Oppaan "Kirjoita asiaa" palautteesta

Yleistä

Kaikki opasta Kirjoita asiaa koskevat kommentit ovat tervetulleita.

Saatan pyytää palautteen antajalta luvan käyttää hänen tekstiään, jos siinä on mielestäni arvokasta asiaa, jonka haluaisin oppaan liitteeksi.

Arto Wiklan kommenteista

Arto Wikla lähetti 31.8.1996 arvokkaita kommentteja ja on antanut luvan niiden hyödyntämiseen. Tähän olen ottanut mukaan erityisesti sellaisia kommentteja, joissa opasta itseään arvostellaan oppaan oppien pohjalta. Tämä tarjoaa sopivaa esimerkkiaineistoa, minkä takia olen - samalla kun olen korjannut itse opasta - jättänyt tähän mukaan vanhan tekstin, johon arvostelu kohdistuu.

Kohta "Harkitse, paljonko panostat kirjoittamiseen"

Alkuperäinen teksti:
Tärkeissä kirjoitustehtävissä, siis jos taas oikea panostus on suurehko, toimitaan järjestelmällisemmin.
Kommentti: Jouduin lukemaan virkkeen muutamaan kertaan, eikä se silti ihan auennut: 'jos oikea panostus on suurehko'.

Vastaukseni: Kirjoitin liian selittelevään tyyliin, ja lisäksi käytin liiaksi pikkusanoja. Muistaakseni virke alun perin alkoi Jos taas - - mutta muutin sen rakennetta enkä katsonut, millaiseksi kokonaisuus tuli. Koko siis-lause joutaa pois:

Tärkeissä kirjoitustehtävissä toimitaan järjestelmällisemmin.

Alkuperäinen teksti:

Kun pikku hommiin ei uhrata liikaa aikaa, jää paremmin aikaa tehdä isot hommat kunnolla ja ajoissa.
Kommentti: Liikaa 'hommia' liian pienessä tilassa.

Vastaukseni: Aivan. Vaikka sanojen toistuminen ei kovin paha asia olekaan, sitä kannattaa välttää. Arkityylistä sanaa kuten homma voi kyllä harkitusti käyttää, mutta sen toistaminen on erityisen silmiinpistävää. Tässä tapauksessa toiston häiritsevyyttä lisää vielä se, että myös sana aikaa toistuu (ja lopussakin on vielä aika-sanan muoto). Korjaamani teksti:

Kun pikku hommiin ei uhrata liikaa aikaa, voidaan paremmin tehdä isot asiat kunnolla ja ajoissa.
(Myös kappaleen loppuosassa oli tarpeettoman paljon käytetty homma-sanaa, ja sitäkin olen korjannut.)

Kohta "Motivoi lukemiseen"

Alkuperäinen teksti:
Motivointi on tärkeyden syiden sujuvaa ja luontevaa esille tuomista.
Kommentti: Jotenkin koukeroisesti sanottu, ei sujuvan luontevaa.

Vastaukseni: Tässä olin syyllistynyt virheeseen, josta paljon varoitan: substantiivitautiin. Korjaamani teksti:

Motivointi on sitä, että tuodaan sujuvasti ja luontevasti esille tärkeyden syitä.
(Ehkäpä koko virke on tarpeeton, koska perusasia on sanottu tekstissä juuri sitä ennen. Ajatuksena on kuitenkin korostaa, että motivointi ei ole joidenkin erityisten temppujen tekemistä.)

Alkuperäinen teksti:

- - Otsikon laadinta on vaikeaa, ja usein siihen kannattaa ryhtyä vasta, kun juttu on muutoin valmis. Siihen asti voit antaa jutun kulkea jollakin tylsällä työnimellä. Mutta muista varata otsikon miettimiseen runsaasti aikaa, sillä jos jutun joutuukin päästämään lopulliseen jakeluun työnimellä, tämä virhe yksinään voi pilata koko jutun viestintäarvon.
Kommentti: Aivan liikaa 'juttuja' näin pienellä matkalla. Olen itsekin huomannut, että joskus kirjoituksen lyhyeen osaan ryömii moneen kertaan jokin sana, jota muuten ei käytä juuri lainkaan. Asialla lie jotakin tekemistä mielen toiminnan kanssa. Muistaakseni myöhemmin viittaat itsekin samankaltaiseen ilmiöön.

Vastaukseni: Kaipa asia on sidoksissa siihen, että kun ajatusta kehitellessään käyttää mielessään jotakin sanaa, niin se sana väkisin ryömii tekstiinkin. Toiston poistaminen on yleensä melko helppoa, kunhan ensin huomaa sen tarpeelliseksi. Tässä tapauksessa voi esimerkiksi käyttää arkisanaa juttu ja virallisempaa sanaa teksti vuorotellen, viittaamaan toisaalta luonnokseen ja toisaalta lopulliseen versioon. Lisäksi viimeisen virkkeen keskimmäinen lause kannattaa muotoilla uudestaan niin, ettei siinä tarvita kumpaakaan sanoista:

- - Otsikon laadinta on vaikeaa, ja usein siihen kannattaa ryhtyä vasta, kun teksti on muutoin valmis. Siihen asti voit antaa jutun kulkea jollakin tylsällä työnimellä. Mutta muista varata otsikon miettimiseen runsaasti aikaa, sillä jos ajanpuutteen takia työnimi jääkin lopulliseksi, tämä virhe yksinään voi pilata koko tekstin viestintäarvon.

