Sana kuve tarkoittaa länsimurteissa nivustaivetta, itämurteissa kylkeä, mutta kirjakieleen se otettiin lähinnä lannetta tai lantiota tarkoittamaan. Myöhemmin se määriteltiin sanakirjoissa niin, että se tarkoittaakin lonkan ja kylkiluiden välistä vartalonosaa. Kun sanan konkreettinen anatominen merkitys on näin hämärtynyt, ei ole ihme, että se esiintyy nykyisin lähinnä sanonnoissa ja kuvaannollisessa käytössä sekä eläimen kylkeä tai ruhonosaa tarkoittamassa.
Suomen murteiden sanakirjan kuvaus kuve-sanasta esittää ensimmäisenä merkitykset ”reiden ja vatsan rajaseutu, nivustaive; eläimellä: takajalan reiden ja kylkiluiden väliin jäävä syvennys”, jotka esiintyvät lähinnä länsimurteissa. Sanalla on siis eri merkitys sen mukaan, puhutaanko ihmisestä vai eläimestä. Toinen merkitys esiintyy itämurteissa, ja sen sanakirja kuvaa näin: ”vartalon sivuosa (kainalon ja lonkan välillä), kylki”. Lisäksi kuvataan runsaasti kiteytynyttä tai kuvaannollista käyttöä, joka perustuu jompaankumpaan konkreettiseen merkitykseen, osittain myös merkitykseen ’lanne’ tai ’vyötärö, uuma’. Esimerkiksi puukon pitäminen kupeella tarkoittanee lähinnä sen pitämistä (vyössä) vyötäröllä, toki lanteelle ulottuen; käsien pitäminen kupeilla voinee viitata niin vyötäröön kuin lanteisiinkin. Ilmaus ”kaivaa kuvetta” on kai alkujaan viitannut vyöllä tai taskussa olevan kukkaron avaamiseen.
Lannemerkitys saattaa olla alkuperäisempi kuin Suomen murteiden sanakirjasta voisi päätellä. Sana kuve on Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ”mitä ilmeisimmin vanha germaaninen laina, jolle rekonstruoitua alkumuotoa *χupiz edustaa mm. englannin hip ’lonkka’”. Tästä alkumerkityksestä on voinut kehittyä länsimurteinen lonkan eli lantion osaa tarkoittava merkitys. Lisäksi on kai ajateltava, että merkitys toisaalta laajeni kattamaan myös lantion yläpuolen ja tämän sivustat jne.
Kirjoitetussa kielessä sanaa kuve on käytetty tarkoittamaan sekä lannetta että vyötäröä, osittain myös kylkeä ainakin kuvaannollisessa mielessä. Vanhan kirjasuomen sanakirjan selitys on ”kylki, vyötäiset, lantio; sivu, vieri; myös kuv.”
Raamatunsuomennoksessa kuve on melko yleinen. Vuoden 1776 Bibliassa se esiintyy 52 jakeessa. Merkitys on osittain tulkinnanvarainen. Usein se viittaa selvästi vyötäröön, mutta esimerkiksi jakeessa Ap. t. 2:30 puhutaan (jo Agricolan suomennoksessa) Daavidin kupeen t. kupeiden hedelmästä. Vasta vuoden 1992 suomennoksessa luovuttiin tällaisesta käännöksestä: siinä on ilmaus ”hänen oman jälkeläisensä”. Muutoinkin kuve-sanan käyttöä vähennettiin tuolloin: se esiintyy enää 6 jakeessa, joista 4:ssä vyötäröä tarkoittamassa, 2:ssa ilmauksessa ”sinun omien kupeittesi hedelmä”. Kupeiden hedelmästä puhuminen on ymmärrettävää, jos lähtökohdaksi ajatellaan länsimurteinen merkitys ’nivustaive’, jolloin käytännössä viitataan miehen sukupuolielimiin ja siittämiseen.
Ehkä erikoisinta kuve-sanan historiassa on, että Nykysuomen sanakirjaan sen anatomisen merkityksen kuvaukseksi otettiin ”lonkan ja kylkiluiden välinen vartalonosa”. Lonkka on siis jätetty pois ja sen myötä nivustaive, mutta toisaalta merkitys on muodostunut niin laajaksi, että sanaa tuskin koskaan käytetään koko kyseistä aluetta tarkoittamaan. Ilmauksen ”Aabrahamin kupeista lähteneet” selitetään tarkoittavan hänen jälkeläisiään; fraasin alkuperäinen ajatus jää tällöin hämäräksi.
Uudemmissa sanakirjoissa anatomisen merkityksen kuvaus on säilytetty samana. Kielitoimiston sanakirjan kuvaus mainitsee siitä esimerkkeinä ilmaukset ”hoikka kupeiltaan” (joka ei vaikuta nykykieliseltä), ”seisoa käsi kupeella” (joka on fraasiutunut ja merkitykseltään epätarkka”) ja ”iski kannukset hevosen kupeisiin” (jossa käytännössä tarkoitetaan kylkiä, kohdassa, jossa on kylkiluita). Toisaalta sanakirja ei ota huomioon, että puhuttaessa eläinten käytöstä ravinnoksi kuve viittaa rajatumpaan osaan; esimerkiksi Atrian paloittelukaaviossa Naudan ruhonosat kuvetta on vain vatsapuolella.