Kanssa: mitä sen kanssa voi tehdä

Kielitoimiston ohjeiden mukaan sanaa kanssa käytetään asiatyylissä vain ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suhdetta”, kuten lauseessa ”hän tuli vaimonsa kanssa”, joka tarkoittaa olennaisesti samaa kuin ”hän ja hänen vaimonsa tulivat (yhdessä)”. Yleisessä kielen­käytössä, myös kirjoi­te­tus­sa, kanssa-sanalla on paljon laajempi käyttö.

Kielitoimiston sanakirjan (KSK) kuvaus kanssa-sanasta sisältää kolme pääkohtaa, mutta niistä toinen ja kolmas on merkitty arki­kielistä käyttöä koskeviksi. Täten kirja­kielessä hyväksyttävää on vain sanan käyttö postpositiona ”ilmaisemassa kahden tasaveroisesti rinnasteisen tekijän suh­det­ta”. Sellaisesta ensimmäisenä esimerkkinä on isä poikansa kanssa, selityksenään ”isä ja poika (yhdessä), isä poikineen”.

Kolmantena pääkohtana on käyttö adverbina merkityksessä ’myös’ (esim. Tule sinä kans­sa!) tai ”välinpitämättömyyttä, harmia t. halveksuntaa ilmaisemassa” (esim. Kaikkea kanssa). Tällaista käyttöä ei tässä tarkastella enempää, koska se erottuu aika selvästi muusta käytöstä ja var­maan­kin yleisesti mielletään arki­kieliseksi, asia­tyyliin kuulumattomaksi.

Sen sijaan toinen pääkohta on monimuotoisempi ja rajoiltaan epäselvä. Sen yleiskuvaus on seuraava:

2. postp., ark. vierasvoittoisesti ilmaisemassa kahden ei täysin rinnasteisen tekijän suhdetta; yleisk. paremmin toisin.

Tuón pääkohdan alaan kuuluu hyvin suuri osa kanssa-sanan käytöstä nykyisessä suomen kielessä. KSK:n esimerkeistäkin ilmenee, ettei yleensä ole kyse tekijöistä eikä tekijöiden suhteesta. Pi­kem­min­kin kanssa esiintyy niissä vieraiden kielten eräiden prepositioiden vastineena: ruotsin med, saksan mit, englannin with jne. KSK:n ensimmäisissä esi­mer­keis­sä leikkiä nuken kanssa ja saat kaiken takaisin korkojen kanssa sekä neljännessä esimerkissä ohukaisia hillon kanssa voi vielä tulkita olevan kyse kahdesta tekijästä, mutta rinnasteisuus on hyvin kyseenalaista: kanssa sanaa seuraa jokin selvästi toissijainen asia, kuten väline tai lisuke. Muissa esi­mer­keis­sä, kuten menetellä kuin omansa kanssa on jo kyse aivan muusta, usein vaikeasti kuvattavasta suhteesta. Terho Itkosen Uusi kieliopas kuvaa asiaa näin:

A B:n kanssa ilmaisee yleensä A:n ja B:n tasaveroisuutta lauseen sisällön kannalta. – – Varsinkin arkisessa puhe­kielessä sanalla on myös muuta (vieraan­voittoista) käyttöä, joka ei kuulu huolelliseen yleis­kieleen: B ilmaisee (1) jotakin, mikä seuraa A:n mukana (ei A:han nähden tasaveroisena), 2) välinettä tai tapaa, 3) jotakin, minkä parissa A on tai joutuu toimimaan.

Nykysuomen sanakirja esittää asian jyrkemmin, puhuen hylättävästä ja ruotsin­voittoisesta käytöstä. Mutta miten tähän on päädytty? Vanhan kirjasuomen sanakirjan kuvaus kanssa-sanasta osoittaa, että käyttö on alusta alkaen ollut moni­muotoista. Esimerkiksi ilmausta, jonka nyky­kieli­nen muoto on tee meidän kanssamme, on käytetty merkityksessä ’tee meidän suhteemme, tee meille’.

E. A. Saarimaan Kielenopas ei esitä suoraa määritelmää kanssa-sanan hyväksyttävästä käytöstä, mutta kylläkin koko joukon esimerkkejä ilmauksista, joissa sitä on käytetty epä­suoma­lai­ses­ti, käännös­lainoina ruotsista. jopa esimerkin Neitsyt Maria Jeesus-lapsen kanssa. Sekin osoittaa, miten tulkinnan­varainen käsite tasaveroinen rinnasteisuus on.

Kielenhuollon suhde kanssa-sanaan ei liene kovin hyvin tunnettu. Useimpia ihmisiä ei taida ihmetyttää sellainen kielen­käyttö kuin elää syövän kanssa, vaikka kirja­kieleen hy­väk­sy­tyn merkityksen pohjalta ajatus on mieletön (ihminen ja syöpä elämässä tasaveroisina kump­pa­nei­na). Voi myös kysyä, onko kielen­huollon linja järkevä. Mitä oikeastaan saavutetaan määrittelemällä hyvin suuri osa kieleen vakiintunutta kanssa-sanan käyttöä arkikieliseksi? Eikä kielen­huolto itsekään noudata näitä ohjeita. Esimerkiksi voi ottaa vaikkapa Kotimaisten kielten keskuksen 13.3.2019 päivätyllä sivulla Viikon vinkit 2019 otsikon ”Kipuilua somen ihmemaassa” alla olevan virkkeen ”Harva yksityishenkilö kuitenkaan kipuilee somekielen kanssa niin paljon, että siitä kurssitusta haluaisi.” Tuskinpa tässä tarkoitetaan, että yksityis­henki­lö tasavertaisesti yhdessä some­kielen kanssa kipuilee jotenkin.