*** Tämän jutun parempi (HTML-muotoinen) versio on osoitteessa
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/peilaaja.html
Sain vinkin, että Web-osoitteessa
http://www.kotka.fi/kulttuuri/peilaaja/
on kulttuurilehti.
Siispä sinne. Näen seuraavan näyn:
Peilaaja
Lulu
IMAGE
Pääkupla Navigare
Kohtaaminen Lääkärin palsta
Villensauna Horrorskooppi
Erotiikka Feminismi
Albert Kuvataide
Sanataide Muut
Ossi
Elävät kuvat
Navigare
missä "Pääkupla" ja "Navigare" näyttävät olevan pääotsikoita.
(Sittemmin osoittautuu, että muilla Web-katseluohjelmilla näkymä
on kammottava taustojen ja kuvien takia. Tämähän oli vain lievästi
järjettömän näköinen.)
Siis tämäkö lehti? Koska se on ilmestynyt? Miksi? Koska? Kenen toimesta?
Mitä siinä on? Onko tuo "Web-sivu" tarkoitettu sana-arvoitukseksi vai miksi?
Ah. Mutta mehän olemme Webissä, tuossa maailmanlaajuisessa hyperseitissä,
jossa melkein mikä vain voi olla linkki melkein minne vain. Niinpä
klikkaan noita kolme ylinnä olevaa sanaa - joiden tiedän esittävän kuvia -
nähdäkseni, mitä ne ovat ja minne ne johtavat. "Peilaaja" viittaa kuvaan,
joka sisältää tekstin "Peilaaja" hassusti kirjoitettuna. Ja myös numeron
"1/97", joka jostain syystä ilmeisesti ei mahtunut tuohon kuvaa korvaavaan
tekstiin. "Lulu" viittaa kuvaan, jossa on nainen niin rumaksi meikattuna,
että käännän kuvat pois, katsottuani ensin, onko kuva linkki; on se, se
viittaa juuri siihen Web-sivuun, jolla olen. Nerokasta. Tähän ei eläin pysty.
(Kolmas kuva, jolle ei ole mitään selittävää tekstiä, sisältää luvun
000436. Oletettavasti sen on tarkoitus väittää, että sivulla on vierailtu
436 kertaa. Yleensä sellaisilla laskureilla pelleilevät vaivautuvat
edes asettamaan ne johonkin vaikuttavansuuruiseen alkuarvoon.)
Mutta asiaan siis. "Pääkupla" näyttää olevan linkki. Pääkirjoitukseen ehkä?
Ehei, sieltä löytyy tietoja lehden tekijöistä. Siellä kerrotaan, että
lehti väittää olevansa "kulttuurilehti" ja että julkaisija on "Nykytaiteen
ystävät ry, Kotka". Tämäkö on siis pääasia lehdessä?
Katsotaanpa sitten toista pääotsikkoa, "Navigare". Sanaa "navigoida"
käytetään Webissä hyvin yleisesti Web-sivulta toiselle siirtyilyä
tarkoittavana kuvailmaisuna. Löytyykö siis sanan takaa ns. navigointivalikko,
kuten luulisi? Ehei, siellä on jostakin purjehdusretkestä kertova tarina.
Ei kuitenkaan latinaksi, valitettavasti. Päästyäni ensimmäisessä kappaleessa
sanaan "peräsuolen" totean jutun kaunopuheisesti kertovan itse, minne se
kuuluisi. Roomalaisille purjehtiminen oli elämää suurempi asia - Navigare
necesse est, vivere non est necesse. Mutta kulttuurilehti ilmeisesti tekee
kulttuuria siitä, että joku kirjoittaa peruskouluaineen tasoista kirjallista
ilmaisua käyttäen (joskin vähemmän eloisasti) jonkin turhan porukan vielä
turhemmasta huvipurjehduksesta.
Pääotsikko ei siis kai ollutkaan pääotsikko. Pääotsikoilla oli ilmeisesti
tarkoitus nostaa kaksi juttua ylitse muiden. Tämä ei hyvää lupaa.
