Kirjainten tarinoita, luku 5 Lisäkirjaimet:

5.7 Oe-kirjain œ

Oe-kirjainta (œ, Œ) käytetään ranskassa, ja ääntämykseltään se muistuttaa suomen ö:tä, mutta on väljempi, IPAssakin [œ]:llä merkitty äänne. IPA käyttää myös versaali-Œ:tä, ja [Œ] tarkoittaa vieläkin väljempää ö:n tapaista äännettä. Latinalaisperäisissä sanoissa œ kuitenkin tarkoittaa ranskassa äännettä [e].

Oe-kirjain on ymmärrettävästikin kehittynyt o:n ja e:n yhdistelmästä (vrt. Ö:n tarinaan). Sitä kutsutaankin usein oe-ligatuuriksi, vaikka kyse on erillisestä merkistä, joka ei Unicodessa ole hajotettavissa muiksi merkeiksi.

Vaikka œ usein korvataan kirjainparilla ”oe”, tällainen pari on ranskassa yleensä vir­heel­li­nen asu. Joissakin tapauksissa pitää olla ”oë” (esimerkiksi Noël), jolloin treema (kaksi pistettä) osoittaa sitä, mitä ranskassa yleensäkin eli sitä, että vokaali ääntyy erillisenä, siis ”o” ja ”e” ääntyvät erikseen. Muissa tapauksissa taas pitää olla oe-kirjain œ (esim. cœuer, ei coeur). Se on ranskassa oma kirjaimensa ja kuvaa ö:n tapaista äännettä. Huomattakoon kuitenkin, että ranskalaisilla on myös muista kielistä peräisin olevia nimiä, joissa saattaa esiintyä oe-yhdistelmä, esimerkiksi Loeb. Lisäksi joissakin latinalaisperäisissä co-alkuisissa sanoissa on oe-yhdistelmä, esimerkiksi coercion, coexistence.

Suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä œ voidaan kirjoittaa yhdistelmällä AltGr(o). Koska œ on tavallaan ”ranskalainen ö”, yhdistelmä AltGr(ö) olisi ehkä tuntunut luon­nol­li­sem­mal­ta, mutta se päätettiin varata tärkeämmäksi arvioidulle kirjaimelle, tans­ka­lai­sel­le ö:lle ø.