Kivijalkakauppa:
korttelikaupan nimityksestä myymälän yleisnimeksi

Kielitoimiston sivu Tunnetko retronyymit? selittää: ”Kivijalkakauppa tarkoittaa rakennuksen kivijalassa tai pohjakerroksessa sijaitsevaa pienehköä kauppaa, mutta sanaa on viime aikoina alettu käyttää myös isommista liikkeistä ja jopa tavarataloista verkkokaupan vastakohtana.” Muutos on monisyisempi. Sana kivijalka tuli käyttöön aikana, jolloin kivijalassa sijaitsevat kaupat olivat häviämässä, ja toisaalta nykyisin vanha merkitys lienee hävinnyt, kun taas kaksi uutta elävät rinnan ja saattavat sekoittaa.

Kivijalka tarkoittaa toisaalta rakennuksen maanpäällistä kivi- tai betonijalustaa eli sokkelia, toisaalta osaksi maanalaista huonekerrosta, jonka siis voidaan sanoa sijaitsevan kivijalan tasolla. Jo Nykysuomen sanakirjassa on esimerkkinä ilmaus ”kivijalassa oleva myymälä”. Alkujaan tästä lienee syntynyt sana kivi­jalka­myymälä, mutta oletettavasti melko varhain merkitys on laajentunut kattamaan myös myymälän, joka sijaitsee rakennuksen pohja­kerroksessa maan­pinnan tasolla. Myymälöiden sijoittaminen osaksi maan­alaisiin kerroksiin lienee käynyt harvinaiseksi jo vuosi­kymmeniä sitten; silti vielä Kielitoimiston sanakirjassa viitataan sellaiseen, oletettavasti siksi, että siinä on säilytetty sen edeltäjien sisältöä:

kivijalka rakennuksen (maanpäällinen) kivi- t. betonijalusta, sokkeli; osaksi maan­alai­nen huonekerros, kellarikerros. Valaa kivijalka. Talon kivijalassa oleva myymälä.

Sanaa kivi­jalka­myymälä ei kuitenkaan ole edes Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994). Kielitoimiston sanakirjaan (2004–) se on otettu:

kivijalkakauppa rakennuksen kivijalassa t. pohjakerroksessa sijaitseva (kortteli)kaup­pa; myös muista pienistä myymälöistä tavaratalojen ja kauppakeskusten vastakohtana. Kivijalkakauppojen katoaminen markettien tieltä.
Laajemmin kaikenlaisista myymälöistä verkkokaupan vastakohtana.

Vaikka siis sanakirjojen maailmassa sana putkahtaa esiin valmiiksi moni­merkityksisenä, taustalla on sanan kivijalkakauppa vaiheittainen kehitys:

  1. Aluksi tarkoitettiin ehkä myymälää, joka sijaitsi sananmukaisesti kivijalassa, osittain maan alla. Kyseessä kai oli tyypillisesti pieni erikoisliike, jonne mentiin talon vieressä olevasta syvennyksestä, johon laskeuduttiin kadulta portaita pitkin.
  2. Myöhemmin, ja ehkä jo alun perinkin, tarkoitettiin rakennuksen pohjakerroksessa olevaa myymälää. Kyseessä oli tyypillisesti asuin­kerros­talon alakerroksen liike-tiloissa oleva elin­tarvike­kauppa, jonka asiakas­piirinä oli lähinnä isohko kortteli ja jota siten voitiin sanoa kortteli­kaupaksi.
  3. Supermarkettien yleistyessä sanaa ruvettiin käyttämään kaikista niitä pienemmistä myymälöistä, tai abstraktimmin sanottuna pienehköistä myymälöistä. Lisäksi merkitys rajautui niin, että sana ei tarkoita kauppa­keskuksessa tai edes kauppa­hallissa sijaitsevaa myymälää, vaikka se olisi miten pieni. Merkitykseksi siis tuli suunnilleen ’pienehkö myymälä, joka sijaitsee muualla kuin kauppa­keskittymässä’.
  4. Verkkokaupan merkityksen kasvaessa sanaa ruvettiin käyttämään kaikista myymälöistä, myös suurimmista marketeista ja tavarataloista. Taustalla on ehkä ollut se, että verkkokauppa-sanalle haluttiin vastakohta, eikä esimerkiksi ”fyysinen kauppa” tuntunut hyvältä. Tällöin jäi huomaamatta, että myymälä-sanan, toisin kuin kauppa-sanan, merkitys on käytännössä rajautunut niin, että se tarkoittaa ”fyysistä kauppaa”.