Katsotaanpa muita linkkejä. Ilmeisesti on erityisen kyldyrelliä käyttää
luovaa ilmaisua, jossa linkin nimellä (siis käytännössä sisällysluettelossa
olevalla otsikolla) on äärimmäisen viitteellinen yhteys itse jutussa
olevaan otsikkoon. Senkin yhteydessä jutun sisältöön on otettu runsaasti
ns. taiteellista vapautta.
Niinpä
- "Kohtaaminen" viittaa juttuun, joka on otsikoitu "Pimeästä valoon"
ja joka on haastatteluksi väitetty kahden taiteilijan kaksinpuhelu.
Tasoltaan joskaan ei kiinnostavuudeltaan se vastaa naistenlehtien
ns. paljastavia haastatteluja.
- "Villensauna" viittaa sivuun, jolla käsketään koputtaa, jotta pääsee
sisään. Tämä on todella nerokas tapa luoda eloisuutta Web-sivuille!
Itse "sauna" on kirjoitus, joka on otsikoitu "Taiteilija Feodor Porokara on
lyönyt löylyä MUNKKIEN VIERELLÄ VANHAN VALAMON LUOSTARISAUNASSA"
(isot kirjaimet eli ns. HUUTAMINEN on alkutekstissä). Kuinka ollakaan,
munkkeihin viittaaminen vahvistaa minua kyvyssäni vastustaa kiusausta
lukea juttu, kiusausta, joka ei niin kovin suuri ollutkaan.
- "Erotiikka" viittaa (hyvin säädyllisesti kuvitettuun) juttuun
"Toisen naisen kolme tabua". Aihepiirihän on avantgardistinen, suorastaan
uraauurtava. Lieneekö sitä kirjallisuudessa ennen käsiteltykään?
Pikalukaisulla en tosin päässyt perille, mitkä ne kolme tabua ovat, mutta
tokkopa se oli tarkoituskaan.
- "Albert" on ilmeisesti jonkun kirjoittajan etu- tai taitelijanimi.
Se nimittäin viittaa juttuun, joka kertoo jostakusta Erkistä ja
polkupyörävarkaudesta. Näyttää kummasti tutulta: Erkiltä on varastettu
pyörä, sitten hän löytää sen samasta paikasta, mihin oli sen jättänyt.
Hauska anekdootti, joka olisi ehkä parempi lyhempänä ja kuultuna.
Mutta eikö voisi ajatella, että lehti, joka julkaisee muualla aiemmin
julkaistun jutun, mainitsisi tästä? Ja miksi jutun yllä on isolla
ALBERT kun alla on "Juhani Pusa"?
- "Sanataide" on, poikkeuksellisesti, linkki sivulle, jolla on
asiallisen näköinen linkkikokoelma: neljä linkkiä, joista melkein
näkee, millaisiin juttuihin ne viittaavat. Löytyy juttu "Sylvia Plathin
pitkät sääret", mutta sen kuvituksena oleva kuva on valitettava
karikatyyri eikä siis esitä hyväsääristä naista. Se näyttää olevan
jonkinlainen epämääräinen lyhyt tarina jostakusta kirjailijasta.
Sitten on "Kevätsatoa Pekkas-akatemiasta". Ah, vihdoinkin jotain
rehellistä: tämähän on selvästikin aloittelevien kynäniekkojen
harjoituksia. Ehkäpä saattaisin lukea ne, jos olisi jokin tieto siitä,
miten voi lähettää palautetta itse skribenteille. (Mitä muuta merkitystä
niiden juttujen lukemisella voisi kenellekään olla?) Ja lipuksi on
linkit kahteen Heidi Kärjen kirjoitukseen. Ensimmäinen käsittelee
otsikolla "Vihdoin taajuudella" aikakauslehti Virittäjää, tai
oikeammin kirjoittajan omia ajatuksia siitä, millaista suomen kielen
tutkimuksen pitäisi olla. (Kiinnostavia, joskin rasittavan muodikkaita
ajatuksia.) Toinen taas otsikolla "Kristityt, kovat kuin naulat"
jotakin runokokoelmaa. Arvattavaksi jää, onko arvostelun otsikoksi
otettu itse kokoelman otsikko. Tästäpä tulee mieleeni: eikö tekijänoikeuslaki
todellakaan salli edes lyhyen runonäytteen ottamista runokokoelman
arvosteluun?