Kohta "Kirjoittamisen vaikeudesta ja helppoudesta"

Alkuperäinen teksti:
Kirjoittamisen vaikeuksia on monia. Osa niistä on väistämättömiä, osa taas johtuu vain huonoista tottumuksista ja asenteista, ja niitä pyrin raivaamaan pois. Jos siinä onnistutaan, kirjoittaminen voi muuttua usein hauskaksi ja helpoksi. Mutta aina jää jäljelle ajattelemisen vaikeus ja se vaikeus, että ennen kuin sinun kannattaa kirjoittaa jostakin asiasta, sinun ensin on saavutettava tietoa ja ymmärrystä siitä.
Kommentti: Mielestäni tässä on kovin monenlaisia tekijöitä: 'pyrin raivaamaan', 'jos onnistutaan', 'sinun kannattaa'.

Vastaukseni: Tässä kai häiritsevintä on persoonan vaihtuminen liian usein: ensin viitataan kirjoittajan tavoitteisiin (pyrin), sitten epämääräisesti jonkun onnistumiseen (onnistutaan) ja seuraavaksi puhutellaan lukijaa kahteen kertaan (sinun). Välissä on vielä kuvauksia siihen, miten asiat ovat, siis epäpersoonallisiin seikkoihin - vaikka tietysti kuvaukset ovat vain kirjoittajan mielipiteitä tai arvioita. Tekstiä ei varsinaisesti voi korjata, vaan se pitää kirjoittaa kokonaan uudestaan. Toivottavasti seuraava muotoilu on parempi:

Kirjoittamisen vaikeuksia on monia, mutta suuri osa niistä johtuu vain huonoista tottumuksista ja asenteista. Jos onnistumme raivaamaan nämä pois, voi kirjoittaminen muuttua paljon miellyttävämmäksi. Aina kuitenkin jää jäljelle ymmärtämisen ja ajattelemisen vaikeus: ennen kuin kannattaa kirjoittaa jostakin asiasta, on ensin saavutettava tietoa ja ymmärrystä siitä sekä lisäksi ajateltava, miten sen parhaiten esittäisi lukijoille.
Tässä siis ei käytetä 1. tai 2. persoonan muotoja lainkaan paitsi muodossa onnistumme, jonka tarkoitus on vihjata siihen, että kyse on oppaan kirjoittajan ja sen lukijan yhteisestä saavutuksesta.

Kohta "Kirjoituksen rakentaminen"

Alkuperäinen teksti:
Ehdottomia sääntöjä kappaleen pituudesta ei voi antaa, mutta mentäessä yli kymmenen rivin kannattaa jo miettiä, onko ahtamassa yhteen kappaleeseen liikaa asiaa. Lukija yleensä olettaa - ja siihen hänellä on oikeus - että kappaleen alussa on olennaisin asia. Jos se tuntuu joko itsestään selvältä tai kiinnostamattomalta, lukija usein hyppää seuraavaan kappaleeseen. Jos siis yrität sanoa tärkeitä asioita pitkän kappaleen keski- tai loppupuolella, on hyvin todennäköistä, että sanomasi ei mene perille. Jos taas lukijan on pakko yrittää saada jutustasi selvä, hänelle on todella rasittavaa itse etsiä olennaiset asiat vähemmän olennaisen seasta. Jotkut ehkä ovat sitä mieltä, että sellainen on kasvattavaa; heiltä kysyn, onko heidän tehtävänsä todella lukijan kasvattaminen tässä mielessä, ja miksi on, ja miten hyvin he viihtyvät kasvattajan kutsumustyössään.
Kommentti: Olet varmaan tarkoituksellisesti tehnyt tästä esimerkin juuri siitä, mistä kappale puhuu? On pitkä ja olennaista joutuu etsimään. Pidän tyylikkäänä. Toivottavasti muutkin jaksavat etsiä sen olennaisen.

Vastaukseni: Ei, se oli tahatonta! Ja onhan siinä sentään olennainen suositus aika alussa, vaikka sitä edeltää laverteleva selittely. Nyrkkisääntö, jonka mukaan kappaleen enimmäispituus on kymmenen riviä, on kappaleen keskeinen uusi asia - muu perustelee toisaalta tätä sääntöä, toisaalta sitä sääntöä, että tärkeät asiat esitetään ensin. Mutta taidanpa jättää kappaleen sikseen ainakin toistaiseksi, sillä ehkäpä tahaton itseparodia todellakin toimii.

Yleistä

Kommentti:

Mielestäni kappaleen 5.11 paikkeilla tekstisi tyyli muuttuu paljon. Et kai ole koko loppuosaa tarkoittanut esimerkiksi kirjoituksesta jota ei ole vielä 'lyhennetty puoleen'?

Itse asiassa koko jutun loppuosa muistuttaa enemmän mielipidekirjoitusta kuin kirjoittamisen tiivistä opasta. Toki sitäkin lukee mielellään, kirjoitat hyvin, mutta alkuosan niukkuuden tyylikkyyttä ei enää näy.

Vastaukseni: Minä en pysty ainakaan vielä näkemään tuollaista eroa, mutta en suinkaa kiistä sen olemassaoloa. Omalle tekstilleen ja tyylilleen ihminen on aika sokea, miksipä ei siis myös tyylin muutoksille. Mutta minun mielestäni kohdasta 5.11, varsinkin kohdasta 6.1, eteenpäin teksti on käytännöllisempää kuin alkuosa, sillä loppuosassa viitataan enemmän - ehkä liiaksikin? - erityisiin sääntöihin, normeihin ja suosituksiin.


Jukka Korpela.