Kustantaa: miksi merkitys ’olla hintana’ on arkikielinen?

Kustantaa-sanan vanhin merkitys on ’olla hintana, maksaa’. Hinnan kysyminen lauseella Mitä se kustantaa? on kielen vanhan käytännön mukaista, ei uusi muoti tai anglismi. Sellainen käyttö on kuitenkin jostain syystä merkitty sanakirjoissa arkiseksi.

Kielitoimiston sanakirjan (2004–) kuvaus sanasta kustantaa esittää ensin merkityksen ’suorittaa jonkun t. jonkin menot, kustannukset, maksaa, rahoit­taa’, sitten merkityksen ’olla jonkin hintana, maksaa’. Jälkimmäinen on merkitty arkikieliseksi, ja esimerkkikin on selvästi sellainen: ”Mitäs tämä lysti kus­tan­taa?” Kuvaus on olennaisesti lyhennelmä Nyky­suomen sana­kirjan (1951–1961) kuvauksesta.

Kustantaa-sanan merkitys ’olla jonkin hintana’ tunnetaan jo 1600-luvulta, ja se on yhtä vanha kuin sana itse. Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus esittää toisena merkitysryhmänä seuraavan: ”olla jonkin hintana, viedä kustannuksia, vaatia, edellyttää; us. kuv.”. Se mainitaan myös Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sana­kirjassa (1866–1880): selityksenä on muun ohella ”gifva ut, kosta ut”.

Molemmat merkitykset esiintyvät myös murteissa. Suomen murteiden sanakirjan kuvaus ei erittele sitä, millä alueilla eri merkitykset esiintyvät, ja syynä voi olla, että ne esiintyvät kaikkialla, missä sana ylipäänsä kuuluu sanastoon. Siinä mainitaan kolmaskin merkitys, jota ei ole otettu yleiskielen sanakirjoihin: kustantaa jotakin johonkin t. jonkun päälle t. jollekulle tarkoittaa haitallista vaikutusta tai rasittamista. Tällainen merkitys on ymmärrettävissä merkityksen ’olla hintana, maksaa, aiheuttaa kustannuksia’ pohjalta.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan kuvaus on seuraava:

Rahoittamista, maksamista, jotakin koskevien kulujen suorittamista yms. merkitsevä kustantaa on lainaa ruotsin verbista kosta ’maksaa, vaatia, kustantaa’, joka saksan välityksellä juontuu latinan verbistä cōnstāre ’seisoa, olla olemassa; maksaa, olla jonkin hintainen’, yms. Suomen kirjakielessä kustantaa on ensi kertaa mainittu vuonna 1688 Henrik Florinuksen suomentamassa kirkko­laissa merkityksessä ’maksaa, vaatia paljon kustannuksia’. Myös kustannus mainitaan samassa suomennoksessa. Rahoit­ta­mi­sen merkityksessä kustantaa on mainittu palkollisia koskevassa asetuksessa vuonna 1723. Samasta lähteestä lainattu toinen variantti kostantaa on esiintynyt jo Agricolan kielessä.

Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus kostantaa-sanasta esittää sen vain merkityksessä ”maksaa, vaatia”, esimerkiksi ”minun Hengen se ennen costanda” (minun henkeni se ennen kustantaa/maksaa/vaatii),

Kuitenkin verkkokeskusteluissa esitetään toistuvasti paheksunta siitä, että tällainen merkitys on viime aikoina yleistynyt. Sitä on epäilty anglismiksikin, englannin cost-sanan vaikutukseksi. On myös epäilty, että kustantaa-sanaa on aluksi käytetty leikillisesti maksaa-sanan tilalla.

Mistä tällaiset käsitykset ovat syntyneet? Tuskinpa sanakirjojen arkisuus­merkinnät ovat syvällisesti vaikuttaneet yleiseen kieli­tajuun. Kielenoppaissa kustantaa-sanaa ei juuri ole käsitelty.

Ehkäpä kielenhuollon kannanotto ja nykyiset käsitykset kumpuavat samasta ajatuksesta: kustantaa-sanan kahtalaista merkitystä pidetään ongelmana, joka voisi aiheuttaa väärin­käsityksiä. Todellisuudessa ongelmaa ei ole. Jos verbiin kustantaa liittyvä subjekti on ihminen tai muu, joka voi suorittaa maksun (oikeus­henkilö tms.), tarkoitetaan, että kyseinen subjekti maksaa jotkin kulut. Jos subjektina on asia tai esine, tarkoitetaan, että kyseinen subjekti aiheuttaa tai aiheuttaisi jollekulle tai jollekin jonkin kulun, rahanmenon. Kaksi­tulkintaista kustantaa-ilmausta on vaikea edes keksimällä keksiä.

Kustantaa on kyllä tavallaan kaksisuuntainen merkitykseltään, mutta lause- ja asiayhteys ilmaisee suunnan. Samassa mielessä kaksisuuntaisia ovat esimerkiksi maksaa ja lainata. Erityisesti edellinen käyttäytyy hyvin samaan tapaan kuin kustantaa, esimerkiksi Hän maksoi osallistumiseni kilpailuun ja Osallistumiseni kilpailuun maksoi tuhat euroa.

Yllättävää kyllä kielenhuoltajatkaan eivät tunne kustantaa-sanan historiaa. Esimerkiksi Kieli­kellon 2/2016 juttu Pohdintaa ja paheksuntaa – yleiskielen seurantatalkoiden havaintoja esittää alaotsikon ”Yllättäviä sanavalintoja” alla seuraavan:

Sanaston yksipuolistumista voi joskus olla sekin, että sana saa uusia merkityksiä ja syrjäyttää muita sanoja. Monessa merkityksessä käytettävä ilmaus saattaa olla epäselvä tai monitulkintainen. Esimerkiksi kustantaa-verbin käyttäminen puhuttaessa jonkin hinnasta on aiheuttanut hämmennystä: ”hotelliyö kustantaa 84 euroa”.

Useimmiten kustantaa-verbin käyttö merkityksessä ’olla hintana’ on helposti vältettävissä. Tilallahan voi yleensä käyttää maksaa-sanaa. Vaikeuksia voisi aiheuttaa lähinnä se, että kirjoittaja on tottunut käyttämään kustantaa-sanaa kotimurteensa mukaisesti. Lisäksi tällä sanalla ehkä ajatellaan olevan hiukan toinen sävy kuin maksaa-sanalla.