin maataloudessa on voitu erikoistua esimerkiksi karjan­hoitoon osto­rehun varassa, ei juuri ole enää puhuttu talon­pojista. Sen sijaan sana maan­viljelijä tarkoittaa ihmistä, joka saa pääasiallisen toimeen­tulonsa maa­taloudesta, ei välttämättä viljelystä.

Laventumista ja supistumista: vuokraviljelijät ja säätyerot

Sanan myöhempi merkityksen muuttuminen on sidoksissa ruotsin sanaa bonde, jonka vastineeksi se tuli, muun muassa, kun Ruotsin valtakunnan lakeja suomennettiin, Bonde-sanankin alku­peräinen merkitys on ”tilansa omistava viljelijä”. Alkujaan sana on asumista tarkoittavan bo-verbin johdos ja on siksi ilmeisesti aivan ensin tarkoittanut paikallaan asuvaa vaeltelevan metsästäjän tms. vastakohtana.

Svenska Akademins Ordbokin kuvaus bonde-sanasta kuvaa sen monipuolista historiaa. Vaikka merkitys on laajentunut tilansa omistajasta myös vuokraviljelijään, sanaa on käytetty myös omaa maataan viljelevästä vastakohtana toisaalta herrasväelle eli ylemmille yhteis­kunta­luokille, toisaalta torppareille, maatyöläisille jne.

Sanalla talonpoika onkin myös säätyyn viittaava merkitys, Talonpojaksi ei kutsuta kartanon­omistajaa, vaikka hän olisikin tilansa omistava viljelijä. Sääty­merkityksen kautta talon­poika ja varsinkin sen johdokset kuten talon­poikainen saivat myös sosiaalisen sävyn. Sävy oli usein väheksyvä, kun asioita tarkasteltiin ylempien säätyjen kannalta.

Vuokramaan talonpojat

Talonpojan käsitettä muutti ensinnäkin se, että tilan omistaja saattoi menettää omistus­oikeutensa, jos ei maksanut veroja valtiolle (kruunulle). Hänestä tuli kruunun­talon­poika, joka peri­aatteessa oli vain vuokralainen, joskin käytännössä vuokra­oikeus oli pysyvä ja perin­nöl­li­nen­kin. Läänitysten kautta syntyi rälssi­talon­poikia, joiden tila oli läänityksen saajan omai­suut­ta. Pelkkä talon­poika tarkoitti yleensä kuitenkin samaa kuin ennenkin, joskin asiaa saatettiin selventää sanalla perintö­talon­poika. Kruunun­talon­poikien ja rälssi­talon­poikien asemaa parannettiin 1790-luvulla niin, että ero perintö­talon­poikiin pieneni olennaisesti.

Niinpä 1800-luvulta alkaen talon­pojiksi sanottiin miehiä, jotka omistivat tilansa tai ainakin hallitsivat sitä lähes omistukseen verrattavalla tavalla. Varsinaisia vuokraviljelijöitä kuten torppareita ja lampuoteja ei kutsuttu talon­pojiksi, vaan heidät luettiin tilattomaan väestöön.

Lisää väljentymistä

Ensimmäisessä laajassa suomalaiseesa ensyklopediassa, Tietosanakirjassa (1909–1922), talonpoika-sanan kuvaus esittää ”varsinaisen merkityksen” edellä hahmotellulla tavalla, mutta sitten laajentaa sitä melkoisesti:

Talonpoika (ruots. bonde, saks. Bauer), oik. sellainen henkilö, joka joko omistaa tai vakaalla asukasoikeudella pitää hallussaan ja itse perheensä kanssa viljelee niin paljon manttaaliin pantua maata, että hän siitä saa ainakin riittävän toimeentulon. Tätä sanaa käytetään kuitenkin usein myöskin laajemmassa merkityksessä kaikista maalla asuvista, maanviljelystä tai sen sivuelinkeinoja harjoittavista, vaatepartensa ja esiintymisensä puolesta kaupunkilaisista ja „herrasmiehistä” eroavista henkilöistä. Seuraavassa esi­tyk­ses­sä tätä sanaa käytetään ensinmainitussa, sen varsinaisessa merkityksessä.

Nykysuomen sanakirja (1951–1961) on samantapaisilla linjoilla, joskin siitä puuttuu sanan alku- ja ydin­merkityksen kuvaus:

talonpo|ika s. I. 1. vars. vanhoista sääty­jaon aikaisista oloista: maalais­väestöön kuuluva omistamaansa tai muuten (vuokra- tms. suhteen perusteella) hallussa pitämäänsä maata (itsenäisena yrittäjänä) viljelevä ja siitä pää­asiallisen toimeen­tulonsa saava mies (ei kuit. yläluokkaan kuuluvista, suur­maan­omistajista, kartanon­herro1sta yms.); nykyoloissa tav, maan­viljelijä­väestöön kuuluvuutta (us. tunne­pitoisen) tähdentävästi (ei tittelinä) pie­neh­kön tai vars. keskikokoisen maatilan omistajasta (haltijasta} ja viljelijästä (tilal­li­ses­ta, talollisesta) tai yl. maan­viljelijästä, maamiehestä, harv. laajemmin yl. maan­vilje­lyk­ses­tä ja sen sivu­elin­keinoista toimeen­tulonsa saavista, maa­talous­väestöön kuuluvista.