Voitaneen sanoa, että 1. merkitys on täysin hävinnyt, 2. merkitys on katoavaa kansan­perinnettä (se saatetaan tuntea, mutta se tunnistetaan vanhentuneeksi), ja 3. ja 4. merkitys ovat käytössä niin, että vain asia­ ja teksti­yhteydestä´voidaan päätellä, kumpaa tarkoitetaan. Etenkin lyhyessä teksti­katkelmassa voi jopa jäädä aidosti epäselväksi, puhutaanko supermarketin vai verkkokaupan vastakohdasta.

Korp-korpuksissa on pari tuhatta sanan kivi­jalka­kauppa esiintymää, joitakin jo 1900-luvun alusta. Sitä ei siis kuitenkaan ole pidetty niin yleisenä, että se olisi otettu sana­kirjoihin, ennen kuin melko hiljattain. Itse asiassa Korp-osumista (2 228 haussa 11.10.2019) vain pieni osa (163) on muualta kuin uudehkosta verkko­keskustelu­aineistosta (Suomi24, Ylilauta)

Esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä kivijalkakauppa on esiintynyt ensi kerran numerossa 17/1989, selvästi 2. merkityksessä. Samanlainen merkitys on seuraavalla esiintymällä, numerossa 18/2001. (Numerossa 40/1995 artikkeli ”Kauppa rakentaa” käsittelee kaupan suur­yksiköiden rakentamista, mutta kutsuu niiden vasta­kohtaa lähi­kaupoiksi, ei kivi­jalka­kaupoiksi.) Seuraavat esiintymät ovat vasta numeroissa 46/2013, jossa sana on 2. tai 3. merkityksessä, ja 49/2013, jossa se on 2. merkityksessä, viittaamassa vahvasti menneeseen: 1960-luvun Töölön kodikkaisiin kivi­jalka­kauppoihin. Sama koskee numeroa 8/2014; tosin saattaa olla vaikea sanoa, onko sanaa käytetty 2. vai 3. merkityksessä. Kuitenkin numeron 19/2014 jutussa ”Ostajan hullut päivät” kyseessä on 4. merkitys, kuten ilmenee muun muassa lauseesta ”Kivijalkakaupassa hyllytilan rajallisuus on fakta.” Numerossa 34/2015 on myös 4. merkitys, mutta lukija saa lukea esimerkiksi seuraavaa tekstiä melko pitkälle, ennen kuin tämä tulee selväksi: ”On totta, että pitkä työpäivä vaikuttaa kuluttamiseen kivi­jalka­kaupoissa. Itse en tällä hetkellä ehdi kivijalkakauppaan juuri koskaan, joten hyödynnän nettikauppoja”. Numerossa 48/2015 taas puhutaan kivi­jalka­kaupasta auto­marketin vasta­kohtana. Numerossa 28/2016 kivi­jalka­kaupat esitetään ostos­keskuksen vastakohtana. Numeroissa 35/2016 ja 16/2018 kivi­jalka­kauppa on selvästi verkko­kaupan vasta­kohta. Numerossa 24/2018 tilanne on epämääräinen: puhutaan kivi­jalka­kirja­kauppojen vähe­ne­mi­ses­tä ja toisaalta mainitaan, että marketit myyvät kirjoja, mutta ”valikoima on niissä tietenkin paljon pienempi kuin varsinaisessa kirja­kaupassa”. Ehkä kivi­jalka­kaupalla tässä tarkoitetaankin erikois­liikettä, kirja-alan kauppaa.