Kokonaisvaltainen: holistisesta kehusanaksi

Sanakirjojen mukaan kokonaisvaltainen tarkoittaa yhä sellaista, missä kokonaisuus on hallitseva osiinsa nähden. Tämä sivistyssanan holistinen vastineeksi sepitetty sana on kuitenkin otettu tarkoittamaan kokonaisuuden kattavaa, ja sitä käytetään epämääräisenä kehumissanana.

Holistinen

Nykysuomen sanakirjan mukaan kokonaisvaltainen on filosofiassa käytetty sana, joka tarkoittaa samaa kuin holistinen. Tämän sivistyssanan se selittää seuraavasti:

Kokonaisuutta, joka on määräävässä asemassa osiinsa nähden, sanotaan holistiseksi. Hahmot ovat holistisia kokonaisuuksia, koska ne ovat muuta kuin osiensa summa. Holistinen ajatustapa.

Kyse on siis alkujaan filosofian termistä, oppi­sanasta. Sana­kirja mainitsee myös termin holismi, jonka se kuitenkin selittää lyhyesti: ”vrt. holistinen”.

Kielitoimiston sanakirjassa viittaukset ovat osittain toisin päin. Sanalle holismi on varsinainen selitys: ”fil. suunta, joka korostaa kokonaisuuden määräävää vaikutusta sen osiin; kokonais­valtaisuus(oppi).” Sanalle holistinen taas on lyhyt selitys: ”holismin mukainen; holistinen”. Puoli­pisteen käyttö merkitsee, että kyse olisi eri merkityksistä, mutta kirja kuitenkin selittää sanan kokonaisvaltainen näin: ”jossa kokonaisuus on osia tärkeämpi, muuta kuin osien summa, holistinen”. Jos tärkeämmyys tulkitaan samaksi kuin määräävä asema, tämä on olennaisesti sama kuin sanan holistinen kuvaus. Esimerkkinä on kokonaisvaltainen yhteiskuntasuunnittelu, joka ei vaikuta kovin filosofiselta.

Voitaisiin tulkita tässä tarkoitettavan, että holistinen on edelleen filosofian termi, kun taas kokonais­valtainen on muodostunut yleis­kielen sanaksi, jonka merkitys on saman­tapainen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan merkitys on muuttunut toiseksi.

Sanoja holismi ja holistinen vastaavat englannin sanat ovat peräisin vasta 1920-luvulta. Alkujaan holism tarkoitti ajatusta evoluutiosta prosessina, joka muodostaa osista koko­nai­suuk­sia. Sanan nykyiset merkitykset englannissa heijastavat osittain tätä, osittain yleisemmin asioiden käsittelemistä kokonaisuuksina tai järjestelminä.

Suomeen kehitetty sana Suomalaiset sana­kirja­määritelmät kokonaisvaltainen ei suoraan kuvasta sitä, mitä ja se sana holistinen tarkoittavat suomalaisten sana­kirja­määritelmien mukaan. Niitä vastaava olisi pikemmin kokonaisuus­valtainen, sillä muodostuksensa perusteella kokonais­valtainen viittaisi pikemminkin vallan kokonaisuuteen tai jopa koko vallan omaamiseen. Tämä on ehkä osasyy siihen, että sanan merkitys on voinut muuttua.

Kehittyminen kehusanaksi

Kokonaisuuden hallitsemista tai tarkastelemista voidaan pitää arvokkaana. Poliittisessa ja muussa väittelyssä on tavallista syyttää toista osapuolta siitä, että tämä ei näe kokonaisuutta, ei näe metsää puilta. Tästä päädytään luonnehtimaan omaa näkemystä, analyysia tai tavoitteistoa kokonaisvaltaiseksi. Tällöin se tarkoittaa lähinnä kokonaisuuden kattavaa tai huomioon ottavaa,

Epäselväksi jää, mikä milloinkin on se kokonaisuus, joka katetaan tai otetaan huomioon. Asialla ei olekaan niin merkitystä, koska tarkoitus ei ole puhua sellaisesta.

Kun esimerkiksi optikköliike mainostaa kokonais­valtaista näön­tutkimusta, kyse ei ole mistään erityisestä kokonaisuudesta saati siitä, että tutkimuksessa kokonaisuus olisi hallitsevassa asemassa osiinsa nähden. Kyse on vain laajasta (tai laajaksi sanotusta) näön­tutkimuksesta. Sitä voisi sanoa kokonais­tutkimukseksi tai koko näön tutkimiseksi, mutta tässä on tartuttu kätevänä pidettyyn adjektiiviin kokonais­valtainen.