Polveilevuudessaan sanakirjan kuvaus antanee melko hyvin todellisuutta vastaavan kuvan sanan talonpoika merkityksistä kirjan kokoamisen aikoihin, siis lähinnä 1940-luvulla. Niihin aikoihin torppareita ei enää ollut, vuokraviljelyä muutoin kyllä.

Myöhemmin sana talonpoika on jäänyt vähälle käytölle, lähinnä historialliseksi. Vielä Suo­men Maaseudun Puolueen retoriikassa esiintyi talonpoika, muun muassa vahvassa ilmauk­ses­sa talonpojan tappolinja. Nykyisin kuitenkin puhutaan maan­viljelijästä tai maatalous­yrit­tä­jäs­tä. Vuokra­viljelijöille tai palkatuille maatalouden työntekijöille ei oikein ole sopivaa yleisnimitystä; maatalousväestö on aika muodollinen sana, maalainen koetaan väheksyväksi.

Voisi siis luulla, että talonpoika on hävinnyt nykykielestä. Kuitenkin Kielitoimiston sana­kirja (2004–) kuvaa sen yleis­kielen sanana ilman mainintaa vanhentuneisuudesta. Sen kuvaus on yksin­kertainen: ”(ei ammattinimikkeenä) omistamaansa, vuokraamaansa tms. maata vil­je­le­vä ja siitä pääasiallisen toimeentulonsa saava mies, maanviljelijä”, Esimerkeistä kui­ten­kin ilmenee, että kovin modernista sanasta ei ole kyse: suomalainen talonpoika (vaikuttaa tunne­peräisen korostavalta), talonpojat ja työläiset (tuttu kommunistien retoriikasta) ja sääty-yhteis­kuntaan viittaava aatelisto, papisto ja talonpojat.

Sanat talollinen ja tilallinen lienevät aina tarkoittaneet oman tilan omistavaa maan­viljelijää. Ne siis ovat täsmällisempiä kuin talonpoika, mutta sen tavoin aika lailla hävinneet nykykielestä. Kielitoimiston sanakirja ilmoittaa sanan talollinen vanhentuneeksi, Sen sijaan sanaa tilallinen se ei suoraan esitä samaa, mutta kuvauk­ses­ta ilmenee, että itsenäisenä sanana se kuuluu menneisyyteen, mutta esiintyy nyky­kielessäkin yhdys­sanoissa kuten suurtilallinen ja karjatilallinen.

Maattomien talonpoikien esiintulo

Historiankirjoissa talonpoika on usein esiintynyt laajassa merkityksessä, joka on kattanut paitsi vuokra­viljelijät myös maa­työläiset, jopa maa­orjat, kun on puhuttu muiden maiden oloista, On kirjoitettu talon­poikien kapinoista ja vapauttamisesta, jopa oloissa, joissa oman tilansa omistajia ei juuri ole ollut.

Nykyisin talonpoika kuitenkin esiintyy myös nyky­ajan oloista puhuttaessa, ja silloin on tyypillisesti kyse vuokra­viljelijöistä tai maatyöläisistä, jotka vaativat itselleen omaa maata. Esiintyy jopa sellaisia ilmauksia kuin ”talonpojat ja muut maattomien liikkeen aktivistit”.

Ajatus talonpojasta, joka vaatii esimerkiksi päästä omistamaan viljelemänsä maa, on tietysti mahdoton, jos talonpoika tulkitaan alkuperäisessä merkityksessään. Ilmauksen yleisyys johtunee paljolti siitä, että toimittajat ovat kääntäneet vieraan kielen sanan sanalla talonpoika ajattelematta, ettei tätä sanaa juuri käytetä nykyisin suomessa, paitsi histo­rial­li­sena.

Esimerkiksi englannin sana peasant ilmeisesti usein käännetään sanalla talonpoika, ja tällainen käännös saatetaan esittää sana­kirjoissakin. Todellisuudessa peasant on alun perinkin tarkoittanut lähinnä maalaista kaupunkilaisen vastakohtana, viittaamatta tilan omistamiseen.

Sana talonpoika kannattaisi jo jättää rauhaan, historiallisiin merkityksiinsä, ja his­to­rias­sa­kin sitä pitäisi käyttää harkiten. Asian tekee vaikeaksi se, että esimerkiksi englannin­kielinen uutinen ei kerro, mitä peasants siinä tarkoittaa. Käytännössä maatyöläiset lienee paras arvaus, vaikka mukana saattaa olla myös vuokraviljelijöitä, ehkäpä tilallisiakin.