Arkisen asiakirjoittamisen opas, luku 3 Miten kirjoitan:

Vältä kuitenkin vahingollisia virheitä

On toki sellaisiakin virheitä, joiden tekemistä on syytä pelätä. Osittain tämä johtuu kirjoitusten luonteesta. Opinnäytteeksi tarkoitetussa kirjoitelmassa ei saisi olla ainakaan pahoja asiavirheitä. Kouluaineessa ei saisi olla selviä kielivirheitä, koska aineen kirjoittamisen tarkoitus on osoittaa kielitaitoa siinä kielessä, jolla kirjoitetaan.

Kuitenkin yleisesti ottaen on syytä pelätä nimenomaan sellaisia virheitä, jotka voivat aiheuttaa todellista vahinkoa. Tämä on aivan eri asia kuin kielellisten tai tyylillisten virheiden taikka kritiikin pelko. Jos pesukoneen käyttöohjeen suomentaja on kirjoittanut "tällainen menettely ei voi vahingoittaa vaatteita" vaikka alkutekstissä varoitetaan, että se voi, hän voi aiheuttaa hyvin kouriintuntuvaa vahinkoa: vaatteiden pilalle menemistä. (Valitettavasti tämä virhe ei ole kuviteltu, vaan olen havainnut sen erään tunnetun valmistajan koneen käyttöohjeessa.) Tämän rinnalla on epäolennaista, onko tekstissä kielivirheitä. Oikeastaan voisi sanoa, että jos tekstissä on virheellisiä tietoja, on parempi, että sen kieliasu on huono, koska huono kieliasu voi synnyttää sellaisen epäluulon, että asiassakin voi olla virheitä!

Virheiden vahingollisuus riippuu asian ja kirjoituksen luonteesta sekä tietysti virheen laadusta. Asiatiedoissa olevat pienet virheet tai epätarkkuudet eivät välttämättä aiheuta vahinkoja. Olennaista on, onko kyseessä sellainen tieto tai ohje, johon ihmiset saattavat perustaa oman toimintansa. Asiatekstin virheethän aiheuttavat vahinkoja vain ihmisten toiminnan kautta, eivät vain sillä, että ne virheet ovat paperilla olevassa tekstissä.

Järkevä virheiden pelko kohdistuukin niihin kirjoituksen kohtiin, joissa annetaan ohjeita taikka olennaisia taustatietoja ohjeille taikka sellaisia tietoja, joihin ihmiset muutoin saattavat perustaa omat tekonsa. Selvää on, että esimerkiksi hakuteoksissa olevat virheet ovat vakavampia kuin yleistajuisissa kirjoitelmissa olevat. Hakuteoksiahan käytetään nimenomaan asioiden tarkistamiseen. Yleistajuiset kirjoitelmat taas saattavat olla luonteeltaan yhdenlaista viihdettä, vaikka ne osaltaan luovatkin ihmisten maailmankuvaa.

Asiatekstiin voi tulla vahingollisia virheitä monista eri syistä. Yksi tavallinen syy on laiskuus: kirjoittaja ei viitsi tarkistaa tietoja luotettavista lähteistä. Kirjoitusvirheetkin ovat mahdollisia, koska kirjoittaja on usein sokea omalle tekstilleen, varsinkin jos hän sitä tarkistaessaan ajattelee enemmän oikeakielisyyttä, tyyliseikkoja ja näyttävyyttä kuin asian oikeellisuutta. Näiltä osin virheiden välttäminen riippuu enemmän asennoitumisesta ja huolellisuudesta kuin jonkin oppaan ohjeiden tuntemisesta.

Jos tekstissä on paljon asiavirheitä ja jos tekstin ulkoasu on kieleltään, taitoltaan tai muutoin hiomatonta, saattaa viestin perillemeno häiriytyä enemmän, kuin virheistä suoranaisesti aiheutuu. Viestin perillemenossa on nimittäin tärkeää myös se, luottaako lukija kirjoittajan asiantuntemukseen. Ne virheet, joita lukija havaitsee joko lukiessaan tai myöhemmin, nakertavat luottamusta. Voi käydä niin, että lukija kyllä ymmärtää hyvin, mitä tarkoitat, mutta ei usko sitä, ja silloin viesti tietenkään ei mene perille.