Erilaisissa termisanastoissa ja vastaavissa kokonais­valtainen esiintyy varsin monien sanojen määritteinä ilman selvää merkitystä. Muunkieliset vastineet tarkoittavat yleensä kattavaa tms., kuten englannin comprehensive ja ruotsin övergripande, Vaikka joskus vastineena esiintyy holistic tai vastaava, kokonais­valtaisuudesta puhuminen tuntuu olevan suomalainen erikoisuus.

Kokonaisvaltainen-sanan tuloa kieleen ja merkityksen muuttumista kuvastaa, että Suomen Kuvalehdessä se esiintyy ensi kerran vuonna 1964 ja silloin yhteydessä, jossa sen voidaan ymmärtää tarkoittavan holistista: lause puhuu elämä­kerran kirjoittamisesta niin, että ”on aikaa rakentaa kokonais­valtainen yhden peri­aatteen toteutta­miseen käytetty elämän­työ saumatto­maksi ja risti­riidat­to­mak­si”. Seuraava esiintymä, vuodelta 1966, on virkkeessä ”Haavikon tuotantoa leimaakin sangen kokonais­valtainen ilma­piiri”. Sitä seuraavassa, samalta vuodelta, merkitys on jo paljon hämärämpi ilmauksessa ”kokonais­valtaisempia assosiaatio­keskittymiä”. Sitten vuonna 1969 kirjoitetaankin jo työmarkkina­neuvotteluista ja siitä, miten ”kokonais­valtainen ja pitkä­jännitteinen ajattelu­tapa yleistyi” ja miten tämä ”merkisi aloitteen siirtymistä kentältä työ­markkina­järjestöjen johto­miesten ja taloudellisten asian­tuntijain käsiin”. Keskus­johtoi­suu­den voi toki ajatella olevan jonkin­laista holismia. Vuonna 1970 esiintyy jo ”kokonais­valtainen palkka­politiikka”, jolla tarkoitetaan ilmeisesti vain päätöksiä, joissa pyritään toteuttamaan useita eri tavoitteita. Vuonna 1972 kirjoitetaan päivä­hoito­asioiden ”kokonais­valtaisesta ratkaisusta”, kun tarkoitetaan ehdotusta, joka koskee päivä­hoidon eri muotoja.

Sanan kokonaisvaltainen merkityksen muuttuminen on täten ehkä ymmärrettävissä niin, että kokonaisuuden hallitsevuudesta on päädytty tarkoittamaan kokonaisuuden tarkastelemista ja (kaikkien) eri osien huomioon ottamista. Tästä on helppo päätyä siihen, että omaa ratkaisu­ehdotusta sanotaan kokonais­valtaiseksi, koska sen sanotaan todella ratkaisevan ongelman, toisin kuin muiden ehdotukset, jotka olisivat enintään osa­ratkaisuja,

Voisi kuvitella, että Kotimaisten kielten keskus ei harrastaisi kokonais­valtainen-sanan sellaista käyttöä, joka ei vastaa sen sana­kirja­kuvausta, vaan on pikemminkin jonkin­laista kehumis­käyttöä. Sana kuitenkin esiintyy sen sivuilla useasti, osittain lainauksissa, mutta ilman kommenttia, ja lisäksi muutenkin. Tosin muut esiintymät ovat blogeista, joissa ne kuvaavat vain kirjoittajansa kantaa, mutta linja n silti selvä.

Esimerkiksi uutinen Suomenruotsalainen viittomakieli erityisen uhanalainen kertoo, että ”oikeus­ministeriön selvityksen mukaan kielen elvyttämiseksi tarvitaan kokonais­valtainen ohjelma”. Avoimeksi jää, miten tällaisen ohjelman pitäisi olla määräävässä asemassa osiinsa nähden. Blogi­kirjoituksessa Kyllä kansa tottuu sanotaan: ”Kun suositamme, että maahamme saataisiin kokonaisvaltainen kielipoliittinen strategia, tarkoitamme, että siihen tulisi sisältyä paitsi selvitys maamme vähemmistö- ja maahanmuuttajien kielitilanteesta myös kansallis­kielten ja englannin suhteista yhteiskunnan eri aloilla, kattavasti. Sitä tarkoittaa kokonais­valtainen.” Tässäkään ei ole holistisuutta, kokonaisuuden hallitsevaa asemaa, vaan tar­koi­te­taan laajuutta, kattavuutta. Tuo määritelmä oli esitetty vastauksena Raimo Sailaksen kirjoituksessa Aiheellinen huoli esitettyyn kysymykseen ”Ja eikö sana ’kokonais­valtainen’ joudakin loppuun­kuluneiden inhokkien joukkoon?”