Rekka: puoliperävaunusta isoksi kuorma-autoksi

Nykysuomen sanakirjassa sanan rekka kuvaus on jokseenkin selvä:

rekka10* s. ark. kuorma-autoon kytketty lavallinen perävaunu, jonka kuorma osaksi rasittaa vetoautoa.

Erikoista on, että vaikka sana siis on merkitty arkikieliseksi, sama ei koske yhdyssanoja rekka-auto ja rekkavaunu, joiden merkitykseksi ilmoitetaan ”auto, johon on kytketty rekka”.

Uudemmassa Suomen kielen perussanakirjassa tilanne on muuttunut: rekka ei enää ole arkinen eikä tarkoita perävaunua, vaan samaa kuin rekka-auto, jonka kuvaus on vain ”perä­vaunul­li­nen kuorma-auto, rekka”. Kumpaankaan ei liity mitään arkisuus- tms. merkintää. (Sanalle rekka ilmoitetaan myös slangi­merkitys ’ennätys’, mutta siinä on asiallisesti kyse eri sanasta.)

Merkitys on muuttunut sikälikin, että vanhan kuvauksen mukaan kyseessä oli puoli­perä­vaunu (perä­vaunu, jonka etu­osa lepää vetävän ajo­neuvon päällä), ei mikä tahansa perä­vaunu.

Samanlainen kuvaus on uusimmassa yleiskielen sanakirjassa, Kielitoimiston sanakirjassa. Kuvaus ei kuitenkaan vastaa nykykielen todellisuutta, vaan sanalla rekka tarkoitetaan yleisesti isoa kuorma-autoa, oli siinä perävaunua tai ei. Auton ei tarvitse edes olla kovin iso, vaan nykyi­sin tavallisia avolavallisia kuorma-autoja kutsutaan myös yleisesti rekoiksi. Vain hiukan liioitellaan Kotimaisten kielten keskuksen blogin kirjoituksessa Ettäkö rekkaralli penkin­paina­jai­sis­sa?, kun siinä sanotaan:

Nykyään näköjään sanotaan kaikenlaisia pakettiautoja kookkaampia ajoneuvoja rekoiksi.

Tepa-termipankissa ei ole sanaa rekka sellaisenaan, mutta sen kuvaus sanasta rekka-auto senoo sen olevan puhe­kielinen (siis toisin kuin jo Nykysuomen sanakirja), ja muunkielisistä vastineista voidaan päätellä, että kyseessä on pitkän matkan suuri kuorma-auto.

On väitetty, että sana rekka olisi määritelty (alkuperäisen merkityksen mukaisesti) EU-direktiiveissä, mutta ainakaan vanhan ja muutettuna edelleen voimassa olevan direktiivin 96/53/EY suomenkielinen toisinto ei käytä koko sanaa. Sen sijaan siinä on sana puoli­perä­vaunu, joka tarkoittaa ”tavaran kuljetukseen rakennettua ja varustettua ajoneuvoa, joka on tarkoitettu kytkettäväksi moottoriajoneuvoon siten, että osa vaunusta lepää moottoriajoneuvon päällä ja että moottoriajoneuvo kantaa huomattavan osan sen painosta sekä sen kuorman painosta”. Tämä kuvaus varmaankin sisältää sen, mitä Nykysuomen sanakirja tarkoitti ilmauksella ”kuorma osaksi rasittaa vetoautoa”. Direktiivi käyttää myös sanaa puoli­perä­vaunu­yhdistelmä, joka tarkoittaa moottoriajoneuvoa ja siihen kytkettyä puoliperävaunua. Nämä ovat varmaankin niitä sanoja, joita on käytettävä täsmällisyyteen pyrkivässä kielessä. (Mainitunlaiseen yhdistelmään sopivalle tai siihen käytetylle ajoneuvolle, josta yleisesti käytetään ilmausta rekan nuppi. ei ilmeisesti ole virallista termiä.)

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan rekka on tullut suomen yleiskieleen pohjalaismurteista ja merkinnyt alkuaan puutavaran kuljettamisessa käytettyä, parireen päälle asetettua irtolavaa. Sana on peräisin ruotsista, jossa räck, räcke tai räcka merkitsee telinettä, kaidetta tai käsipuuta. Kirjan mukaan rekka on suomen yleiskielessä tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella sävyltään arkisena kuorma-autoon kytketyn lavallisen perävaunun nimityksenä, ja myöhemmin se on alkanut tarkoittaa kokonaista (puoli)perävaunullista ajoneuvoyhdistelmää, rekka-autoa.