Hortoilla: harhailusta harhatermiksi

Sanalle hortoilla annettu uusi merkitys ’kerätä villikasveja’ perustuu kuvitelmaan johtamisesta sanasta, jota ei todellisuudessa ole.

Suomen murteiden sanakirjan kuvaus verbistä hortoilla esittää sille kolme merkitys­ryhmää, joista vain ensimmäinen, ’ olla t. kuljeskella joutilaana, vetelehtiä; harhailla’, on otettu yleis­kielen sana­kirjoihin. Vielä Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) sitä ei ole, mutta Suomen kielen perus­sana­kirjassa (1990–1994) ja sen seuraajassa Kielitoimiston sanakirjassa (2004–) se on seuraavasti kuvattuna:

ark. kuljeskella (päämäärättömästi t. harhaillen), maleksia, lorvia. Hortoilla kaupungilla. Hortoili käytävässä huonettaan etsien.

Sana on siis arkikielinen, ja sitä voi pitää sävyltään lähinnä kielteisenä. Yleensä kyse on toisen ihmisen toiminnan kuvailusta, johon voi liittyä huvittuneisuutta tai arvostelua.

Sanaa hortoilla on ruvettu käyttämään myös aivan muunlaisessa merkityksessä: tar­koit­ta­maan villikasvien keräämisestä vihanneksina käytettäväksi. Sitä kuvaillaan ja siihen opas­te­taan muun muassa sivustossa Hortoilu. Koska harrastukseen sisältyy luonnossa liikkuminen, voisi kuvitella, että sitä kuvaavaksi sanaksi on jotenkin itseironisesti otettu päämäärätöntä vaeltelua tarkoittava verbi. Hortoilu.fi:n sivu Hortoilu on kasvava trendi kuitenkin esittää sanalle aivan toisen alkuperän:

Horta – laina kreikasta

Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää. Horta on hyvä, suomalaisen makuinen lainasana kreikan kielestä. Kerätä hortaa on luontevasti hortoilla kuten sieni – sienestää ja marja – marjastaa.

Keväisessä ja kesäisessä luonnossa käyskentelevä, silloin tällöin herkun löytäessään pyllistävä kasvin kerääjä täyttää hortoilu-sanan merkityksen myös toisessa mielessä!

Selityksessä on se ilmeinen outous, että esitettyjä esimerkkejä jäljittelemällähän päädyttäisiin sanaan hortastaa. Suomen kielessä on kyllä verbinjohdin -illa, ja sillä johdettuja sanoja (aal­toil­la, aikailla, ampuilla jne.) voi etsiä Kielitoimiston sanakirjasta hakulausekkeella *illa, mutta näiden lukuisten sanojen joukosta ei taida löytyä yhtäkään, joka tarkoittaisi kantasanan ilmai­se­mien asioiden keräilemistä.

Toinen outous on, ettei sen enempää klassisessa kuin nykyisessäkään kreikassa ole sanaa horta. Sen sijaan nykykreikassa on sana hórto, joka tarkoittaa yleisesti ruohoa (ruohovartista kasvia) ja joka on peräisin klassisen kreikan sanasta khórtos, joka tarkoittaa alkujaan rajattua aluetta karjan ruokkimiseen, sitten yleisesti ruokintapaikkaa ja karjanrehua. Toisaalta rajatun alueen merkityksestä on tultu puutarhan merkitykseen, joka on taustalla muun muassa sivis­tys­sanassa hortonomi. Latinan vastaava sana hortus sana tarkoittaa ensisijaisesti puutarhaa.

Nykykreikan sanan hórto monikko on hórta, mutta se on siis taivutus­muoto, ei perus­muoto. Syntytarinaa, joka perustuu väitettyyn sanaan horta, on toisteltu sosiaalisessa mediassa, ilmeisimmin ilman, että kukaan on vilkaissut kreikan sanakirjaa. Tämä on johtanut jopa sii­hen, että on pyritty todistelemaan, että sanan pitäisikin olla hortailla (kirjoitus Kieli hor­toi­lee - inhimillinen tekijä kielen kehityksessä Uusisuomi.fi:ssä 14.4.2019).

Selitykset hortoilun uuden merkityksen synnystä ovat siis outoja ja koomisiakin. Väitetty kreikkalainen kantasana ei tarkoita vain villejä ihmisen syötäväksi sopivia vihreitä kasveja, vaan kaikenlaisia ruohoja, villejä ja viljeltyjä – ja viittaa enemmänkin eläinten rehuihin kuin ihmis­ravintoon.