- "Ossi" on linkki johonkin, joka on kai tarkoitettu sarjakuvaksi. Joku
menee kioskille (?) ja sanoo "yks iso". Kolmessa seuraavassa kuvassa
hän on rannalla kävelemässä, oletettavasti, vaikka onkin kaikissa
samassa jäykässä asennossa. Viimeisessä tilanne on sama, mutta hän
sanoo "perketi..kesä!". Tässä minimalistisessa ilmaisussa on tietysti
Jotain Hyvin Syvällistä takana. Tähänkään ei eläin pysty.
- "Elävät kuvat" viittaa "animoituun" sivuun, jolla numerot pyörivät
4, 3, 2, 1, Klikkaa minua! Tämän seksikkyyden jälkeen ruudulle sitten
saadaan jotain, joka on kai elokuva-arvostelu. Sellainen taiteellinen,
joka puhuu monesta eri asiasta samaan hengenvetoon eikä ole tarkoitettu
vastaamaan sellaisiin brutaaleihin kysymyksiin kuin "mihin leffaan
kannattais mennä". Eipä siitä ihan heti aukene edes, mistä leffasta
on kyse. Ensimmäinen lause antaisi olettaa, että elokuvasta
"Calamari Union (1982)". Mainitaan jutussa myös pari muuta 1980-luvulla
tehtyä elokuvaa. Missähän teattereissa ne menevät a) Kotkassa
b) muualla Suomessa? Muuten, kun noin vanhoista elokuvista on kyse,
niistä on varmaankin katsojatilastoja; lukujen mainitseminen antaisi
kivasti perspektiiviä!
Huuh. Riittäisikö jo? Ei, katsotaan vielä, mitä on näennäisotsikon
"Navigare" alla:
- "Lääkärin palsta" antaa aiheen olettaa, että kyseessä on aikakauslehtien
tavanomainen lääkäripalsta. Mutta kulttuurilehden olemukseen ilmeisesti
kuuluu lukijoiden hämääminen. Linkin takaa löytyy kummallisia kuvia
siitä rumilukseksi meikatusta akasta lääkärissä ja vielä kummallisempia
sanallisia sekoiluja.
- "Horroskooppi" vie juttuun, joka on mautonta kuvitusta lukuun ottamatta
hyvin tyypillinen ns. lehtien horoskooppi. Ilmeisesti hölynpöly
muuttuu taiteeksi, kun se tarjoillaan "kulttuurilehden" sivuilla?
Lukijanhan tietysti pitää oivaltaa, että dispositio ja kontekstuaalinen
assosiaatio konstituoivat diskursiivisen aspektin, jossa relevanttia
on kulttuurikritiikin delikaatisti manifestoituva kulminaatio.
Tremulantin geminaatio indusoinee adekvaatin mentaalisen prosessin.
- "Feminismi" - vihdoinkin selkeä sana! Jonkun mielestä juuri sen yhteyteen
se noita-akan kuva onkin ihan omiaan. Mutta juttu ansaitsisi
nasevamman otsikon kuin mitäänsanomaton "Feminismi" tai vielä
hämärämpi itse jutun otsikko "Viisauden lähteillä". Juttu nimittäin on
ihan luettava purkaus ahdistuneisuudesta, jonka asianomainen itse selittää
johtuvaksi naisiin kohdistuvasta väheksynnästä, osuen oletettavasti
oikeaan varsin pitkälle. Omaa luokkaansa olevaa rehellisyyttä on se,
että jutussa puretaan ahdistusta myös tähän tyyliin: "Sotaveteraaneille
annettu on tätä nykyä jo perikunnan kukkaron lihottamista". Mutta mene
tiedä, kenties jotkut lukijat pitävät moisia möläytyksiä hyvinä ja
kulturelleina.
