Arkisen asiakirjoittamisen opas, luku 7 Ohjeita eri kirjoitustilanteisiin:

Arvostelun kirjoittaminen

Sana "arvostelu" voi tarkoittaa yleensä arviota jostakin kirjoituksesta, taideteoksesta, näytelmästä tms., tai se voi tarkoittaa nimenomaan kielteistä arviota. Sama koskee sivistyssanaa "kritiikki", joskin sen vielä helpommin tulkitaan tarkoittavan nimenomaan kielteisyyttä.

Suosittelenkin, että käytät kirjoittamistasi arvosteluista sanaa "arvio" tai "arviointi". Mutta kyse ei ole vain siitä, millä nimellä kutsut arvosteluasi, vaan mitä esität ja miten.

Arvostelu voi olla yksityinen, vain tekijöille tarkoitettu, tai se voi olla julkinen. Useimmiten kai arvostelu on suunnattu sekä tekijöille että yleisölle, mutta painotukset voivat vaihdella. Arvosteltavan teoksen kohderyhmänä voivat olla myös muut tekijät kuin juuri sen teoksen tekijät. Esimerkiksi historiallisen romaanin arvostelu voi olla erityisen hyödyllinen niille, jotka ovat itse kirjoittamassa historiallista romaania tai harkitsevat kirjoittamista.

Julkisen arvostelun päätarkoitus kai on yleensä kertoa teoksesta niille ihmisille, jotka ovat siitä jossain määrin kiinnostuneita. He lukevat arvosteluja voidakseen paremmin päättää, mitä kirjoja ostavat, missä taidenäyttelyissä tai näytelmissä käyvät jne. Tämän takia arvostelu kannattaa aloittaa yleisvaikutelmalla tai tiivistelmällä. Esitä heti kirjoituksesi alussa se, mihin arvostelutyössäsi olet aivan lopuksi päätynyt, esimerkiksi onko kirja lukemisen arvoinen joillekuille. Jos arvostelusi olennainen loppupäätelmä on, että arvosteltava lintukirja kannattaa jokaisen lintuharrastajan ostaa, sano se ensimmäiseksi. Muista kuitenkin, että silloin annat varsin vahvan suosituksen. Vältä arvioidesi inflaatiota: jos suosittelet jokaista arvostelemaasi kirjaa kaikkien ihmisten kirjahyllyyn, käy hyvin nopeasti niin, ettei kukaan viitsi lukea arvostelujasi.

Kun teet julkista arviota, sinulle saattaa kertyä paljonkin sellaista aineistoa, joka ei mahdu julkiseen arvosteluun. Esimerkiksi kaikkia pienten asia- ja painovirheiden huomaamisia ei ehkä kannata julistaa sanomalehdessä. Älä heitä sellaista aineistoa pois, vaan muotoile se nopeasti jotenkuten ymmärrettävään muotoon ja lähetä yksityisesti tekijälle. Lähes kaikki tekijät pitävät arvosteluista. En ole vielä koskaan kuullut kenenkään valittavan siitä, että hän saa liikaa palautetta teoksistaan; palautteen puute taas on niin yleinen ongelma, että siitä ei edes jakseta valittaa. Äärimmäisen kielteinenkin palaute, jollaista toki et kirjoita, on sentään tekijälle osoitus siitä, että joku on tutustunut hänen teokseensa ja jopa vaivautunut kirjoittamaan siitä kritiikin.

Aina kannattaa ottaa huomioon se, miten tekijät suhtautuvat arvosteluun. Tekijät lukevat arvosteluja paljon paljon tarkemmin, jos ne alkavat myönteisillä seikoilla ja muutenkin näyttävät myönteisemmiltä kuin ovat. Sillä tavoin arvostelussa esitetty kritiikki ei välttämättä jää urputukseksi vaan osa siitä ehkä jopa menee perille oikeaan kohteeseen. Suaralle pohojalaaselle luanteelleni tämän taktiikan oppiminen on kyllä ollut vaikeaa ja kestänyt muutamia vuosikymmeniä. Se on kuitenkin osoittautunut erittäin tehokkaaksi.

Myönteisesti alkavan ja muutenkin myönteisen sävyisen arvostelun kirjoittaminen on usein vaikeaa, koska puutteet ja viat ovat päällimmäisinä mielessä. Varsin tavallistahan on, että arvostelun kirjoittamisen sytyke on virheiden huomaaminen. Senpä takia ei kannatakaan kirjoittaa arvostelua ihan heti. Kirjoita toki itsellesi muistiin, mitä mokia huomasit. Sitten voit vaikkapa nukkua yön yli ja tarkastella uusin virkein silmin arvosteltavaa teosta tai muistikuviasi siitä. On hyvin harvinaista, että et löydä mitään myönteistä. Pikemminkin käy niin, että kielteinen ensivaikutelma on korvautunut tasapainoisemmalla kuvalla, jonka yleissävy on myönteinen.

Pelkkä omien tuntemusten esittäminen ei ole arvostelua. Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi ja myös oikeus tuoda niitä esiin, mutta on syytä harkita, milloin ja miksi oikein esität niitä. Muillakin ihmisillä on oikeus omiin tunteisiisi. Jos sinulla ei ole arvostelussasi muuta esitettävää kuin omat tunteesi, jotka poikkeavat tekijöiden tunteista, miksi oikeastaan kirjoitat arvostelua?

Hyvä arvostelu perustelee, miksi jokin on hyvää tai huonoa. Hyvässä arvostelussa on vähän adjektiiveja ja tunnepitoisia substantiiveja. Hyvässä arvostelussa ei sanota "ohjelmaan oli haalittu mukaan mediapelle Esa Saarinen" vaan esimerkiksi "ohjelmassa esiintynyt Esa Saarinen, jonka titteliksi esitettiin 'filosofi', kertoili itsestäänselvyyksiä".

Vaikka hyvä arvostelija etsii myönteisiä puolia, hän sanoo myös kielteiset asiat suoraan ja vesittämättä. Älä kirjoita, että asiatiedoissa oli havaittavissa joitakin virheitä, jos olet rehellisesti sitä mieltä, että olennaiset asiatiedot olivat vääriä.

Tärkeää on myös muistaa, että arvostelet teosta etkä tekijää. Vaikka teos olisi alapuolella kaiken arvostelun - jolloin kai olisi ala-arvoista kirjoittaa siitä arvostelu - niin tekijä on silti ihminen. Hän voi myös kehittyä paremmaksi tekijäksi, ja vaikka ei voisikaan, hänellä on silti ihmisarvo. On hyvin mahdollista, että tekijä loukkaantuu verisesti siitä, että hänen teostaan arvostellaan suoraan ja rehellisesti. Sinun asiasi ei ole huolestua siitä; jos joku tuo jotain julkisuuteen, olkoon valmis julkiseen arvosteluun. Mutta sinun asiasi on huolehtia siitä, että et kohdista arvosteluasi tekijän persoonaan.

Tekijän kehittyminen paremmaksi tekijäksi on asia, joka tapahtuu hänen elämässään, ei sinun, ja hänen toimintansa ansiosta, ei sinun. Sinun mahdollinen panoksesi on kertoa tekijälle huomioitasi ja huomautuksiasi, joita hän voi halutessaan käyttää. Tällöinkin on tärkeää, että kerrot myös myönteiset asiat, joista tekijä voi iloita kanssasi ja joita hän voi oppia pitämään ja kehittämään omina vahvoina alueinaan.