Arkisen asiakirjoittamisen opas, luku 5 Kirjoittamisen kymmenen käskyä:

Pääasia päälauseessa, sivuasia sivulauseessa

Päälause yleensä ensin

Virkkeen normaali rakenne on sellainen, että alussa on päälause ja sitten ehkä tarkentava sivulause tai useita sivulauseita. Esimerkkejä:

Asun Olarissa, joka sijaitsee Espoossa.

Soitan sinulle, kun olen lähdössä kotiin.

En ehtinyt kirjoittaa toimintasuunnitelmaa, koska oli muita töitä.

Pääasia siis sanotaan päälauseessa, ja sivulause sisältää jotakin päälauseen osaa tarkentavan, rajoittavan tai selittävän asian. Esimerkkivirkkeissä pääasiat ovat tieto siitä, missä asun, lupaus soittaa ja tiedonanto, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Sivulauseissa selitetään, missä Olari sijaitsee, milloin soitan ja miksi en ehtinyt. Sanomalla pääasian heti aluksi menemme suoraan asiaan, eikä lukija tai kuulija joudu siihen niin kovin tavalliseen tilanteeseen: ihmettelemään, mitä tuo oikein on sanomassa kierrellen ja kaarrellen.

Sivulauseella aloittaminen muuttaa painotuksia

Toki on mahdollista kirjoittaa sivulause ennen päälausetta. Esimerkkimme ensimmäisessä tapauksessa niin ei voi tehdä, koska relatiivilausetta (joka-sanalla alkavaa lausetta) ei voi panna päälauseen eteen, mutta sen voi ehkä korvata lauseenvastikkeella. Olennaista on, että käyttämällä normaalista virkerakenteesta poikkeavaa ilmaisua vastaamme tavallaan eri kysymykseen kuin normaalilla rakenteella tai ainakin ilmaisun sävy tai painotus voi muuttua. Seuraavat virkkeet eivät niinkään vastaa kysymyksiin "missä asut", "soitatko minulle" ja "oletko kirjoittanut toimintasuunnitelman" kuin kysymyksiin "missä on se Olari, jossa asut", "koska soitat" ja "mikset ole":

Asun Espoossa sijaitsevassa Olarissa.

Kun olen lähdössä kotiin, soitan sinulle.

Koska oli muita töitä, en ehtinyt kirjoittaa toimintasuunnitelmaa.

Ensimmäisessä tapauksessa olisi ehkä luontevampaa sanoa esimerkiksi "Asun Espoossa, tarkemmin sanoen Olarissa" tai "Asun Espoon Olarissa". Lauseenvastikkeethan eivät useinkaan ole luontevaa kieltä.

Onko sivulauseella aloittaminen selittelyä?

Varsinkin selittävät sivulauseet sijoitetaan usein virkkeen alkuun, koska ei uskalleta aloittaa itse asialla. Ei haluta sanoa, etten ole tehnyt jotain, jonka olin saanut tehtäväksi, vaan aloitetaan selityksellä - selittelyllä. Jos esimieheni on kokoamassa toimintasuunnitelmaa, niin hänelle kuitenkin lienee olennaisinta, ketkä ovat tehneet osuutensa. Aloittamalla selittelyllä ilmaisen, että en ole ottanut tätä huomioon, ja lisäksi asetun puolustusasemiin. Sen voi helposti tulkita suorastaan kehotukseksi ruveta setvimään asiaa, vaatimaan lisää selityksiä ja asettamaan kyseenalaiseksi, mitä ne muut työt muka olivat. Ranskaksi sanotaan "Qui s'excuse, s'accuse" - joka pyytelee anteeksi, syyttää itseään.

Turhat sivulauseet pois

Usein virke aloitetaan sellaisella sivulauseella tai lauseenvastikkeella, jonka esittämä ei vain ole sivuasia vaan kokonaan tarpeeton. Esimerkiksi seuraavaa virkettä ei kannata korjailla vaihtamalla lauseenvastike sivulauseeseen vaan sanomalla vain itse asia:

Kun tarkastellaan tuloksia, voidaan havaita, että A on selvästi suurempi B:hen verrattuna.

Itse asiahan on yksinkertaisesti se, että A on (selvästi) suurempi kuin B.