- "Kuvataide" on kuvia, onhan? No ei, enemmänkin se on joidenkin ihmisten
kirjoituksia joidenkuiden muiden tekemistä kuvista. Mutta mukana on
kuvia itse kuvataiteestakin. Tämä on yksi niitä harvoja tilanteita,
jolloin Webin käyttäjä toteaa: omituisen epäloogista, että kuvien
automaattisen latautumisen voi kääntää pois, mutta tekstien automaattista
latautumista ei. Ja lisäksi ihmetyttää, miksi kuvan tekijän pitää olla
linssiluteena mukana kuvassa. (Kaikissa tapauksissa ei ole selvää, onko
esiteltävä taideteos itse valokuva vai se, mikä on kuvassa yhtenä aiheena.)
- "Muut". Voi miten rakastankaan tätä nasevaa otsikkoa! Se suorastaan
pakottaa seuraamaan linkkiä. Sieltä löytyy yksi sivujen asiallisimmista
jutuista - taidenäyttelyn mainos - ja ehkä hiukan vähemmän asiallinen
tarina maailman suurimmasta postikortista. Suuruus on, kuten jutusta
selvästi ilmenee, tässä ymmärrettävä fyysisiin ulottuvuuksiin
viittaavana käsitteenä.
Web on vuorovaikutteinen väline, tai siis sitä voidaan käyttää
vuorovaikutteisesti. Kulttuurilehti antaa "sähköpostin" osoitteensa,
siinä kaikki. Haluaako se oikeasti palautetta? Julkaiseeko se lukijoiden
kirjoituksia? Jos vastaukset näihin ovat myönteisiä, sen voisi kertoa.
Mutta sisällön perusteella arvioiden nämäkään "kulttuuripiirit" eivät
halua rahvasta sotkemaan egotrippejään.
Mitä tulee tekniseen puoleen, niin pääsivulla on käytetty Webin
dokumentinkuvauskieltä HTML:ää erinomaisen luovasti. HTML:ssähän
voidaan määrätä dokumentille taustakuva, taustaväri, tekstin väri
ja linkkien värit, joskaan kaikki asiantuntijat eivät pidä tätä kovin
hyvänä ajatuksena. Kaikki asiantuntijat ovat joka tapauksessa sitä
mieltä, että jos näitä piirteitä käytetään, ne on valittava keskenään
yhteensopivasti. Esimerkiksi valkoinen teksti valkoisella taustalla
ei ole kovin luettavaa. Juuri sellaisen Peilaajan pääsivu kuitenkin
määrää. Tekijät eivät ehkä ole huomanneet, mitä oikein tekevät, koska
heillä on vanhanaikaiseen tapaan ns. kuvien automaattilataus käytössä,
jolloin taustalle tulee taustakuva eikä määriteltyä taustaväriä.
Mitä taustakuvaan tulee, niin makuasioista ja väreistähän ei pidä
kiistellä. Tässä on yksi erinomainen syy olla tunkematta omia ihmeellisiä
taustakuviaan ja taustavärejään muiden ihmisten kuvaruuduille. Pilaantuneen
marjapuuron näköinen tai räikeän vihreä yksivärinen tausta tai röpöliäinen
pilvinen taivas, joka rikkoo sen päälle kirjoittuvien kirjainten hahmot,
kuuluisivat joka tapauksessa hyvään esimerkkikokoelmaan siitä, mitä
ainakaan ei pidä tehdä.
Lisäksi siellä on määrätty kaikkien linkkien väriksi sama (valkoinen).
Tämä estää tehokkaasti Webin yhden mukavan piirteen. Normaalistihan
lukija näkee linkit erivärisinä sen mukaan, mitkä linkit hän on jo
käynyt läpi; siten hän voi käydä linkkejä läpi haluamassaan järjestyksessä
vaikkapa eri päivinä, ja nähdä, mitä on vielä jäljellä. Tarvitaan tiettyä
teknistä osaamista, mutta myös aimo annos typeryyttä, jotta tämän saa
estetyksi.