Sivuttaa: erikoismerkityksestä toiseen

Kielenhuolto on halunnut pitää sanan sivuttaa erillään sanasta sivuuttaa. Aluksi sivuttaa tarkoitti sivujen numerointia, sitten sivuiksi jakamista; nyt rinnalle on tullut tieto­tekninen merkitys: tieto­koneen muistin osien sisällön siirtelyä keskus­muistin ja oheis­muistin välillä.

Sivujen numerointia tai sivuihin jakamista

Sanaa sivuttaa on käytetty yleis­kielessä usein samassa merkityksessä kuin sanaa sivuuttaa, siis ohittamista, sivuitse menemistä tarkoittamassa. Tällaista käyttöä ei kuitenkaan ole hyväksytty. Nykysuomen sanakirjan mukaan sanan merkitys on toisaalta ’numeroida sivut’, toisaalta ’sivuuttaa’, mutta jälkimmäisen se esittää virheellisenä käyttönä. Uudemmissa sana­kirjoissa on vain merkitys ’jakaa sivuiksi’, esimerkkinä ”Kirjan sivuttaminen”. Sivutuksesta tässä mielessä kyllä puhutaankin; onhan sivuihin jakaminen tärkeää esimerkiksi tulostettaessa tekstin­käsittely­ohjelmalla tehty asia­kirja. Sivutuksen tekee ohjelma, mutta joskus käyttäjän pitää ohjata sivutusta.

Siirtymistä sivujen numeroinnista sivuihin jakamiseen ei liene missään selitetty. On epäselvää, onko sanalla koskaan ollutkaan sivujen numeroinnin merkitystä.

Sivutus sivuuttamisena

Käytännössä sivuttaa kuitenkin useimmiten tarkoittaa sivuuttamista. On esimerkiksi melko tavallista sivuttaa asia, jolloin ei tietenkään voi olla kyse sanan sivuttaa mistään sana­kirjoihin hyväksytystä merkityksestä.

Onpa jopa eräässä Virittäjä-lehden artikkelissa v. 1996 käytetty sivuttaa-sanaa sivuuttamisen merkityksessä: ”Mitä lähemmäksi nyky­hetkeä tullaan, sitä vaikeampi on sivuttaa maaseutu­väestön hetero­geeni­suut­ta”.

Mainittu lipsahdus ei ole ainut­laatuinen. Esimerkiksi oikeustapauksessa KKO:2008:19 hovi­oikeuden ratkaisu puhuu näkö­kohtien sivuttamisesta, ja voimassa oleva Tieliikenneasetus puhuu ajo­neuvon sivuttamisesta.

Miksi sivuutus eikä sivutus?

Sana sivuutus on erikoisesti johdettu, sillä yleensä u-loppuisen substantiivin loppu­vokaali ei pitene, kun siitä johdetaan verbi. Esimerkkejä: siivusiivuttaa, sirusiruttaa, aikatauluaikatauluttaa, koulukouluttaa. Kielessä on kyllä myös -uuttaa-loppuisia verbejä, mutta niiden kanta­sana ei yleensä ole u-loppuinen. Esimerkiksi hauskuuttaa voidaan tulkita johdokseksi joko sanasta hauska tai sanasta hauskuus, ja sen rinnalla esiintyy (hyväksyttynä) lyhyt­vokaalinen hauskuttaa.

Tietotekninen sivutus

Tietotekniikka on tuonut sivuttamiselle aivan uuden merkityksen, jossa sivu on jotain aivan muuta kuin kirjan tai lehden sivu, nimittäin tieto­koneen loogisen muisti­alueen (virtuaalisen muistin, näennäis­muistin) määrä­kokoista osaa. Kun kone (käyttö­järjestelmä) sivuttaa, se siirtää sellaisia sivuja koneen keskus­muistista oheis­muistiin tai toisin­päin. Tosin sivuttaa-verbiä useammin esiintyy tällaisessa merkityksessä sen teonnimi­johdos sivutus. Joissakin lähteissä sivutus selitetään tietokoneen muistin jakamiseksi sivuihin, mutta olennaista asiassa on edellä mainittu sivujen siirtely.

Taustalla on tietotekniikan englannin tapa käyttää substantiivia page paitsi paperi­tulostuksen sivusta myös aivan eri käsitteestä, muistin määrä­kokoisesta osasta, sekä verbiä to page ja sen teonnimi­johdosta paging sivujen tietyn­laisesta käsittelystä.